Ette usko, miten helpottavaa on, kun aspergertytär muuttaa pois kotoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.

 

Kasvata itse kehitysvammainen lapsi aikuiseksi ja kerro, että ei tunnu missään. Tällä palstalla näitä kehveleitä myös piisaa jankkaamassa.

Asperger-diagnoosi sulkee pois kehitysvammaisuuden. Pelle.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, että ap ei saa rehellisesti kertoa ja kuvailla millaista hel vettiä on elää hankalan asperger-nuoren kanssa. Pitäisikö hänen sädekehä päänsä päällä hymistä äidin loputtomasta, ihanasta rakkaudesta lastaan kohtaan? Kaiken sietämisestä ja hyväksymisestä? Eikös asperger-ihmisiä ole monenlaisia, vähemmän ja enemmän oirehtivia? Ihania ja vähemmän ihania? Ihan samalla tavalla kuin meissä muissakin ihmisissä. Työni kautta olen ohimennen tutustunut muutamaan ei niin ihanaan asperger-ihmiseen ja aina jaksan ihmetellä, miten heidän läheisensä jaksavat. Ei käy kateeksi. 

Saihan hän kertoa ihan haluamallaan tavalla. Ja muut saavat kommentoida haluamallaan tavalla (palstan säännöt ja Suomen lait huomioiden).

Omasta mielestäni aloitus roikkuu kyllä ihan hyväksyttävän rajoilla vihamielisen sävynsä vuoksi. Että jos "rehellisyys" tarkoittaa vihapuhetta autisteja kohtaan, niin sitten ei kyllä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli autisti työkaverina ja voi luoja se oli rankkaa. Hän kielsi muilta kaiken: ei saanut kuunnella radiota, ei syödä appelsiinia tai mitään tuoksuvaa. Ei saanut pitää kaikkia valoja (vaikka se sitten taas rasitti muiden näkemistä) jne. Mikä helpotus kun siirtyi muualle. 

Mitenkäs, jos olisi vaikka allergian takia teiltä kielletty appelsiinit, olisiko se ollut vähemmän rankkaa? Sääliksi kyllä käy teitä heikkoja, viattomia raukkoja, kun teillä oli niin hiiirveän rankkaa, kun jouduitte ottamaan työkaverin vammaisuuden huomioon. (Ja ennen kuin joku vinkuu: kyllä, autismi on tässä mielessä vammaisuutta.)

Miksi noista asioista kärsivältä ei voitu vaatia sopeutustoimia yhtä hyvin? Aurinkolasit, melu kuulokkeet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli autisti työkaverina ja voi luoja se oli rankkaa. Hän kielsi muilta kaiken: ei saanut kuunnella radiota, ei syödä appelsiinia tai mitään tuoksuvaa. Ei saanut pitää kaikkia valoja (vaikka se sitten taas rasitti muiden näkemistä) jne. Mikä helpotus kun siirtyi muualle. 

Mitenkäs, jos olisi vaikka allergian takia teiltä kielletty appelsiinit, olisiko se ollut vähemmän rankkaa? Sääliksi kyllä käy teitä heikkoja, viattomia raukkoja, kun teillä oli niin hiiirveän rankkaa, kun jouduitte ottamaan työkaverin vammaisuuden huomioon. (Ja ennen kuin joku vinkuu: kyllä, autismi on tässä mielessä vammaisuutta.)

Miksi noista asioista kärsivältä ei voitu vaatia sopeutustoimia yhtä hyvin? Aurinkolasit, melu kuulokkeet jne.

Yleensä kaikki mitenkään mahdollinen on jo toteutettu autistin/vammaisen puolelta tuossa vaiheessa. Tietenkään juuri tuosta tapauksesta en osaa sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli autisti työkaverina ja voi luoja se oli rankkaa. Hän kielsi muilta kaiken: ei saanut kuunnella radiota, ei syödä appelsiinia tai mitään tuoksuvaa. Ei saanut pitää kaikkia valoja (vaikka se sitten taas rasitti muiden näkemistä) jne. Mikä helpotus kun siirtyi muualle. 

Mitenkäs, jos olisi vaikka allergian takia teiltä kielletty appelsiinit, olisiko se ollut vähemmän rankkaa? Sääliksi kyllä käy teitä heikkoja, viattomia raukkoja, kun teillä oli niin hiiirveän rankkaa, kun jouduitte ottamaan työkaverin vammaisuuden huomioon. (Ja ennen kuin joku vinkuu: kyllä, autismi on tässä mielessä vammaisuutta.)

Miksi noista asioista kärsivältä ei voitu vaatia sopeutustoimia yhtä hyvin? Aurinkolasit, melu kuulokkeet jne.

Entä miksi avokonttoreita ei kielletä ja kriminalisoida rikoksena ihmisyyttä vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli autisti työkaverina ja voi luoja se oli rankkaa. Hän kielsi muilta kaiken: ei saanut kuunnella radiota, ei syödä appelsiinia tai mitään tuoksuvaa. Ei saanut pitää kaikkia valoja (vaikka se sitten taas rasitti muiden näkemistä) jne. Mikä helpotus kun siirtyi muualle. 

Mitenkäs, jos olisi vaikka allergian takia teiltä kielletty appelsiinit, olisiko se ollut vähemmän rankkaa? Sääliksi kyllä käy teitä heikkoja, viattomia raukkoja, kun teillä oli niin hiiirveän rankkaa, kun jouduitte ottamaan työkaverin vammaisuuden huomioon. (Ja ennen kuin joku vinkuu: kyllä, autismi on tässä mielessä vammaisuutta.)

Miksi noista asioista kärsivältä ei voitu vaatia sopeutustoimia yhtä hyvin? Aurinkolasit, melu kuulokkeet jne.

Tykkään tytöistä. Asperger mies 31

Olen itse asperger-mies. Niin sitä piti taivaan pudota niskaan kun minä muutin omilleni, mutta ei tipahtanutkaan. Äiti kyllä halusi puuttua minun asioihin kaikin tavoin, mutta rauhoittui kummasti, kun lopulta uhkasin poliisilla ja välien katkaisemisella.

Minulla on kaksi as-lasta, jotka ovat kuin yö ja päivä. Poika on ollut kuin ihmisen mieli, sopeutuvainen ja ns. helppo. Tekee aina kuten sanotaan, auttaa kotitöissä, hoitaa koulunsa ja asiansa pääasiassa itsenäisesti. Tytär sen sijaan on tulta ja tappuraa. Kaikki mikä ei mene hänen mielihalujensa mukaan on hänen mielestään muun perheen tahallista häneen kohdistettua vihaa (kyllä, hän käyttää tätä sanaa). On kestämistä ja odotan kyllä, että lapset lähtevät omilleen, koska alkaa olla jaksaminen lopussa täälläkin.

Tiedostan, että tyttärellä on voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, mutta kun meidän muidenkin täytyy voida elää saman katon alla. En voi esim. täyttää tai tyhjentää tiskikonetta tyttären ollessa läsnä, koska se haisee ja sanomattakin selvää varmasti on, ettei tytär voi niitä tehdä. Jos teen tyttären ollessa muissa huoneissa, niin hänen tullessaan keittiöön olen ihan tahallani tyttären mielestä aloittanut em. hommat, kun tytär haluaa keittiöön. Mun täytyy kysyä etukäteen, että voinko tehdä asian. Myös pyykkikone haisee ja pestyt pyykit. Olen pyykännyt varmasti satoja koneellisia puhtaita pyykkejä uudelleen, koska ne haisevat ja kaikki aineet ja ohjelmat on käyty läpi, että pyykki ei haisisi. Nämä nyt vain yksi esimerkki, en edes aloita syömisistä ja ruoasta...

Vierailija kirjoitti:

Autistien itsem u r h ariski on moninkertainen neurotyypillisiin verrattuna, eikä tämänsävyiset keskustelut kyllä auta yhtään. Luuletteko että nuorella itsellään ei ole yhtään vaikeaa, että on tahallaan hankala? Hankkikaa itsellenne tietoa, apua ja tukea.

En yhtään epäile tätä. Varmasti autistit joutuvat kärsimään monista asioista, mutta ei neurotyypillisetkään mitään kaiken kestäviä supersankareita ole. Meillä nenteilläkin on tarpeita, myös me uuvutaan, ahdistutaan, masennutaan. Meitä ei voi valjastaa nepsyjen palvelijoiksi, tai odottaa, että me olemme aina ne joiden tulee venyä, joustaa, kestää ja antaa, ilman vastavuoroisuutta. 

Missäköhän puolueessa on eniten nepsyjen diagnooseja? Vastaus lienee selvä.

Vierailija kirjoitti:

Missäköhän puolueessa on eniten nepsyjen diagnooseja? Vastaus lienee selvä.

Oma veikkaukseni on siis PS ja vaikuttaa jo siltä, että suurimmalla osalla puoleen mieskansanedustajista on ties mitkä diagnoosit.

Vierailija kirjoitti:

Missäköhän puolueessa on eniten nepsyjen diagnooseja? Vastaus lienee selvä.

No ei ole kyllä mitenkään selvä asia. En osaisi edes veikata mitään. Neuroepätyypilliset ihmiset eivät ole mikään monoliitti. Poliittisia mielipiteitä löytyy varmastikin aivan laidasta laitaan.

Mitähän asioita sä nyt omassa päässäsi neuroepätyypillisyyteen liität? Ennakkoluulot ovat tietysti yleisiä, jos ei tiedä jostain asiasta kovin paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäköhän puolueessa on eniten nepsyjen diagnooseja? Vastaus lienee selvä.

Oma veikkaukseni on siis PS ja vaikuttaa jo siltä, että suurimmalla osalla puoleen mieskansanedustajista on ties mitkä diagnoosit.

Luulin, että vasemmisto olisi suvaitsevainen puolue. No oikeestaan en luullut. M 31

Aspergerin oireyhtymä harvoin aiheuttaa kielellisiä oireita motorisia saattaa olla. Oireita on monenlaatuisia. Onko Asperger perinnöllistä?

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä vasta vuoden äiti! Olet törkeä.

Ja äitikö ei saisi olla väsynyt ja purkautua? Sinä se tässä törkeä olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistien itsem u r h ariski on moninkertainen neurotyypillisiin verrattuna, eikä tämänsävyiset keskustelut kyllä auta yhtään. Luuletteko että nuorella itsellään ei ole yhtään vaikeaa, että on tahallaan hankala? Hankkikaa itsellenne tietoa, apua ja tukea.

En yhtään epäile tätä. Varmasti autistit joutuvat kärsimään monista asioista, mutta ei neurotyypillisetkään mitään kaiken kestäviä supersankareita ole. Meillä nenteilläkin on tarpeita, myös me uuvutaan, ahdistutaan, masennutaan. Meitä ei voi valjastaa nepsyjen palvelijoiksi, tai odottaa, että me olemme aina ne joiden tulee venyä, joustaa, kestää ja antaa, ilman vastavuoroisuutta. 

Yksi asia joka voisi auttaa, olisi se, että nentit ilmaisisivat itseään ja tarpeitaan selkeästi. Autistit usein osaavat lukea muita autisteja, mutta eivät allisteja. Vastavuoroisuus on mahdotonta, jos ei tiedä mitä itseltä odotetaan.

Väittäisin, että autistien joustaminen ja kestäminen on kyllä ihan eri tasolla. Heillä ei ole koskaan ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin joustaa ja kestää äärirajoille asti. Se on usein jokapäiväinen, pysyvä tila jo lapsuudessa.

Ehkä sellaista vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta kuin toivot, et voi autisteilta saada.

Jos tilastoitu tieto hyvinvoinnin erosta autistien ja allistien välillä ei tee autistien kärsimystä selväksi, niin ei kai sitten mikään. Ei voi kuin ihmetellä epäempaattisuutta. Toki autisteja on koko elämän opetettu olemaan empaattisia neurotyypillisiä kohtaan, mutta päinvastoin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit voinut jättää neurotyyppiä kuvaavan (ja vanhentuneenkin) termin otsikosta pois, koska nyt tämä postaus näyttää vain ableistiselta. Kommentit samalla linjalla. Trollausta taitaa olla, kommenteistakin päätellen.

Jaha, assi löysi ketjun.

Jaha, pölkky huomasi ketjun vihdoin ja viimein, mutta ei tainnut vielä huomata että moni autisti on kommentoinut. No, jotkut ovat hitaita; annetaan nenteillekin aikaa lukea ja sisäistää lukemansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit voinut jättää neurotyyppiä kuvaavan (ja vanhentuneenkin) termin otsikosta pois, koska nyt tämä postaus näyttää vain ableistiselta. Kommentit samalla linjalla. Trollausta taitaa olla, kommenteistakin päätellen.

Jaha, assi löysi ketjun.

Ootko sä ap? Oliko trollausta?

Okei. Olipas ikävästi kirjoitettu. Meillä kaksi tytärtä, josta asperger on toki tinkimättömämpi tietyistä asioista, mutta muuten oikeastaan helpompi kaikin tavoin. Viihtyy omien juttujen parissa, on motivoitunut koulunkäynnin suhteen ja on kiltti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet aspergerit kärsivät lapsuuden traumoista. Vanhemmat eivät ole kyenneet rakastamaan heitä, koska lapsi ei heidän mielestään ollut täydellinen. 

Kaikki lapset vaistoavat, jos heitä ei rakasteta. Siitä jää sieluun niin syvä haava, että vaikea sitä millään keinoin umpeen ommella. 

En yhtään epäile etteikö näin ole, mutta aika moni muukin kuin asperger kärsii lapsuuden traumoista - kuka mistäkin syystä. Myös moni normaalispektrillä on kärsinyt häpeästä, jäänyt rakastamatta, jäänyt ilman tarvitsemaansa tukea. Joskus tuntuu, että kirjolla olevilta unohtuu se että ei se elämä auvoista yleensä ole keskivertonormoillakaan. 

Minä uskaltaisin kyllä väittää, että assit ovat useammin vanhempien vihan kohteena, koska heitä ei pysty muokkaamaan vanhempien tahdon mukaisiksi.