Lapsi ei löydä parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi ruma kenties?

Miten rumuus vaikuttaa asiaan? Itse näytän vuorenpeikon ja Rupert Grintin jälkeläiseltä, mutta aikanaan naisia riitti vaikka joka viikolle uusi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suren ja olen ihmeissäni. Yritystä on mutta ei vaan löydy ketään sopivaa. Ja sopimattoman kanssa on turha edes alkaa.

Toivoisin niin, että lapsillani olisi perheet ja lapset siinä vaiheessa kun minusta aika jättää. Alkaa olla jo vähän kiirekin.

Oletko kertonut lapselle, että haluaisit hänen löytävän vaimon? Oletan, että on mies, jos ei ole kiirettä. Vai oletko vain ollut hiljaa?

On aiheesta puhuttu ja seurustelusuhteitakin on ollut mutta sopivaa puolisokandidaattia ei ole löytynyt. Nykyajan tytöt ei tunnu kaipaan lapsia ja perhe-elämää ollenkaan. Ja pojat nysvää vaan kotona, eivätkä lähde mihinkään tapahtumiin mistä heitä voisi bongata.

Vierailija kirjoitti:

Suren ja olen ihmeissäni. Yritystä on mutta ei vaan löydy ketään sopivaa. Ja sopimattoman kanssa on turha edes alkaa.

Toivoisin niin, että lapsillani olisi perheet ja lapset siinä vaiheessa kun minusta aika jättää. Alkaa olla jo vähän kiirekin.

No minä olen nyt siinä tilanteessa, että vanhemmistani aika jätti ja jäin ihan yksin. Kyllä näinkin pärjää. Tärkeintä on, että on elämä muuten kunnossa. Minulla maksettu asunto, hyvä työpaikka jne perusasiat hyvin, eli ei tässä mitään hätää ole.

Yksinäisyyteenkin tottuu. Nuorena se tuntui pahalta, mutta ei oikeastaan enää. Nyt se on vain itsestään selvyys, kuten moni muukin asia. Ei sitä enää jaksa dramatisoida. 

Ja uskon edelleen, että joskus löydän rakkauden. Vaikka sitten vanhana mummuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi ruma kenties?

Miten rumuus vaikuttaa asiaan? Itse näytän vuorenpeikon ja Rupert Grintin jälkeläiseltä, mutta aikanaan naisia riitti vaikka joka viikolle uusi

Niin aikanaan, mutta entä nyt? Maailma katsos muuttuu. Millä muulla kompensoit rumuutesi? Olit varmaan kuitenkin supliikki tai älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Kasvot! Sillä jos miehellä on rumat kasvot, niin en näe tai koe, että voisin mitenkään olla hänen kanssaan.

2. Pituus! Paras pituus miehelle on 188-195cm, mutta myös 180-187cm käy. Alle 180cm miehet eivät ole minua varten.

3. Kroppa! Eli atleettinen, eikä mikään sali make! Samoin, ei lihaville. Rasvaprosentti miehellä 10-12% luokkaa.

4. Raha! Eli miehen pitää olla töissä. Työtöntä miestä en huoli. Samoin, jos mies tienaa vähemmän kuin itse.

Siinä oli muutamat, mitkä ovat minulle tärkeitä. Joku muu voi olla eri mieltä kanssani, mutta tässä on minun omat kriteerit miehelle.

N22

 

Joo, no noilla arvoilla varustettu tytteli ei olisi mikään toiveminiä. Sanonpahan nyt vaan.

Tuo nyt on vaan kaikkien naisten pohjimmainen toive. Ne jot

Poikani on komea kuin viikinkisoturi mutta nykyajan tytöt ei ymmärrä edes hyvän ulkonäön päälle. Ja on hyväpalkkaisessa nousujohteisessa työssä, että ei ole rahastakaan pulaa. Ja omillaan on ollut jo jonkin aikaa. Osaa siivota ja laittaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi ruma kenties?

Miten rumuus vaikuttaa asiaan? Itse näytän vuorenpeikon ja Rupert Grintin jälkeläiseltä, mutta aikanaan naisia riitti vaikka joka viikolle uusi

Niin aikanaan, mutta entä nyt? Maailma katsos muuttuu. Millä muulla kompensoit rumuutesi? Olit varmaan kuitenkin supliikki tai älykäs?

Kuule nykyään olen onnellisesti suhteessa, ja uskollinen vain tälle yhdelle. Mutta eihän tällänen avaudu jos on inkkeli ja ymmärtää vaan inkkelijuttuja

Ei nykysuomessa kovin helposti löydä koopiikitöntä neitsytnaista kumppaniksi, helponpi olla ilman ja vetää käteen pahan hetken tullessa ja sitämyötä siirtää panetusta pari viikkoa eteenpäin. Runkkauksesta saanee monikin  yleensä niin pahat rankut Taivaanherralta että ei tee mieli heti uudestaan langeda,  kun alkaa orgasmikin tuntua epänautinnolliselta synniltä, kusta täytyy maksaa aina jonninlaisella kärsimyksellä & 20 vuoden kokemuksen antaman syvän rintaäänen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suren ja olen ihmeissäni. Yritystä on mutta ei vaan löydy ketään sopivaa. Ja sopimattoman kanssa on turha edes alkaa.

Toivoisin niin, että lapsillani olisi perheet ja lapset siinä vaiheessa kun minusta aika jättää. Alkaa olla jo vähän kiirekin.

Oletko kertonut lapselle, että haluaisit hänen löytävän vaimon? Oletan, että on mies, jos ei ole kiirettä. Vai oletko vain ollut hiljaa?

 

On aiheesta puhuttu ja seurustelusuhteitakin on ollut mutta sopivaa puolisokandidaattia ei ole löytynyt. Nykyajan tytöt ei tunnu kaipaan lapsia ja perhe-elämää ollenkaan. Ja pojat nysvää vaan kotona, eivätkä lähde mihinkään tapahtumiin mistä heitä voisi bongata.

Eli onko poikasi ollut jätetty vai onko hän jättänyt suhteensa? Mihin suhteet ovat kaatuneet? Näihin on aina syynsä, mutta se pitää vaan ymmärtää, mikä se on ja kehittää itseään sen mukaisesti.

Vaikka et tietäisi syytä, niin osaat varmaan arvata syyt. Tärkeää, että oletko kertonut sen myös pojallesi? Onko oppinut suhteissa itsestään ja minkälainen nainen sopii hänelle vai onko vielä hakuammuntavaiheessa?

Itse ainakin auttaisin poikaani itsereflektion löytämisessä.

Jos nyt annetaan sen  Turo-Kalervon ja Pirkko-Orvokin  hoitaa omat asiansa ihan itse. Varsinkin jos ne sitten on jo täysikäisiä eikä lapsia.

Napanuora jäänyt leikkaamatta. Sääliksi käy noita joilla noin on käynyt,  niiden vanhempien lapsia siis, täysikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi ruma kenties?

Miten rumuus vaikuttaa asiaan? Itse näytän vuorenpeikon ja Rupert Grintin jälkeläiseltä, mutta aikanaan naisia riitti vaikka joka viikolle uusi

Niin aikanaan, mutta entä nyt? Maailma katsos muuttuu. Millä muulla kompensoit rumuutesi? Olit varmaan kuitenkin supliikki tai älykäs?

Kuule nykyään olen onnellisesti suhteessa, ja uskollinen vain tälle yhdelle. Mutta eihän tällänen avaudu jos on inkkeli ja ymmärtää vaan inkkelijuttuja

Maailma on täysin toinen kuin 25 vuotta sitten. Tuli Tinder ja maailma muuttui. Jos et ole koskaan ollut edes Tinderissä, et yhtään hahmota nykyajan seuranhakukuviota. Ulkonäkö on nykyään todella tärkeä asia ja Tinderissä ei ruma mies kyllä löydä seuraa ja ruma nainen tulee vain hyväksikäytetyksi.

Ei mun ainakaan tee mieli perustaa mitään parisuhdetta niin kauan ku vanhemmat ovat täällä kyttäämässä, t neitsytpoika 41 ja hettero

Olen sitä ikäluokkaa, että vanhemmille oli häpeä, jos yli 16v lapsella ei ole parisuhdetta. Se ainainen kysely ja tuputtaminen oli hyvin ahdistavaa. Sitten kun parisuhde oli, niin kumppania haukuttiin. Ja kun lopetin suhteen, haukuttiin minut, olisi kuulemma pitänyt vain olla sen kanssa, vaikka mies oli väkivaltainen k.s.pää.

Sama ruljanssi muutamaan otteeseen sillä erotuksella että muut exät eivät varsinaisesti olleet k.s.päitä. Nykyään en todellakaan kerro mitään henkilökohtaista vanhemmilleni. Kyllä mä ne sitten häihin kutsun, jos päätän mennä naimisiin. 

Surkuttelevat siellä nyt varmaan että olen "kamala yksinäinen vanhapiika". 

Onneksi oman henkilökohtaiset naimisiinpainostajani ja emännänkyselijät ovat jo manamajoissaan luurankeina, mutta ehkä siltihi henkiolentoina pystyvvät seuraamaan elämääni kuumottavasti jostain Aaprahamin helmasta

Ei nuo peräkammarimiestyypit löydä koskaan seuraa, jos vanhemmat eivät patista lastaan ulos. Nuorena joku voi ne huolia, mutta kun ikää tulee niin naiset oppivat, etteivät ota noita vaivoikseen.

Kannattaako tuollaisen sitten edes etsiä seuraa, jos ei sitä itse edes halua. Se aktivointi olisi pitänyt tehdä jo kouluikäisenä. Olisi pitänyt löytää harrastuksia, joissa tapaa ihmisiä. Pojalle tyttövoittoinen harrastus olisi ollut lottovoitto. Aikuisena vähän myöhäistä jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Kasvot! Sillä jos miehellä on rumat kasvot, niin en näe tai koe, että voisin mitenkään olla hänen kanssaan.

2. Pituus! Paras pituus miehelle on 188-195cm, mutta myös 180-187cm käy. Alle 180cm miehet eivät ole minua varten.

3. Kroppa! Eli atleettinen, eikä mikään sali make! Samoin, ei lihaville. Rasvaprosentti miehellä 10-12% luokkaa.

4. Raha! Eli miehen pitää olla töissä. Työtöntä miestä en huoli. Samoin, jos mies tienaa vähemmän kuin itse.

Siinä oli muutamat, mitkä ovat minulle tärkeitä. Joku muu voi olla eri mieltä kanssani, mutta tässä on minun omat kriteerit miehelle.

N22

 

Joo, no noilla arvoilla varustettu tytteli ei olisi mikään toiveminiä. Sanonpahan nyt vaan.

Tuo nyt

Onko oikeasti komea vai vain äidin mielestä komea? Onko siis oikeasti kaunis vai enemmänkin lihaksikas vai jopa pyöreä?

TUli justiinsa mieleen että jos taivaaseen päätyy niin siellä pääsee viimein eroon seksuaalisuudestaan ja kiusauksistaan, koska siellä ei enää anida ja lisäännytä eikä siis voi olal apriutumistarvettakaan enää. mutta jos joutuuhi Helvettiin niin sittne ei pääse ikinä seksuaalisista tarpeista irrti eikä myöskään täyttymystä niille, koska hrona ei olsii horna jos sielä yhteenkin tarpeeseensa saisi vastauksen. Mennäänkö tässä sitten poikamiehenä taivaaseen vai kokemattomana hornaan vai täällä ajassa naimisiin ja sen jälkeen joko taivas tahi horna. Siinä valintavaihtoehdot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

81-vuotias lapsi ei saa parisuhdetta?

 

Se on hankalaa tuossa iässä.

Paitsi jos kyseessä on 81-vuotias sinkkumies. Ikätoverisinkkumummoja on niin paljon, ettei tarvi muuta kuin valita joku simpsakka leski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsesi ruma kenties?

Miten rumuus vaikuttaa asiaan? Itse näytän vuorenpeikon ja Rupert Grintin jälkeläiseltä, mutta aikanaan naisia riitti vaikka joka viikolle uusi

Niin aikanaan, mutta entä nyt? Maailma katsos muuttuu. Millä muulla kompensoit rumuutesi? Olit varmaan kuitenkin supliikki tai älykäs?

Kuule nykyään olen onnellisesti suhteessa, ja uskollinen vain tälle yhdelle. Mutta eihän tällänen avaudu jos on inkkeli ja ymmärtää vaan inkkelijuttuja

Maailma on täysin toinen kuin 25 vuotta sitten. Tuli Tinder ja maailma muuttui. Jos et ole koskaan ollut edes Tinderissä, et yhtään hahmota nykyajan seuranhakukuviota. Ulkonäkö on nykyään todella tär

Heh, kuvittelet varmaan, että ennen vanhaan ei ollut nettideittailua. Ja ihan yhtälaista menestystä oli sielläkin. Naisille merkkaa paljon muukin asia kuin ulkonäkö. Ota poika hyvä pää pois sieltä perseestä ja ala kontrolloida omaa elämää, äläkä anna elämän kontrolloida sua. Tollasta ulinaa ja tekosyitä on rasittavaa kuunnella

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, että vanhemmille oli häpeä, jos yli 16v lapsella ei ole parisuhdetta. Se ainainen kysely ja tuputtaminen oli hyvin ahdistavaa. Sitten kun parisuhde oli, niin kumppania haukuttiin. Ja kun lopetin suhteen, haukuttiin minut, olisi kuulemma pitänyt vain olla sen kanssa, vaikka mies oli väkivaltainen k.s.pää.

Sama ruljanssi muutamaan otteeseen sillä erotuksella että muut exät eivät varsinaisesti olleet k.s.päitä. Nykyään en todellakaan kerro mitään henkilökohtaista vanhemmilleni. Kyllä mä ne sitten häihin kutsun, jos päätän mennä naimisiin. 

Surkuttelevat siellä nyt varmaan että olen "kamala yksinäinen vanhapiika". 

Joo, muistan kuinka minulta sukulaiset alkoi jo 9 vuotiaana tenttaamaan, että joko sulla on poikaystävä. Kaikki tivasi sitä asiaa joka kerta kun oli joku sukulointi. Ja kun ei mulla ollut sitä poikaystävää vielä 18 vuotiaanakaan, alkoivat jo kysellä, että missä on vika? Mikä vika, en mä kokenut että niin nuorena olisi mikään kiire.

Onneksi ei enää eletä sellaista aikaa, että pariutuminen on joku sosiaalinen pakko ja muuten olet viallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, että vanhemmille oli häpeä, jos yli 16v lapsella ei ole parisuhdetta. Se ainainen kysely ja tuputtaminen oli hyvin ahdistavaa. Sitten kun parisuhde oli, niin kumppania haukuttiin. Ja kun lopetin suhteen, haukuttiin minut, olisi kuulemma pitänyt vain olla sen kanssa, vaikka mies oli väkivaltainen k.s.pää.

Sama ruljanssi muutamaan otteeseen sillä erotuksella että muut exät eivät varsinaisesti olleet k.s.päitä. Nykyään en todellakaan kerro mitään henkilökohtaista vanhemmilleni. Kyllä mä ne sitten häihin kutsun, jos päätän mennä naimisiin. 

Surkuttelevat siellä nyt varmaan että olen "kamala yksinäinen vanhapiika". 

 

Joo, muistan kuinka minulta sukulaiset alkoi jo 9 vuotiaana tenttaamaan, että joko sulla on poikaystävä. Kaikki tivasi sitä asiaa joka kerta kun oli joku sukulointi. Ja kun ei mulla ollut sitä poik

No kyllä ihmistä edelleen pidetään viallisena jos ei ole noin kolmeenkymppiin mennessä seurustellut, vaikka olisi halunnut.