Oletko ikinä ihastunut miehessä luonteeseen

En.

Ihastun aina luonteen ja ulkonäön yhdistelmään, en koskaan pelkästään luonteeseen TAI ulkonäköön.

Kyllä😍 Sitten vasta huomasin, että onhan se nyt komeakin 

Tottahan toki. Mutta en pane rumia. 

Kyllä, mutta ulkonäkö ei saa olla luotaantyöntävä. On käynyt niin, että on ollut ihana persoona, mutta ulkoiset piirteet työnsi minut pois. Sitten on käynyt niin, että ihana persoona, ei komea, mutta riittävän ok, niin se olikin sitten menoa ja yhdessä ollaan. Ja rakastaminen lisää myös toisen ulkoista viehätystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamme suurimmat valheet; sisin ratkaisee eikä koolla ole väliä.

Varmaan moni ihastuu ulkousiin ominaisuiksiin. Mutta moni taas ei. Kumpuakin löytyy. Aika moni ei ole kovin visuaalinen. He kiinnittävät huomion ihan muuhun. 

Minut isketään älyllä, huumorilla ja huomaavaisuudella. Kun nuo kaksi ensinmainittua yhdistyvät sydämellisyyteen olen mennyttä. Ei siinä ulkonäöllä ole merkitystä - hyvä ulkonäkö yhdistettynä esim. junttiuteen tai ylimielisyyteen tai levottomuuteen, huonoon elämänhallintaan jne on minulle ehkä suurin turn off ikinä.  

Sama, ihastun älyyn ja huumoriin ja jos on lisäksi hyväsydäminen, huomaavainen ja kiltti, niin olen aivan sulaa vahaa. En välitä ulkonäöstä, sehän on niin katoavaista kuitenkin. Olen siis sujuvasti ihastunut sellaisiinkin, joita olen ensin pitänyt jopa rumana. Mutta sitten kun nuo hyvät puolet tulee esiin, niin en ajattele ulkokuorta ja rumuuskin muuttuu  ihanaksi. Ja taas toisinpäin, ensin pelkästään ulkoisesti komea ja kaunis mies osoittautuu tyhmäksi ja ilkeäksi, niin olen sellaiset karistanut kannoilta hyvin nopeasti. Mitä sillä tekee? En halua hukata elämää ilkeän tai huumorintajuttoman tylsimyksen kanssa. 

Raha = luonne.

Kyllä. Kaikin puolin sellainen mies ettei olisi ikinä pitänyt ihastua. Tupakoiva, viikset, huomattavasti vanhempi. Maailman kiltein ihminen. Puhuu ja pussaa. Yhdessä oltu jo vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Aikamme suurimmat valheet; sisin ratkaisee eikä koolla ole väliä.

Ehkä sinulle.

Itse en halua alkaa mihinkään pelkän kiiltävän kuoren kanssa, jossa ei sitten ole mitään sisällä tai sitten pahimmassa tapauksessa p-skaa.

Jos haluan elää jonkun ihmisen kanssa, on luonne ehdottomasti tärkein.  Komea pahoinpitelijä, narsisti, pettäjä, valehtelija jne. ei kiitos.

Ilman muuta siinä ihmisessä johon kiinnittää huomion täytyy olla jotain joka sen huomion puoleensa vetää.  Mätää omenaakaan ei kukaan osta vaan sen terveen punaposkisen.

Sehän on itsestäänselvyys, paitsi jos ei sitten erityisesti rakasta syödä mätiä omenoita...

Hyvin usein se huomion kiinnätävä asia on tiedostamaton, siinä toisessa vain on jotain joka vetää puoleensa.  Itseäni ei vedä  pelkkä ulkonäkö eikä raha jos siinä ihmisessä ei ole mitään muuta, sitä jotakin mitä ei osaa määritellä.  Ulkonäkö totta kai herättää huomion,  kaunis maisemakin on mukava katsella.  Tai kaunis taulu.   Se jää kuitenkin itsellä pelkäsi visuaaliseski hetken nautinnoksi,  ei suinkaan joksikin minkä ehdotttomasti itselleni haluaisin.  Kauniit asiat tuottaa mielihyvää ja siinä ei ole mitään pahaa. Pelkkä upeus ei kuitenkaan riitä jos aletaan rakentaa tervettä kestävää parisuhdetta, ja kaikki muu puuttuu.

Hyviä vastauksia...nostan

Minua ei ole koskaan kiinnostanut ulkonäkö juurikaan. En siis ole missi, joten turha alkaa haaveilla mistään kovin erikoisesta ulkonäöstä puolisollakaan.

Ihmisille kannattaa aina antaa mahdollisuus ulkonäöstä huolimatta. Vain siten löytää ne parhaat tyypit. Ja yleensä jos tykkää luonteesta alkaa myöhemmin myös tykätä ulkonäöstä. Toisinpäin toimii huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Se on tietysti tällaisena ei niin erityisen komeana miehenä ilahduttavaa lukea  että näinkin moni kertoo ihastuneensa miehen luonteeseen.

Ehkä minullakin on siis vielä toivoa löytää kumppani.

Olisi tosinnkiintoisaa tietäö, miten ovat onnistuneet sivuuttamaan ihastumiensa miehen ulkonäön. 

Toisaalta kuten joku edellä kirjoitti vaikka ulkoiseen puoleen kiintyisi, niin se ei riitä, jos sisin ei ole kunnossa. 

Ei ole tarvinnut sivuuttaa, jotenkin se ulkomuoto vaan alkaa viehättää kun sisimmästä kiinnostuu. Esim sillä hintelällä nörtillä oli pian mielestäni tosi nätit kädet. 

Kerran seurasin yhtä tositeeveesarjaa, jossa oli mielestäni tosi komea mies, kaunissilmäinen. Hän paljastui mulkeroksi. Ja yhtäkkiä alkoi näyttää jotenkin ruman turvonneelta.

Ihan oikeasti tutustumisen myötä kirjaimellisesti muuttuu se, miten ihmisen näen. Koskee myös naisia vähän vähemmässä määrin. 

Tavallaan. Usein kuitenkin osaaminen tai asema on jotenkin hienoa silmissäni ja ihminen ihan OK näköinenkin.

Ihailu on ihastumisen taustalla ainakin minulla.

Ihaillaanhan vauvassakin vaikka nappisilmiä, kiharoita tai hauskaa ilmettä.

Ei syntynyt rakkaustarinaa mutta olen. Kyseessä treffimies. Mies on kyllä komea mutta ei sillä tavalla, että olisi saanut aikaan vau-efektin ja vienyt jalkoja alta. En siis ihastunut heti hänet nähdessäni. Mutta kun juttelimme, tuli aivan ihana, lämmin fiilis siitä ihmisestä - hän oli todella empaattinen, hyvä kuuntelija ja sai minut nauramaan. En voinut välttyä ihastumiselta.

Ne miehet, joihin olen rakastunut, se rakastuminen on johtunut luonteesta, käytöksestä, ja siitä miten hän on minua kohdellut. Olen molempien kanssa edelleen ystävä. Kerran olen ihastunut pelkän ulkonäön vuoksi ja se oli paha kokemus, koska hän kohteli ihmisiä todella huonosti ja halveksivasti. 

Aina. Kaksi ensimmäistä poikaystävääni eivät olleet millään tavalla komeita. Olin kuitenkin hyvin ihastunut ja lopulta rakastunut molempiin. Ensimmäisen kanssa yhdisti huumori, toisen kanssa päästiin jutuissa jotenkin tosi syvälle.

Kolmas ja nykyinen mieheni on todella komea, ja aluksi se oli syy miksi EN ihastunut häneen. Niinkin komeasta ulkonäöstä saa helposti ylimielisen ja pinnallisen kuvan. Lisäksi ajattelin, etten ole hänen tasoisensa, vaan hän haluaa ja halutessaan myös saa nuoren missin. Siispä olin alkuun todella varautunut enkä antanut itselleni oikein edes tilaisuutta tutustua häneen. 

Mutta kun tutustuin, en voinut rakastumiselle mitään. Kyseessä oli niin täydellinen match omaan luonteeseeni, kaikkine piirteineen. Huumori, mielenkiinnon kohteet, avoimuus, herkkyys, rohkeus puhua vaikeista asioista, kiinnostus pintaa syvempään. Ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta ja onhan hän kiva katsoa, mutta edelleenkään sillä ei ole mulle mitään merkitystä ja jollain tavalla toivoisin hänen olevan tavallisemman näköinen, ettei itse tuntuisi niin harmaavarpuselta siinä rinnalla.

Kyllä! Ihana kaveri. Ulkonäkö itse asiassa oli vähän erikoinen, siis huonolla tavalla. Ikävä kyllä hän oli jo varattu. Hänen vaimonsakin vaikuttaa ihanalta tyypiltä, en tosin vaimoa tuntenut yhtä hyvin kuin miestä. Vaikuttavat sopivan toisilleen.

Ihastuin myös toiseen mieheen, jonka ulkonäössä ei ollut mitään erikoista hyvällä eikä huonolla tavalla (tosin hän oli melko mahakas, mutta sitä en itse pidä kovin rumana). Hän osasi flirttailla todella seksikkäästi. Ei sitten kuitenkaan pitänytkään minusta, kun tutustuimme syvemmin.

Olen mä hyvin komeisiinkin miehiin ihastunut. Laidasta laitaan. Mutta kaikissa miehissä, joihin olen ihastunut, on ollut sellainen yhteinen piirre, että he ovat kilttejä minua kohtaan, ainakin aluksi. Osa on osoittautunut myöhemmin kusipäiksi, osa taas on ollut todellisuudessakin kilttejä.

Olen, mutta tietenkään ulkonäkökään ei ole silloin ollut mikään täysin vastenmielinen, vaikkei mikään perinteisen maskuliininen olisi ollutkaan. Ihastuminen on kuitenkin kevyt, ohimenevä juttu.

En. Hyväksyn vain komeita miehiä. Luonteella ei ole väliä, saa olla vaikka rikollinen.

Jotenkin tuo, että vaaditaan kiinnostusta on jotenkin itsekästä. Ja miten kauan se kiinnostus säilyy? Minulle riittää se että haluaa pysyä yhdessä ja thats it.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta ulkonäkö ei saa olla luotaantyöntävä. On käynyt niin, että on ollut ihana persoona, mutta ulkoiset piirteet työnsi minut pois. Sitten on käynyt niin, että ihana persoona, ei komea, mutta riittävän ok, niin se olikin sitten menoa ja yhdessä ollaan. Ja rakastaminen lisää myös toisen ulkoista viehätystä.

Sama täällä miehenä. Deittailin yhtä super mukavaa ja ihanaa naista, mutta ulkonäkö ei vain sytyttänyt tarpeeksi. Turha siinä tilanteessa on väkisin yrittää vakavampaa rakentaa. Vaikea päätös, mutta piti lopettaa naisen tapailu.