Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ikinä ihastunut miehessä luonteeseen
24.07.2024 |
Niin että vaikka ulkonäkö ei olisi erikoinen niin on syntynyt rakkaustarina.
En ollut ikinä katsonut erästä miestä millään silmällä mutta kun alkoi jutella enemmän niin hänestä on paljastunut mukavin tyyppi ikinä, ja olen tosi ihastunut luonteeseen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tietysti tällaisena ei niin erityisen komeana miehenä ilahduttavaa lukea että näinkin moni kertoo ihastuneensa miehen luonteeseen.
Ehkä minullakin on siis vielä toivoa löytää kumppani.
Olisi tosinnkiintoisaa tietäö, miten ovat onnistuneet sivuuttamaan ihastumiensa miehen ulkonäön.
Toisaalta kuten joku edellä kirjoitti vaikka ulkoiseen puoleen kiintyisi, niin se ei riitä, jos sisin ei ole kunnossa.
Ei ole tarvinnut sivuuttaa, jotenkin se ulkomuoto vaan alkaa viehättää kun sisimmästä kiinnostuu. Esim sillä hintelällä nörtillä oli pian mielestäni tosi nätit kädet.
Kerran seurasin yhtä tositeeveesarjaa, jossa oli mielestäni tosi komea mies, kaunissilmäinen. Hän paljastui mulkeroksi. Ja yhtäkkiä alkoi näyttää jotenkin ruman turvonneelta.
Ihan oikeasti tutustumisen myötä kirjaimellisesti muuttuu
Se on just näin. Kun ihmisestä alkaa pitämään, hänestä alkaa muodostumaan miellyttävän näköinen omassa silmissä.
Eikä tämä edes koske pelkkiä ihastumisia, vaan muitakin ihmissuhteita. Meidän työpaikalle tuli todella kaunis nainen ja ihailin hänen ulkonäköään paljon. Hänestä alkoi kuitenkin paljastumaan todella inhottavia piirteitä ja samaa tahtia aloin löytämään hänen ulkonäöstään jotain ärsyttävää, vaikka kyseessä oli objektiivisesti arvioituna todella kaunis nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sillon kun olin 15v tuli katsottua vain ulkonäköä.
Sitten kun tulin aikuiseksi, niin enpä ole muuhun ihastunut kuin luonteeseen. Voit olla vaikka kuinka komea tahansa, mutta jos sulla on ällöttävä personallisuus niin ei kiinnosta.
"Se on just näin. Kun ihmisestä alkaa pitämään, hänestä alkaa muodostumaan miellyttävän näköinen omassa silmissä.
Eikä tämä edes koske pelkkiä ihastumisia, vaan muitakin ihmissuhteita. Meidän työpaikalle tuli todella kaunis nainen ja ihailin hänen ulkonäköään paljon. Hänestä alkoi kuitenkin paljastumaan todella inhottavia piirteitä ja samaa tahtia aloin löytämään hänen ulkonäöstään jotain ärsyttävää, vaikka kyseessä oli objektiivisesti arvioituna todella kaunis nainen."
Ihan totta! Minulla oli nuorena kaveri, toinen tyttö, joka oli melko ruma tavatessamme. En kiinnittänyt asiaan huomiota. Sillä aikaa, kun tunsin hänet, hän muutti hiustensa leikkausta ja väriä. Uusi tukka sopi hänelle hyvin ja teki hänestä paremman näköisen. Mutta tutustuessamme paremmin alkoi käydä ilmi, että hän oli aika negatiivinen ihminen (mikä ei minua haitannut) ja lisäksi halusi lytätä minuakin, jos olin jostakin iloinen ja positiivinen (mikä kyllä haittasi minua). Ja silloin yhtäkkiä hänen ulkonäkönsä muuttui minusta vastenmieliseksi, vaikkei se minua ikinä aiemmin ollut häirinnyt - ja vaikka se oli nyt parempi kuin ennen!
En ihastu luonteeseen (jota en ihastumisvaiheessa edes vielä kunnolla tunne) enkä ulkonäköön, vaan käyttäytymiseen, toimintaan. Sillä nainen hurmataan. Joka muuta väittää, on väärässä.
Olen mieheni kanssa sen luonteen takia enkä ulkonäön takia. Mieheni esimerkiksi painoi 110 kg tavattuamme ja aloimme seurustelemaan. Mies laihtui kuitenkin 34 kg tai jotain. Siitä on noin 15 vuotta aikaa. Nyt tällä hetkellä mieheni painaa 90 kg
Alue: Aihe vapaa
Viimeksi kun ihastuin, mietin ensitreffeillä, että ok, ulkonäkö on sellainen että ei muodostu esteeksi. Ihastuin siihen, miten mukavaa hänen kanssaan oli olla ja keskustella. Mutta vaikka koin ihastuneeni hänen luonteeseensa, näin jälkeenpäin ajateltuna saattaa kyllä olla, että on keskivertoa paremman näkoinen + pitkä ja hoikka. Ja se luonteen mukavuus oli loppujen lopuksi vähän niin ja näin.