Oletko ikinä ihastunut miehessä luonteeseen

Olen

Mieheeni. Tavallinen ulkonäkö, mutta kohtelee minua ja kissojamme hyvin, tykkää meistä oikeasti.

Olen. Nimenomaan minut hurmataan hyvällä luonteella, olemalla kiinnostunut minusta ja puhumalla/tekemällä kauniita asioita.

En ole. Ihastun ulkonäköön. Jos käy ilmi, että omaan silmään miellyttävä onkin ikävä ihminen, katoaa ihastus sen siliän tien. Jos ihastus onkin hyvä tyyppi, ihastun entistä enemmän. Mutta koskaan en ole ihastunut mieheen, joko olisi mielestäni ruma.

Toki. Ensimmäinen suuri rakkauteni koulussa oli hintelä nörtti, en uskaltanut kertoa ikinä. Sitten hän iän myötä miehistyi ja alkoi jahdata luokan kaunotarta, olin kitkerä.

Ulkonäkö on hyvin toissijainen. En usko että voisin ihastua jos kokisin sen hyvin epämiellyttäväksi, mutta en myöskään ulkonäön perusteella. Huumorintaju on tärkein. 

Olen. 

Olen.

Luulin ennen, että ihastun vain ulkonäköön mutta muutaman kerran olen ihastunutkin mieheen, jonka fyysinen ulkomuoto ei ole tyyppiäni mutta älykkyys on jotain upeaa. Välillämme on ollut yhteys ja huumori samanlaista jne.

Aikamme suurimmat valheet; sisin ratkaisee eikä koolla ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Nimenomaan minut hurmataan hyvällä luonteella, olemalla kiinnostunut minusta ja puhumalla/tekemällä kauniita asioita.

Samoin. En ihastunut mieheni ulkonäköön juurikaan. Mutta mikä ihminen hän onkaan. Luonne, arvot, älykkyys, huumori, luotettavuus, vakaus... nuo ominaisuudet veivät ns jalat alta ja edelleenkin 30 vuoden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Aikamme suurimmat valheet; sisin ratkaisee eikä koolla ole väliä.

Varmaan moni ihastuu ulkousiin ominaisuiksiin. Mutta moni taas ei. Kumpuakin löytyy. Aika moni ei ole kovin visuaalinen. He kiinnittävät huomion ihan muuhun. 

Minut isketään älyllä, huumorilla ja huomaavaisuudella. Kun nuo kaksi ensinmainittua yhdistyvät sydämellisyyteen olen mennyttä. Ei siinä ulkonäöllä ole merkitystä - hyvä ulkonäkö yhdistettynä esim. junttiuteen tai ylimielisyyteen tai levottomuuteen, huonoon elämänhallintaan jne on minulle ehkä suurin turn off ikinä.  

Oletko ikinä ihastunut miehessä luonteeseen?

Mies tuntui ihan normaalilta ja mukavalta. Ihastuminen oli niin kokonaisvaltaista. Jos kysytään miehestä nyt niin sanoisin, että se että otti ja miten otti minua kädestä kiinni tuntuu kuin joltakin mittarilta myös mitä tulee miehen luonteeseen kuten myös ilo seurassani.

Sitten jouduimme todella vaikeaan tilanteeseen ja kaikki muuttui niin että en yhtään ymmärrä. Odotan yhä aina vain jotain selitystä koska luulen että sellainen on... Ihan mielisairasta touhua - kuinka mies sekoaa ja mistä - en kuitenkaan voi uskoa että olisi ollut mt-ongelmainen silloin mutta ei olisi mahdotonta vaikka joku sellainen olisi kehittynyt sitten mm tekojensa vuoksi... Väärää naista ei myöskään saa sitoa parisuhteeseen... eikä hankkia lapsia sellaiseen suhteeseen...

Nyt odotan yhä vain että löytyisi tie takas sen miehen luokse joka piti mua ihanasti kädestä kiinni... mutta tuntuu kuin mies kierisi jossain omassa helvetissä josta ei pääse irti - ei uskalla irroittautua ja heittäytyä 'tuntemattomaan'... 

Oikeastaan aina, teini-iän ensi-ihastuksia lukuunottamatta. 

 

Joka kerta olen ihastunut luonteeseen, sen jälkeen toinen näyttääkin ihanalta.

Oma mieheni. Hänelle tärkeintä on oman perheen hyvinvointi. On aina pitänyt myös ensimmäisen liittoni lapsia ominaan. Aina sanoo hänellä olevan viisi poikaa. On oltu yhdessä jo 30 vuotta, joista 27 naimisissa.

Olen, ihana luonne ja sain häneltä maailman ihanimman ja jaloimman rakkauskirjeen - sekin kertoi hänen luonmteestaan.

Ulkonäkökin  hyvä. Hienon luonteen ehkä selitti myös sekin, että hän oli puoleksi saksalainen.

Se on tietysti tällaisena ei niin erityisen komeana miehenä ilahduttavaa lukea  että näinkin moni kertoo ihastuneensa miehen luonteeseen.

Ehkä minullakin on siis vielä toivoa löytää kumppani.

Olisi tosinnkiintoisaa tietäö, miten ovat onnistuneet sivuuttamaan ihastumiensa miehen ulkonäön. 

Toisaalta kuten joku edellä kirjoitti vaikka ulkoiseen puoleen kiintyisi, niin se ei riitä, jos sisin ei ole kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Aikamme suurimmat valheet; sisin ratkaisee eikä koolla ole väliä.

Juurihan tässä porukka on kertonut, että ovat ihastuneet tyyppeihin, jotka eivät ole olleet erityisen kiinnostavia ulkomuodoltaan. Olen itsekin kolme kertaa tykästynyt mieheen, joka ei ole komea. Kukaan heistä ei tosin ole ollut sellaisessa osassa elämässäni, että meistä olisi voinut tulla pari. Jokaisen olisin ottanut, jos olisin heitä voinut tavoitella.

Toinen väitetty valhe "koolla ei ole väliä" riippuu täysin siitä mitä tai ketä tarkoitetaan. Miehen koolla eli pituudella on naiselle väliä, miehen sen koolla ei useimmille naisille ole merkitystä. Tätä miehet eivät tule koskaan uskomaan, koska heille oma penis on maailmankaikkeuden keskipiste ja sen koolla on heille erittäin suuri merkitys. Ihminen ei koskaan ymmärrä sitä, että joku toinen ajattelee täysin toidella tavalla kuin he itse ajattelevat. Siksi esim. pornoa katsovat miehet eivät usko, että joku toinen mies ei katso pornoa.

Olen ja sen myötä rakastuin koko ihmiseen.

En ole vielä tavannut ketään, kenen luonteeseen saisin ihastua. :( Kivoja miehiä on, mutta ovat varattuja. Olen koko elämäni tavannut vain jotka yrittää valloittaa jollain muulla kuin luonteellaan. En ilmeisesti itsekään ole mikään kaikista parhain luontoinen tai kiva luonteeltani, että kelpaisin näille kivoille tyypeille...

N31

Olen rakastunut elämässäni tasan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla vain ja ainoastaan luonteeseen.