Miten kertoa kohteliaasti työkaverille että hän keskeyttää omilla asioillaan työntekoni?

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut monta kertaa tuota "hei anteeksi mulla on vähän kiire". Työkaveri jopa meni kerran ihan itseensä ja pyysi yhtenä päivänä anteeksi että on keskeyttänyt mun työt monta kertaa, mutta samalla jatkoi aihealueeseen omiin ongelmiinsa.

Hänellä ei taida olla monta ystävää ja on jostain syystä valinnut minut uskotukseen. Minulle tulee huono omatunto siitä, että olen sisimmässäni vihainen ja kärsimätön kun hän aloittaa omista asioistaan puhumisen. Tietenkään en näytä sitä ulos mutta samalla sivusilmällä katson työpinoa ja mietin että siirränkö töitä vai jäänkö ylitöihin. 

Ap

Sanot sille, että teetkö puolet mun töistä, niin voidaan jutella kahden tunnin kuluttua. Jos työkaveri vastaa, että en tee ja jatkaa juttujaan, voit tylysti sanoa, että minulla on  nyt enemmän kuin kiire, voitko varata ajan työterveyteen ja mennä sinne puhumaan asioistasi.

Tuollainen on kaikenlisäksi yleensä hyvin yksipuolista, auta armias kun alkaisit kertomaan omasta asiasta, niin johan alkaa vastapuolen katse katkailemaan ja kiinnostus kaikota...

Hei, mulla on nyt tosi paha hetki, voidaanko palata myöhemmin asiaan? Hei, en valitettavasti ehdi jutella, tää on tärkeää saada valmiiksi.

Ja aina on olemassa esihenkilö?

Tapa se

Aikavaras!

Sano, ettet ole ammattilainen sielunhoidossa. Tosin minulle kerran ystävätär sanoi, että näin tulee paljon halvemmaksi, voi elämä!

Aikasi varastaminen saattaa kiinnostaa myös esihenkilöäsi.

Vierailija kirjoitti:

Aikavaras!

Sano, ettet ole ammattilainen sielunhoidossa. Tosin minulle kerran ystävätär sanoi, että näin tulee paljon halvemmaksi, voi elämä!

Aikasi varastaminen saattaa kiinnostaa myös esihenkilöäsi.

Aivan. Työnantaja on ostanut työpanoksesi. 

Kun nyt muistelen työelämää niin meillä kyllä tuotannon työntekijöitä kytättiin avoimesti ja käytiin heti huomauttamassa, jos jäätiin "suusta kiinni".

Työnjohtaja tapasi "huomauttaa", ettei tämä ole mikään lepokoti! Mikäs ompeluseura se täällä on?Työaikana EI seurustella! Eikö oo hommia?! Jne.

Huudeltiin näitä myös toisillemme, koska me niin rakastettiin sitä työyhteisöämme emmekä tahtoneet saattaa työtovereitamme kiusaukseen.

(Nykypäivänä oltaisiin varmaan jossain raastuvassa vähintään.)

Liian kohtelias ei kannata olla, kuten olet huomannut. Ota töiden jälkeen tai tauolla tai muuna sopivana hetkenä puheeksi :"Tämä ei toimi näin" tai "Meidän pitää nyt muuttaa nyt tämä tapa kokonaan" tms. Jämäkkyys ja selkeys ovat hyviä tapoja käsitellä ongelmatilanteita.

Valmistaudu etukäteen huolellisesti. Kirjoita itsellesi vaikka ylös ne pääkohdat, miksi käytös on sopimatonta: häiriö, keskeytykset, ajan vieminen työn tekemiseltä. Asiallisesti ja rauhallisesti ja toista ne samat asiat uudelleen ja lyhyesti. Voit tietysti myös kirjoittaa lyhyen kirjeen, jossa kuvaat ja teet muutoksen ja kerrot, ettet voi jatkaa tällaista tapaa enää lainkaan. Annat sen mukaan töiden päätyttyä jonakin päivänä ja sanot, että muutos astuu voimaan heti huomenna. Koska tilanne on jo mennyt mahdottomaksi, liian kohtelias tai selittelevä ei voi olla, muuten muutoksesta ei tule yhtään mitään ja tilanne vain pahenee.

Jos pelkäät raivostumista tai huutoa, jatkuvaa kiukuttelua tai muita seurauksia, kannattaa ottaa mukaan joku luottotyökaverisi ja keskustella julkisella paikalla. Näistähän ei koskaan tiedä, mikä reaktio on vastassa.

Yksi vaihtoehto on tietenkin kääntyä esimiehen puoleen, jonka tehtävä on mm. taata työrauha kaikille. Jos mahdollista, voitte myös mennä yhdessä esimiehen puheille, joka on siis hieman pehmeämpi ratkaisu kuin edellinen, mutta voi johtaa myös toisenlaisiin ongelmiin, kun niistä kaveruus-, perhe- ym. suhteista ei aina ole ennakkoon tietoa. Kummastuttaa nimittäin, miten tällainen on ylipäätään palkattu.

Jos asiasta sanominen on vaikeaa, voit kokeilla epäsuoraa lähestymistapaa. Laita isot ja näkyvät vastamelukuulokkeet päähän ikään kuin kuuntelisit musiikkia samalla, kun teet töitä. Voit toki kuunnella musiikkia oikeastikin. Monilla on suurempi kynnys keskeyttää, kun näkee toisella kuulokkeet. Jos työkaveri kuitenkin yrittää lähestyä, osoita kuulokkeita. Jos hän tästäkin vihjeestä huolimatta aloittaa jutun, raota hieman toista kuuloketta ja näytä ärsyyntyneeltä. Eiköhän hän pian opi lukemaan rivien välistä. 

Omalla työpaikallani, jossa työskennellään avokonttorissa, monet käyttävät kuulokkeita tai kuulosuojaimia. Aika hyvin ne ymmärretään osoitukseksi siitä, että kuulokkeiden käyttäjä ei halua tulla häirityksi. 

Ei tarvitse olla erityisen kohtelias. Lopeta kuuntelu. Pitäähän aikuisen ihmisen ymmärtää sanomattakin ettei työpaikalla voi käyttää aikaa sellaiseen. Vaihda paikkaa jos et saa tuoda katkaistua.

Kehollinen kieltäytyminen. Eli käännät selkää, et katso silmiin. Jos on hankala sanoa, niin tämä voi auttaa siihen, että uskallat sanoa. 

Yksityiselämään kuuluvien asioiden setviminen ei kuulu työpaikalle eikä työkavereille. Eri asia on, jos työkaveri on läheinen ystävä. Mutta silloinkin yksityiasiat selvitään vapaa-ajalla.

Voisitko ehdottaa, että tapaisitte vapaa-ajalla käsittelemään näitä asioita ja työajalla niistä ei puhuttaisi? Siis jos itse haluat terapoida. 

Itse tietysti olet tähän ryhtynyt. Mitä, jos et ottaisi mitään kantaa, et ilmaisi myötätuntoa. Sanoisit vain, jaa, juu, en tiedä, vai niin... Harva kovin kauaa jaksaa pitää synkkää yksinpuhelua.