Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaa tiukkapipoinen säästäminen
Sen sijaan että kerään valtavaa pesämunaa johonkin 90-vuotispäivään, olen alkanut elämään viisikymppisenä.
Sama se on välillä ostaa kallis hotellohuone ulkomailta tai joku kaunis taulu huutokaupasta, maksoi mitä maksoi.
Ei täältä kukaan saa mitään mukaansa ja ketään paitsi perillisiä ei kiinnosta onko sulla kuolinhetkellä 20 tonnia vai 200 tonnia indeksirahastossa.
Maailma näyttäytyy yhä arvaamattomampana ja pelottavammalta paikalta kuukausi kuukaudelta. Nautin elämästä kun vielä voin.
Kommentit (9)
Mäkin laitoin kaikki sileeksi koronan aikana. Mitä turhia, elämä on lyhyt.
jälkimmäisestä virkkeestä olen samaa mieltä. nyt on niin kaoottiset ajat menossa etten ihmettelisi jos yhdysvalloissa puhkeaisi joku sisällissota joka lamauttaisi maailmantalouden.
tai trump todella lopettaisi kaiken aseavun ukrainaan ja venäjä rohkaistuisi käymään ukrainan jälkeen muidenkin naapurien kimppuun.
ihan kuin viimeistä päivää en ala elämään, mutta aion entistä enemmän tehdä asioita (kalliitakin) joilla saan iloa elämään.
Mulla on 3 lasta. Haluan heille jättää varoja. Itselleni en haali rahaa. Olen jo eläkkeellä, mutta maksan vielä hetken lainaa yhdestä asunnosta. Lapset saavat asunnon jokainen, eikä tarvi odottaa perintöä vaan lahjoitan heti, kun kukin pystyy maksamaan lahjaveron.
Johtunee siitä että teikäläisellä on varaa kuluttaa.
Täällä vastarannan kiiski, ennen en paljoa ajatellut, vanhemmiten vasta. Että edes muutama tuhat euroa säästää. Pihistävät ihmiset eivät ole onnellisia, näinkin on.
Sama, mutta 400 000 euron salkku on jo saavutettu.
Itellä sama. Mutta oma seitsemännumeroinen säästötavoite onkin jo saavutettu.