Jos aiheuttaisit toisen elämään aviokriisin, jäisikö asia vaivaamaan sinua?

Mä en tiedä olenko jossain vaiheessa sanonut haluavani tämän miehen suhteeseen kanssani, olisin vaan halunnut että se mitä mulle kertoi (meistä kahdesta) olisi ollut totta.

Mutta olikin siis vain pyrkimys sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämän kertoi vasta kun olin jo täysin kiintynyt häneen. Hän oli siis tämän suhteemme aloitteellinen osapuoli. 

Ja siis mietimme oman puolisoni kanssa eroa, hän siis tietää mitä oli meneillään ja on muhun pettynyt. 

Ap 

Niin. Eli olit valmis kunnon parisuhteeseen tämän eronneen miehen kanssa, mutta mies halusi susta vain panon. Ja sehän ei sulle käy. Ja nyt yrität korjata sun liiiton. Mutta miltä sun miehestäs tuntuu, että olisit ennemminkin valinnu ton toisen miehen ja jäit vain, koska toi toinen mies ei sua loppupeleissä sitten kelpuuttanutkaan kunnon parisuhteeseen?

 

Ei, tämä ei ollut ihan näin. Mä toiselle miehelle sanoin, että en ole miestäni jättämässä. Ap

Olet petturi pilannut jo elämäsi. Loppuelämäsi asia on mielessäsi. 

Nuorena ei rouvien höylääminen tuntunut missään. Olin salaa jopa vahingoniloinen, jos tapsin näiden ukkoja. Huvitti, kun äijä selitti jostain lomamatkasta ja muija oli imenyt minua posket lommolla. 

3-kymppisenä tutustuin salilla yhteen Ylermiin, joka oli puukottanut miehen kuoliaaksi, kun oli saapunut armeijasta lomille ja muija oli sängyssä vieraan miehen kanssa. Tämä Ylermi oli yli 200 kg penkkaaja ja 300 kg jalkakyykkääjä. Tajusin, että minulla on ollut hyvää tuuria, koska en ole koskaan kohdannut tekojeni seurauksia, eli näitä petettyjä miehiä. Minusta ei olisi ollut mitään vastusta raivostuneelle Ylermille. 

Siitä alkoi prosessi, joka johti siihen, etten enää iskenyt ja torjuin kaikki varattujen naisten flirtit. Nykyään häpeän tekojani. Toki itsekkin menin naimisiin ja sain lapsia. 

Joskus mietin, että ajatteleeko joku kolli samoin minusta, kun selittelen ja hymyilee vienoa hymyä. Jos näin on, niin karma maksaa potut pottuina.

Vierailija kirjoitti:

Mietin joskus, että eikö yhtään vaivaa sitä naista, että oli osapuoli perheemme särkymisessä. Nainen tasan tarkkaan tiesi että mies oli naimisissa ja oli tavannut minutkin. 

Tietenkin mies oli suurin syypää, mutta yksin on hankala tehdä aviorikosta. 

Henkistä kärsimystä sai jokainen osapuoli, lapset, vanhempamme jne. Mutta saiko toinen nainen? Vai pitääkö itseään 100%:n syyttömänä? Voinhan vaikka kysyä, jos joskus vielä hänet tapaisin. 

Jos sun ukkos ei olis nusauttanut tota akkaa niin sitten jotain muuta.

Se mistä pettäjä jää kiinni on pelkkä jäävuoren huippu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta syytän kyllä siitä, että aiheutti ongelmia lisää mun liittooni yhteydenotoillaan.

Kriisi vaan paheni entisestään.

Ap

Eli siis naimisissa oleva ap ja naimissa oleva "pian eroava" toinen mies tapasivat. Ap ihastui tuohon mieheen ja oli mukana miehen soutamisessa ja huopaamisessa. Ap olisi ollut valmis menemään tuon miehen kanssa yhteen, mikäli mies olisi heti ja kunniallisesti eronnut vaimostaan, mutta kun mies aina luikki takaisin vaimonsa helmoihin, niin ap:lla meni hermo tuohon. Ja nyt tämän seurauksena ap:n oma avioliitto on kriisissä, koska ap meni ihastumaan henkisesti tuohon äijään, vaikkei mitään fyysistä vielä tapahtunutkaan. Ja nyt ap:ta vituttaa, koska se toinen äijä ei näe tehneensä mitään väärää.

Ymmärrän, mutta ap ei välttämättä ole ainoa ketä mies pyöritti/pyörittää.

Toinen asia vielä että se joka on suhteessa ja pettää saattaa sitten pettää tätä uuttakin rakkauttaan.

Vaan ajan kysymys.

meillä oli tämmönen kuvio mies kiisti ettei mitään tapahtunu siis fyysistä no elämä jatku mentii naimisiin si sit kerto et eiku hei laitoin kakkos naiselle viestiä että miksi ei voinu kertoa edelleen kiisti että ei tod koskaan ole miehen kanssa sekstaillu no jep. tulipa kusetettu olo moninkertaisesti mies vissii luuli et avioliitto pelastaa voi morjensta vaa

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ei rouvien höylääminen tuntunut missään. Olin salaa jopa vahingoniloinen, jos tapsin näiden ukkoja. Huvitti, kun äijä selitti jostain lomamatkasta ja muija oli imenyt minua posket lommolla. 

3-kymppisenä tutustuin salilla yhteen Ylermiin, joka oli puukottanut miehen kuoliaaksi, kun oli saapunut armeijasta lomille ja muija oli sängyssä vieraan miehen kanssa. Tämä Ylermi oli yli 200 kg penkkaaja ja 300 kg jalkakyykkääjä. Tajusin, että minulla on ollut hyvää tuuria, koska en ole koskaan kohdannut tekojeni seurauksia, eli näitä petettyjä miehiä. Minusta ei olisi ollut mitään vastusta raivostuneelle Ylermille. 

Siitä alkoi prosessi, joka johti siihen, etten enää iskenyt ja torjuin kaikki varattujen naisten flirtit. Nykyään häpeän tekojani. Toki itsekkin menin naimisiin ja sain lapsia. 

Joskus mietin, että ajatteleeko joku kolli samoin minusta, kun selittelen ja hymyilee vienoa hymyä. Jos näin on, niin karma maksaa potut pottuina.

Tässäpä ihminen, joka on ottanut opikseen, oppinut virheistään ja jopa hyväksyy karmansa.

Harvoin tämmöisiä tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä tulee hänen yhteydenpitoonsa, niin antoi ymmärtää että olen ainoa kenelle voi huoliaan purkaa ja että on tosi yksinäinen onnettomassa suhteessaan. Että mä tuon hänen elämäänsä iloa ja merkitystä. Ap

No mitä sä luulet että ukkomiehet sanoo pillunkiilto silmissä?

"Mä en tiedä olenko jossain vaiheessa sanonut haluavani tämän miehen suhteeseen kanssani, olisin vaan halunnut että se mitä mulle kertoi (meistä kahdesta) olisi ollut totta.

Mutta olikin siis vain pyrkimys sänkyyn.

Mä toiselle miehelle sanoin, että en ole miestäni jättämässä. Ap"

Eli olisit halunnut teidän suhteen olevan vain suurta rakkautta. Halusit sen rakkauden vain. Missä kohtaa sanoit, että et ole jättämässä miestäsi?

Mitäpä jos tämä eronnut mies koki itse, että sä hyväksikäytit häntä ja siksi hän sanoi kostaakseen sulle, että kelpaat sittenkin vain panoksi. Mihin sä taas et suostunut.

Ap, näytä nyt edes tää keskustelu nykyiselle miehellesi.

Mulla on kyllä miespuolisia ystäviä, mutta toivottavasti en ole sentään aviokriisiä aiheuttanut. Sellainen tulee varmaan muutenkin jos on tullakseen.

"Ei aviokriisiä voi aiheuttaa kukaan muu kuin aviopuolisot itse. Minäkin repsahdin "eronneeseen" mieheen, tuskin olisin häntä tavannut jos olisin tiennyt totuuden silloin."

En oikein ymmärrä tuota ensimmäistä virkettä, tai sen takana olevaa vakaumusta. Käyttäytymistieteissä asiaa on tutkittu monella eri tavalla ja tasolla, ja todellakin näyttää siltä, että "tilaisuus tekee varkaan" ja ympäristö ohjaa kovastikin meidän käytöstä.

Eli dieetti menee helposti pilalle, jos joku tulee tarjoamaan kakkua etenkin silloin, kun olet stressaantunut. Univaje, kuormitus, voimakkaat tunnereaktiot, alkoholi, monien muiden asioiden lisäksi, alentavat ihmisen kykyä tehdä hyviä mutta vaikeita päätöksiä tilanteissa, joissa ympäristö tarjoaa kiellettyä hedelmää. Usein lankeemukseen vaaditaan paitsi otollinen sisäinen, myös ulkoinen tila.

Tietenkään sen pettäjän ei pidä sitä kolmatta pyörää omasta petoksestaan syyttää, koska vastuu omista teoista on kannettava. Mutta niin ikään sen kolmannen pyörän osalta on vastuun pakenemista väittää, ettei itsellä olisi mitään roolia sen sivusuhteen synnyssä. Toki arvomaailma näillä henkilöillä on usein merkittäviltä osin esimerkiksi omastani poikkeava.

On tietenkin niitäkin tapauksia, joissa voimiensa tunnossa oleva ihminen lähtee tieten tahtoen etsimään sivusuhdetta. Mutta usein on myös kyse siitä, että jollain tapaa solmussa oleva ja kuormittunut ihminen alkaa vaihtaa katseita toisen kanssa, kevyttä flirttiä puolin ja toisin, ja parin viikon tai kuukauden päästä yksi asia onkin johtanut toiseen, ja vähintään yhden ihmisen elämä ja kyky luottaa on sirpaleina. En ymmärrä, kuinka tällaisessa tilanteessa se kolmas pyörä kykenee ulkoistamaan itsensä vastuusta, vaikka päävastuu tietenkin on suhteessa olevalla.

Usein muuten ajatellaan, että pettämisen mahdollistaa nimenomaan olemassa olevan suhteen heikkous. Tämä ei pidä paikkaansa. Pettämisen kaltaiseen valintaan päätymisen takana voi olla mistä tahansa asiasta johtuva stressi, kuormitus, univaje, joka heikentää impulssikontrollia ja harkintakykyä. Pyhimys ei tietenkään päädy pettämään vaikka olisi minkälaiset vitsaukset niskassa, mutta tietty osa ihmisistä onkin aika kaukana pyhimyksestä, olematta kuitenkaan lähtökohtaisesti mitään pahiksia tai patologisia pettäjiä.

huh

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tottunut, että miehet ovat fiksuja ja luotettavia, sanovat mitä tarkoittavat jne. Ap

Just ja siihen omaa kultaansa luottaa.

Oltiin 33 vuotta yhdessä kun mulle selvisi että ukko oli tinderissä ja esiinty sinkkuna. 

Oli myös tiheään viestinnässä yhden kanssa mille kirjotteli kaikenlaisia rakkaudenlurituksia.

Etsi kuulemma jännitystä.

Kerran annoin anteeksi kunhan laittaa lopun viestinnälle ja tapailemisille.

Ei jättänyt niin erottiin mun alotuksesta.

Selkärangatonta käytöstä muuten hyvältä ihmiseltä.

Toi luottamuspula on paha.

En olisi pahastunut jos mies olisi ehdottanut eroa ennen hölmöilyjään.

Mulla oli kerran sellainen tuttava jonka suhteet oli päättyneet aina eroon, mutta hän nyt oli itse patologinen naistenmies. Vonkasi joka ikistä naista, varattua ja vapaata. En nyt tiedä miten sen asian laita on, aiheuttiko nämä kaikki muut naiset hänen aviokriisinsä ja suhteiden päättymisen vai hän itse. Minä en ainakaan luvannut mitään seksiä eikä sellaista ollutkaan. Mies itse kyllä viestitteli päivä - ja yökaudet kaikkien naisten kanssa, varmaan tekee sitä edelleen. Oliko muna vai kana, kuka petti ja ketä, se on aina hyvä kysymys.

En kariuta toisten liittoja. Jos joku päästään vialla oleva juoksee perässä, vaikka on sanottu ei, on se sen toisen asia, ei minun. 

Ei mua tuollaiset ihme takertujien jutut vaivaa. Siinä vaiheessa kun nainen mahdollisesti paljastaa tekosensa puolisolleen kytkin nousee ja äkkiä. Kuka hullu siihen jäisi katsomaan kumpi niistä kilahtaa ensin?

upupup

upupup