Jos aiheuttaisit toisen elämään aviokriisin, jäisikö asia vaivaamaan sinua?

Riippuu niin monesta asiasta, että kokisinko onko kriisi sen osapuolille ansaittu vai ei. 

Suomessa puolet ihmisistä ovat jo narsisteja / sosiopaatteja / muuten päästään vialla eli ei kannata uskoa mitään keneltäkään ja moni ei hetkeäkään jää miettimään tekemisiään...

Tuossa on pelkkiä oletuksia teksti täynnä. Mulle on käynyt niin, että minua syytettiin tuonkaltaisista asioista, joita en kuitenkaan ollut tehnyt sen jälkeen, kun mies tunnusti tunteensa. 

Sillä perusteella sanon, että oma on mokansa, jos ihastumista voi mokaksi sanoa. 

Miten tuo toinen tarkalleen ottaen olisi ^täysin pulassa^? Onnellinen avioliitto olisi kariutunut? Tuskin onnellisessa ja tasapainoisessa avioliitossa oleva lähtee pettämään, vaan suhtautuu torjuvasti jo sellaisiin tilaisuuksiinkin.

Tottakai jäisi vaivaamaan. Siksi en aiheuttele aviokriisejä. 

Ei niitä mikään jää vaivaamaan. moraalittomia paskiaisia. 

En ikinä tekisi mitään tuollaista niin ei voisi jäädä vaivaamaan

Mulle kävi vähän tällä tavalla, että tutustuin "eroavaan" mieheen joka oli hyvinkin hurmaava. Oma puoliso taas tuttu ja turvallinen.

Sänkyyn ei päädytty, mutta jonkinlaista henkistä pettämistä ehti tapahtua paljonkin mun puolelta ja tämän myös puolisolleni myönsin. Olen joutunut aika paljon kärsimään asian takia. Käymään terapiassa ym. Ongelmia on ollut ja niitä on selvitetty. 

Tämä eroava mies otti ilmeisesti itseensä kun emme sitten sänkyyn menneetkään, erosi myöhemmin ja käyttäytyy kuin ei olisi tehnyt mitään väärää kenellekään. Lakaisi maton alle mitä teki omalle puolisolleen ja minä joudun lopun elämää häpeämään omaa käytöstäni.

Vaikea antaa anteeksi itselleen ja toiselle osapuolelle, kun on sitä mieltä, että mitään ei ole tapahtunut. Ap

No ei normaali ihminen ajattele, että vetelenpä tässä nyt naruista. Virheitä ja harkitsemattomia asioita voi tehdä kuka vain, mutta tieten tahtoen toisten elämillä ja tunteilla pelailu on persoonallisuushäiriön merkki.

No en varmaan, mutta tuollainen tilanne olisi kyllä varsin epätodennäköinen. Ainakin omalla kohdalla, enkä usko että tuollainen on kovin yleistä muutenkaan.

En harrasta tuota. Parisuhteessa on kaksi, se mies ja nainen. Se mies on vastuussa aina tekemisistään ja mielentilastaan, ei joku muu. Eli nainen jättää miehen tai terapioi itseään, jos mies menee muiden matkaan, ellei se ole avoin suhde. Se siitä. Se miehen tai naisen iskijä voi sitten miettiä itse arvomaailmojaan keskenään. En lähtisi vatkaamaan aina niitä kolmansia osapuolia, niitä riittää vaikka miten.

Minä seukkailin kesän miehen kanssa joka asui eri paikkakunnalla. Kerran soitin ja puhelimeen vastasikin nainen, selvisi että hänellä oli myös lapsi ja asui tämän naisen kanssa. Sanoin naiselle että mitään ei ollut tapahtunut, juttelua vaan.

Vaivaa aivan hirveästi, nainen kuulosti supermukavalta ja siinä tuohduksissaankin käyttäytyi kuitenkin todella asiallisesti, kuunteli mitä sanoin ja keskusteli niin hyvin. 

Kävin pari kertaa tämän miehen luona ja silloin sanoi, että siskonlapsen leluja oli ja siskon takki mm, eli olivat olleet sen vaimon ja hänen oman lapsen luultavasti. 

Tämä mies vielä vaikutti järkyttävän mustikselta, oli katsonut kenen autolla ajan (isäni) ja syytti että minulla on joku muu mies. Tämän jälkeen tajusin, että mustasukkainen usein epäilee sitä mitä itse tekee.

Vaivaa vieläkin, että tuo nainen ja lapsi ansaitsisivat varmaan paljon paremman miehen, ja onkohan hän tätä naista kohtaankin mustasukkainen. 

Kyllä mä sen ymmärrän, että olen vastuussa omasta elämästäni ja asioistani. 

Ja että kolmas osapuoli on vaan osa omia ongelmia. 

Mutta se, miten joku voi niin itsekkäästi ajatella vain omaa elämäänsä eikä näe mitä oma käytös on saanut muissa aikaan, niin sitä ei ehkä ihan niin helppo ole sulattaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

En harrasta tuota. Parisuhteessa on kaksi, se mies ja nainen. Se mies on vastuussa aina tekemisistään ja mielentilastaan, ei joku muu. Eli nainen jättää miehen tai terapioi itseään, jos mies menee muiden matkaan, ellei se ole avoin suhde. Se siitä. Se miehen tai naisen iskijä voi sitten miettiä itse arvomaailmojaan keskenään. En lähtisi vatkaamaan aina niitä kolmansia osapuolia, niitä riittää vaikka miten.

Sama. En harrasta moisia.

Kuka näitä outoja aloituksia tehtailee päivittäin?

T: Tuntematon

Ei aviokriisiä voi aiheuttaa kukaan muu kuin aviopuolisot itse. Minäkin repsahdin "eronneeseen" mieheen, tuskin olisin häntä tavannut jos olisin tiennyt totuuden silloin.

Petettynä osapuolena vielä vuosien jälkeen kannan vihaa ja katkeruutta sisälläni janoten kostoa. jokainen päivä on yhtä helvettiä enkä tosiaan ole niin naivi että ajattelisin että vain puoliso on syyllinen tähän. tieten tahtoen petitte pienen vauvan äitiä ootte alinta pohjasakkaa. 

Pettäjä on pettäjä.

Pettäjä kantaa ihan itse seuraukset (olettaen tietenkin, että omatunto on olemassa).

Roskaihmisiä.

Sekopäistä spekulointia koko aloitus. Kukaan normaali mitään naruja vetele.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä sen ymmärrän, että olen vastuussa omasta elämästäni ja asioistani. 

Ja että kolmas osapuoli on vaan osa omia ongelmia. 

Mutta se, miten joku voi niin itsekkäästi ajatella vain omaa elämäänsä eikä näe mitä oma käytös on saanut muissa aikaan, niin sitä ei ehkä ihan niin helppo ole sulattaa. Ap

En kyllä näe mitä tuossa kuvatussa tilanteessa nyt olisi ollut sen toisen miehen virhe, erosikin myöhemmin. 

Aika erikoinen ajatus, että mies olisi voinut nähdä mitä oma käytös saa muissa aikaan ja vieläpä ennalta! Ei kuulosta lainkaan siltä, että ottaisit vastuun omasta käytöksestäsi.

Sori rehellinen mielipiteeni. Jos oma puolisoni pettäisi ja vehtaisi toisen kanssa, jättäisin hänet todellakin, jos syyttelisi sitä toista osapuolta.

Mä en ole mikään roskaihminen. 

Olen ollut puolisoni kanssa 19 vuotta enkä ole ikinä edes baarissa pussaillut muita tms.

Tämä oli elämäni ensimmäinen "petos", jonka yritin korjata parhaani mukaan. Syyllisyys kulkee kyllä mukana muistuttamassa, että mitä tuli tehtyä. Ap