Pakottaako isoäiti lasta halaamaan? ( Tästä juttu HS:ssä)
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan vähän liian vapaita sen suhteen mitkä rajat ovat lapsen päätettävissä. Halaaminen on hyvä tapa opettaa lapselle. Nykyään lapset ovat enimmäkseen väkivaltaisia ja tottelemattomia.
Just nimenomaan. Tunnevammaisia kasvatettaan hellyden puutesta. Hellydessä ei ole mitään väärää. Päivastoin. Se on vahvuus. Ne, ketkä häpeävät hellyyttä, on jäänyt itse siitä lapsuudessa paitsi. Toisille on halaaminen täysin normaali läheisyyden ja hellyyden osoittus.
Maslowin tarvehierarkiassa ollaan näemmä menty tällaiselle asteelle, että kinastellaan jostain halaamisen hyväksyttävyydestä.
Ei vaivaa sota eikä ruuan puute, niin voidaan viilata pilkkua pikkuasioista. Yhteiskunta on rappeutumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan vähän liian vapaita sen suhteen mitkä rajat ovat lapsen päätettävissä. Halaaminen on hyvä tapa opettaa lapselle. Nykyään lapset ovat enimmäkseen väkivaltaisia ja tottelemattomia.
Just nimenomaan. Tunnevammaisia kasvatettaan hellyden puutesta. Hellydessä ei ole mitään väärää. Päivastoin. Se on vahvuus. Ne, ketkä häpeävät hellyyttä, on jäänyt itse siitä lapsuudessa paitsi. Toisille on halaaminen täysin normaali läheisyyden ja hellyyden osoittus.
Pakkohalaaminen on väkivaltaa eikä mitään hellyyttä. Omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämistä lapsen kustannuksella.
En jaksa lukea. Suomessa voi kasvaa täysi-ikäiseksi ilman että täytyy sanoa vieraalle aikuiselle sanaakaan. Meidän Eino-töllikki on niin ujo. Mutta se pelaa paljon pelejä ja oppii englantia.
Ei ole tervettä. Ei ole tervettä että lapsi kasvaa pelkäämään ihmiskontakteja. Ei se ole mitään fyysistä itsemääräämisoikeutta, se on ihmispelkoa ja junttiutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten ihmisten tunteiden kannattelu ei ole lapsen tehtävä. Miksi aikuisen itsekäs tunne menee mielestäsi Lapsen tunteiden edelle? Juuri tuollainen kasvatus tekee aikuisia, jotka ei osaa asettaa ihmissuhteissa terveitä rajoja. Riittää, että joku vetoaa pahaan mieleen, niin huono omatunto kolkuttaa ja ihminen toimii vastoin tahtoaan. Sekö on tavoite?
Miksi ihmeessä kukaan haluaa halata ihmistä, joka ei halua halata? Osaatko selittää tämän pakkomielteisen väkisin halaamisen tarpeen?
Se on normaali siis ihan tavanomainen ja luonnollinen tapa kommunikoida.
Ai pakkomielteinen väkisin halaaminen?
Palstalla on hyvin ahdistuneita kirjoittajia, jotka eivät kykene ymmärtämään miten tärkeää on kosketus.
Miksi yhdistät tahallasi pakkomielteisen väkisin halaamisen ja normaalin vanhempien ja lapsen välisen kanssakäymisen noin kiihkeästi keskenään? Entä miksi leimaat surutta kaikki sellaiset ihmiset huonoiksi tässä ketjussa, jotka ovat vähääkään eri mieltä kanssasi ja esittävät oman näkemyksensä? Miksi sinä käyttäydyt niin negatiivisesti?
Harmi millainen tunneköyhyys täällä suomessa vallitsee. Sen huomaa kaikesta kun ei katsota silmiin vaan pälyillään sivuun. Ei tervehditä kun mennään vaikka toimistppn odottamaan vuoroaan. Ei kukaan puhu toiselle. Vihataan omia läheisiä. Ei ole yhteen kuuluvuutta. Lapset opetetaan normaalista sosiaalisesta käytöksestä vieraantumaan.
Onneksi asun jo vuosikymmenet ihmistä kunnioittavassa ja puhekykyisessä maassa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea. Suomessa voi kasvaa täysi-ikäiseksi ilman että täytyy sanoa vieraalle aikuiselle sanaakaan. Meidän Eino-töllikki on niin ujo. Mutta se pelaa paljon pelejä ja oppii englantia.
Ei ole tervettä. Ei ole tervettä että lapsi kasvaa pelkäämään ihmiskontakteja. Ei se ole mitään fyysistä itsemääräämisoikeutta, se on ihmispelkoa ja junttiutta.
Aivan kuin se hullu pakkohalaajamummo olisi ainoa mahdollinen ihmiskontakti koko maapallolla
Lapsille ei nykyään enää opeteta käytöstapoja ja kaikki saavat olla uniikkeja lumihiutaleita.
Samaan aikaan nuorison väkivaltaisuus on huomattavasti lisääntynyt.
Lapsia vaivaa kasvatuksen puute.
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi kummuta noin kauhea tarve halata lasta? Oikein pitkiä halauksia.
Se on kaipuu rakkaiden perässä. Pitkät, hwllät halaukset. Rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan tarvitsee kosketusta. Miten muka mummon halaaminen voisi olla niin vastenmielistä? Muistan itse vastustelleeni mummuni halaamista, mutta olin salaa tyytyväinen, että hän sen teki. Mummuni oli hyvin rakas.
Mun anoppi kanssa halasi mun lasta, puristi vaan kovempaa kun lapsi huusi pää punaisena pois ja rimpuili hengen hädässä. Ihan taatusti oli vastenmielistä lapselle. Asiaan oli pakko puuttua varsin kovaäänisesti.
Ei pakkohalailulle. Ihan ehdoton ei.
Joko anoppisi on täysin epänormaali yksilö, tai sitten sinä olet patologinen liioittelija. Tällä palstalla kumpikin mahdollisuus yhtä todennäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea. Suomessa voi kasvaa täysi-ikäiseksi ilman että täytyy sanoa vieraalle aikuiselle sanaakaan. Meidän Eino-töllikki on niin ujo. Mutta se pelaa paljon pelejä ja oppii englantia.
Ei ole tervettä. Ei ole tervettä että lapsi kasvaa pelkäämään ihmiskontakteja. Ei se ole mitään fyysistä itsemääräämisoikeutta, se on ihmispelkoa ja junttiutta.
Aivan kuin se hullu pakkohalaajamummo olisi ainoa mahdollinen ihmiskontakti koko maapallolla
Se luultavasti on ainoa joka edes yrittää ja jota hiukkasen kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä voi kummuta noin kauhea tarve halata lasta? Oikein pitkiä halauksia.
Se on kaipuu rakkaiden perässä. Pitkät, hwllät halaukset. Rakkaus.
Paskat on. Väkivaltaa tuo on.
"Ai pakkomielteinen väkisin halaaminen?"
"Ai mitä on väkisin halaaminen. Otetaanko rajusti hartioista kiinni ja ravistellaan. Sen pienen hetken kestää myös teini-ikäinen ja viisi vuotias."
Oletko sinä humalassa, vai keksitkö noita outoja juttujasi ihan selvinpäin?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea. Suomessa voi kasvaa täysi-ikäiseksi ilman että täytyy sanoa vieraalle aikuiselle sanaakaan. Meidän Eino-töllikki on niin ujo. Mutta se pelaa paljon pelejä ja oppii englantia.
Ei ole tervettä. Ei ole tervettä että lapsi kasvaa pelkäämään ihmiskontakteja. Ei se ole mitään fyysistä itsemääräämisoikeutta, se on ihmispelkoa ja junttiutta.
Komppaan tätä, ja olen itse ihmisiä karttava introvertti (tosin osittain tällaiseksi kasvanut todella pahan puhevian takia). Ei se ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten ihmisten tunteiden kannattelu ei ole lapsen tehtävä. Miksi aikuisen itsekäs tunne menee mielestäsi Lapsen tunteiden edelle? Juuri tuollainen kasvatus tekee aikuisia, jotka ei osaa asettaa ihmissuhteissa terveitä rajoja. Riittää, että joku vetoaa pahaan mieleen, niin huono omatunto kolkuttaa ja ihminen toimii vastoin tahtoaan. Sekö on tavoite?
Miksi ihmeessä kukaan haluaa halata ihmistä, joka ei halua halata? Osaatko selittää tämän pakkomielteisen väkisin halaamisen tarpeen?
Se on normaali siis ihan tavanomainen ja luonnollinen tapa kommunikoida.
Ai pakkomielteinen väkisin halaaminen?
Palstalla on hyvin ahdistuneita kirjoittajia, jotka eivät kykene ymmärtämään
Kannatan sosiaalista käyttäytymistä. En usko tuollaiseen väkisin halaamiseen. Ihmettelen miten mielellään suomalaiset menevät vapautumaan ulkomaille kun suomessa on niin ahdistunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ollaan vähän liian vapaita sen suhteen mitkä rajat ovat lapsen päätettävissä. Halaaminen on hyvä tapa opettaa lapselle. Nykyään lapset ovat enimmäkseen väkivaltaisia ja tottelemattomia.
Just nimenomaan. Tunnevammaisia kasvatettaan hellyden puutesta. Hellydessä ei ole mitään väärää. Päivastoin. Se on vahvuus. Ne, ketkä häpeävät hellyyttä, on jäänyt itse siitä lapsuudessa paitsi. Toisille on halaaminen täysin normaali läheisyyden ja hellyyden osoittus.
Pakkohalaaminen ei ole hellyyttä, vaan vallan käyttöä. Lisäksi, koskemattomuus kuuluu myös lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Harmi millainen tunneköyhyys täällä suomessa vallitsee. Sen huomaa kaikesta kun ei katsota silmiin vaan pälyillään sivuun. Ei tervehditä kun mennään vaikka toimistppn odottamaan vuoroaan. Ei kukaan puhu toiselle. Vihataan omia läheisiä. Ei ole yhteen kuuluvuutta. Lapset opetetaan normaalista sosiaalisesta käytöksestä vieraantumaan.
Onneksi asun jo vuosikymmenet ihmistä kunnioittavassa ja puhekykyisessä maassa.
Missä maassa asuit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea. Suomessa voi kasvaa täysi-ikäiseksi ilman että täytyy sanoa vieraalle aikuiselle sanaakaan. Meidän Eino-töllikki on niin ujo. Mutta se pelaa paljon pelejä ja oppii englantia.
Ei ole tervettä. Ei ole tervettä että lapsi kasvaa pelkäämään ihmiskontakteja. Ei se ole mitään fyysistä itsemääräämisoikeutta, se on ihmispelkoa ja junttiutta.
Komppaan tätä, ja olen itse ihmisiä karttava introvertti (tosin osittain tällaiseksi kasvanut todella pahan puhevian takia). Ei se ole tervettä.
No hei. Etsi raiskaaja niin saat tervettä kosketusta.
Etsi sinä kuule itse psykiatri, joka vääntää sinulle rautalangasta, mikä ero on mummon halauksella ja raiskauksella.
Ennen vanhaan mummot eleli lastensa perheissä ja lapsenlapset olivat siinä koko ajan. (Suurimpana syynä se, että lain mukaan lapset elätti vanhempansa vanhoina.)
Nyt on mummot eristetty asumaan yksin tai puolisonsa kanssa, mutta erossa jälkeläisistään.
Olen havainnut, että mummoilla on ihan järkyttävä kaipuu lastenlastensa perään. (Usein on pitkästyttävää kuunnella mummoja, jotka jankuttavat, miten ihmeellisiä heidän lapsenlapsensa ovat.)
Koska tapaa harvoin ja kaipuu on suuri, se varmaan sitten hyökyy yli laitojen.
Kamalaa, että mummot on nykyään yksinäisiä tai vaihtoehtoisesti sullottuna johonkin ryhmäkoteihin tyyppien kanssa, jotka eivät kiinnosta.
Ai mitä on väkisin halaaminen. Otetaanko rajusti hartioista kiinni ja ravistellaan. Sen pienen hetken kestää myös teini-ikäinen ja viisi vuotias.