Jos joku olisi sinulle kateellinen jostakin, mistä uskoisit hänen sitä olevan?

Näytän edelleen ihan hyvältä nelikymppisenä. Ja parisuhdetilannetta joku saattaisi, olen harvinaisen onnellisessa ja vankassa suhteessa. Suhdetta kyllä hehkutan vain ihan lähimmille ystäville välillä kun tuntuu että onni läikkyy yli, kellä on se kätkeköön jne? 

Narsisti luulee että joku toinen on hänelle kateellinen. Tavallinen ihminen ei edes tajua että pitäisi olla 

Vierailija kirjoitti:

Näytän edelleen ihan hyvältä nelikymppisenä. Ja parisuhdetilannetta joku saattaisi, olen harvinaisen onnellisessa ja vankassa suhteessa. Suhdetta kyllä hehkutan vain ihan lähimmille ystäville välillä kun tuntuu että onni läikkyy yli, kellä on se kätkeköön jne? 

 

Miksi sitä pitää ulkopuolisille hehkuttaa? Onhan sinulla se puoliso, jonka kanssa jaat onnesi. Ei siihen muut kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni jokseenkin kyseenalainen tarkastelukulma tässä että kateuden kautta haetaan tyytyväisyyttä.  

Kateus on perin ikävää puolin toisin.  Tuhoava voima. 

Itse opettelin aikoinaan suhtautumaan omaan kateutteeni niin, että kannattaa ennemminkin ihailla kuin kadehtia, ja miettiä millä tavalla itse voisi saavuttaa sen mitä kadehtii.  Lisäksi on perin ikävää jos kukaan ei ole puolestani iloinen kun saavutan asioita vaan kadehtii. Siksikään en tahdo itse kadehtia, jotta muidenkaan ei tarvitse vaan voimme iloita toistemme puolesta.

En oikeastaan halua edes vastata tähän kysymykseen koska se asettaa hyvät asiat huonoon valoon. 

 

Hyvin sanottu.  Vastasin ja heti mietin, mikä se pieni outo tunne on, tässä tuli. 

Joku varmaan voisi olla siitä että en ole ollut koskaan työttömänä. Muuta en kyllä keksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni jokseenkin kyseenalainen tarkastelukulma tässä että kateuden kautta haetaan tyytyväisyyttä.  

Kateus on perin ikävää puolin toisin.  Tuhoava voima. 

Itse opettelin aikoinaan suhtautumaan omaan kateutteeni niin, että kannattaa ennemminkin ihailla kuin kadehtia, ja miettiä millä tavalla itse voisi saavuttaa sen mitä kadehtii.  Lisäksi on perin ikävää jos kukaan ei ole puolestani iloinen kun saavutan asioita vaan kadehtii. Siksikään en tahdo itse kadehtia, jotta muidenkaan ei tarvitse vaan voimme iloita toistemme puolesta.

En oikeastaan halua edes vastata tähän kysymykseen koska se asettaa hyvät asiat huonoon valoon. 

 

Hyvin sanottu.  Vastasin ja heti mietin, mikä se pieni outo tunne on, tässä tuli. 

Kateus on kaikin puolin huono ja negatiivinen tunne. Kenenkään ei pitäisi kadehtia muita eikä kenenkään pitäisi pyrkiä herättämään muissa kateutta buustatakseen omaa asemaansa. Halveksuttavaa sellainen. Nöyryys on hyvyyttä. 

Lapsista. Olen jo oppinut etten voi puhua mistään lasteni hyvistä asioista sillä se aiheuttaa närää koska niin monilla on lapsistaan valitettavaa... Ei pärjää koulussa, ei saanut työpaikkaa, ei harrasta mitään, pelaa liikaa, ei ole kavereita, saa vapautuksen armeijasta, syö lääkkeitä, sai diagnoosin, sai tuomion etc lista on loputon ja on olevinaan parempi jakaa näitä ikäviä asioita. Jos sanoisin jotain omien lapsieni hyvistä asioista aiheuttaisi se vain pahaa mieltä. Olen siis hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytän edelleen ihan hyvältä nelikymppisenä. Ja parisuhdetilannetta joku saattaisi, olen harvinaisen onnellisessa ja vankassa suhteessa. Suhdetta kyllä hehkutan vain ihan lähimmille ystäville välillä kun tuntuu että onni läikkyy yli, kellä on se kätkeköön jne? 

 

Miksi sitä pitää ulkopuolisille hehkuttaa? Onhan sinulla se puoliso, jonka kanssa jaat onnesi. Ei siihen muut kuulu. 

Joskus on niin onnellinen olo että kertakaikkiaan tekee mieli jollekin avautua.

Onneksi näiden ystävien kesken ei ole tapana kadehtia. 

Minulle on oltu kateellisia ulkomaille muutosta.

Kun aikoinaan muutin,  sain kuulla että vuoden päästä viimeistään tulen maitojunalla takaisin. Ja kun vuodet kului enkä tullut, on oltu jotenkin katkeria ja vihaisia että lähdin. Hekin joiden kanssa en mitenkään elämääni jaa.

Olen kuullut että olen maanpetturi, mikä on kyllä koomisinta mitä olen kuullut.

Kun käyn Suomessa, eräitten mielestä en saisi puhua mitään nykyisestä kotimaastani. Jos puhun, paljonpuhuva hiljaisuus laskeutuu ja ilmeet muuttuvat happamiksi.  Ajatellaan heti että ylpeilen jotenkin jos mainitsenkin jotain.  Koetaan  että kun puhun elämästäni kuten muutkin omastaan puhuvat,  se on jotenkin väärin ja "luulen" jotain itsestäni jne.

Kuitenkin rajat on auki, kuka vain voi lähteä.  Ei tänne tulla kultaa puulusikalla vuolemaan, monta haastetta on edessä mutta jos tahtoa on niin mikä jottei.  Varsinkin nuoret. 

Tämä on ollut iso katkeruuden ja kateuden aihe monille.  Jokainen voi kuitenkin tehdä parhaansa oman elämänsä eteen. Jos se ei ole ulkomaille muutto, voi se olla jotain muuta.  Kadehtimiseen ja pahan puhumiseen käytetyn energian voi käyttää pyrkimällä tekemään omasta elämästään paras mahdollinen.

Olen järjestänyt elämäni aineellisen puolen siten, että voin valita olla vapaaherrana reilusti alle eläkeiän. Ehkä kateutta voisi aiheuttaa elämänasenteeni ja suhteeni materiaan. En näe vaivaa käyttää elämääni työhön, jossa voisin helposti ansaita 25-30 ke kuukaudessa. En saa rahalla mitään lisää mitä tarvitsen enemmän kuin vapauttani olla, tulla ja mennä mieleni mukaan.

Hyvä ja sopuisa parisuhde. Työskentelemme puolisoni kanssa samalla työpaikalla, joten työkaverit näkevät tämän omin silmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni jokseenkin kyseenalainen tarkastelukulma tässä että kateuden kautta haetaan tyytyväisyyttä.  

Kateus on perin ikävää puolin toisin.  Tuhoava voima. 

Itse opettelin aikoinaan suhtautumaan omaan kateutteeni niin, että kannattaa ennemminkin ihailla kuin kadehtia, ja miettiä millä tavalla itse voisi saavuttaa sen mitä kadehtii.  Lisäksi on perin ikävää jos kukaan ei ole puolestani iloinen kun saavutan asioita vaan kadehtii. Siksikään en tahdo itse kadehtia, jotta muidenkaan ei tarvitse vaan voimme iloita toistemme puolesta.

En oikeastaan halua edes vastata tähän kysymykseen koska se asettaa hyvät asiat huonoon valoon. 

 

Hyvin sanottu.  Vastasin ja heti mietin, mikä se pieni outo tunne on, tässä tuli. 

Kateus

Omalla nöyryydellä brasailu ja sen torjuminen, että itsekin tuntee alhaisia tunteita, kuten kateutta,on sekin ikävä piirre ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on oltu kateellisia ulkomaille muutosta.

Kun aikoinaan muutin,  sain kuulla että vuoden päästä viimeistään tulen maitojunalla takaisin. Ja kun vuodet kului enkä tullut, on oltu jotenkin katkeria ja vihaisia että lähdin. Hekin joiden kanssa en mitenkään elämääni jaa.

Olen kuullut että olen maanpetturi, mikä on kyllä koomisinta mitä olen kuullut.

Kun käyn Suomessa, eräitten mielestä en saisi puhua mitään nykyisestä kotimaastani. Jos puhun, paljonpuhuva hiljaisuus laskeutuu ja ilmeet muuttuvat happamiksi.  Ajatellaan heti että ylpeilen jotenkin jos mainitsenkin jotain.  Koetaan  että kun puhun elämästäni kuten muutkin omastaan puhuvat,  se on jotenkin väärin ja "luulen" jotain itsestäni jne.

Kuitenkin rajat on auki, kuka vain voi lähteä.  Ei tänne tulla kultaa puulusikalla vuolemaan, monta haastetta on edessä mutta jos tahtoa on niin mikä jottei.  Varsinkin nuoret.&nb

Maanpetturi 😀

*Koetaan  että kun puhun elämästäni kuten muutkin omastaan puhuvat,  se on jotenkin väärin ja "luulen" jotain itsestäni jne.*

Tuo itsestään jotain luuleminen tai kuvitteleminen on kyllä niin mystinen juttu. Mitä se oikein tarkoittaa? Että luulee liikoja itsestään? Millä tavalla tämä ilmenee yleensä? *Mitä sekin kuvittelee itsestään?* Tämän ehkä ymmärtää jos oppilas alkaa neuvoa opettajaansa, oppipoika mestaria tai vastaavaa, mutta eihän tällaisesta useinkaan ole kyse, kun tuota kysellään.

Vapaa ajasta

Omaisuudesta ja tuloista. Lapsista.

Lesken eläkkeestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45-vuotias ja saan 1800€ leskeneläkettä. En siis luule, että siitä ollaan kateellisia vaan tiedän sen. Harva tietää kuinka paljon saan, mutta todella moni alkaa avautumaan kuinka leskeneläke on muinaisjäänne, epäreilu, tarpeeton jne. Näkee kilsan päähän, että kateuksissaan puhuvat. Ehkä ovat itse huonossa suhteessa ja jotenkin salaa toivoisivat oman kumppaninsa kuolemaa. 

Onko tuo eläke määräaikainen vai lopun elämän ?

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kyllä kiinnosta tietää mistä joku olisi mulle kateellinen. Jos on, olkoon ihan vapaasti.

Mutta kun sen huomaa ja tuntee nahoissaan, sukulaiset nääs.

Vierailija kirjoitti:

Miehestäni

Sama

No ainakin laiskottelusta on jotkut kovin kateellisia ja ehkä siitä että työtä tekemättömänä olen näennäisesti ehkä saanut paljon ja viettänyt mykavaa elämää.

Toisten on lähdettävä töihin ja voi kun olisi kiva saada jäädä vaan laiskottelemasn kun eräs.

Totuus on toinen:

Olen ollut lukuisten järkyttävien rikosten kohde, mitä en valitettavasti ole voinut viedä oikeuteen. Lisäksi elämääni ja terveyttäni on sabotoitu törkein rikoksin. Itseasiassa työ ja työ- ja työtttömyyskuviott liittyvät myös tuohon.

Itseäni hieman ihmetyttää nämä "Voi kun olisi kiva jäädä kotiin" Oikeasti? No mikä on palkkasi?

Niin voihan se olla, mutta monissa tapauksissa pitää sitten muistaa mitä tulee tilalle. Hieman naurettavaa, jos vaikka joku joka vetää yli 3000€ brutto voivottelee tuollaista, jo työ ei ole edes kovin vastenmielistä ja rankkaa.

Kateuden ymmärtäisin silloin, jos saa melkein saman kun mitä saisi työttömänä ja toinen jää kotiin laiskottelemaan ja itse painaa tuhatta ja sataa.