Jos työpaikkasi on aiheuttanut sinulle ahdistusta tai masennusta, miksi otit loparit etkä jäänyt sairauslomalle?

Vierailija kirjoitti:

Jos syynä on työpaikka ei se sairausloma auta. Itse lähdin opiskelemaan ja sain toisen työn. 

Riippuu esimiehestä. Meilläpäin pomo hankki työpsykologin, että saatiin ilmapiiri korjattua ja negat viemäristä alas. Oli puheryhmiä ja pääsi puhumaan yksinkin.

Lähdin uupumuksesta. Sairasloman kirjoittaa lääkäri, jolta sain päivän tai kaksi. Eihän se riittänyt alkuunsakaan!! Olin työttömänä 7 vuotta. Alkuun tietysti tuli karenssi (3 kk) ja ansiosidonnaisen uudistin kunnan työllistämisjaksoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vain turhanpäiväinen idiootti sanoo ittensä irti, jos ei ole saatu töitä muualta.

Ai miten niin? Kuulostaa keksityltä syyltä olla irtisanoutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin aiheuttaa sinulle ahdistusta tai masennusta niin miksi altistaisit itsesi uudestaan ja uudestaan? Eihän se lopu millään sairaslomalla. Lähteminen on ainoa järkevä ratkaisu. Parin kuukauden karenssi ei tunnu missään jos vaihtoehto on kärsiä loppuelämä ahdistuksesta ja masennuksesta.

No tämäpä. Etenkin, jos työn epämielekkyys seuraa masennuksensa ja ahdistuksesta vapaa-ajallekin eikä jää energiaa seuraavan työn hakemiseen. 

Kärvistelin viime joulukuusta etsien toista työtä ja yritin joka päivä keksiä miksi silloinen työ omisi ollut mielekästä. Kaksi viikkoa sitten loppui kyky keksiä positiivisia puolia ja palkkapäivä oli ainoa iloinen asia työssä. Loput kuukauden päivät jälleen yrityksiä keksiä syitä jäädä.

Tässä just pohditaan kumpi miehelle parempi: viikottainen saikkulapun haku vai kerralla pari kk palkatonta ja miettii sitten meneekö enää takasin.

Ei se sairasloma auta mitään jos ei viihdy työpaikalla. Ei masennus tai ahdistus parane ellei niiden syihin puutu. Työpaikasta voi olla korkeintaan vuoden pois ja sitten työnantaja saa irtisanoa.

Älkää hakeko mt-diagnoosia papereihinne, jos teillä ei oikeasti ole mt-ongelmia. Lääkärit käyttävät mm ahdistuneisuushäiriödiagnoosia naisia vastaan, et tule enää kovin helpolla samaan apua ongelmiisi, koska sen jälkeen kaikki on ahdistusta. Terveisin on kokemusta.

Koska se tilanne tuli itselleni ota tai jätä -tilanteena eli joko siirryt itse tai sitten sinut siirretään, uuteen organisaatioon ja uusien esimiesten alaiseksi. Ja nämä uudet esimiehet olivat junailleet koko asian, koska heillä oli ns. hampaankolossa maksamattomia kalavelkoja, joten tiesin kohtaloni jos olisin siirtynyt. Valtion rahoituksella toimiva laitos ja tämä oli sieltä lievimmästä päästä toiminnan leväperäisyydessä, moraalittomuudessa ja jopa lainvastaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin aiheuttaa sinulle ahdistusta tai masennusta niin miksi altistaisit itsesi uudestaan ja uudestaan? Eihän se lopu millään sairaslomalla. Lähteminen on ainoa järkevä ratkaisu. Parin kuukauden karenssi ei tunnu missään jos vaihtoehto on kärsiä loppuelämä ahdistuksesta ja masennuksesta.

Ajattelin, että on  taloudellisesti parempi tulla irtisanotuksi kuin irtisanoutua itse. Saikulla voisi olla myös aikaa miettiä seuraavia urasiirtoja ilman työttömyyteen liittyvää painostusta.

Ihmisiä ahdistaa nykyään ihan pienetkin asiat. Jos ahdistus on toistuvaa ja ei kykene itse ratkaisemaan ongelmaa on varmaan ottaa asia puheeksi ja keskustella siitä rakentavasa hengessä josko syntyisi muutos parempaan. Ei ne asiat puhumatta oikene tavallisesti. Joskus vaaditaan vähännpainokkaampaa äänensävyäkin mutta pääsäntöisesti tulisi pysyä rauhallisena ja neutraalina eikä lietsoa negatiivistä ilmapiiriä ympärilleen. Aivoissamme on ns peilisoluja mikä tarkoittaa että ilmapiiri tarttuu myös muihin niin hyvässä kuin pahassa. Asiallinen ja kohtelias tulisi olla ja aikuismaisesti hoitaa hommansa. Olla avoin myös kritiikilke ja käsitellä palautetta rakentavasti. Vaaditaan myös joustavuutta ja mukautumiskykyä, oma-aloittellisuutta ja hyvää tiimityöskentelytaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se sairasloma auta mitään jos ei viihdy työpaikalla. Ei masennus tai ahdistus parane ellei niiden syihin puutu. Työpaikasta voi olla korkeintaan vuoden pois ja sitten työnantaja saa irtisanoa.

Niin, eikö tämä ole parempi kuin irtisanoutuminen? Jos ei, miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Otinkin ensin sairaslomaa muutamaan otteeseen. Silti irtisanoin itseni ja se oli oikea päätös, pari vuotta tässä mennyt toipuessa enkä ihan kunnossa vieläkään ole mutta huimasti paremmassa kuin tuolloin. Oikeudenmukaista ei tietenkään ole että kiusaajat saavat jäädä ja porskuttaa mutta noinhan se yleensä täällä menee.

Mulla tämä sama. 

 

Kuulemani mukaan sama meno entisessä työssä jatkuu, mutta ongelma ei ole enää minun. 

Lähdin litomaan kun totesin ettei se paska muutu mihinkään kenenkään saikuista huolimatta ja vaihtoehdoksi jäi pelastaa itsensä jonossa usean muun kanssa. Karenssi ei tullut koska hankin uuden työn ennen irtisanoutumista. Valitettavasti ap se saikku ei yhtään välttämättä auta. 

Tuntuisi aika epäoikeudenmukaiselta kärsiä itse taloudellisesti sen vuoksi, että työpaikka on kamala.

Mutta näin se vaan menee.

Itse olen vuoden verran jo kärsinyt ja taloustilanne nimenomaan on se pidättävä tekijä. Ja se, ettei parempaa ole ilmaantunut, että voisin vaihtaa.

Lääkäristä nyt on ihan turha apua hakea. Varmasti ei saisi saikkua. Siellä määrättäisiin vain masennuslääkitys, että saa mentyä takaisin töihin.

Kyllä se on uusi paikka löydettävä, että pääsee vanhasta eroon ja siihen asti kärsittävä ja selvittävä. Onneksi se uusi parempi paikka kumminkin ihan varmasti sieltä vielä tulee eteen, ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten saa nostaa kytkintä. Itse uskon, että jo syksyllä löydän uutta. Kesäloma vetelee pian viimeisiään ja ketuttaa jo valmiiksi töihin paluu, mutta keksin kyllä keinot selvitä. Olen aika luova ja saan monenlaisista asioista inspiraatiota elämään, joka tasapainottaa paskan duunin aiheuttamia ikäviä tunteita. Nytkin, kun opiskelijat ja koululaiset tekevät kohta back to school-shoppailujaan, minä teen back to work-shoppailuja. Ynnä muuta piristävää.

Sairasloma ei korjaa sitä kun työilmapiirin ym. pilaaja/t ovat ylemmällä tasolla

Vierailija kirjoitti:

Ei se sairasloma auta mitään jos ei viihdy työpaikalla. Ei masennus tai ahdistus parane ellei niiden syihin puutu. Työpaikasta voi olla korkeintaan vuoden pois ja sitten työnantaja saa irtisanoa.

Palkatonta vapaata taas ei ole pakko työnanatajan edes antaa, jos ilman lääkäriä vain haluaisi jäädä pois työstä joksikin aikaa.

Eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa loparit joko sairauslomalla tai sen jälkeen..

Sairaslomaa saa vain siinä vaiheessa kun. On jo loppuun palanut ja jos tämä johtuu työolosuhteita tai henkilöistä en näe mitään järkeä palata samaan työpaikkaan

No pakko oli kärsiä, jos ei halunnut menettää mielenterveyttään. silloin 3kk karenssi on siitä pieni hinta. Tämän kysymyksen voisi esittää hallitukselle, miksi työntekijä pakotetaan olemaan työpaikassa jossa ei halua olla. Yritykset voivat pian irtisanoa helpommin työntekijötä, koska tulee laki, että myös työntekijät voivat irtisanoutua ilman sanktioita. Perustuslaki takaa oikeuden itse valita työpaikkansa, asuinkuntansa, henkilkohtaisen vapauden ja perustuslaki takaa toimeentulon, jos sitä itse ei voi hankkia. Tämä älytön rangaistus on kaikilta osin perustuslain vastainen, mutta kukaan ei tee mitään! Voi vain kysyä, että miksi lakimiehet eivät piittaa kaikesta tällaisista perustuslain rikkomisista?   Ei taida olla isänmaallisia ja suomalaisia ajattelevia lakimiehiä jne. Eikä kansaakaan se kummemmin kiinnosta mitä tässä maassa tapahtuu ja noudatetaanko lakeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin sairaslomalle ja sain sen takia sitten potkut.

Tämä lienee se ihannetilanne, eikö totta?

Mitä tarkoitat? Mä kävin terapiassa ja söin lääkkeitä, halusin parantua ja palata myöhemmin työhöni. Sen sijaan mut potkittiin pihalle. Mitä hienoa tuossa on?

Täysin hullu pomo. Ei se ois jäämällä muuttunut