Saatko/saitko vanhemmiltasi paljon perintöä?

Eipä ole tullut kummaltakaan vanhemmilta muuta kuin tavaroiden rahtaaminen vaiva kierrätyskeskukseen ja osa suoraan roskiin. Kyllä he ovat elämänsä eläneet eläkkeellä pienillä tuloilla ja suurilla lääke- ja sairaalakuluilla. Siitä ei jää jemmattavaksi mitään jälkipolville.

Aina tasaiseen tahtiin ihmiset haluavat vertailla perintöjään ja en häpeä kertoa siitä, että olen syntynyt köyhään kotiin ja vanhempani olivat köyhiä loppuunsa saakka. Joka euron ovat käyttäneet tarkkaan harkiten.

Mulle jäi vaan kasa hehkulamppuja, lyhtykynttilöitä ja tulitikkuja. Kaikki muu menee kierrätykseen tai roskiin.

Nuorena saimme papan kuoleman jälkeen kuolleen isämme osan, metsätontin. Äiti on elossa, jotuu varmaan palvelukotiin joten ei vielä tietoa perinnön suuruudesta.

Olisihan tuota tulossa. 300 neliön omakotitalo järven rannalla, vene, muutama museoauto ja kaikkea muuta kivaa. Isäukon välit lapsiinsa on vain siinä kunnossa, että lupasi viimeisillä voimillaan valella kaiken bensalla ja laittaa palamaan mieluummin kuin antaa perintönä. 

Molemmat vanhemmat ja suvut velkaisia juoppoja. Ei tule jäämään äidiltä kuin velat,joten kuolinpesä haettava konkurssiin. Isä kuoli jo ja sama tilanne edes autoa tai mitään irtainta ei jäänyt muistoksi. Harmittaa,sillä ystävät ovat juuri lähiaikoina saaneet kesämökkejä ja isoja perintöjä. Helpottaa elämää näin ruuhkavuosissa paljon. Itse koitan vaan jaksaa uupuneessa pienipalkkaisessa työssäni että saan lapset elätettyä.

Isältä jäi 200€, äiti onneksi vielä elossa mutten odota 50k enempää. Toivon mieluummin jotta pysyisi elossa koska on ns. "Mukava ihminen" jonka kanssa tulee toimeen. Mutta jos käyttää pois omansa niin ei oikeastaan minulle kuulu koska on ne itse ansainnutkin.

En tule saamaan mitään mutta se ei ahdista. Vanhemmat tehneet työnsä pienipalkkaisissa töissä. Isällä oli pieni asunto mutta ei pystynyt sitä pitämään, kun työt loppui 56-vuotiaana eikä enää työllistynyt. Velkaa oli vielä vähän jäljellä.

Lähipiirissä aika monta, jotka jääneet työttömäksi vähän alle 60v ja se on käytännössä tuhonnut talouden. Hyvä, jos on ollut omistusasunto ja sen pystynyt pitämään.

Olen saanut ennakkoperintöä n 200 000 e ja nykyinen omaisuus on max 150 000 e, jonka jaan veljeni kanssa

Isältäni jäi perunkirjoituksen mukaan 1599 markkaa velkaa ja 2 mustaa muovisäkillistä viinapulloja.

Kerrostaloasunto pikkukylässä ja kesämökki samoilla seuduilla. Toisella vanhemmista myös jotain sijoituksia, joiden arvosta minulla ei ole mitään tietoa. Jakajia meitä on neljä, ellei jostain putkahda yllätysperijöitä.

Olen ajatellut kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi, jolloin yhdet perintöverot jäisi välistä. Varsinkin jos perittävä summa on sellainen ettei heille tulisi perintöveroa maksettavaksi ollenkaan, eli alle 20 000 per nenä.

En, koska he joivat kaikki rahansa. Noh, aivan sama.

Veikkaan, että 25 000 e. Käteistä. Kiinteää omaisuutta ei enää (luojan kiitos) ole. 

Vierailija kirjoitti:

En tule saamaan mitään mutta se ei ahdista. Vanhemmat tehneet työnsä pienipalkkaisissa töissä. Isällä oli pieni asunto mutta ei pystynyt sitä pitämään, kun työt loppui 56-vuotiaana eikä enää työllistynyt. Velkaa oli vielä vähän jäljellä.

Lähipiirissä aika monta, jotka jääneet työttömäksi vähän alle 60v ja se on käytännössä tuhonnut talouden. Hyvä, jos on ollut omistusasunto ja sen pystynyt pitämään.

Tämä. Ikäsyrjintä tekee sen, että monet ei tule saamaan sitä pientäkään perintöä, vaikka media on hehkuttanut jo pitkään, että perintöjä on pienille ikäluokille tulossa paljon.

Ikäsyrjintä minimoi eläkkeet, saattaa köyhyysrajalle ja sen alle, kun työelämästä on syrjäytetty ennenaikojaan. Sen takia eläkkeiden minimalisoinnin lisäksi tulee kaikki säästöt käytettyä elämiseen.

Sain itse neljä vuotta sitten 40 000 perintöä. Olin ja olen työmarkkinatuella. Sain sitä ennen hyvlkäävän eläkepäätöksen. Johtui suurelta osin eläkeyhtiön tulostavoitteista ja siitä, että kyvyttömyyden syy on fyysinen. Mitään muita tukia en ole saanut. Perinnön turvin olen voinut elää köyhyysrajalla. Tähän asti. Säästöjä ei 35 vuoden työnteosta huolimatta ole enää. Kolme lasta ja heidän kasvattaminen onnistui palkkatuloilla.

Tämä on hyvin monien 55-60-vuotiaiden tilanne nyt.

Ironista on se, että ikäsyrjivät rekrytoijat on itse niitä, jotka eivät tule saamaan pieniä perintöjään, jotka on jouduttu käyttämään elämisen kuluihin, kun töihin ei ole otettu. Tuoreesta uuden alan koulutuksestakaan huolimatta.

Metsää perin 150 hehtaaria ja siihen vielä joutomaat päälle. 

Yli 3M€ jos nyt omistukset realisoitaisiin.

Tosin en tarvitse itse mitään, joten perintö siirtyy lapselleni.

En mitään. En edes osaa kuvitella miten helpottaisi elämää saada joku 100 000e saati 300 000e niin kuin suurin osa tuntuu saavan. Olette onnekkaita, vaikka ette sitä ymmärtäisi. Taloudellinen huoli kaikkien muiden huolien päälle on todella raskas kantaa ja vaikeuttaa elämää huomattavasti. 

Tulen saamaan ihan mukavat perinnöt. Äitini ja isäni omistavat tahoillaan velattomat asunnot Helsingissä, lisäksi toisella on sijoitusasunto, toisella kesämökki. Molemmilla säästöjä ja sijoituksia. 

Varovainen arvioni on että tulen saamaan perintöä aikanaan (toivottavasti ei kovin lähivuosina) n. 500 000 €