Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisen (yli)paino on niin monen mielestä ainoa ihmistä määrittävä ominaisuus?
18.07.2024 |
En tiedä osaanko pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta yritän, kun se on pyörinyt mielessä pitkään.
Hyvin usein julkisessa keskustelussa joihinkin ihmisiin viitataan pelkästään yleismääreellä "läskit" tai "lyllertävät palstamammat" tai "kehopositiiviset" tai "sipsejä mussuttavat valaat" tms. Kuulostaa tutulta, vai mitä. Ihmiset ovat kuitenkin pääasiassa myös kaikkea muuta, vaikkapa tutkijoita, sairaita, järjestöaktiiveja, omaishoitajia, jatko-opiskelijoita, koiraihmisiä, unettomia, vaikka mitä.
Tarkoitan, että ihminen voi olla vaikka kuinka "hyvä" ja arvostettava, omata 2 yliopistotutkintoa ja hyvän työpaikan, olla osallistuva äiti fiksuille ja hyvinkasvatetuille hyvin pärjääville lapsille, olla taitava harrastuksessaan ja olla aina valmis auttamaan tarvitsevia läheisiään, mutta jos hän on ylipainoinen, niin kaikki tämä on monien mielestä toissijaista, koska lihava ihminen on ensisijaisesti lihava. Kaikki muut ominaisuudet voidaan ikäänkuin ohittaa.
Tämä on askarruttanut minua siksi, että olen itse onnistunut laihduttamaan melkein 20 kg viimeisen vuoden aikana, ja minun on varmaankin vaikea tottua olemaan "ei lihava". Tuntuu jotenkin väärältä, että minun tärkeimmät ominaisuuteni eivät ole muuttunut miksikään, mutta nyt laihduttuani olenkin yhtäkkiä monien mielestä "hyvä" ihminen. Se tuntuu myös jotenkin epäreilulta entistä minääni kohtaan, joka oli ihan yhtä reipas ja taitava ja aktiivinen ja auttavainen, ainoastaan painoi enemmän.
Oikeastaan olin ennen tavallaan jopa "parempi" ihminen, koska laitoin muiden tarpeet aina omieni edelle, ja laihtuminen on ollut mahdollista vasta alkamalla jossain määrin itsekkääksi.
Saiko kukaan kiinni tästä ajatuksesta?
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa huolehtia itsestään niin moni muu asia on todennäköisesti rempallaan.
Pelkkä ylipainoko kertoo sen, että ei osaa pitää huolta itsestään? Sillä, että hoitaa työnsä, kotinsa, läheisensä ei siis ole mitään merkitystä. No, kai minun elämäni on sitten rempallaan, pitääkin heti loman jälkeen irtisanoutua töistä ja aloittaa rempallaan oleva elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen normaalipainoinen nainen ja seurustellut muutaman kerran selvästi ylipainoisen miehen kanssa. Koin silloin että ylipaino ei häiritse minua. Kun seurustelua oli jatkunut ja havaitsin minkälaista elämää he oikeasti elivät. Päätin ettei enää koskaan ylipainoista miestä. Ongelmia oli heillä kaikilla. Ainakin seuraavat: täysin häiriintynyt käsitys ruuan määrästä, sokeus omaan syömiseen ja liikkumiseen, sokeus omaan alkoholin käyttöön, häpeä ulkonäöstä ( ei voi liikkua kun näyttää kauhealta), jatkuva laihdutus joka oli vain jatkuvaa lihomista, kuorsaus, haiseminen ja vakavat puutteet intiimihygieniassa (kävi ilmi vasta myöhemmin, sairaudet jo nuorella iällä. verenpaine diabetes2. Jatkuu...
Jatkuu... kaikkiin näihin olin kaikkien mielestä syyllinen... en tiedä miksi.. mutta kukaan heistä ei osannut ottaa vastuuta omista syömisistään.. Tulin tulokseen ettei enää ylipainoisia miehiä minulle. Vaikka otanta onkin pieni niin opin tunnitamaan heidän käytösmallejaan ja samoja malleja olen huomannut myös muilla ylipainoisilla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen normaalipainoinen nainen ja seurustellut muutaman kerran selvästi ylipainoisen miehen kanssa. Koin silloin että ylipaino ei häiritse minua. Kun seurustelua oli jatkunut ja havaitsin minkälaista elämää he oikeasti elivät. Päätin ettei enää koskaan ylipainoista miestä. Ongelmia oli heillä kaikilla. Ainakin seuraavat: täysin häiriintynyt käsitys ruuan määrästä, sokeus omaan syömiseen ja liikkumiseen, sokeus omaan alkoholin käyttöön, häpeä ulkonäöstä ( ei voi liikkua kun näyttää kauhealta), jatkuva laihdutus joka oli vain jatkuvaa lihomista, kuorsaus, haiseminen ja vakavat puutteet intiimihygieniassa (kävi ilmi vasta myöhemmin, sairaudet jo nuorella iällä. verenpaine diabetes2. Jatkuu...
Höpöhöpö.
Ylipaino kertoo jotain olennaista ihmisestä. Kukaan ei liho vahingossa. Syy on se, että hän syö liikaa. Mikään lääke ei lihota, kyse on vain tahdonvoimasta. Stressi saa syömään liikaa. Mutta sitten voi pudottaa painoa nopeasti ja syödä vaikka porkkanaa tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino kertoo jotain olennaista ihmisestä. Kukaan ei liho vahingossa. Syy on se, että hän syö liikaa. Mikään lääke ei lihota, kyse on vain tahdonvoimasta. Stressi saa syömään liikaa. Mutta sitten voi pudottaa painoa nopeasti ja syödä vaikka porkkanaa tms
Mikä järki pudottaa painoa jotain pelkkää porkkanaa syömällä? Kehosta häviää lihasmassaa ja tulee taatusti puutoksia noin typerällä ruokavaliolla. Joku järki nyt päähän, vaikka huomaa ettei mitään käsitystä edes laihdutuksesta ole.
Olen ollut ylipainoinen (BMI 30) mutta nykyään normaalipainoinen - nyt viidettä vuotta laihdutuksen jälkeen. Huomasin itsekin muutoksia ihmisten suhtautumisessa mutta minusta siinä ei ole mitään pahaa, motivoi pysymään kuosissa ja kyllä jokaisen tulisi pyrkiä sinne normaalipainoon.
Kun on itse laihtunut ja tietää miten temppu tehdään niin kyllähän ne jotka tuskailee kilojensa kanssa säälittää. Ei se laihdutus nyt mitään rakettitiedettä ole mutta valitettavan monelta puuttuu pitkäjänteisyys.
Minua on alkanut ärsyttää arkinen kanssakäynti ylipainoisten kanssa kun koko elämä tuntuu pyörivän sen ruoan ympärillä. Jos treffataan kaupungilla on pistäydyttävä kahvilassa kun niin hiukoo. Sitten alkaa se narina kun minä en ota muuta kuin kupin teetä ilman maitoa ja sokeria. En tykkää makeasta joten en syö edes seuran vuoksi ja se menee sitten tunteisiin.
Entäs sitten ravintolat tykkään ottaa alkuun ihan vaan vihersalaatin niin sehän on myös ongelma. Kierrokset nousee vaan kun pyydän vaihtamaan pihvin perunalisukkeen kasviksiin. Ai etkö aio ranskalaisia syödä? No en. En edes aloita jälkiruoasta jonka skippaan aina.
Sitten jonkun luona kahvilla käynti, on ostettu jotain leivosta tai munkkia ja sitten alkaa se naukuminen että etkö voi ottaa kun on ihan tätä varten tapaamista varten hankittu. Sori vaan mutta ei kiitos, syö itse tai pistä biojötteeseen.
Miksi täytyy koko ajan puuttua sen normaalipainoisen syömisiin? En minäkään ala saarnaamaan että kuule Lissu onkohan toi pasta kermakastikkeella nyt se paras valinta sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ylipainoinen (BMI 30) mutta nykyään normaalipainoinen - nyt viidettä vuotta laihdutuksen jälkeen. Huomasin itsekin muutoksia ihmisten suhtautumisessa mutta minusta siinä ei ole mitään pahaa, motivoi pysymään kuosissa ja kyllä jokaisen tulisi pyrkiä sinne normaalipainoon.
Kun on itse laihtunut ja tietää miten temppu tehdään niin kyllähän ne jotka tuskailee kilojensa kanssa säälittää. Ei se laihdutus nyt mitään rakettitiedettä ole mutta valitettavan monelta puuttuu pitkäjänteisyys.
Minua on alkanut ärsyttää arkinen kanssakäynti ylipainoisten kanssa kun koko elämä tuntuu pyörivän sen ruoan ympärillä. Jos treffataan kaupungilla on pistäydyttävä kahvilassa kun niin hiukoo. Sitten alkaa se narina kun minä en ota muuta kuin kupin teetä ilman maitoa ja sokeria. En tykkää makeasta joten en syö edes seuran vuoksi ja se menee sitten tunteisiin.
Entäs sitten ravintolat tykkään ottaa alkuun ihan vaan vihersal
Sinulla on joko outo kaveripiiri tai sitten sinusta on tullut laihdutuksen myötä liian herkkä ruokakeskusteluille. Minun kaveripiirissäni vieraille toki tarjotaan syötävää ja juotavaa, kuuluu peruskohteliaisuuteen eikä siitä pidä loukkaantua, mutta pakko ei ole ottaa. Ravintolassa tilauksista keskustellaan, että selviää, syödäänkö pitkällä kaavalla vai vain pääruoat, kannattaako tilata viiniä pullo vai otetaanko vain laseittain. Kai senkin voi tulkita muiden puuttumisena omiin syömisiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen normaalipainoinen nainen ja seurustellut muutaman kerran selvästi ylipainoisen miehen kanssa. Koin silloin että ylipaino ei häiritse minua. Kun seurustelua oli jatkunut ja havaitsin minkälaista elämää he oikeasti elivät. Päätin ettei enää koskaan ylipainoista miestä. Ongelmia oli heillä kaikilla. Ainakin seuraavat: täysin häiriintynyt käsitys ruuan määrästä, sokeus omaan syömiseen ja liikkumiseen, sokeus omaan alkoholin käyttöön, häpeä ulkonäöstä ( ei voi liikkua kun näyttää kauhealta), jatkuva laihdutus joka oli vain jatkuvaa lihomista, kuorsaus, haiseminen ja vakavat puutteet intiimihygieniassa (kävi ilmi vasta myöhemmin, sairaudet jo nuorella iällä. verenpaine diabetes2. Jatkuu...
Minäkin olen seurustellut todella ylipainoisen miehen kanssa ja pitkälti samoja kokemuksia. Hän ei käyttänyt lainkaan alkoholia, mutta addiktiona oli makea. Keksipaketti meni jo aamusta, mutta omien sanojensa mukaan mitään ei syönyt ja silti pysyi lihavana. Lisäksi hän vahti tarkasti minun kilojani ja jos vatsani vaikka loman jälkeen hiukan pömpötti hän alkoi heti pilkata sitä ja nimitellä. Sama täällä: never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyllyvän löllyvän lällyvän hytkyvän ihraista viikonalkua kaikille kehopositiivisille ihralöllyköille : )
Syökää, juokaa, ahmikaa, ryypätkää ja mässätkää niin, että tulette pulleiksi ja turpeiksi ja sitten maatkaa sohvalla huonovointisina suoratoistopalvelujen äärellä hikoillen, huohottaen, röyhtäillen ja piereskellen 🤭🤭🤭🤭🤭🤭
Eipä tuossa mitään ihmeellistä. Teini-iässä mulla oli pullinpohjalasit. Olin totaalisesti kuin ilmaa varsinkin naisoletetuille. 17 v siirryin piilareihin niin olinkin yhtäkkiä "todella kiinnostava persoona" ja rakastavia mimmejä riitti joka sormelle. Hiukset rupes oheneen ja lähteen jo vähän päälle kakskymppisenä. Siirryin taas luokkaan "näkymätön turn off". Tavallaan halveksin ihmisiä jotka päästävät itsensä läskistymään ja ulisevat kehopositiivisuudesta. Ylipaino olis ollut mulle piece of cake hoitaa pois. Toista se on asioiden/ominaisuuksien kanssa joille et voi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen normaalipainoinen nainen ja seurustellut muutaman kerran selvästi ylipainoisen miehen kanssa. Koin silloin että ylipaino ei häiritse minua. Kun seurustelua oli jatkunut ja havaitsin minkälaista elämää he oikeasti elivät. Päätin ettei enää koskaan ylipainoista miestä. Ongelmia oli heillä kaikilla. Ainakin seuraavat: täysin häiriintynyt käsitys ruuan määrästä, sokeus omaan syömiseen ja liikkumiseen, sokeus omaan alkoholin käyttöön, häpeä ulkonäöstä ( ei voi liikkua kun näyttää kauhealta), jatkuva laihdutus joka oli vain jatkuvaa lihomista, kuorsaus, haiseminen ja vakavat puutteet intiimihygieniassa (kävi ilmi vasta myöhemmin, sairaudet jo nuorella iällä. verenpaine diabetes2. Jatkuu...
Sama kokemus. Suhteen alussa ajattelin, kuten minulle on opetettu, että se lihavuus vain on tämän ihmisen luontainen vartalonmuoto ja muuten lihavat elävät kuten me muutkin. Mutta pian paljastui todellisuus kaikkine niine ikävine stereotypioineen joita olin lihavista kuullut. Ruokavalio oli oikeasti paketillinen keksejä kaakaon kanssa ja roskaruokaa, liikkumattomuutta, kyvyttömyyttä ja piittamattomuutta hygienian hoidossa ja siitä johtuvia tulehduksia ja hajuja, ja kaikkea mitä tuossa luettelit.
Media muokannu ihmisten asenteita ja ajatuksia nykyään siten että lihavilla ihmisillä olisi muka elämänhallinan vaikeuksia.
Näin ei välttämättä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihmisen oma asia ei kenenkään muun sivullisen sallittu ivan ja ilkeilyn asia. Missä asioissa ilkeillä kommenteille on saavutettu hyvä lopputulos? Lihavuus ei ole ainoa sairauksien osatekijä. Kaikki diabeetikot, sydän ja verisuonisairauksiin sairastuneet eivät ole olleet koskaan lihavia. Eikä kaikki lihavat sairastu. Lihavuudesta on tehty asia josta saa pilkata vapaasti. Miksi paino on nostettu noin tapetille? Nuo terveysriskitekijät eivät riitä syyksi.
Se muuttuu muiden asiaksi, koska lihavuuden kustannuksia joutuvat kaikki maksamaan. Muiden ihmisten ylipaino maksaa Suomelle jo nyt varmasti miljardeja joka vuosi. Siis minulle useita satasia ellei jopa tonnin vuodessa.
Minua aina ihmetyttää, miksi nämä kustannuksista huolestuneet eivä
Mistä päättelet, etteivät ole?
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en pysty ymmärtämään ylipainoisia naisia.
Miksi laiminlyödä se tärkein tehtävä elämässä?
Miksi jättää hoitamatta asia, joka vaikuttaa eniten sun viehättävyyteen naisena?
Miten ihmeessä se roskaruoka voi olla tärkeämpää kuin, että näyttää hyvältä ja on terve?
Miksi viettää ainutlaatuinen elämä näyttämällä virtahevolta?
Koska #kehopositiivisuus #sakelpaat
Lihavuus vie kyllä innon kaikkeen kanssakäymiseen vaikka olisi muuten kuinka ihana tai valloittava persoona ja hyvä ihminen
Lihavan vaatteisiin kuluu kahden edestä materiaalia,kulkuneuvo kuluttaa kahden edestä energiaa,hiilidioksiidipäästöt moninkertaiset,kuten myös metaanipäästot.Listaa voisi jatkaa.Lihava luonnonsuojelija on vitsi.
Vierailija kirjoitti:
No jo oli jossain et vappu pimiä on pudottanu kiloja ruokaremontilla.
Oli jo korkea aikakin. Melkoseen kuntoon oli ittensä päästäny ryllyköineen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska läskivihan oman mutu-tuntumani mukaan kohdistuu lähinnä naisiin, olen tullut siihen tulokseen että kyse on jonkinasteista - todennäköisesti tiedostamattomasta - naisvihasta. On miehiselle egolle suuri loukkaus, että nainen laiminlyö tärkeintä tehtäväänsä eli näyttää seksikkäältä :D
Tämä! Paino on inhokki numero yksi.
Toisella sijalla lyhyet hiukset tai kananpersetukka ja kolmannella tatuoinnit.Ihan kuin naisen tehtävä olisi miellyttää ulkonäöllään miehiä. Tai juuri sitä kyseistä miestä.
Jaetulla ykkössijalla on tosi pitkät naiset, koska se ei käy heikkoitsetuntoiselle miehelle, että nainen on pitempi. Tullaan tönimään ja potkimaan mitä ei varmaan kenellekään muulle naiselle käy.
Pitkät naiset on upeita! Varsinkin jos sattuu olemaan vielä kaunis kasvoiltaan ja kunnossa fyysisesti :o)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus maksaa paljon yhteiskunnalle, aivan älyttömän paljon.
Ei ois velkaa yhtään ilman lihavia.
Myös miesten lihavuus maksaa, mutta se ei tunnu olevan ongelma kenellekkään. Se paljastaa että kyse on jostain muusta.
Missä on väitetty, ettei miesten lihavuus maksaisi? Tämä ei ole mikään sukupuoliasia, vaikka mielelläsi senkin tekosyyn nyt haluat käyttää.
Jos ei osaa huolehtia itsestään niin moni muu asia on todennäköisesti rempallaan.