Miksi ihmisen (yli)paino on niin monen mielestä ainoa ihmistä määrittävä ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakut syödään pois. Niistä ei jää turhaa tavaraa asuntoon niin pitäisikö perustaa joku leivontaresepti ketju, kun vaatteiden shoppailu vaihtuu herkkujen syömiseen. Eivät lisää asunnoissa palokuormaa.

 

 

 

Jos palolaitos perustaa jonkun leivontaresepti ketjun nyt kun tavaroista ja vaatteista pitää luopua ja keskitymme leivontaan ja hyvien ruokien syömiseen.

 

 

Hallitus ja kela pakottaa ensin pieniin halvempiin asuntoihin.

Ruoka, ruoka, ruoka, kun tilaa hampurilaisia kotiin niin ei jää palokuormaa, paperit roskiin.

Ihanaa, pizzaa, ranskalaisia, hampurilaisia, kebabia.

Monet ns"painonhallinta" asiantuntijoista ovat kehopositiivisuus ideologian kannattajia, joten heidän tulkintansa ja lausuntonsa tästä aiheesta on puolueellisia. Sitten on iso joukko ihmisiä myös asiantuntijoita jotka pelkäävät ylipainoisten ja noiden aatteiden kritisoimista koska sitä tulee palautevyöry ja ihmisten kimppuun hyökätään somessa ja muualla.

Sentakia en nykyaikana kauheasti laita painoarvoa "asiantuntijoihin" jotka lähtökohtaisesti haluavat miellyttää ylipainoisia. Suomessa on vain hyväksytty itselleen valehtelu, vastuun väistäminen ja vierittäminen muille, aikuisista ihmsistä tässä tapauksessa ylipainoisista halutaan tehdä syyntakeettomia uhreja ilman mitään vastuuta omasta elämästä ja tekemisistä.

Vierailija kirjoitti:

"Eli kehitit ad hominemin ja jätit vastaamaatta kysymykseen, taitaa vain olla vaikea myöntää että on millään tavalla vastuussa omista tekemisistä varsinkin mitä tulee syömiseen ja painonhallintaan. Vaikutat itse tyhmältä, etkä pysty edes vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen."

 

Itse olet keksinyt olkinuken siitä, että itsekuriin perustuvan laihdutuksen toimivuuden kiistäminen tarkoittaisi etteikö jotain tilanteelle pitäisi tehdä. Hieman vaikea ymmärtää miten tällaiseen ajatukseen päätyy - ellei sitten kyse ole tiedonpuutteesta ja vakaasta uskosta, että ongelman voisi ratkaista yksinkertaisesti pelkällä tahdonvoimalla.

Monelle se toimi, ja toimii, tuosta artikkelista huolimatta. Oma ylipaino johtui puhtaasti itsekurin puutteesta, ei ole ongelmia myöntää sitä. 

sivusta

Voisin ootella sua siellä viinibaarissa?

Näyttää siltä, että kyseinen asiantuntija jota täälläkin siteerattiin on itse ylipainoinen, edes väljät vaatteet eivät peitä. Onko mikään yllätys, että ylipainoinen ymmärtää ja puolustelee toisia ylipainoisia ja hänen asiantuntejuus on hyvin värittynyttä juuri siihen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että lihavilla on keskimäärin matalampi älykkyysosamäärä. Lisäksi lapset, joilla on matalampi ÄO, lihovat aikuisena helpommin. 

On myös osoitettu, lihavuus kiihdyttää aivojen ikääntymistä.

https://psychcentral.com/blog/how-obesity-affects-the-human-brain#4

Täällä lihavat alapeukuttavat joukolla kansainvälisissä lehdissä julkaistuja, useaan kertaan toistettuja tutkimustuloksia, kun tulokset, joissa osoitetaan lihavilla olevan KESKIMÄÄRIN (siis ei kaikilla, kun se tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää) matalampi ÄO.

Itselläni ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa tutkimustuloksia, elleivät ne olisi jotenkin metodologisesti vääriä. Mutta kukaan ei ole kritisoinut metodeja, vain tuloksia.

Syy ja seuraus. Hyvä että tutkitaan niin joku joskus löytää syyn ja oikean lääkkeen.

T:BMI 58

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan läskivihaaja oikeasti ole huolissaan lihavan terveydestä tai siitä mitä se yhteiskunnalle maksaa. Heitä kiinnostaa vaan se, että pääsevät haukkumaan jonkun ihmisen ulkonäköä. He saavat haukkumisesta kiksejä.

Jep eikä ihme että lihavat menee puolustusmoodiin.

Muraven M, Baumeister RF. Self-regulation and depletion of limited resources: does self-control resemble a muscle? Psychol Bull. 2000 Mar;126(2):247-59. doi: 10.1037/0033-2909.126.2.247. PMID: 10748642. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10748642/

The authors review evidence that self-control may consume a limited resource. Exerting self-control may consume self-control strength, reducing the amount of strength available for subsequent self-control efforts. Coping with stress, regulating negative affect, and resisting temptations require self-control, and after such self-control efforts, subsequent attempts at self-control are more likely to fail. Continuous self-control efforts, such as vigilance, also degrade over time. These decrements in self-control are probably not due to negative moods or learned helplessness produced by the initial self-control attempt. These decrements appear to be specific to behaviors that involve self-control; behaviors that do not require self-control neither consume nor require self-control strength. It is concluded that the executive component of the self--in particular, inhibition--relies on a limited, consumable resource.

Gailliot MT, Baumeister RF, DeWall CN, Maner JK, Plant EA, Tice DM, Brewer LE, Schmeichel BJ. Self-control relies on glucose as a limited energy source: willpower is more than a metaphor. J Pers Soc Psychol. 2007 Feb;92(2):325-36. doi: 10.1037/0022-3514.92.2.325. PMID: 17279852. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17279852/

The present work suggests that self-control relies on glucose as a limited energy source. Laboratory tests of self-control (i.e., the Stroop task, thought suppression, emotion regulation, attention control) and of social behaviors (i.e., helping behavior, coping with thoughts of death, stifling prejudice during an interracial interaction) showed that (a) acts of self-control reduced blood glucose levels, (b) low levels of blood glucose after an initial self-control task predicted poor performance on a subsequent self-control task, and (c) initial acts of self-control impaired performance on subsequent self-control tasks, but consuming a glucose drink eliminated these impairments. Self-control requires a certain amount of glucose to operate unimpaired. A single act of self-control causes glucose to drop below optimal levels, thereby impairing subsequent attempts at self-control.

Jos ihminen lähtee ajamaan kännissä autoa onko hän vastuussa siitä? Entäpä jos ihminen tilaa pizzan, laittaa joka palan ihan omin käsin suuhun, onko hän vastuussa siitä?

Te olette sitä mieltä että ihminen on kyllä vastuussa jos lähtee ajamaan kännissä autoa, mutta ei jos tilaa pizzan ja syö sen. Raja menee tuossa, syömisen kohdalla ihmisen vastuu ikäänkuin vain jotenkin maagisesti lakkaa olemasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen lähtee ajamaan kännissä autoa onko hän vastuussa siitä? Entäpä jos ihminen tilaa pizzan, laittaa joka palan ihan omin käsin suuhun, onko hän vastuussa siitä?

Te olette sitä mieltä että ihminen on kyllä vastuussa jos lähtee ajamaan kännissä autoa, mutta ei jos tilaa pizzan ja syö sen. Raja menee tuossa, syömisen kohdalla ihmisen vastuu ikäänkuin vain jotenkin maagisesti lakkaa olemasta.

Öötäh? Miten pizzan syöminen on sama kuin rattijuoppo, joka vaarantaa ihmisten turvallisuuden liikenteessä? Siis te heitätte mitä sattuu.

Pearl RL, Wadden TA, Chao AM, Alamuddin N, Berkowitz RI, Walsh O, Allison KC, Tronieri JS. Associations between causal attributions for obesity and long-term weight loss. Behav Med. 2020 Apr-Jun;46(2):87-91. doi: 10.1080/08964289.2018.1556202. Epub 2019 Jan 18. PMID: 30657439; PMCID: PMC6639144. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6639144/

People with obesity who believe that their weight is caused by negative internal characteristics (such as laziness) may experience a self-fulfilling prophecy. For example, if some people believe they do not have the willpower to eat healthfully or exercise, when faced with an obstacle to engaging in these behaviors, they may be more likely to give up trying. This cycle may then reinforce the belief that they lack willpower and thus cannot control their weight. Relatedly, if patients attribute weight to personal responsibility factors such as willpower, they may be less likely to engage in skillful problem-solving to overcome barriers. In other words, instead of accepting the power of environmental cues for engendering food cravings and planning specifically for high-risk situations, they may rely solely on their ability to exert self-control, leading them to be ill-prepared when faced with challenging food-related situations.

Together, these negative beliefs about oneself and lack of skillful coping methods may explain, in part, the process by which internalized weight stigma (including endorsement of personal responsibility attributions) might impair weight loss and healthy eating efforts. This may be especially true for long-term weight loss and maintenance efforts, in which patients may face greater challenges than in a short, acute weight loss period. A previous study found that persons with higher levels of weight bias internalization were more likely to regain (versus maintain) lost weight one year later. This prior finding is consistent with the current studys finding that personal responsibility attributions predicted lower odds of sustaining a weight loss of 10% or greater one year after losing 5% of ones weight.

...

Adults with obesity who believe that obesity is caused by laziness and lack of willpower may have worse long-term weight loss outcomes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen lähtee ajamaan kännissä autoa onko hän vastuussa siitä? Entäpä jos ihminen tilaa pizzan, laittaa joka palan ihan omin käsin suuhun, onko hän vastuussa siitä?

Te olette sitä mieltä että ihminen on kyllä vastuussa jos lähtee ajamaan kännissä autoa, mutta ei jos tilaa pizzan ja syö sen. Raja menee tuossa, syömisen kohdalla ihmisen vastuu ikäänkuin vain jotenkin maagisesti lakkaa olemasta.

Öötäh? Miten pizzan syöminen on sama kuin rattijuoppo, joka vaarantaa ihmisten turvallisuuden liikenteessä? Siis te heitätte mitä sattuu.

Siis ihan oikeasti haloo 🙄🤣

Grannell, Andrew, et al. "Obesity and responsibility: Is it time to rethink agency?." Obesity Reviews 22.8 (2021): e13270. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/obr.13270

Despite obesity declared a disease, there still exists considerable weight stigma in both popular culture and health care, which negatively impacts policy making regarding prevention and treatment. While viewed as a choice or a failure of willpower by many, evidence exists to challenge the argument that both weight gain and failure to achieve weight loss maintenance are the individuals' fault due to personal failure or lack of responsibility. In this article, we draw upon literature from obesity treatment, neuroscience, philosophy of mind, and weight stigma to challenge the commonly held beliefs that individuals are free to choose how much they can weigh, and achievement of long-term weight loss maintenance is completely subject to conscious choice. In reality, the regulation of hunger, satiety, energy balance, and body weight takes place in subcortical regions of the brain. Thus, hunger and satiety signals are generated in regions of the brain, which are not associated with conscious experience. This points towards biological determinism of weight and challenges ideas of willpower and resultant moralization regarding body weight regulation. In this article, we will thus argue that in the context of dysregulation of hunger and satiety contributing to the obesity epidemic, a wider discourse related to personal responsibility and the stigma of obesity is needed to enhance understanding, prevention, and treatment of this complex disease. Obesity is a chronic disease requiring personalized treatment. Lifestyle interventions alone may not be enough to achieve medically significant and sustained weight loss for many individuals with obesity. By understanding that obesity is not due to a lack of motivation or willpower, the availability and utilization of additional treatments or combination of treatments such as lifestyle, pharmacotherapy, and surgery are likely to improve the quality of life for many suffering with this disease.

Minun oli hirveän vaikea elää lihomatta miehen kanssa, jolle pienikin vatsamakkara oli ällötys ja joka haukkui kaikki vastaan tulevat ylipainoiset lyttyyn. Naiset tietenkin, pelkästään.

Miehen katse oli aina arvosteleva ja halveksiva. Lopulta piilouduin hänen silmiltään. Tunsin itseni huonoksi ja arvottomaksi, en välittänyt itsestäni mitään. 

Ylipainoa tällaisessa ilmapiirissä oli kertynyt parisenkymmentä kiloa, kun kohtasin miehen, joka näki minut, ei painoani. Hän ei arvostellut eikä kommentoinut ulkonäköäni. Suhdetta meille ei syntynyt, mutta hänen suhtautumisensa minuun sai minut näkemään itseni arvokkaana. Paino alkoi pudota, kun aloin arvostaa ja rakastaa itseäni ja hiljensin elämästäni nälvivän miehen. 

Oman yhden ihmisen kokemuksen perusteella sanon, että lihavien haukkuminen pahentaa ylipaino-ongelmaa. 

Inhoan aika isoa osaa miehistä nykyään. Näen vain yhden poikkeuksen, kiitos hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että lihavilla on keskimäärin matalampi älykkyysosamäärä. Lisäksi lapset, joilla on matalampi ÄO, lihovat aikuisena helpommin. 

On myös osoitettu, lihavuus kiihdyttää aivojen ikääntymistä.

https://psychcentral.com/blog/how-obesity-affects-the-human-brain#4

Uskomatonta, että palstalle kerääntyneet lihavat alapeukuttavat tieteellistä löydöstä, jonka mukaan lihavilla on keskimäärin matalampi ÄO. Juuri tällainen asenne, jossa faktoista ja objektiivisuudesta ei välitetä, varmasti haittaa laihduttamisprosessiakin, kun omia syömisiä ei riittävän totuudenmukaisesti listata.

Nuo tekstiseinät eivät poista sitä tosiasiaa, että vuosittain, tuhannet ihmiset laihtuvat puhtaasti omalla tahdonvoimallaan, ja myös onnistuvat pysymään muutoksessa. 

Suurin syy jojoilulle on se, että laihdutus, dieetti jne. otetaan väliaikaisena asiana josta palataan vanhaan... Ei uutena tapana elää. 

Vierailija kirjoitti:

"Se ei ole kenenkään sivullisen asia. Vaan terrveydenhuollon ammattilaisten ja ko ihmisen välinen asia. Tietysti myös perheenjäsenten asia. Ei ulkopuolisen itsensä jalustalle nostajan asia. Miten tästä asiasta on tehty sallittu kivityksen kohde? Nuo terveysperustelut eivät riitä syyksi huonolle käytökselle omiin kauneusihanteisiin kuulumatonta ihmistä kohtaan."

Se on tasan tarkkaan maksajan (minun) asia.

Siksi olenkin sitä mieltä, että ylipainon, alkoholin, päihteiden yms. käytön ja muunkin riskikäyttäytymisen hoidot ja lääkkeet pitäisi kustantaa omasta pussista.

Entäs urheilijan? Tiedän futarin jonka polvi leikattu 12 krt. Ja painijan, joka myös käynyt useassa polvileikkauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se ei ole kenenkään sivullisen asia. Vaan terrveydenhuollon ammattilaisten ja ko ihmisen välinen asia. Tietysti myös perheenjäsenten asia. Ei ulkopuolisen itsensä jalustalle nostajan asia. Miten tästä asiasta on tehty sallittu kivityksen kohde? Nuo terveysperustelut eivät riitä syyksi huonolle käytökselle omiin kauneusihanteisiin kuulumatonta ihmistä kohtaan."

Se on tasan tarkkaan maksajan (minun) asia.

Siksi olenkin sitä mieltä, että ylipainon, alkoholin, päihteiden yms. käytön ja muunkin riskikäyttäytymisen hoidot ja lääkkeet pitäisi kustantaa omasta pussista.

Entäs urheilijan? Tiedän futarin jonka polvi leikattu 12 krt. Ja painijan, joka myös käynyt useassa polvileikkauksessa.

Suomessa on ehkä muutama tuhat ammattiurheilijaa. Lihavia on yli miljoona. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi emme kiellä lihavia tulemasta ravintoloihin, niin kuin kiellämme tupakoitsijoita? Kummatkin ovat valtavia terveysriskejä.

Saa sieltä kai salaattejakin.

Lihavuudesta voitaisiin keskustella rakentavastikin, mutta liian useasti homma menee haukkumiseksi ja syyllistämiseksi. Lihava voi olla terve ja viisas ja kuten kuka hyvänsä kunnossa oleva ihminen, mutta vain lihava. Lihavuus ei automaattisesti tarkoita muita ongelmia.