Miksi ihmisen (yli)paino on niin monen mielestä ainoa ihmistä määrittävä ominaisuus?
En tiedä osaanko pukea tätä ajatusta sanoiksi, mutta yritän, kun se on pyörinyt mielessä pitkään.
Hyvin usein julkisessa keskustelussa joihinkin ihmisiin viitataan pelkästään yleismääreellä "läskit" tai "lyllertävät palstamammat" tai "kehopositiiviset" tai "sipsejä mussuttavat valaat" tms. Kuulostaa tutulta, vai mitä. Ihmiset ovat kuitenkin pääasiassa myös kaikkea muuta, vaikkapa tutkijoita, sairaita, järjestöaktiiveja, omaishoitajia, jatko-opiskelijoita, koiraihmisiä, unettomia, vaikka mitä.
Tarkoitan, että ihminen voi olla vaikka kuinka "hyvä" ja arvostettava, omata 2 yliopistotutkintoa ja hyvän työpaikan, olla osallistuva äiti fiksuille ja hyvinkasvatetuille hyvin pärjääville lapsille, olla taitava harrastuksessaan ja olla aina valmis auttamaan tarvitsevia läheisiään, mutta jos hän on ylipainoinen, niin kaikki tämä on monien mielestä toissijaista, koska lihava ihminen on ensisijaisesti lihava. Kaikki muut ominaisuudet voidaan ikäänkuin ohittaa.
Tämä on askarruttanut minua siksi, että olen itse onnistunut laihduttamaan melkein 20 kg viimeisen vuoden aikana, ja minun on varmaankin vaikea tottua olemaan "ei lihava". Tuntuu jotenkin väärältä, että minun tärkeimmät ominaisuuteni eivät ole muuttunut miksikään, mutta nyt laihduttuani olenkin yhtäkkiä monien mielestä "hyvä" ihminen. Se tuntuu myös jotenkin epäreilulta entistä minääni kohtaan, joka oli ihan yhtä reipas ja taitava ja aktiivinen ja auttavainen, ainoastaan painoi enemmän.
Oikeastaan olin ennen tavallaan jopa "parempi" ihminen, koska laitoin muiden tarpeet aina omieni edelle, ja laihtuminen on ollut mahdollista vasta alkamalla jossain määrin itsekkääksi.
Saiko kukaan kiinni tästä ajatuksesta?
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko syynä vaan se että nämä ulkoiset seikat havaitaan heti, ennenkuin kerätään itse ihmiseen tutustua? Lihavuus/laihuus/tatuoinnit/ hiusten pituus/kaljuus/miehen pituus/silmien väri/ ihon laatu/ vaatteet likaiset tai rikkinäiset/ vaatteet haisee tupakalle jne. Kaikki mitä voidaan silmin/ nenän kautta havainnoida ja siitä tehdä itsenäinen mielipide hiljaisesti. Lihavuudesta on tehty mörkö koska totuus on että se on epäterveellistä ja siihen voi itse vaikuttaa, toisin kuin esim ihmisen omaan pituuteen tai kaljuuteen. Ja se on toki jokaisen arvuutettavana milloin lihavuudesta tule ylilihavuutta.
No jopas on lista xD
Mut ehkä itselläsi on toisaalta aika huono itsetunto, kun pitää noinkin tarkkaan kiinnittää toisiin huomiota
Hyvä aloitus ap. Olen pohtinut samaa. Laihduin itsekin muutaman kilon vaikka en mikään kauhean iso ollutkaan. Huomaan kuinka minuun suhtaudutaan eri tavalla, vaikka ammatillinen minäni on yhtä hyvä kuin aiemminkin, myöskin muissa asioissa olen huomannut että minut otetaan vakavammin.
Puolisoni on myös vatsan seudulta pulleahko- muuten ei ylimääräistä ole. Hänen omat sukulaisensa eivät ole koskaan kiiinnostuneet hänen opiskelu - tai työmenestyksestään, perhe-elämästä, harrastuksista tai mielipiteistä- aina tavatessaan taivastelevat hänen kokoaan (joka kuitenkin on pysynyt samana yli 10 v). Sama suku ihailee veljeään joka on anorektisen laiha ja tästä johtuen monisairas- terveydestä viis kunhan näyttää sukulaisten mielestä laihalta? Haloo...
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö kertoo ihmisestä ja hänen arvoistaan paljonkin.
Siis ulkonäkökeskeiset ihmiset ajattelevat näin, varsinkin toisia kohtaan.
Koska sellaisilla ihmisillä on valitettavan pintapuoliset elämänarvot. Tällä palstalla sellaisia kirjoittajia vaikuttaisi olevan paljon, ilmeisesti miehiä tai sellaiseksi tekeytyviä. Se on todella surullista. Lihominen on lajityypillinen ominaisuus ja se toteutuu nykyisessä länsimaisessa elinympäristössämme. Se ei ole väistämätön mutta hyvin todennäköinen kehityskulku lajillemme otollisissa olosuhteissa. Paitsi jos henkilölle on osunut edulliset ns. hoikkuusgeenit ja/tai hän liikkuu paljon. Sorry, miehet, näin se vaan on.
Tässäkin ketjussa ylpainoiset alapeukuttaa jokaista järkevää kommenttia. Syy miksi on turha edes kuvitella voivansa käydä tasapuolista keskustelua on se, että enemmistö itse on ylipainoisia ja heille tosiasiat on henkilökohtaisia loukkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en pysty ymmärtämään ylipainoisia naisia.
Miksi laiminlyödä se tärkein tehtävä elämässä?
Miksi jättää hoitamatta asia, joka vaikuttaa eniten sun viehättävyyteen naisena?
Miten ihmeessä se roskaruoka voi olla tärkeämpää kuin, että näyttää hyvältä ja on terve?
Miksi viettää ainutlaatuinen elämä näyttämällä virtahevolta?
Miksi puhut vain naisista? Tämä sama koskee ihan miehiäkin. Läskejä miehiä on vielä enemmän kuin naisia.
Katsos, koska sehän ilmeisesti ihan hyväksyttävää miesten kohdalla olla niitä ylimäärisiä kiloja.
Tuo on miesten harhaluulo.Miehet luulevat olevansa maailman napa ja suorastaan lahja naisille oli oma ulkonäkö mitä vaan ja muu terveys. Sitten itketään, kun kauniit nuoret naiset ei kiinnostu.
No, en tiedä. kun tapaan uuden ihmisen, en tiedä yleensä hänestä mitään muuta kuin ihmisen habituksen. Jokaisella on tapana tehdä arviota toisesta osittain tiedostamatta, mutta tunne, mikä ihmisistä välittyy on pos, neg tai neutraali.
Massiivisen lihavat eivät tee minulle hyvää tunnetta, lähinnä sääliä. `Ulkonäköä ei saa arvostella`, ei kait, mutta esim.ihmisen mielenterveyttäkö saa. Olen tälläkin palstalla törmännyt näihin palstapsykologeihin, joiden lähipiirissä näyttäisi olevan paljon narsisteja.
Tosiasiahan on se, että ulkonäkö puhuu ihmisestä paljon, kaikkea vain ei tarvitse ääneen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa ylpainoiset alapeukuttaa jokaista järkevää kommenttia. Syy miksi on turha edes kuvitella voivansa käydä tasapuolista keskustelua on se, että enemmistö itse on ylipainoisia ja heille tosiasiat on henkilökohtaisia loukkauksia.
Kyse on siitä miten asiat esittää. Täällä yleistetään paljon ja leimataan kommenteissa. Harva taitaa hienotunteisen asiakeskustelun. Heidän tavoite on loukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa ylpainoiset alapeukuttaa jokaista järkevää kommenttia. Syy miksi on turha edes kuvitella voivansa käydä tasapuolista keskustelua on se, että enemmistö itse on ylipainoisia ja heille tosiasiat on henkilökohtaisia loukkauksia.
Kyse on siitä miten asiat esittää. Täällä yleistetään paljon ja leimataan kommenteissa. Harva taitaa hienotunteisen asiakeskustelun. Heidän tavoite on loukata.
Esimerkiksi kommentit terveellinen syöminen ja liikkuminen on hyviä keinoja saada parempi olo ja päästä eroon liikakiloista. Täystyrmäys ja raivoisa alapeukutus. Ei se sitä tarkoita että liikunta ja terveellisempi syöminen ei toimi, jos sinulla tuli kilot takaisin kun lopetit tuon noudattamisen ja siirryit takaisin epäterveellisiin elämäntapoihin. Eli kun spammaatte sitä iänikuista tutkimusta kuinka noin 90% tulee kilot takaisin, mistäköhän mahtaisi johtua Sherlock, johtuisikohan siitä että luovutit ja lopetit liikkumisen ja rupesit vetämään taas jäätelöä ja karkkia kaksin käsin naamaan, jos olisi jatkanut terveellisemmällä elämisellä kilot eivät olisi tulleet takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino mietityttää eniten ylipainoisia itseään ja joillakin oma ylipaino hallitsee koko elämää, mutta eivät silti hae ongelmaansa apua vaikka sitä saisivat.
Jos ylipainoinen hakee apua ylipainoon, niin siitä saa kunnon paskamyrskyn niskaansa. Ihan kaikkeen muuhun on luvallista hankkia apua, mutta ylipainoon ei. Ylipainosta pitää päästä eroon silkalla tahdonvoimalla vaikka esimerkiksi tupakoinnista tai uhkapelaamisesta pääsee eroon paljon helpommin. Niihin on vaikka mitä apua saatavilla.
Ylipaino on geneettistä. Mieheni on hoikka, minä olen obeesi. Olemme saaneet ruumiinrakenteeltaan hyvin erilaisia lapsia. Tukevin urheilee eniten.
Lihavuuden periytyvyys on 40-70%. Todennäköisesti on pienempi, koska tämä on tehty kaksostutkimuksilla ja heillä myös ympäristö vaikuttaa lihavuuden fenotyyppiin (toisin kuin joihinkin muihin geneettisiin ominaisuuksiin). Ja vaikka olisi lihavuudelle altistavia geenejä, voi pitää silti itsensä hoikkana.
Omat vanhempani ovat lihavia, ja minusta tulisi aivan varmasti lihava, jos söisin samalla tavalla kuin he. Olen tehnyt annoksistani pieniä ja jättänyt välipalat pois. Näin pysyn normaalipainoisena. Täytyy kyllä sanoa, että ihmetyttää, miksi lihavat eivät kiinnitä huomiota omiin annoskokoihinsa ja syö vain sen millä pysyvät normaalipainoisina.
Vierailija kirjoitti:
Koska läskivihan oman mutu-tuntumani mukaan kohdistuu lähinnä naisiin, olen tullut siihen tulokseen että kyse on jonkinasteista - todennäköisesti tiedostamattomasta - naisvihasta. On miehiselle egolle suuri loukkaus, että nainen laiminlyö tärkeintä tehtäväänsä eli näyttää seksikkäältä :D
Ei todellakaan pidä paikkaansa!!! Olen taistellut merkittävän ylipainon kanssa vuosikymmeniä murrosikäisestä asti. Olin kuin ilmaa naisille, kunnes vasta päälle kolmikymppisenä saavutin normaalipainon. Oli kerrassaan hämmentävä kokemus, kun ensimmäistä kertaa elämässä vastakkainen sukupuoli lopulta osoitti kiinnostumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino mietityttää eniten ylipainoisia itseään ja joillakin oma ylipaino hallitsee koko elämää, mutta eivät silti hae ongelmaansa apua vaikka sitä saisivat.
Jos ylipainoinen hakee apua ylipainoon, niin siitä saa kunnon paskamyrskyn niskaansa. Ihan kaikkeen muuhun on luvallista hankkia apua, mutta ylipainoon ei. Ylipainosta pitää päästä eroon silkalla tahdonvoimalla vaikka esimerkiksi tupakoinnista tai uhkapelaamisesta pääsee eroon paljon helpommin. Niihin on vaikka mitä apua saatavilla.
Ylipaino on geneettistä. Mieheni on hoikka, minä olen obeesi. Olemme saaneet ruumiinrakenteeltaan hyvin erilaisia lapsia. Tukevin urheilee eniten.
Lihavuuden periytyvyys on 40-70%. Todennäköisesti on pienempi, koska tämä on tehty kaksostutkim
Luulen, että tarvittaisiin pieni paine pysyä hoikkana. Nythän lihavuus on paljon suurempi ongelma kuin syömishäiriöt, joten varaa olisi kyllä saada ihmisille painetta laihtua. Joku mainitsi yhteisölliset asiat. Varmasti jos olisimme tiiviimmissä yhteisöissä, joissa tehtäisiin asioita yhdessä, viljeltäisiin maata, metsästettäisiin, tehtäisiin fyysistä työtä, niin ihmiset joutuisivat pitämään painonsa kurissa. Nyt ei ole samanlaista tarvetta sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori ja normaalipainoinen. Hankala sairastelukierre sai minut laihtumaan runsaasti. Kun pääsin vihdoin ihmisten ilmoille varsin kalpeana ja heikkona, monet tulivat onnittelemaan.
Hätyyttelin alipainon rajaa ja hädintuskin jaksoin seisoa. Mutta ei se mitään! Olinhan lainha ja onnistunut!
Tärkeintä on, et itsestään tuntuu hyvältä. Huomaa kuinka piittaamattoman ulkonäkökeskeisiä ihmiset ovat.
Juuri tämä on sitä vaarallista lihavuuden normalisointia. Vaikka lihavuus ei satu, se aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta sekä syöpää ja nivelrikkoa.
Tupakan polttokin tuntuu hyvältä, mutta harva kiistää sen epäterveelliset vaikutukset.
Miten vaikea se on ymmärtää, että lihavuus on terveysasia, ei ulkonäköasia. Vaikka juuri nyt voit hyvin, tulet suurella todennäköisyydellä kärsimään parin vuosikymmenen päästä erilaisista sairauksista.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa ylpainoiset alapeukuttaa jokaista järkevää kommenttia. Syy miksi on turha edes kuvitella voivansa käydä tasapuolista keskustelua on se, että enemmistö itse on ylipainoisia ja heille tosiasiat on henkilökohtaisia loukkauksia.
Jokaista järkevää kommenttia? Hah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa ylpainoiset alapeukuttaa jokaista järkevää kommenttia. Syy miksi on turha edes kuvitella voivansa käydä tasapuolista keskustelua on se, että enemmistö itse on ylipainoisia ja heille tosiasiat on henkilökohtaisia loukkauksia.
Kyse on siitä miten asiat esittää. Täällä yleistetään paljon ja leimataan kommenteissa. Harva taitaa hienotunteisen asiakeskustelun. Heidän tavoite on loukata.
Esimerkiksi kommentit terveellinen syöminen ja liikkuminen on hyviä keinoja saada parempi olo ja päästä eroon liikakiloista. Täystyrmäys ja raivoisa alapeukutus. Ei se sitä tarkoita että liikunta ja terveellisempi syöminen ei toimi, jos sinulla tuli kilot takaisin kun lopetit tuon noudattamisen ja siirryit takaisin epäterveellisiin elämäntapoihin. Eli kun spammaatte sitä iänikuista tutkimusta kuinka noi
Terveellinen syöminen ja liikkuminen ovat hyviä asioita, joita moni ylipainoinen jopa tietoisemmin harrastaa kuin ne, joiden ei ole painoa koskaan tarvinnut ajatella. Niillä vain ei ylipaino lähde. Paino lähtee näkemällä nälkää eli syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Tähänkin tosin elimistö tottuu, eli alkaa kuluttaa vähemmän, jolloin painon putoaminen loppuu ja elimistö jatkaa säästöliekillä. Kun nälän näkeminen loppuu ja aletaan syödä normaalisti, edelleenkin terveellisesti, paino tulee takaisin, yleensä korkojen kanssa. Tämän tietää suurin osa ihmisistä omakohtaisesti. Siihen ei tarvita todellakaan mitään roskaruokaa eikä muutakaan ihmeellistä. Kansanterveydelle olisi parasta edistää terveellistä ravintoa ja liikuntaa sekä vastustaa laihduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori ja normaalipainoinen. Hankala sairastelukierre sai minut laihtumaan runsaasti. Kun pääsin vihdoin ihmisten ilmoille varsin kalpeana ja heikkona, monet tulivat onnittelemaan.
Hätyyttelin alipainon rajaa ja hädintuskin jaksoin seisoa. Mutta ei se mitään! Olinhan lainha ja onnistunut!
Tärkeintä on, et itsestään tuntuu hyvältä. Huomaa kuinka piittaamattoman ulkonäkökeskeisiä ihmiset ovat.
Juuri tämä on sitä vaarallista lihavuuden normalisointia. Vaikka lihavuus ei satu, se aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta sekä syöpää ja nivelrikkoa.
Tupakan polttokin tuntuu hyvältä, mutta harva kiistää sen epäterveelliset vaikutukset.
Vaikka juuri nyt voit hyvin, tulet suurella todennäköisyydellä kärsimään parin vuosikymmenen päästä erilaisista sairauksista.
Se on edelleen mielestäni hyvin tärkeä asia, että itsestään tuntuu hyvältä ja on sinut itsensä kanssa oli hoikka, normaalipainoinen tai tukeva.
Miten toisten kilot on teiltä ahdasmielisiltä pois, keskittykää vaan omiin, kiloihinne ja kroppaanne.
Antakaa kaikkien kukkien kukkia.
Ettekö te nyt ymmärrä mistä tuo henkilö kertoi.
Lukekaa nyt TARKKAAN:
Muistan kun olin nuori ja normaalipainoinen.
Hankala sairastelukierre sai minut laihtumaan runsaasti. Kun pääsin vihdoin ihmisten ilmoille varsin kalpeana ja heikkona, monet tulivat onnittelemaan.
Hätyyttelin alipainon rajaa ja hädintuskin jaksoin seisoa. Mutta ei se mitään! Olinhan laiha ja onnistunut!
Mutta niinhän se on näemmä on, että pääasia näyttää hoikalta teidän mieliksi, oli kuinka sairas ja heikossa kunnossa oleva ihminen.
Eihän se ole ainoa ihmistä määrittävä ominaisuus, mutta kyllähän se kertoo paljon.
Minkälainen ihminen ei rakasta itseään sen vertaa, että pitäisi mielensä ja sielunsa ainoaa kotia kunnossa? Emme saa tässä elämässä kuin yhden vartalon, ja se menee rikki, jos siitä ei pidä huolta. Siitä seuraa ongelmia, ja lisää ongelmia.
Harrastan hyvin paljon liikuntaa, kuljen kävellen ja pyörällä. Kun olen liikkeellä obeesin ihmisen kanssa, pitää minun rajoittaa liikkumistani paljon. He yleensä kulkevat hitaammin ja haluavat autokyydin, jos se vain on mahdollista. Tämä on todella ärsyttävää, sillä eihän minulla ole edes mitään bussikorttia, joten joudun kaivamaan kuvettani - ja sitten taas istutaan, niin kuin sitä ei töissä sais tarpeeksi tehdä.
Työkavereissani on paljon vähän pulleampaa väkeä. Kun on lähtö syömään yhdessä, ei mikään kalaravintola tule kysymykseenkään. Nämä haluavat vetää naamaansa burgereita tai pizzaa, koska muulla ruoalla ei lähde nälkä. Päälle muutama olut, koska on niin hyvää. Ei minkäänlaista järkeä tai itsehillintää elämässä. En todellakaan lähde syömään mitään roskaruokaa, koska kunnioitan itseäni.
Ei ole mitenkään harvinaista, että taas uusi paisumistaan paisunut työkaveri ilmoittaa, että hänellä todettiin diabetes. Hyvin vedetty.
Kyllähän he töitään tekevät, mutta eiväthän nuo noissa säkeissään jaksa lähellekään eläkeikään asti täyttä päivää tehdä. Ennustan heidän päätyvän viisikymppisenä sairauseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en pysty ymmärtämään ylipainoisia naisia.
Miksi laiminlyödä se tärkein tehtävä elämässä?
Miksi jättää hoitamatta asia, joka vaikuttaa eniten sun viehättävyyteen naisena?
Miten ihmeessä se roskaruoka voi olla tärkeämpää kuin, että näyttää hyvältä ja on terve?
Miksi viettää ainutlaatuinen elämä näyttämällä virtahevolta?
Pystytkö ymmärtämään ylipainoisia miehiä? Niitä on enemmän kuin ylipainoisia naisia.
No jopas on lista xD