Lue keskustelun säännöt.
Tabu: suomenruotsalaiset tekevät tämän asian paremmin ja siksi uudet sukupolvet menestyvät
17.07.2024 |
Monissa suomenruotsalaisissa hyväosaisissa suvuissa jaetaan omasta jo varhain tuleville sukupolville. Nuoret autetaan nopeasti kiinni ekaan omistusasuntoon jne. Jos pariskunta perustaa perheen, niin halutaan olla isovanhempina tai sukulaisina tukemassa. Ajattelevat, että haluavat auttaa ja tukea, koska heitäkin on autettu ja niin pääsee nopeammin kartuttamaan omaisuutta. Näin se henkinen ja fyysinen varallisuus karttuu, kun tuetaan ja autetaan toisia jo lapsesta ja nuoresta asti. Koetaan, että on kaikkien etu, että vanhemmat polvet auttavat nuoremmat alkuun aikuiselämän kanssa.
Jos taas vastaavasti suomenkielisessä perheessä sattuisikin vanhemmilla olemaan säästöjä, niin niitä ei todellakaan anneta etukäteen pesämunaksi aikuistuville lapsille. Suvun nuoret jätetään selviämään ilman taloudellista ja henkistä tukea. Todetaan, että niin sitä mekin lähdettiin maailmalle ja tehtiin kaikki itse. Aika monilla pari-kolmekymppisillä on tilanne, että elämä on pätkätöiden takia haastavaa eikä asunnon ostamisesta voi haaveillakaan. Samaan aikaan vanhemmilla olisi ylimääräisiä säästöjä, mutta ne halutaan antaa vasta perintönä vuosikymmenten päästä. Eipä se samalla tavalla lämmitä, jos saa perinnöksi vaikka 50 000 euroa 50-vuotiaana kuin jos olisi saanut osan tuosta summasta asunnon käsirahaksi parikymppisenä.
Eikä tässä ole kyse siitä, että suomenruotsalaiset olisivat jotenkin poikkeuksellisen varakkaita ja siksi pärjäisivät. Pienemmilläkin säästöillä pystyy jo auttamaan sen nuoren aikuisen elämän alkuun ja esimerkiksi monissa paikoissa kymppitonni riittäisi hyvin ekan asunnon käsirahaksi. Sitten ihmetellään vierestä, että miten toisilla pyyhkii jo nuoresta asti hyvin. No varmasti pyyhkii, kun saa apua eikä jätetä yksin selviämään.
Kommentit (142)
Isäukko asuu 300 neliön velattomassa omakotitalossa järven rannalla Keski-Suomessa. Hän on monta kertaa kertonut minulle ja siskolleni, että viimeisillä voimillaan valelee tilukset bensalla ja laittaa kaiken palamaan, kun ei olla perintöä ansaittu. Aina ollaan kuitenkin pidetty yhteyttä ja autettu kaikessa vaikean sairastumisen jälkeen jopa oman jaksamisen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Se yhteisöllisyys on myös omalla tavallaan taloudellista tukea, vaikka raha ei liikkuisi. Monilla suomenruotsalaisilla on tiiviit yhteisöt: aina löytyy joku tuttu avuksi, jos tarvitsee vaikka hammaslääkärikäynnin ajaksi lastenvahtia, muuttoapua tai muuta. Monella suomenkielisellä on tilanne, että sitä apua ei lähipiiristä löydy eli siitä täytyy maksaa. Puhumattakaan siitä puolesta, että suomenruotsalaisilla riittää ihmisiä, jotka ovat henkisenä tukena vaikka vaikeissa tilanteissa. Suomenkielisillä on logiikkana, että jätetään tuo sairastunut/läheisen menettänyt yksin ja annetaan surra rauhassa."
Onko tässä myös sellainen mahdollista, että tehdään talkootyötä sukulaiselle sillä omalla osaamisella? Pikku palkalla? Tietääkö joku? Että ei tarvitse hankkia rahalla sitä tietokoneinsinööriä katsomaan sitä temppuilevaa tietokonetta, vaan soitetaan sukulaiselle että tuutko vilkaisemaan? Ja tällä tavalla myös vastavuoroise
Tekevät tuota. Ja tapahtuu myös duunarituttujen suuntaan. Esimerkiksi leipuri leipoi ystävänsä lapsen ristiäisiin kakun. Ko. ison ja trendikkään ristiäiskakun hinta olisi ollut ulkopuoliselta ostettaessa lähemmäs 200 e.
Minä olen huolissani suomalaisten yhteisöllisyyden puutteesta. Monissa maissa kansalaiset pitävät yhtä, esimerkkinä vaikka Ukraina. Itse en vannoisi, että edes sotatilanteessa suomalaiset auttaisivat ja tukisivat toisiaan.
Tämä ketju on jotenkin avannut omia silmiäni sille, miten omien vanhempien sukupolvi ei ole ollut kiinnostunut auttamaan meitä aikuisia lapsia parempaan alkuun. Ja kun joku kuitenkin nillittää, että itse sitä pitää pärjätä:
Mikä järki hillota koko omaisuutta kuolemaan asti, jos on paljon säästöjä? Miksi siitä perinnöstä ei voi antaa osaa jo etukäteen? Kumma juttu, kun saisi antaa 4999 e kolmen vuoden välein ja ei menisi veroja. Sitten mieluummin hillotaan koko summaa omalla pankkitilillä ja lapsi maksaa vuosikymmeniä myöhemmin kovat perintöverot.
Ja kyllä: on heitä, jotka eivät maksa perintöveroa ja perittävää ei paljon jääkään. Mutta monilla on lapsilleen perinnöksi kuusinumeroinen summa, kiinteistöjä ja mahdollisesti metsää.
Minut on kasvatettu ajattelemaan, että itse pitää pärjätä. Nyt ruuhkavuosia elävänä tämä on alkanut v*tuttaa todella paljon. Terveet, virkeät alle 70 v eläkeläiset eivät ole henkisenä eivätkä taloudellisena tukena. Mahdollisuuksia siis olisi, mutta mieluummin ravaavat kuntosalilla, jumpissa, shoppailemassa ja matkustelemassa. Eräs isovanhemmista jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun kuulemma kävi aika pitkäksi. Perheessämme oli tuolloin vauva ja etukäteen isovanhempi oli maalaillut, miten sitten haluaa paljon hoitaa vauvaa. Tuota ei koskaan tapahtunut.
Omien vanhempien/appivanhempien suuntaan aion todeta, että en auta sitten kun heille tulee ikää. Oman lapseni kohdalla aion taas tasan toimia toisin ja annan lapselle sitä apua, jota itse olen jäänyt vaille. En voi äitinä käsittää, ketä vanhempaa ei kiinnosta auttaa omaa lastaan, jos lapsi näyttää apua tarvitsevan. Eikä kaikki aikuiset lapset ole mitään syrjäytyneitä moniongelmaisia, vaan moni meistä on ihan tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä, jotka kaipaisivat välillä hengähdyshetkeä arjestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä keskustelua lukiessa tajusin jotain.
Omat isovanhempani (1920-luvulla syntyneet) alkoivat antamaan ennakkoon perintöä yli vuosikymmenen ennen kuolemaansa. Siirsivät kesämökin sukupolvenvaihdoksella kahdelle lapselleen ja toiset kaksi lasta saivat vastaavan summan rahana.
Oma vanhempani ei ole edes ottanut esille kanssani mahdollisuutta, että hän ryhtyisi jakamaan perintöä jo etukäteen. Muistetaan kyllä usein sanoa, että itse pitää pärjätä.
Minä mietin sitä, mistä tämä omien vanhempieni ikäluokan ajatus "omillaan pitää pärjätä" kumpuaa? Joo, heistä monet ovat lähteneet maailmalle niin, että apuja ei ole juuri saatu. Apua ei ole ollut mahdollisuuttakaan antaa: heidän vanhempansa ovat olleet sodan kokeneita, monissa kodeissa on ollut tiukkaa ja jos lapsia on ollut useita, niin senkin takia raha on ollut tiukassa. Tuo isovanhempieni sukupolvi on jäänyt sinne pikkupaikkakuntien perukoille, kun omat lapset ovat lähteneet isompaan kaupunkiin.
Omien vanhempieni ikäpolvella taas on ollut vakaat työt ja vakituiset työpaikat. Asuntolainat on maksettu hyvissä ajoin eli ei maksella vielä kuusikymppisenä asuntolainaa. Lapsia olisi mahdollisuus auttaa, kun tilastojen valossa monilla pareilla on 1-2 lasta (eikä paljon isompaa joukkoa, kuten heidän omilla vanhemmillaan). Matkustaminen omien lasten luo on nykyisin vaivatonta, vaikka välimatkaa olisi: on hyvä julkinen liikenne ja monissa perheissä on auto. Eli auttaminen olisi mahdollista, toisin kuin ehkä heidän omilla vanhemmillaan on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen, että tämä yhteisöllisyys ei kumpua vain kielestä, mutta kyllä sillä merkitystä on. Tuntemani suomenruotsalaiset ovat yhteisöllisiä tulotasosta riippumatta. Monet heistä harrastavat esimerkiksi joukkueurheilua yksilölajien sijaan. Juhliin kutsutaan väkeä laajemminkin, eikä mietitä, miten saataisiin rajattua joukko mahdollisimman pieneksi. Perheet ovat tottuneet näkemään useamman sukupolven kesken ja sitä pidetään luontevana. Suomenruotsalaiset pitävät kiinni perinteistään, paikkakunnan kesäjuhlat, rapujuhlat, Lucia-juhlat ja muut ovat tärkeä mahdollisuus tavata tuttuja. Suomenkieliset taas linnoittautuvat helpommin juhlapäivinä omiin oloihinsa. Kieli myös yhdistää ja suomenruotsalaisista perinteistä ja omasta kielestä halutaan pitää kiinni. Väistämättä se luo yhteisöllisyyttä.
Nurisemisen sijaan kannattaisi ottaa oppia tästä asiasta. Itse haaveilen usein, että voi kun jostain voisi vuokrata "sukulaisia", joiden kanssa voitaisiin kyläillä, käydä toistemme luona juhlissa ja auttaa arjen askareissa, jos tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaiset tajuavat sen, että ne annetut kymppitonnit hyödyttävät enemmän sitä parikymppistä kuin keski-iän ylittänyttä. Se parikymppinen pääsee mukaan asuntohissiin, kun saa kätevästi myytyä yksiönsä pois ostaessaan puolison kanssa isomman asunnon. Aikamoinen etu, jos on saanut jo parikymppisestä asti lyhennellä asuntolainaa vs. joutuu makselemaan kolmekymppiseksi asti vuokraa.
Omilla vanhemmillani on ollut asenne, että sitä nuorta aikuista ei kannata tukea taloudellisesti, koska hän saattaisi hassata rahan turhuuksiin. Eivät käsitä, että voisivathan he sen yksiön käsirahan maksaa suoraan niin, ettei nuori käytä summaa johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina miettinyt, miksi yhteisöllisyys on suomalaisille niin vaikeaa. Aina on poikkeuksia, totta kai, mutta yleinen asenne paasaa yksinpärjäämisen eetosta aina vain.
Eiköhän vähemmistöillä ole yhteisöllisempää siksi, että vähemmistöinä pitävät toistensa puolia hanakammin. Oli sitten kyse suomenruotsalaisista, lestadiolaisista tai muista.
Heh ja oikeasti suomalaiset ovat se vähemmistökansa maailman kansojen joukossa. Huvittavaa miten aina puhutaan kuin olisimme jokin isokin joukkio:) Suomenruotsalaiset näkevät itsensä ruotsalaisina ja omaavat myös ruotsalaisten asenteen(varsinkin suomalaisia kohtaan) Se tietynlainen herraskansan ylpeys ja puhti on se mikä niillä tuo sitä voimaa. Suomalaiset ovat olleet AINA jahda
Suomenruotsalaiset eivät todellakaan koe itseään ruotsalaisiksi. Appiukkoni taisteli sodassa tämän maan puolesta siinä missä muutkin miehet eikä todellakaan kuulunut mihinkään kultapossukerhoon.
Ehkä kannattaa tutustua rkp:n perustaja-ideologin freudenthalin ajatuksiin paremmasta ruotsalaisesta geeniperimästä jonka ei sovi sekoittua alempiarvoiseen suomalaiseen geeniperimään. Samaa ideologiaahan nuo on toteuttaneet viime päiviin asti pitämällä oman pikku lintukotoyhteiskuntansa mahdollisimman täysin erossa palveluiden(kin) osalta suomenkielisistä vastaavista ja tuota mitaliahan jaettiin vielä jokin aika sitten suomalais (!!) poliitikoillekin ruotsalaisten eduksi tehdystä politiikasta.
Joo, hassua tuo etusormi pystyssä hosuminen, kun samaan aikaan jakavat tunnetun rasistin nimissä palkintoja. Vain ruotsinkieliset ovat sivistyneitä Suomessa lausui Jutta Zillacus yk:ssa ja sai aikaan hämmennystä kuulijoiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ruotsinsuomalainen mutta valitettavasti vain keskituloinen mutta tuo kaikki on niin totta. Itse annan lapsille kaiken minkä pystyn nyt ennakkoon jotta saavat eväät elämään.
Ruotsinsuomalainen ei ole suomenruotsalainen.
Mutta kyllä tuossakin yhteisöllisempi ruotsalainen kulttuuri on vaikuttanut ja siitähän tässä keskustellaan.
Omasta mielestäni iso merkitys on sillä, että yhteisöllisyys säästää rahaa:
-Jos meidän perheessä tarvittaisiin vaikka lastenvahtia taaperolle, täytyisi palkata täysin vieras ulkopuolinen ja maksaa reippaasti. Monilla on tilanne, että apu löytyy ilmaiseksi läheisten joukosta. Ja onhan se ihan eri asia antaa oma lapsi hoidettavaksi tutulle ihmiselle kuin ventovieraalle. Läheisen kanssa voi myös sopia, että vastineeksi lastenhoidosta voisi itse taas auttaa läheistä. Ventovieraalle se ei käy palkaksi.
-Jos on tukiverkkojen joukossa toisia lapsiperheitä, niin osassa perheitä tuetaan toisia lapsiperheitä: saat toisista perheistä heidän lapsilleen pieneksi käyneet vaatteet, polkupyörät, lelut jne. Jos tuollaisia tukiverkkoja ei ole, kaikki täytyy hankkia itse.
-Jos meidän perheessä tarvittaisiin muuttoapua, se täytyisi palkata ulkopuolelta. Ei meillä ole läheisiä, sukua/ystäviä, jotka haluaisivat lähteä kantamaan muuttolaatikoita useammaksi tunniksi.
-Jos tarvitsisin vaikka asiantuntijaa vilkaisemaan testamenttia/piharemonttia tms, ei sellaista asiantuntijaa löydy lähipiiristä. Kukaan ei myöskään kysele minun ammatillisen osaamiseni perään, koska lähipiirissäni ei tuollaista apua anneta eikä kysytä.
-Jos tarvitsisimme lainaksi vaikka robottiruohonleikkuria/painepesuria tai isoa astiastoa juhlia varten, ei noita lähipiiristä saisi eli pitäisi taas maksaa noiden vuokraamisesta.
Ihmiset, joilla on hyvät tukiverkot ja yhteisöllisyyttä, eivät käsitäkään kuinka onnekkaita ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet suomenruotsalaiset jäävät asumaan kotiseudulle tai lähistölle. Siksi apua on lähellä. Jos taas muuttaa jostain Sotkamosta Saloon, niin kummasti on enemmän välimatkaa.
Meillä vanhempani veivät auttamattomuuden ja itse pärjäämisen kulttuurin tosi pitkälle. Kun opiskelin Helsingissä yliopistossa, elin lukuvuodet opintotuen ja säästöjen varassa, kun kesät olin töissä. Tiukkaa oli, en reissannut ulkomailla, ostanut mitään kallista tai elänyt mitenkään leveästi edes opiskelijaksi. Vanhemmat olivat huomanneet paikallislehdessä, miten joka vuosi mainostettiin stipendejä muualla opiskeleville ko. paikkakunnan entisille nuorille. Vanhemmat eivät tietenkään vinkanneet minulle, että tuollaista stipendiä kannattaisi hakea. Kun kuulin noista vasta valmistuttuani, niin he totesivat, että heistä nuo stipendit ovat köyhien perheiden lapsille ja siksi en tarvitse sellaista. Todellakin olisin tarvinnut ja olisin sellaisen saanutkin, kun pärjäsin opinnoissa kiitettävästi. Kyllä harmitti, sillä meni useampi tonni sivu suun tuon vanhempien "itse pitää pärjätä" ajattelun takia.
Välillä mietin, että miksi ihmeessä on niin arvostettavaa pärjätä itse? Ettei kukaan tule haukkumaan loisijaksi? Siinä ei ole mitään pahaa, jos ihminen saa välillä apua ja tukea toisilta. Onhan ihminen laumaeläin, vaikka nykyisin koitetaan väittää ihmisen olevan yksin pärjäävä kaikissa asioissa.
"Itse pitää pärjätä"-mentaliteetti on vain tekosyy omalle itsekkyydelle ja ahneudelle. Boomerit saavuttivat ennennäkemättömän elintason, oli se sitten omin avuin hankittua tai ei, eivätkä nyt halua luovuttaa siitä edes pientä osaa, edes omille lapsilleen. Tämä on yleinen ilmiö boomereiden keskuudessa kaikkialla länsimaissa, mutta voi olla, että tilanne on korostuneempi Suomessa missä yhteisöllisyyden tason on niin matala ja alkeellinen, ettei se tarjoa edes jonkinlaisia rajoituksia itsekkyydelle. Tämä siis yleistys eivätkä kaikki perheet ja boomerit toki ole tällaisia.
Tää ketjua lukiessani tajusin, että olen vanhempana osannut jotenkin vaistomaisesti toimia "kuin suomenruotsalainen". Olen ollut lähes koko vanhemmuuteni ajan totaali-yh, mutta siitä huolimatta pystyin auttamaan esikoista yksiön ostamisessa ja tarkoitus on auttaa seuraavaakin samalla tavoin. Olen auttanut kaikessa niin paljon kuin olen pystynyt. Toki se on ollut henkisesti helppoa, koska lapset ovat itsekin yritteliäitä ja opiskelevat päämäärätietoisesti.
Veljeni kanssa olemme hyvissä väleissä ja autamme toisiamme, kun apua tarvitaan. Perheemme ovat läheisiä.
Omilta vanhemmiltamme emme ole nuorina juuri apua saaneet, vaan olemme pärjänneet omilllamme. Pientä perintöä on kuitenkin tullut ja siitä on ollut apua keski-iässä, mutta itse olemme käytännössä elämämme joutuneet rakentamaan. Äiti on satunnaisesti auttanut meitä molempia lastenhoidossa, mutta pitkin hampain, haluttomasti ja syyllistäen. Apua on siis pyydetty vain pakon edessä.
Itse aion olla mahdollisten lastenlasteni kanssa paljon ja huolehtia heistä niin paljon kuin vanhempansa toivovat. Toivottavasti pysyn niin terveenä, että se on mahdollista. Lapseni eivät vaikuta ainakaan ihan lähivuosina vielä perheellistyvän.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta huomaa, että Venäjän trolli taas asialla, joka haluaa epäsopua keskenämme. Venäjä kylvää koko ajan epäsopua jopa meidän maamme sisällä, että vihaa lietsomalla saadaan ristiriitoja ja kahinoita keskenään. Oikeasti, siis meidän pitää pitää yhtä köyttä, kun maamme on aika ristitulessa tällä hetkellä. Ja Venäjä toki kylvää maan sisällä koko ajan vihaa keskenään.
V*näjä kylvää vihaa kaikkialla missä se vaikuttaa. Siitä huolimatta voimme keskustella asioista, jotka meitä askarruttavat. Tuossa maassa on rutkasti omia sisäisiäkin ongelmia, mutta eivät edes keskusteluun kykene. Me kykenemme.
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko kukaan yhtäkään köyhää suomenruotsalaista? Ei tarvitse kurjuudessa elää niin kuin suomalaisten, mistäköhän johtuu? Työpaikkojakin löytyy, suvun piiristä :) Mikä helkkarin kermaperceiden ylistämisketju tämä taas on? Eikö riitä se että venäläiset ovat kimpussamme, pitää lisätä jotain swedujakin mukaan?
Oma äitini on todella köyhästä suomenruotsalaisperheestä. Lahjaksi vanhemmiltaan sai vain rakkautta ja aikaa, rahaa ei ollut antaa, hyvä kun oli varaa ruokaan, kun duunareita olivat, hanttihommissa. Koti oli pelkkä hökkeli nykymittapuulla.
Meillä oli vanhemmille oikein kunnia-asia, ettei missään autettu. Esimerkiksi ei otettu kesätöihin vanhempien työpaikalle, vaikka muiden lapset olivat jne. En ole katkera, mutta ihmettelen näin jälkeenpäin.