Lue keskustelun säännöt.
Miten tulit uskoon?
17.07.2024 |
Mitä ihmiselle oikeastaan tapahtuu että tulee uskoon? Aihe kiinnostaa kauheasti. Mikä on se oivallus joka siinä tulee? Ihmisen täytyy olla jotenkin valmis siihen, vai mitä?
Kommentit (90)
Piti luovan projektin takia tutkia Raamattua. Oli muutenkin ollut vuosia stressaava elämäntilanne, sitten kaikki jotenkin laukesi ja tuli jokin traumareaktio ja regressio mikä sai kääntymään lapsuuteni uskonnollisen aivopesun puoleen. Kokemus oli voimakas, tunnepitoinen, suorastaan psykoottinen. Meni parissa vuodessa ohi ja tulin taas järkiini kun sain kaikki traumani purettua. Kokemus ehdottomasti vahvistaa näkemystäni siitä, että uskonnot toimivat trauman ja sen ruokkimisen pohjalta ja, että uskovaisuus on mielenterveydenhäiriön tila mikä on verrattavissa psykoosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut jo vuosia masentunut ja työuupumuksen väsyttämä. Aloin kaivata elämääni jotain muuta, suurempaa ja lohduttavaa. Aloin kaivata seurakuntaan. Tunsin miten minua vedettiin seurakunnan yhteyteen. Kävin ystäväni kanssa ensin raamiksissa. Siellä meni pari vuotta, ennen seurakunnan messuihin siirtymistä. Suurimpina epätoivon ja ahdistuksen hetkinä Jumala puhui ja näyttäytyi eri tavoin. Ja lohdutti. Eräässä unessa käsiini annettiin ehjä saviruukku ja sanottiin : ota tämä, tämä parantaa sinut. Sen Uskon olevan se hetki, jolloin uskoontulo tapahtui. Minulle aina säännöllisesti näytetään pieniä asioita. Esimerkkinä erään kirkon alttaritaulun synkät pilvet väistyi ja esiin tuli sininen taivas. Messun aikana Raamattu alkoi hohtamaan valoa. Kaikkea muutakin mitä ei uskova ei pysty käsittämään. Eräissä hautajaisissa tunsin, miten minua kannateltiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa siinä joku sama mekanismi on kuin muutenkin mielen järkkymisessä. Joku dramaattinen tapahtuma, läheisen kuolema, vakava sairaus tms. laukaisee uskon olemattomaan.
Tai siis Raamatun sanan kuuleminen synnyttää uskon ainoaan elävään Jumalaan.
Olemattomaan uskovat he, jotka keskittyvät tämän maailman asioihin. Uraan, rahaan, someen, matkusteluun, tai mistä muusta nykyään sitä elämän tarkoitusta paremman puutteessa kaivetaankaan.
Olen pari kertaa yrittänyt kysyä täällä näitä samoja asioita kuin ap, mutta keskustelut ovat poistuneet hyvin nopeasti. Olen ihan vilpittömästi ollut kiinnostunut näistä asioista, kysynyt kokemuksia ja näkemyksiä. Jostain syystä tämä tulkitaan herkästi kuitenkin negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla Jumalaa että tahdot tulla uskoon
Rukoiltu on. Enkä tullut uskoon.
Eri
Oletko varma? Moni odottaa jotain erityistä kokemusta tai tunnetta kun rukoilee, mutta ei uskoontulo useinkaan sitä tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi näät aloituksen negatiivisuuden keräämisenä uskovaisia kohtaan? En ole aloittaja, mutta myös aihe kiinnostaa. Lueskelen silloin tällöin raamattua ja joskus rukoilen, ja itsessään tuo uskoontulon kokemus on sellainen mikä on tapahtumana mietityttänyt. Ei ole aloituksen vika jos aina vähänkään kristinuskoon liittyvät jutut saa tällä palstalla negatiivisuutta ja väheksyntää osakseen*
Siksi, että ketjussa esiintyy navan alapuolisia kommentteja ja vihapuhetta.
No eikö tuossa just sanottu, että ei ole aloituksen vika jos ketjuun tulee negatiivisia kommentteja, vai oletko sitä mieltä että koko kristinusko-keskustelunaihe kannattais kuopata tältä palstalta, kun muuten sitä tullaan kommentoimaan myös negatiivissävytteisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kertoakin, mutta en aina jaksa sitä pilkkaa mitä uskoviin täällä kohdistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Piti luovan projektin takia tutkia Raamattua. Oli muutenkin ollut vuosia stressaava elämäntilanne, sitten kaikki jotenkin laukesi ja tuli jokin traumareaktio ja regressio mikä sai kääntymään lapsuuteni uskonnollisen aivopesun puoleen. Kokemus oli voimakas, tunnepitoinen, suorastaan psykoottinen. Meni parissa vuodessa ohi ja tulin taas järkiini kun sain kaikki traumani purettua. Kokemus ehdottomasti vahvistaa näkemystäni siitä, että uskonnot toimivat trauman ja sen ruokkimisen pohjalta ja, että uskovaisuus on mielenterveydenhäiriön tila mikä on verrattavissa psykoosiin.
Kuin koira, joka palasi oksennukselleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla Jumalaa että tahdot tulla uskoon
Rukoiltu on. Enkä tullut uskoon.
Eri
Oletko varma? Moni odottaa jotain erityistä kokemusta tai tunnetta kun rukoilee, mutta ei uskoontulo useinkaan sitä tarkoita.
Moni sanoo tulleensa uskoon, mutta harvemmin kukaan kertoo mitä sillä tarkoittaa. Sama kuin, jos joku kertoisi rakastuneensa. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen pari kertaa yrittänyt kysyä täällä näitä samoja asioita kuin ap, mutta keskustelut ovat poistuneet hyvin nopeasti. Olen ihan vilpittömästi ollut kiinnostunut näistä asioista, kysynyt kokemuksia ja näkemyksiä. Jostain syystä tämä tulkitaan herkästi kuitenkin negatiivisesti.
Käänny ihan live-elämässä jonkun kristityn puoleen ja kysy näistä asioista. Vaikka papin puoleen (ei leipäpapin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin kertoakin, mutta en aina jaksa sitä pilkkaa mitä uskoviin täällä kohdistetaan.
Jos, koet noin, niin oletko silloin uskossa?
Rajusti purkautuen Uskon "anneliin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimevuonna eräänä aamuna saatoin tulla uskoon, krapulassa pyörin korsun lattialla, huusin:Jeesus pelasta ja ota poijes tämä paha henki minusta, tuli outo olo luhistuin lattialle, puhuin kielillä, pierukin pääsi. Sohvan alta pilkisti juomaton kalkki sen horasin ja olo parani heti. Taisi olla Jessellä sormet pelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kertoakin, mutta en aina jaksa sitä pilkkaa mitä uskoviin täällä kohdistetaan.
Jos, koet noin, niin oletko silloin uskossa?
Mitä tarkoitat? Ihminen voi väsyä, jopa pilkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala rukoilla Jumalaa että tahdot tulla uskoon
Rukoiltu on. Enkä tullut uskoon.
Eri
Oletko varma? Moni odottaa jotain erityistä kokemusta tai tunnetta kun rukoilee, mutta ei uskoontulo useinkaan sitä tarkoita.
Onhan siinä jotain erityistä oltava, jos valitsee Jeesuksen ja kertoo elämänsä muuttuneen. Jonkunhan siinä on puhuteltava ja oltava erityistä.
Prosessi kesti noin kolmisen vuotta. Jumala alkoi kutsumaan puoleensa rippileiriltä alkaen. Ymmärsin olevani syntinen ja tarvitsevani Jeesusta. Uskon asiat tuntuivat muutenkin hyviltä. Jumalan hyvyys. Lopullisen päätöksen tein jossain lukion toisen ja kolmannen vuoden paikkeilla. Jumala ns laittoi selkä seinää vasten. Tunsin, että jos en nyt valitse uskon tietä, en valitse sitä koskaan. 20 vuotta uskossa, päivääkään en oo katunut. Kiitos Jeesus, ainoa tie, totuus ja elämä Isän luo. Kaikki muu vie ikuiseen kadotukseen.
Uskoon tullessa - rippileirillä aikoja sitten - tuli ilo ja rauha. Oli ollut juuri oppitunti parannuksen teosta. Oppikirjana Lutherin Vähä Katekismus. Tuli vahva synnintunto, painoi kuin taakka, sen tunnin aikana. Aloin itkemään. Tunnin jälkeen kiirehdin papin perään ja tunnustin syntini. Sain synninpäästön ja itkukin helpotti. Tuossa Lutherin teoksessa on se kristinoppi tiivistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on aina uskossa. Kysymys on vain siitä, mihin uskoo, ei siitä uskooko. Toisen valhe on toisen totuus, sillä valhe on vain uskon puutetta.
Pyh. Nyt ei ollut kyse yleisestä uskosta, vaan kristinuskosta ja Jeesuksesta, joka on ihmisen ainoa todellinen Pelastaja.
Ihminen uudestisyntyy, ei jälleensynny uskoon tullessaan. Se mikä oli kadotukselle ja kuolemalle tallennettu, muuttuu. Kokemus vaihtelee, joskus se on kuin humahus taivaasta, joskus hidas prosessi. Pää-asia on antaa Jumalalle lupa johdattaa sinut uskoon. Katua ja olla valmis uuteen ja taivasta kohti pyrkivään elämään.