Miten tulit uskoon?

Vierailija kirjoitti:

En ole tullut uskoon. Ei ole pakko. Pääasia että on hereillä ja kartalla elämässä. Hyvä jos osaa nauttia elämästä sekä luottaa siihen että omassa elämässä on ne omat mahdollisuudet, tekee myös töitä niiden eteen. Tätä Jumala tukee uskoisin näin.

Mikään kartalla ja hereillä oleminen ei valitettavasti riitä.

On tultava uskoon. "Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", sanoi Jeesus. Uudestisyntymä takoittaa mielenmuutosta Jumalan tahdon suuntaan. Se tapahtuu, kun ihminen tajuaa, ettei ilman Jeesusta voi päästä taivaaseen eli pelastua, ja kun ihminen katuu ja pyytää syntejään anteeksi.

Jumala on se, joka aina kutsuu ihmistä uskoon. Silloin yleensä alkaa ihmisen etsikonaika, joka tarkoittaa, että uskonasiat, Jumala, tuonpuoleinen, iankkaisuus yms. alkavat kiinnostaa ja vetää ihmistä puoleensa. Jumala tietää myös oikean ajankohdan, milloin se uskonratkaisu on ajankohtainen kullekin. Ja millä tavoin. Uskoontulo on yksilöllinen prosessi.

Kun aidosti estii yhteyttä Jumalaan, esim. kääntymällä hänen puoleensa (rukoilemalla), kuuntelemalla hengellisiä puheita, miksei laulujakin, lukemalla Raamattua jne., hänet voi kyllä löytää ja tulla uskoon.

Luin uskonnon vastustajien kiihkoiluja joissa mustamaalattiin uskoa, ja sitten otin selvää.

Ihminen on aina uskossa. Kysymys on vain siitä, mihin uskoo, ei siitä uskooko. Toisen valhe on toisen totuus, sillä valhe on vain uskon puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa siinä joku sama mekanismi on kuin muutenkin mielen järkkymisessä. Joku dramaattinen tapahtuma, läheisen kuolema, vakava sairaus tms. laukaisee uskon olemattomaan. 

         Kysymys oli: Miten tulit uskoon. Eli miten sinä tulit uskoon. Ja tämä on sinun vastauksesi: Sinä tulit uskoon, kun läheisesi sairastui vakavasti?? Tulit uskoon, kun mielesi järkkyi  vakavasti. Onko mielesi vielä järkkynyt vakavasti? Oletko vielä uskossa, vaikka mielesi on järkkynyt vakavasti? Ymmärsitkö aloittajan tekemän kysymyksen?

 

Kun tapahtuu tragedioita elämässä, moni on silloin alkanut huutaa Jumalan puoleen ja kysellä elämän tarkoitusta yms. Itse asiassa aika monet ovat jonkun henkilökohtaisen kriisin kautta tulleet uskoon.

Synnyin? En minä tiedä. Muut perheestä ei ole olleet uskossa, usko on ollut mulla aina.

Jeesukseen en usko, mutta Jumala on jotenkin päivänselvä asia ja se on ja pysyy aina. 

Tulin uskoon kun ymmärsin, että Jumala on paljon suurempi kuin minkään uskonnon Jumala, ja että uskonnot ja kirjoitukset ovat ihmisten tekemiä.

Olen kristitystä perheestä, ja vaikka meillä oli ihan hyvä ja rakastava perhe, niin en ikinä uskonut uskontoon ja sen opetuksiin. Vasta kun uskalsin päästää uskonnon opetuksista irti, sain valtavan vapautuksen tunteen, ja tunteen siitä, että Jumala on kaikkialla ja kuuluu kaikille, ei vain tiettyyn oppiin uskoville. Koen tämän uskoontulona. 

Vierailija kirjoitti:

Synnyin? En minä tiedä. Muut perheestä ei ole olleet uskossa, usko on ollut mulla aina.

Jeesukseen en usko, mutta Jumala on jotenkin päivänselvä asia ja se on ja pysyy aina. 

 

Jeesus on Jumala, yksi Jumalan persoonista. Jumala on yksi, mutta ilmentää itseään Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

En minä tiedä. Ei mulle mitään tapahtunut.  Kai mä vaan jotenkin olen ollut uskossa lapsesta asti, vaikka vanhemmat ei olekaan. Tykkäsin käydä kirkossa esim koulukirkot.  Teininä tietty piti kapinoida, mutta silloinkaan en uskosta "päässyt", tai joutunut eroon, vaan ennemminkin etsin omaa tapaa ja kaipasin yhteisöä tueksi

Kristitty on uskossa aina ei tulla vaan ollaan.Kaiken paskan keskellä.Armosta eletään.Lahkoissa on näitä kaaduin budhasta jogamatolla juttuja.Näin värejä.Energioita.Kristityt näkee ristiin naulitun.

Eikä tarvi tuomita juoppoja sillä moni saa siitä helpotusta surunsa on elämä kohdellut kovasti.

Tajusin, että uskonto on koominen näytelmä. Kun uskon jumalaan ilman uskontoa, voin itse valita, millaiseen jumalaan uskon.

Meillä aina ollut Jeesus iltarukous isä meitä kun on kristitty perusta ja historia 2000 vuotta ollut.Ihan sama kuin muissakin uskonnoissa että siihen synnyttää siinä kasvetaan ja siinä pysytään.Myös työssä on nähty kuolleita niin toiset lähtee rauhassa toiset vihassa.

Hellareissa käydään kristittyjen kimppuun mikä on vääryyttä.Kristityt on jo Jeesuksen uskossa.Myllynkivi.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala rukoilla Jumalaa että tahdot tulla uskoon 

Rukoiltu on. Enkä tullut uskoon. 

Eri

Ajattelen, että uskoontulo ei ole kuin jokin humahdus, joka vain tapahtuu ihmisen ollessa objekti. Vertaisin sitä ennemmin avioliiton solmimiseen, jossa eräässä tilanteessa sanotaan "Tahdon". Tuossa hetkessä ei välttämättä tunne eikä huomaa mitään, mutta tosiasia on, että jokin on muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt aloituksiin, joilla kerätään negatiivista kuraa uskovien ihmisten niskaan. Tässäkin ketjussa on monenlaista vihapuhetta, mitä ei olisi väliksi nähdä. 

Suomessa on uskonnon vapaus, mutta onko kristityllä uskon vapautta?

 

 

 

Kiitos vastauksestasi mutta en ymmärrä nyt ollenkaan mitä tarkoitat aloitus jolla kerätään kuraa, koska se ei ole tarkoitukseni. En oikein tiedä miten muuten aloittaisin, kuin esittämällä kysymykseni kuten parhaaksi näen? :) olen tutkiskelijaluonne ja kiinnostunut erilaisista ilmiöistä mutta ihan aidosti sydämellä etsin Jumalaa ja Jeesusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rectumin kautta, Usko on bottomgay.

          Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, Gal. 6: 7

 

Se narsistinen psykopaatti ei tietysti kestä vähäistäkään arvostelua, mutta itse jakaa kaikkea pahaa ja kärsimystä yllin kyllin. Koska Jumalalle on kaikki mahdollista, tunkeutukoon omaan ahteriinsa ja tukehtukoon sontaansa. Julmin sadisti maailmassa, mitä mikään kauhutarina ei kykene jäljittelemään. Onneksi ei sentään ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon kun ymmärsin, että Jumala on paljon suurempi kuin minkään uskonnon Jumala, ja että uskonnot ja kirjoitukset ovat ihmisten tekemiä.

Olen kristitystä perheestä, ja vaikka meillä oli ihan hyvä ja rakastava perhe, niin en ikinä uskonut uskontoon ja sen opetuksiin. Vasta kun uskalsin päästää uskonnon opetuksista irti, sain valtavan vapautuksen tunteen, ja tunteen siitä, että Jumala on kaikkialla ja kuuluu kaikille, ei vain tiettyyn oppiin uskoville. Koen tämän uskoontulona. 

Minkälainen on sinun Jumalasi? Onko välinpitämätön sivustaseuraaja vai rajallinen kyvyiltään? Lähinnä kiinnostaa, kuinka ihmiset selittävät tämän kaiken tuskan ja kärsimyksen, onko se tahallista, piittaamattomuutta vai pelkkää taitamattomuutta?

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt aloituksiin, joilla kerätään negatiivista kuraa uskovien ihmisten niskaan. Tässäkin ketjussa on monenlaista vihapuhetta, mitä ei olisi väliksi nähdä. 

Suomessa on uskonnon vapaus, mutta onko kristityllä uskon vapautta?

Elämme kuitenkin kristityssä maassa. 

Itsellä suurin muutos oli ns sisäisen puheen muuttuminen eli se, miten näen ja koen itseni. 

Sisäinen rauha, loputtomalta tuntuvan etsimisen loppuminen. 

Yksinäisyyden tunteen väistyminen. 

Ymmärryksen lisääntyminen siitä, mitä Rakkaus on. 

Toisten ihmisten näkeminen arvokkaina.

Ikuisuuden hehkun heijastus on juuri se hetki, kun katsomme toista ihmistä silmiin ilman pelkoa ja näemme heijastuksen Jumalasta.

Näitä hetkiä kokee silloin kuin sitä vähiten odottaa, usein siellä, missä ihminen on kaikkein haavoittuvin. 

 

 

Sinulla on totta kai vapaus uskoa. Puolustan uskonvapauttasi viimeiseen saakka, mutta samalla muistutan, ettei sinulla ole mitään oikeutta kieltää uskontosi kritisointia saati pakottaa muita elämään sinun uskosi mukaisesti. Käytä oikeuttasi uskoa, mutta älä yritä estää keskustelua siitä. Ymmärrä uskomisen sekä sanomisen vapaus kaikkia koskevaksi.

Minä tulin kerran Ullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väsynyt aloituksiin, joilla kerätään negatiivista kuraa uskovien ihmisten niskaan. Tässäkin ketjussa on monenlaista vihapuhetta, mitä ei olisi väliksi nähdä. 

Suomessa on uskonnon vapaus, mutta onko kristityllä uskon vapautta?

 

 

 

Kiitos vastauksestasi mutta en ymmärrä nyt ollenkaan mitä tarkoitat aloitus jolla kerätään kuraa, koska se ei ole tarkoitukseni. En oikein tiedä miten muuten aloittaisin, kuin esittämällä kysymykseni kuten parhaaksi näen? :) olen tutkiskelijaluonne ja kiinnostunut erilaisista ilmiöistä mutta ihan aidosti sydämellä etsin Jumalaa ja Jeesusta. Ap

Kiitos kommentistasi. Ymmärryksesi saattaa lisääntyä, jos luet lainaamasi tekstiosan loppuosankin, etkä lainaa vain osaa tekstistä - tai sitten ei, mutta minä en ole vastuussa siitä, ymmärrätkö vai et.