Hesarin kk liite, meillä on niiiiin vaativa vauva

nukkuu jo vähemmän kuin muut ja on _erilainen_ kuin muut, on aikuisiakin erilaisia. Ihan yhtä hyvinvoivia ja huonosti voivia on tehokkaissa ja tehokkaan vastakohdissa. Toiset tarttee vähemmän unta, toiset enemmän, toiset tekee paljon asioita, toiset ei tee yhtä paljon, jotkut ei tee ollenkaan. So what?

Mutta kun tuo supertehopakkaus alkoi käymään hermoille, ihan oikeasti :). Siispä vaan heitin, ettei tyyppi taida olla kovin luova (koska tutkimusten mukaan luovuuden ylläpito edellyttää SOPIVAN MÄÄRÄN joutilaisuutta), jonka jälkeen tämä tyyppi alkoi useassa viestissä korostamaan omaa luovuuttaan.

t. se 49 vai mikälie

Sitä kun ajautuu myös neljän seinän sisälle helposti pienen vauvan kanssa. Mies on vain töissä ja paljon poissa.



Kannattaako niitä lapsia tehdä ollenkaan?

Minusta sitä tulee kotiäidille runsain mitoin! Ihan päivän mittaan. Ei mulla ainakaan ole mitään tarvetta enää erikseen olla jouten tämän lisäksi. Puistossa joutuu pakosta oleskelemaan 2 - 3 tuntia päivässä ja kyllä mulla ainakin omat ajatukset lentää siinä, kun valvon lasten leikkejä. Samaten kun käy kaupassa tai laittaa ruokaa tai silittää, minulla aivot keksii omia juttujani... Pakosta olen yksin kotona iltaisin, kun lapset ovat nukkumassa ja mies työmatkalla.



En siis tosiaankaan kaipaa enää mitään erillistä laiturinnokassa-istuskelua tähän päälle. Todellakaan en.

Heillä oli siis vakava psykiatrinen sairaus, masennus. Vieläpä raskauden jäkeinen, johon olennaisesti vaikuttaa hormonaaliset muutokset.



Minun kohdalleni ei sellaista sattunut, mutta olen siitä pelkästään kiitollinen. En ajattele että olen heitä parempi tai realistisempi ihminen...

Noiden haaveilijaäitien lapset ovat oikeasti valvomatta puistossa.

Eikö siinä yhdistetty äidin oma varhainen hoitoonvienti ja masennustaipumus? Va onko tämä eri asia nyt?

Ei se minusta mitään " työtä" ole. Haloo! Jos vahtii omia lapsiaan, siis jos niitä on suht tavallinen määrä, eikä esimerkiksi kahdeksan. Ja lapset ovat sosiaalisesti terveitä ja heidät on kasvatettu käyttäytymään...



125

Ei siinä kovin paljon muuta ehdi ajatella, tai sitten aivoni vaan ovat ameeban tasolla toisin kuin muiden.

kerralla. Siinä tulee samalla katsottua, että ravinto on tasapainoista ja kaikkea tulee syötyä. Siitä vaan sitten aina suuret ostokset kerran viikossa ja loppuja täydennellään. Nopeaa, helppoa ja tehokasta, eikä tarvitse joka kauppareissullla tuhertaa erikseen.

Minä laitan ruokakassin vaunujen alle, eikä siihen niin suuret määrät mahdu.

Aika paljon mahtuu.



131

Ja mielelläni kannan, ei siinä mitään. Tulee se päivän kävelylenkki samalla tehtyä.

Mulla on kaksi lasta, mikä lienee lähempänä keskiarvoa.



131

Ja tällaisella palstalla on vähän vaikea antaa muuta kuin keskiarvokikkoja. Ja viiden lapsen äidin pitäisi kyllä itsekin osata sitten laskea, koskeeko joku neuvo häntä vai. Ihan yhtä hyvin te ette mahtuisi keskiarvoautoonkaan, vaan jos autoista keskustellaan, te keskustelette eri merkeistä kuin keskiarvoperheet.



Vai ihan laskutaidottomuuttako sulle on tupsahtanut viisi lasta...



131

" Enkä ole vaatinut, että muut tekisivät niin kuin minä, vaan sanonut, että kannattaisi miettiä, onko itsessä jotain vikaa, jos yhden tavallisen lapsen hoitaminen vie voimat tyystin. Kyllä silloin oikeasti on jotain häikkää kyvyssä rytmittää/hahmottaa/hallita omaa elämäänsä."





Minulla on yksi lapsi. Vissiin on mun kyvyssä jotain vikaa hahmottaa yhtään mitään.

Lapseni nukkuu n.12h/yö. Mutta kaskas, koko elämänsä (1,5v) on herännyt joka yö vähintään 8 kertaa. Alkuaikoina (eli ensimmäisen puoli vuotta) saattoi nukkua jopa yhteen asti yöllä yhtä soittoa - ja huutaa sen jälkeen kuuteen aamulla.

Päivät, kuin yötkin, oli yhtä helvettiä. Ja on vieläkin. Yöt rähistään, päivät tapellaan.

Kyllä: yksi tavallinen lapsi on tyystin vienyt voimat.

kera korvatulppien? Jotenkin tuntuu, että on ne käyttäneet aika rajuja unikouluja vauvoilleen.

Joku kertoi kuinka siellä voi aivot heittää narikkaan taikka mietiskellä vain omiaan. Miten se on käytännössä mahdollista? Leikkiikö jonkun lapset paikoillaan, samassa paikassa??? Itse joudun kulkemaan jatkuvasti lasteni perässä. Kiipeilevät telineissä, lasketaan yhdessä mäkeä, potkitaan palloa, lapset keinuu mutta tarvitsevat siinäkin apua jne. Ehkä kesähelteella kun ovat tekemässä hiekkakakkuja niin ajatukseni saattavat lennellä ties missä. Puistoissa on paljon vaarallisia paikkoja jos lapsiaan ei vahdi. Jos lapset ovat vielä pieniä. Ja pitää muistaa myös se että sinne mahtuu lapsia jotka tönivät, huitovat nyrkeillä jne. Ja usein sieltä saattaa löytyä myös lasinsiruja, tumppeja yms.

Esikoisemme heräsi ekat 6 kk 3-4 h välein ja sen jälkeen nukkui paremmin. Jatkoin amk-opintojani ja tein niistä kolmasosan yhden vuoden aikana. Harrastettiin ja tehtiin vaikka mitä, helppo ja rauhallinen vauva kulki minne vain ja miten päin vain.



Sitten syntyi ärhäkkä kuopus, joka söi ekat 3 kk 2 h välein 24/7 ja viihtyi vain sylissä. Ei nuku päivällä ja pätkissä yöllä. Esikoinen vaati jo paljon huomiotani päivällä. Eli en saanut nukuttua oikein koskaan. Vieressä asuva mummu ei hoida lapsia eikä miestäni lukuunottamatta kukaan muukaan. Kuopus on nyt jo vuoden, mutta vieläkin herättää pari kertaa yössä, eikä nukahda helposti takaisin. Kaikkea mahdollista on kokeiltu. Tähän mennessä hän on nukkunut yhden käden sormilla laskettuna hyvät yöt (6 h putkeen).



Ekan lapsen aikana sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, vaikka lapsi oli helpompi. Tokan lapsen aikana uupumukseen ja sitä kautta masennukseen.

Kuin hänen väsymyksensä ei olisi jotenkin oikeutettua ollenkaan kun ei ole viittä kakaraa ja maatilaa hoidettavana. Ei ihme, ettei esim. alipalkattujen naisten palkkaus parane millään saralla kun ollaan tosia vastaan koko ajan.



Naiset ovat ennenkin olleet väsyneitä. Silloin oli mm. sallittua läimiä lapsiaan tai hyväksyttyä jättää vauva huutamaan tunneiksi yksinään.