Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset kuvittelevat että valehtelen kun kerron muuttaneeni kotoa pois 16-vultiaana?
16.07.2024 |
Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa 16-vuotiaana koska yh äiti "potkaisi" pihalle 2012 jotta voisi itse muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon ja perusteli sitä sillä että siirryin oeruskoulusta toisen asteen kouluun ja täyttäisin parin vuoden kuluttua 18 jolloin lapsilisä loppuisi ja alkaisin vaikuttamaan äitini saamaan asumistukeen.
Mutta ikä tässä nyt sitten on kuitenkin muka niin uskomatonta/epäuskottavaa että se ei kuulosta ollenkaan todelta vaikka on 100% oma kokemukseni siitä mitä minulle tapahtui 16-vuotiaana 2012 ja käytännössä pilasi välit minun ja äitini välillä?
Kommentit (73)
Itsekin olen muuttanut 16-vuotiaana omilleni, mutta siitä on aikaa. Tuli pääsiäispyhät, enkä ollut ymmärtänyt varata ruokaa pyhiksi. Siihen aikaan pankit olivat suljettuna viikonloppuisin. En muista olisiko siellä ollut edes rahaa. Kännyköitä ei ollut eikä verkkopankkia. Sisko meni pyhiksi kotiin. En tuntenut 500 km säteellä ainuttakaan ihmistä. Siinähän ihmettelin. Valitetaan, että nykyisin on nuorilla vaikeaa. Tiedoksi, jos joku opiskelee ja toinen vanhempi on kuollut, niin on oikeutettu puoliorvon eli lapseneläkkeeseen 21-vuotiaaksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin kummallista, että ensin niitä lapsia niin halutaan ja kinutaan ja sitten niistä halutaan nopeasti eroon! Mikä hemmetin logiikka tuossa on? Kertokaa nyt velalle!
Ei, kun nuori haluaa omilleen. Se on luonnollista, jos on hyvin kasvatettu ja opetettu itsenäiseksi. En minä ainakaan halunnut asua kotona vanhempien ja pikkusisarusten kanssa enää peruskoulun jälkeen koska omasta mielestäni olin "aikuinen" jo jostain 13-vuotiaasta asti, halusin oman elämän ja tehdä niinkuin tykkään, enkä olla "kuokkimassa" ylimääräisenä toisen emännän huushollissa.
No ei kaikki todellakaan halua, ei nyt eikä ennen. On myös täysin eri asia itse haluta muuttaa kuin vanhemman painostuksesta ja vihjailujen vuoksi. Ei ole mukavaa alaikäisenä tietää olevansa ei haluttu kotonaan, ihminen josta
Ei varmasti kaikki, mutta valtaosa, onneksi tuollaisia vanhempia on erittäin vähän. En tunne ketään joka olisi heitetty pois kotoaan.
Miksi tuota on muka niin vaikea uskoa? Itse muutin myös pois kotoa 16-vuotiaana kun meni toiselle paikkakunnalle lukioon. Monella opiskelukaverilla sama juttu. Yksi heistä oli 15 kun oli syntynyt joulukuussa.
Vierailija kirjoitti:
Asuitteko sitten alivuokralaisina vai jossain koulun asuntolassa? Vuokrasopimusta ei voi alle 18-vuotias allekirjoittaa. Tosin ajat varmasti olleet silloin hieman toiset kun tädit ovat olleet nuoria.
Kyllä voi allekirjoittaa vuokrasopimuksen jo 15-vuotiaana.
Ei sun tarvi selittää mitään kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuitteko sitten alivuokralaisina vai jossain koulun asuntolassa? Vuokrasopimusta ei voi alle 18-vuotias allekirjoittaa. Tosin ajat varmasti olleet silloin hieman toiset kun tädit ovat olleet nuoria.
Vanhempien luvalla saa allekirjoittaa.
Huoltajan. Mulla ei ollut vanhempia ollenkaan.
Kyllä munkin ystävä muutti 16 vuotiaana omilleen, tosin ihan vaan koska halusi, ja itse muutin 17 vuotiaana. Tämä oli 2000 luvun alkupuolella. Itse sain opintotukea jo vanhemmilla asuessa ja lapsilisän taisin saada äidiltä itselleni kun muutin omilleni, jos sitä tuolloin vielä sai. Asumistuki oli myös käytössä, eli täydet opintoihin liittyvät tuet, lisäksi osa-aikaisesti töitä. Toimeentulotukea en olisi saanut. Mutta siis kyllä ihmisiä muuttaa nykyäänkin jo 16 v esim koulun perässä, ei se ihmeellistä ole, joskaan ei ihan tyypillistäkään. Vanhemman allekirjoitus tarvitaan vuokra- sopimukseen.
Mitä AP:n kohdalla ihmettelen on se että alaikäistä ei ole oikeus potkia ulos. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus käsittääkseni siihen saakka että lapsi on valmistunut koulusta jonka on aloittanut alaikäisenä(tyypillisesti lukio tai amis), mutta lapset harvoin osaa pitää oikeuksistaan kiinni ja harvoin haluaa vanhemmista sosiaalityöntekijälle valittaa, vaikka olisi kohdeltu huonosti.
Myös nuori muuttaja N/35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän vois laittaa aiheen klassikon:
Tää oli kadonneet/karanneet lapset/nuoret-fb-ryhmässä.
16+ tytär lähti opiskelemaan. Isäpuolelle ja äidille selvisi että asuikin pojan kanssa jota vanhemmat olivat aiemmin koittaneet karkottaa. Nuorten muutettua uudelleen ja salattuaan tietonsa isäpuoli tekee feikkiprofiileja someen ja julkaisee niiden kautta em ryhmässä katoamisilmoituksia tytärpuolestaan, saa paljon apua ja sympatiaa. Väittää esim että tyttöä pidetään poissa kotoa vastoin tahtoaan, valehtelee poikakaverista yms.
Kerran sitten tyttö tulee ja liittyy ryhmään ja selittää tilanteen. Siinä selviää ryhmän perustajan motiivit aika äkkiä.
Minä lähdin kotoa ihan itse 16-vuotiaana,jo 15-vuotiaana olisin halunnut lähteä. Olot olivat sellaiset,että oli aivan sama asua yksin,koska kukaan ei minusta juuri huolehtinut muutenkaan. Se hyvä puoli siinä semi-heitteilläolossa tietysti oli,että en tarvinnut apua pärjäämiseeni tuossa iässä enää juurikaan. Tai no,hyvä ja hyvä ihan lapsihan tuon ikäinen vielä oikeasti on,mutta pärjää jos on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin kotoa pois 15 vuotiaana vuonna 1990. Äitini alkoi ryyppäämään koko ajan kun isä lähti ja sossutädit oli sitä mieltä että voin muuttaa omaan asuntoon koska lastenkodissa ei ollut tilaa. Äitini oli monesti 2 viikkoakin jossain ryyppäämässä en tiedä missä oli mutta sekosi ja heitti huonekalut parvekkeelta. Sitten tuli poliisit ja sossutädit. Muutin sitten yksiöön ja kävin koulua normaalisti. Sossu maksoi vuokran ja sain rahaa ruokaan. Se oli aika sekavaa aikaa elämässä mutta pärjäsin koulussa ihan hyvin ja kävin yläasteen jälkeen amiksenkin ja sitten menin armeijaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin kotoa pois 15 vuotiaana vuonna 1990. Äitini alkoi ryyppäämään koko ajan kun isä lähti ja sossutädit oli sitä mieltä että voin muuttaa omaan asuntoon koska lastenkodissa ei ollut tilaa. Äitini oli monesti 2 viikkoakin jossain ryyppäämässä en tiedä missä oli mutta sekosi ja heitti huonekalut parvekkeelta. Sitten tuli poliisit ja sossutädit. Muutin sitten yksiöön ja kävin koulua normaalisti. Sossu maksoi vuokran ja sain rahaa ruokaan. Se oli aika sekavaa aikaa elämässä mutta pärjäsin koulussa ihan hyvin ja kävin yläasteen jälkeen amiksenkin ja sitten menin armeijaan.
Minulla oli myös 15 vuotiaana 18000 markkaa tilillä koska olin 14 vuotiaana ja 15 vuotiaana käynyt kesätöissä ja iltatöissä. Olin iltaisin koulun jälkeen hampurilais paikassa myymässä hampurilaisia. Sossu ei tiennyt niistä rahoista mitään. Ei siihen aikaan tarvinnut tiliotteita näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan on ihme tyyppejä jos sanaa ei uskota. Kun elokuun lopulla täytin 15 ja Suomen koulusta olin valmis jatkamaan Ruotsissa opiskelua oli muutettava sinne. Eli ns vieraaseen maahan yksin lähdin 15 v ikäisenä opiskelee ja palasin takaisin valmistuttuani keväällä jolloin olin vielä 18v. Heti sain töitä täällä ja kohta pääsen "kissanpäiville" työpaikasta jossa aloitin 18 v ikäisenä ja olen työssäni edennyt niin korkealle kun se on ollut mahdollista, seuraavaa pykälää en olisi lähtenyt edes tavoittelemaan, koska olin saavuttanut sen mihin nuorena tähtäsin.
Totta. Tiedän tapauksen jossa lapsi oli määrätty avioerossa (riita meni oikeuteen) äidilleen. Lapsi oli ottanut selvää asioista. Heti kun täytti 16, muutti isälleen ja teki asianmukaiset muuttoilmoitukset. Äiti yritti siinä jotain mutta laki oli lapsen puolella.
Tiedän myös useampia tapauksia joissa lapsi on muttanut 16 v täytettyään kotoa vaikka vanhemmat on vastustaneet. Sossu yms ei liittynyt näihin.