Miten koulukiusaus on vaurioittanut sinua?
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan todella rankasti. Jotenkin uskoin päässeeni asioista yli mutta reilusti keski-ikäisenä asiat ovat ottaneet jotenkin minusta uudelleen otteen.
Mitä seurauksia näet koulukiusauksen aiheuttaneen sinulle?
Minä en koskaan halunnut lapsia. Seurusteluhistoriani on olematon ja minusta tuli teflonia. Mikään ei hätkäytä mutta toisaalta olen ihan rikki.
Kommentit (174)
Kaikista saavutuksistani huolimatta minun pitää ponnistella, jotta voisin ajatella itseäni fiksuna, akateemisesti menestyvänä tai hyvännäköisenä. Tuppaan selittämään kaikki onnistumiset tuurilla tai väärinkäsityksinä, sillä en saata uskoa että joku muu näkisi minut positiivisessa valossa. Tähän ehkä vaikuttaa se, että eräs kiusaajistani oli opettaja, joka haukkui minua lähes päivittäin tyhmäksi, antoi tarpeettoman huonoja arvosanoja, nauroi epäonnistumisilleni, ei uskonut että olin tehnyt kotitehtäväni itse ja hymisteli kun muut haukkuivat minua rumaksi.
Parittaminen alkaa jo alakoulussa.Tyrkytetään kaikkea muuta kuin mistä itse olisi kiinnostunut.Joku porukka päättää mitä sä opiskelet tai muuta vaikka sua kiinnostaa muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan työskennellä yksin, en pysty parhaaseen suoritukseeni tiimissä. Jouduin silloin koko ajan tarkkailemaan toisia.
Sama. Vihaan ryhmätöitä. Ap
työpaikan ilopilleri?
Ulkonäköä haukuttiin niin rajusti ja vuosia että itseinho ja ahdistus ajoi kasvoleikkaukseen
Muodonmuutoksen myötä työllistyminen vaikeutunut ja itsetunto enempi romuna
Aikuiset raiskailee metsissä alaikäisiä ja autoissa.Näin on aina ollut.
Stubb, koulukiusaaja, totesi sittemmin. Sori siitä!
Nuori nainen oli naama täynnä rakkuloita kuulkaa tälläisen pitää viedä laboratorioon ottamaan näyte mikä rokko se on.Vesirokkoa on toki mutta myös muita.Lääkärit selvittää nämä tartunta taudit.
Mitään muuta ruokaa ei meillä alakoulussa saatu kuin sikaa ja hernekeittoa ( juutalaisen Jaakobin esaun keitot).
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntovammat onneksi sain käsiteltyä jo parikymmentä vuotta sitten kun burnoutti pysäytti, mutta tällainen asia minulle selvisi vasta ihan viimeisten muutaman vuoden aikana:
Luulin kauan olevani todella ekstrovertti ja olin paljon yhdistystoiminnassa ja ramppasin isoissa yleisötapahtumissa vapaaehtoistyöntekijänä. Korona kuitenkin näytti, että tosiasiassa olen puolierakko ja aikamoinen ambivertti, enkä kaipaa hirveän paljon ihmisiä ympärilleni. Panostan siis nykyään laatuun enkä määrään ihmissuhteissa.Mutta silti tuli ennen koronaa vielä tehtyä tuota vapaaehtoistyötä isoissa tapahtumissa vanhasta tottumuksesta, vaikka koinkin että se ei enää ollut hirveän kivaa. Sitten koronan aikana nautin yksinolosta suunnattomasti ja tajusin tämän:
Olin hakeutunut isompien ihmismäärien seuraan ihan vain todistaakseni että minua ei enää, kuten koulussa tapahtui, pahoinpidellä päivittäin ja suljeta sosiaalisesti ulk
Pahaa teki lukea tarinaasi. Etenkin tuo viimeimem rehtorikertomus.
Kiitos, että jaoit. Tuo ihmisten pariin hakeutumisen oivalluksesi on oikeastaan jotain joka herätti itsellänikin ison ajatuksen jota pitää pohtia, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Kovin olette hauraita.
Niin, lapsi usein on. Ootkohan itse vielä uskaltanut myöntää, kuinka hauras ja avuton sinäkin lopulta olet? Vai mistä moinen ylemmyydentunne mahtaa kummuta? Mut ymmärrän, kaikki ei pysty kohtaamaan itseään koskaan. Mut ehkä joskus sullakin loppuu kulissilaudat kesken. Voit mennä jatkamaan peilikuvasi ihailua kun oot nyt saanut päivän kiksisi, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää te saatte tästä menneissä rypemisestä? Tuleeko hyvä mieli tänään?
Joo ei ketään pitäisi kiusata koskaan missään, mutta maailma nyt on epätäydellinen. Etenkin lapset ovat epätäydellisiä, tekevät tyhmiä tekoja. Minuakin on kiusattu, mutta en nyt herrajestas enää niitä aikoja muistele, muistelen kaikkea hyvää mieluummin.
Oikeasti ihmettelen, kun tämä sama jankkaus aina täällä toistuu, että mitä siitä kaunasta ja hampaiden kiristelystä saa tähän päivään.
Ootko tosissasi??
Uskomatonta.
Siis miten vielä syyllistät uhreja, että ITSE "pitävät kiinni menneestä"????
Ymmärrätkö mitä trauma tarkoittaa??? Sitä JÄLKEÄ, kehossa ja mielessä, joka SIIHEN ON TEHTY. Ja on siihen JÄÄNYT.
ULKOPUOLISEN TOIMESTA.
Ja nyt loppuu taas rationaalinen kyky ajatella. Itku tuli. Miten pahoja ihniset on. En pysty käsittämään. Miten julmaa.
Ainoa VALINTA on sillä tekijällä ollut silloin tehdessä.
Sisällä roihuaa. Lamaantuu.samaan aikaan.ja syytetään vaan lisää.kiitoskiitos. suljen ihmiset js internetin painu..
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää te saatte tästä menneissä rypemisestä? Tuleeko hyvä mieli tänään?
Joo ei ketään pitäisi kiusata koskaan missään, mutta maailma nyt on epätäydellinen. Etenkin lapset ovat epätäydellisiä, tekevät tyhmiä tekoja. Minuakin on kiusattu, mutta en nyt herrajestas enää niitä aikoja muistele, muistelen kaikkea hyvää mieluummin.
Oikeasti ihmettelen, kun tämä sama jankkaus aina täällä toistuu, että mitä siitä kaunasta ja hampaiden kiristelystä saa tähän päivään.
Oikeesti taoa ittw
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää te saatte tästä menneissä rypemisestä? Tuleeko hyvä mieli tänään?
Joo ei ketään pitäisi kiusata koskaan missään, mutta maailma nyt on epätäydellinen. Etenkin lapset ovat epätäydellisiä, tekevät tyhmiä tekoja. Minuakin on kiusattu, mutta en nyt herrajestas enää niitä aikoja muistele, muistelen kaikkea hyvää mieluummin.
Oikeasti ihmettelen, kun tämä sama jankkaus aina täällä toistuu, että mitä siitä kaunasta ja hampaiden kiristelystä saa tähän päivään.
Ammu ny HERRAJESTAS ITTEES JO PÄÄHÄ
Ei mitenkään. Koulukiusaamista on ollut aina ja tulee olemaan. Kuuluu jopa jossain määrin kasvuun ryhmässä! Erilaisuuden sietämistä.
Pitää oppia sietämään ja vastaamaan itsestään, pitämään rajansa, saamaan itsetuntoa, puhekykyjä, pokkaa.
Eri asia on hullut. Niitähän kakaroita nykyisin integroitu tavisluokkiin ja taviskouluihin viemään muiden oppimisrauhan.
Tämä pikemminkin taitaa olla se ydinongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää te saatte tästä menneissä rypemisestä? Tuleeko hyvä mieli tänään?
Joo ei ketään pitäisi kiusata koskaan missään, mutta maailma nyt on epätäydellinen. Etenkin lapset ovat epätäydellisiä, tekevät tyhmiä tekoja. Minuakin on kiusattu, mutta en nyt herrajestas enää niitä aikoja muistele, muistelen kaikkea hyvää mieluummin.
Oikeasti ihmettelen, kun tämä sama jankkaus aina täällä toistuu, että mitä siitä kaunasta ja hampaiden kiristelystä saa tähän päivään.
Ei vottu..voin näyttää sulle pari jippoo ni riittää ihmeteltävää mite vituikso voi ihmismieli menmä häähäähähähäägägäääää
Minulla ongelmat näkyvät työelämässä. Tunnen jotenkin kroonisesti olevani huonompi kuin toiset. Mietin lisäksi jatkuvasti pitävätkö toiset minusta, ja epäilen persoonani olevan jotenkin vähemmän viehättävä kuin muilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole henkisesti päässyt kiusaamisesta koskaan yli. Se vaikutti voimakkaasti itsetuntooni. Olkoonkin, että olen kiusaajalle kostanut ja nolannut hänet julkisesti pariin kertaan. Sain siitä tyydytystä, mutta ei se minua parantanut. Koskaan hän ei ole pyytänyt tekojaan anteeksi.
No mene terapiaan.
Mistä muuten tiedät, että juuri kiusaaminen vei itsetuntosi, kun on niitäkin joita ei ole kiusattu, ja silti itsetunto olematon. Kiusaaminen myös vahvistaa, kun ei ne ikävät ihmiset lopu sillä että aikuistuu, työpaikalla niiden kanssa pitää vaan opetella tulemaan toimeen.
Mistä tietää että on keskivertoa tyhmempi?
Ahminen on ainut todellinen ja varma asia mistä saa hyvän (hetkellisen) olon.
En pysty luottamaan ihmisiin, en pysty kuvittelemaan, että joku voisi oikeasti välittää minusta saati oikeasti rakastaa minua ja olen sitä mieltä, että minä en ansaitse mitään hyvää elämässä.
kiusauksista pahin oli janssoninkiusaus
makuhermoja vaurioitti