Kokemuksia/tietoa traumataustaisesta henkilöstä parisuhteessa

Tulinpa katsomaan onko tähän tilanteeseen päivitystä ja jäin lukemaan ketjua uudestaan. Aihe kiinnostaa, kun olen itsekin traumataustainen.

Nyt jotenkin alkoi pistämään silmään se kuinka moni (tai sitten pari äänekästä) antoi ihan älyttömän arvon sille kun aloittaja sanoi tulevansa hyvästä perheestä. Asiaan takerruttiin ja siitä vedettiin mitä kummallisempia johtopäätöksiä. Tuli vaan mieleen, että onko hyvät, tasapainoiset perheet oikeasti niin suuri harvinaisuus, että monien on vaikea edes uskoa sellaisia olevan?

Vierailija kirjoitti:

Tulinpa katsomaan onko tähän tilanteeseen päivitystä ja jäin lukemaan ketjua uudestaan. Aihe kiinnostaa, kun olen itsekin traumataustainen.

Nyt jotenkin alkoi pistämään silmään se kuinka moni (tai sitten pari äänekästä) antoi ihan älyttömän arvon sille kun aloittaja sanoi tulevansa hyvästä perheestä. Asiaan takerruttiin ja siitä vedettiin mitä kummallisempia johtopäätöksiä. Tuli vaan mieleen, että onko hyvät, tasapainoiset perheet oikeasti niin suuri harvinaisuus, että monien on vaikea edes uskoa sellaisia olevan?

Eivät ne ole. Mutta joillain on jopa patologisuuteen asti menevä tarve pyrkiä esittämään asia niin.

Hah, samaan kiinnittänyt huomion. 

Mies tulee huonosta perheestä -> narsisti ja vähintääkin tikittävä aikapommi

Aloittaja tulee hyvästä perheestä -> itse traumatapaus, joka projisoi kokemuksiaan mieheensä.

Av ei petä koskaan. Vaikkakin, toki täytyy sanoa että suurin osa ketjun vastauksista järkeviä ja asiallisia. Kuten joku aiemmin mainitsi, fiksuimmat kommentit tulevat heiltä, jotka ovat traumataustaisia, mutta tehneet työtä itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Osalla voi olla vaikea menneisyys, mutta on silti onnistunut käsittelemään asiat niin, että on parisuhteessa kuin kuka tahansa muukin. Sinuna en olisi huolissaan niin kauan, kun merkkejä mielenterveysongelmista ei ole.

Mutta miten sen sitten tietää, että tuleeko niitä mt-ongelmia myöhemmin? Mitä jos alkuun kaikki on hyvin ja sitten jossain kohtaa traumat aktivoituu ja mt-ongelmat tulevat esiin?

Kyllä mä pidän tuollaista juttua vähän tulella leikkimisenä. Sama kuin lähtisi suhteeseen kuivilla olevan päihdeongelmaisen kanssa. Koskaan ei tiedä milloin putki taas alkaa.

Ei ihmisen traumat paljon kerro siitä, millainen hän on kumppanina. Ihmiset jotka kasvavat samankaltaisissa olosuhteissa voivat oppia hyvin erilaisia selviytymistrategioita selvitäkseen. Jotkut saavat korjaavia kokemuksia, toiset eivät. Toisilla on synnynnäisiä vahvuuksia, kuten luontainen sosiaalisuus tai hyvä ulkomuoto, joka suojaa lisätraumoilta ja antaa korjaavia kokemuksia tai parantaa sellaisten kokemusten saamisen todennäköisyyttä. Ja mikä on traumatausta, kaikilla ihmisillä on lajaan käsityksen mukaan erinäisiä traumoja, joillakin useampia. Tavallinen perhe ei välttämättä ole niin tavallinen, kun sitä aletaan purkaa ja käydä läpi ihmisten lapsuutta. On eri asteista kaltoinkohtelua, vaille jäämistä ja väkivaltaa, joka joillakin elää pinnan alla, mutta he eivät siitä koskaan puhu kellekään. Joskus äärimmäisistäkään kokemuksista ei puhuta, mitään. Minusta kyllä minusta kannattaa toiseen tutustua omana ainutlaatuisena itsenään, eikä minkään traumatarinan uhrina. Sillä tavalla voi luoda aidon suhteen toiseen, joka perustuu ymmärrykselle ja kunnioitukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla voi olla vaikea menneisyys, mutta on silti onnistunut käsittelemään asiat niin, että on parisuhteessa kuin kuka tahansa muukin. Sinuna en olisi huolissaan niin kauan, kun merkkejä mielenterveysongelmista ei ole.

Mutta miten sen sitten tietää, että tuleeko niitä mt-ongelmia myöhemmin? Mitä jos alkuun kaikki on hyvin ja sitten jossain kohtaa traumat aktivoituu ja mt-ongelmat tulevat esiin?

Kyllä mä pidän tuollaista juttua vähän tulella leikkimisenä. Sama kuin lähtisi suhteeseen kuivilla olevan päihdeongelmaisen kanssa. Koskaan ei tiedä milloin putki taas alkaa.

Parisuhde ei ole hoiva-/terapiasuhde.

Kaipa se riippuu paljon siitä kuinka hyvin on traumansa käsitellyt. Ja kuinka paljon oma traumatausta vaikuttaa kumppanin valintaan, elikö päätykö traumataustaisen kanssa suhteeseen koska itsestä löytyy joku piirre joka triggeröi traumataista?

Itse traumataustaisena valitsin ensimmäisenksi kumppaniksi toisen traumatisoituneen, joka oireili traumaansa juuri sellaisilla myrkyllisillä tavoilla mihin itse oli kasvanut. Suhde oli järkyttävä ja aiheutti minulle uusia traumoja. Seuraavaksi osasin kokemasta viisastuneena pitää rajoistani kiinni ja valitsin kumppanikseni rauhallisen ja luotettavan puolison. Ei toiminut sekään, koska nyt rikoin itse jatkuvasti toisen rajoja ja sovelsin meinneisyyteni myrkyllisiä toimintamalleja kumppaniini. En minä osannut olla tasapainoisessa suhteessa.

Eron jälkeen työstin traumojani ja omaa päätäni kuntoon useamman vuoden. Aloin suhteeseen vasta, kun voin riittävän hyvin itsenikanssa. Nyt sitten on tasaista ja hyvää elämää empaattisen ja ymmärtäväisen kumppanin kanssa, kun pelot ja itsehillintä on kunnossa ja toisaalta tarvittaessa saa ymmärrystä ja hyväksyntää toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla voi olla vaikea menneisyys, mutta on silti onnistunut käsittelemään asiat niin, että on parisuhteessa kuin kuka tahansa muukin. Sinuna en olisi huolissaan niin kauan, kun merkkejä mielenterveysongelmista ei ole.

Mutta miten sen sitten tietää, että tuleeko niitä mt-ongelmia myöhemmin? Mitä jos alkuun kaikki on hyvin ja sitten jossain kohtaa traumat aktivoituu ja mt-ongelmat tulevat esiin?

Kyllä mä pidän tuollaista juttua vähän tulella leikkimisenä. Sama kuin lähtisi suhteeseen kuivilla olevan päihdeongelmaisen kanssa. Koskaan ei tiedä milloin putki taas alkaa.

Eihän sitä koskaan tiedäkään. Mutta toisaalta, vaikka menisit yhteen "normaali"  taustaisen henkilön kanssa, ei se tarkoita etteikö tälle henkilölle voisi myöhemmin puhjeta mt- tai päihdeongelmaa.

Hep, onko Ap vielä maisemissa? Mikä tilanne?

Itseäni jäi tämä kiinnostamaan näin traumataustaisen näkökulmasta.

En jaksa lukea ketjua, mutta vissiin on taas yksi nainen rakastunut johonkin ah, niin ihanaan ongelmamieheen jonka aikoo parantaa rakkaudellaan <3

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua, mutta vissiin on taas yksi nainen rakastunut johonkin ah, niin ihanaan ongelmamieheen jonka aikoo parantaa rakkaudellaan <3

Ei, kun tässä aloittaja vaikutti olevan ihan tolkun ihminen ja siksi tämä jäi kiinnostamaan. Ei siis ollut sellaista missä päättäväisesti silmät suljetan kaikilta varoitusmerkeiltä.

Jonkun isästään vieraannetun naisen kanssa olen tapaillut. Ovat usein sinkkuna, koska..

Nykyisin automaattipakit ghoustaamalla tuommoiselle traumataustaiselle.

Been there done that. Never again.

Olen traumataustainen. Onko kumppanisi käynyt terapiassa? Voisi olla hyvä, että käytte siellä jokusen kerran jopa yhdessä.

Sinun kannaltasi on hyvä pitää omat rajat, älä missään nimessä ala puolisosi terapeutiksi eli älä ala parantamaan häntä. Mutta olisi hyvä tietää, mitä hän sinulta tarvitsee jos trauma triggeröityy.

Itse myös traumataustaisena komppaan edellistä kirjoittajaa.

Omala kohdallani korjaavana kokemuksena on toiminut hyvä ja empaattinen kumppani. Olen pystynyt hänelle rehellisesti kertomaan menneisyydestäni ja on ollut todella helpottavaa, että hän on tullut ikään kuin vastaan. Hänen ei tarvitse sietää minulta mitään huonoa käytöstä menneisyyteni takia, mutta hän voi silti ymmärtää. Antaa minulle tilaa ymmärtää oma paniikkireaktioni ja sen jälkeen rauhoittua.

Suhde traumataustaisen ihmisen kanssa voi onnistua kun molemmat ovat tietoisia näistä traumoista ja omaavat vilpittömän halun ymmärtää toista.

Vuorovaikutusta pittää olla ja hyvä meininki.

Jos traumataustainen haluaa elää vain hetkessä ja avoimesti vihaa ja halveksuu tyyneyttä, tasaisuutta ja vakautta parisuhteissa niin juokse ja lujaa.

Kahlasin ketjun läpi ja kyllä mulla nyt vähän epäilyt koko hommaan heräsi. Ap vakuuttaa miehen ihanuutta ja sitä, että mies ei vaan ns. uskall hakea apua. Enemmän kuitenkin mulle tulee mieleen, että mies joko peittelee jotain tai sitten vaan haluaa laittaa pään pensaaseen ja odottaa asioiden katoavan itsestään.

Muutamat olivatkin jo kommentoineet, että parisuhde nostaa traumat pintaan. Tai ylipäätään se, että elämässä on rauhallisempi vaihe.

Valitettavasti mulle tulee tästä sellainen tyyntä myrkyn edellä -viba.

Mä en jaksanut vielä lukea koko ketjua, mutta nyt on ehtää av-mamma meininkiä. Päästään diagnosoimaan täysin tuntematon henkilö parin lauseen perusteella.

Täytyypä oikein laskea montako kertaa narsismi mainitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla sellaisen kanssa. Etsi itsellesi normaali ja edustuskelpoinen henkilö. Mitä hyödyt jostain huonommasta ihmisestä? Ei ole sinun arvoisesi semmoinen.

Toivottavasti tätä ei ole kirjoitettu tosissaan. Ja jos on, niin millainen ihminen kirjoittaa näin?