Kokemuksia/tietoa traumataustaisesta henkilöstä parisuhteessa

Olisi kiinnostavaa tietää konkreettisia asioita / tapahtumia joissa tämmönen traumatausta ilmenee. Entä jos molemmilla on trauma ja samasta tapahtumasta omassa suhteessa. No ymmärrättekö mistä niissä on kyse - ihan tavallista, mutta ehkä semmosen jälkeen mennään eri teille, mutta ei ehkä aina eli miten sitten eletään.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää konkreettisia asioita / tapahtumia joissa tämmönen traumatausta ilmenee. Entä jos molemmilla on trauma ja samasta tapahtumasta omassa suhteessa. No ymmärrättekö mistä niissä on kyse - ihan tavallista, mutta ehkä semmosen jälkeen mennään eri teille, mutta ei ehkä aina eli miten sitten eletään.

Ne konkreettiset asiat ja tapahtumat ovat aina yksilöllisiä ja saattavat erota toisistaan voimakkaasti riippuen siitä millainen trauma ihmisen taustalla vaikuttaa. Lapsena koetun seksuaalisen hyväksikäytön trauma on erilainen kuin vaikka aikuisena koetun parisuhdeväkilallan aiheuttama trauma.

Jokainen myös traumatisoituu tai on traumatisoitumatta omalla tavallaan, vaikka traumaan johtava tapahtuma olisi yhteisesti koettu. Esim. jos pariskunta joutuu yhdessä auto-onnettomuuteen, kumpikin saattaa traumatisoitua siitä täysin toisistaan poikkeavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa ensimmäinen askel mihin suuntaan? Teidän suhteen eteen vai avunhakemiseksi?

Voi ihan hyvin olla, että mies ns. pakotettuna lupasi hakea apua mutta ei tule koskaan tapahtumaan.

Ensisijaisesti avunhakemiseksi, mutta myös meidän suhteemme eteen. 

Pelkään tuota, ettei hae apua, vaikka tietää sitä tarvitsevansa. En ole alkanut tietenkään millään erouhkailulla kiristämään kumppaniani hakemaan apua, mutta tehnyt kyllä selväksi etten minä voi katsella tätä touhua vierestä. Tämä tulisi vaikuttamaan myös omaan mielenterveyteeni jollain aikavälillä, joten minun on tehtävä ratkaisuni. Nyt kuitenkin tilanne on niin herkkä, että en halua liikaa puhua, ettei ala tuntumaan painostamiselta.

Tämä kesäaika on myös ollut hankala kun kaikki palvelut ovat alimiehityksellä ja kumppanini ei halua kääntyä työterveyden puoleen tämän asian kanssa. En

Kyllä sinne työterveyteen nyt kannattaisi vaan mennä. Etenkin jos on vähänkin kattavampi työterveys. Julkiset palvelut ovat ihan tukossa ja niiden kautta avun saaminen voi kestää taas ties kuinka kauan. Yksityisellä taas voi tulla kalliiksi, kun kyllä se miehes nyt tuntuu tarvitsevan ihan kunnon traumaterapiaa, eikä mitään lyhytterapeutin palveluita.

Mun eukko oli raumalaistaustainen enkä välillä ymmärtänyt sanaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh, olipa yllätys huomata jonkun nostaneen tämän näemmä aikalailla kuukauden takaisen ketjuni.

Päivitän nyt vähän meidän tilannetta, joka on aikalailla auki tällä hetkellä. Meillä alkoi loma suht samaan aikaan ja lomalle jääminen oli kumppanilleni selvästi vaikeaa, mutta osasi lopulta rentoutua lomalle. Ensimmäiset puolitoista viikkoa sujui loistavasti. Teimme paljon kaikke kivaa ja tuntui, että suhteemme syveni taas uudelle tasolle. En puhunut kumppanilleni mitään, koska odotin sopivaa hetkeä.

No, noiden päivien jälkeen kumppanini muuttui taas levottomaksi ja alkoi vetäytyä. Nyt tilanne meni kuitenkin paljon pidemmälle ja huonompaan suuntaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen kävimme sitten läpi sellaisen "ison keskustelun", jossa määritimme myös sitä mitä haluamme yhteiseltä tulevaisuudeltamme. Tuntui, että kumppanini vihdo

Kumppanini ilmeisesti vuosia vaivannut unettomuus riistäytyi taas käsistä ja tosiaan alkoi vetäytymään ja nyt ihan kunnolla. Oli vain yksi yö häipynyt luotani ja sitten aamulla selitti puhelimessa, ettei tiedä pystyykö jatkamaan tätä enempää. Tuntui, että pari päivää meni ihan sekoillessa ennen kuin rauhoittui ja pystyimme keskustelemaan järkevästi. Sain selville lisää asioita kumppanini menneisyydestä ja asiat ovat olleet kyllä vielä huonommin mitä kuvittelin.

Kiitos tuosta exäsi tapauksen kertomisesta. Kuten tuossa ylempänä ja kerroinkin, juuri tämä on pelkoni. Eli nyt kriisin hetkellä lupaa hakea apua, mutta sitten ei haekaan. 

Ap

Sori nyt vaan, mutta vastailet nyt jotenkin tosi  ympäripyöreästi siihen mitä on tapahtunut suhteessa siihen kuinka avoimesti aiemmin kerroit tilanteesta. Toki ei tänne tarvitse kaikkea avata ja jostain asioista voi vaikka tunnistaakin.

Silti tulee vähän sellaiset fiilikset, että nyt on tapahtunut jotain sellaista minkä itsekin tiedät hälytysmerkiksi. Eli ne aimmat ei kontrollointia, väkivaltaa jne. jutut, pitävät edelleen paikkansa? Vai onko nyt meneillään se klassinen tilanne missä punaiset liput ovat alkaneet liehua, mutta haluat sulkea silmäsi, koska olet niin rakastunut? 

On hyvin yksilöllistä, millä tavalla traumat vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet henkilöön ja kuinka ilmenee parisuhteessa vai ilmeeneekö juuri mitenkään. Eli ei voi mitenkään yleistää "traumatustaisia" samaan nippuun. Lapsuuden traumat voivat joskus aiheuttaa myös erilaisia pesoonallisuushäiriöitä. Ihmisen luonteesta ja muista tekijöistä johtuen traumojen vaikutusten kirjo on todella laaja ja erilainen, vaikutus voi olla iso, pieni tai olematon, ja sekin vaihtelee valtavan paljon, millä tavalla kukin samankaltaisenkin trauman on ne kohdannut ja käsitellyt.

Yleensä siis ihmisen määrittää pääasiallisesti muut asiat kuin koetut traumat. Suurimmalla osalla erilaisia traumoja myös on.

Että erittäin oli lavea aloitus. Jos haluaisi jotain vertaiskokemuksia oman elämän tilanteeseen, niin voisi kertoa asiasta enemmän. Joku traumataustainen on väkivaltaisena uusnatsina ja pesoonallisuushäiriöisenä empatiakyvyttömänä narsistisena sosiopaattina vankilassa, tuomittuna puolisonsa pahoinpitelystä. Joku toinen taas on rakastava loistava äiti ja kannustava tukeva puoliso jne jne.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siiiis, riippuu vähän, että vaikuttaako tämä traumatausta hänen käytökseensä arkipäivässä ja suhteessanne? Onko traumat aiheuttaneet jotain vakavia diagnooseja kuten persoonallisuushäiriöitä tai dissosiaatiota, ja hoidetaanko näitä? Onko kumppanisi tietoinen, että onko hänellä esimerkiksi turvaton kiintymyssuhde ja vaikuttaako tämä yhdessäoloonne? Lääkitseekö hän traumojaan päihteillä tai esim työnarkomanialla tai kontrolloimalla asioita?

Vai soljuuko arki traumoista huolimatta?

Kaikilla on jotain traumoja

Todellakaan kaikilla ei ole jotain traumoja eivätkä kaikki ole traumatisoituneet eivätkä kaikki ihmiset kärsi C-PTSD:stä plus mahdollisista rinnakkaistiloista. 

 

Tarumoja on ne pienemmätkin traumat. Kaikilla on jotain. Ei se sana tarkoita aina mitään isoja asioita, vakavaa traumatisoituista tai dignooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, miten täällä määritellään traumatausta? Siis millainen tausta?

Ihminen, joka kärsii C-PTSD:stä tai PTSD:stä. Lapsuuden kyseessä ollessa puhutaan yleensä ensimmäisestä. Toki sellaisellakin ihmisellä voi olla vielä spesifimmin PTSD jostain yksittäisestä tapahtumasta. 

 

Aha, no silloin pitäsi puhua suoraan C-PTSD:stä tai PTSD:stä eikä laajasti traumataustasta. Traumatausta kun voi aiheuttaa ja ilmentyä paljon muillakin tavoilla kuin noilla spesifisti.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin yksilöllistä, millä tavalla traumat vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet henkilöön ja kuinka ilmenee parisuhteessa vai ilmeeneekö juuri mitenkään. Eli ei voi mitenkään yleistää "traumatustaisia" samaan nippuun. Lapsuuden traumat voivat joskus aiheuttaa myös erilaisia pesoonallisuushäiriöitä. Ihmisen luonteesta ja muista tekijöistä johtuen traumojen vaikutusten kirjo on todella laaja ja erilainen, vaikutus voi olla iso, pieni tai olematon, ja sekin vaihtelee valtavan paljon, millä tavalla kukin samankaltaisenkin trauman on ne kohdannut ja käsitellyt.

Yleensä siis ihmisen määrittää pääasiallisesti muut asiat kuin koetut traumat. Suurimmalla osalla erilaisia traumoja myös on.

Että erittäin oli lavea aloitus. Jos haluaisi jotain vertaiskokemuksia oman elämän tilanteeseen, niin voisi kertoa asiasta enemmän. Joku traumataustainen on väkivaltaisena uusnatsina ja pesoonallisuushäiriöisenä empatiakyvyttömänä narsistisena s

Aloittaja pyysi kaikenlaisia kokemuksia, ei mitään juuri oman elämäänsä sovitettavaa mittatilausvastausta. Lisäksi hän on kertonut ketjussa kyllä tarkemmin myös omasta tilanteestaan.

Lueskelin noita narsistiäiti-ketjuja ja tämä keissi nousi taas mieleen.

Aloittajan miehen äitihän oli tehnyt itsemurhan miehen ollessa lapsi, mutta entä se isä? Onko isä edelleen jollain tavalla miehen elämässä ja jos on, niin kai hän tietää ettei myrkyllistä ihmistä ole pakko pitää mukana omassa elämässään?

Kuvasit hyvin tilannetta ja kumppanin avautuvaa traumataustaa. Onko kumppanisi traumaterapian piirissä? Se olisi todella tärkeää. Jos on niin voisi olla hyväksi jos pääsisit itse mukaan joillekin terapiakäynneille.

Itselläni on vakava traumatausta ja vaikea dissosiaatiohäiriö. Oikeastaan oireet ja muistot tunkivat pintaan edellisessä parisuhteessa. Se on aika yleistä että läheinen kiintymys suhde ja rakastuminen nostaa pintaan lapsuuden kiintymys suhde vauriot.

Mietin mitkä asiat olisivat tärkeitä kohtaamisessa ajatellen sinun kannalta suhteessa kumppaniin. Se mitä jo sivusin, kumppanisi olisi hyvä saada ammattiapua ja vertaistukea ja sinun myös saada tukea läheisenä.

Ei haittaa vaikka sinulla ei olisi samanlaisia kokemuksia etkä pystyisi samaistumaan. Tärkeää että turvallisesti ja lämpimästi kohtaat kumppanisi ja hän näkee että olet vierellä. Näin olet varmasti tehnytkin koska tänne asiasta kirjoitit.

Kuitenkin myös on tärkeä että pidät kiinni omista rajoista ja huolehdit omasta jaksamisesta. Se auttaa myös toista hahmottamaan rajat. Traumatisoituneella usein omat rajat suhteessa kumppaniin tai muihin ihmisiin saattavat olla ailahtelevat kun niitä ei lapsuuden kiintymyssuhteissa ole oppinut. Tällöin myös terveen kumppanin voi olla vaikea pitää rajoja ja hän saattaa uupua.

Kovasti voimia ja toivottavasti saatte yhteisen matkan toimimaan vaikka kumppanillasi on traumataakkansa repussa.

Ei tule onnistumaan, sinulla on vaaleanpunaiset lasit silmillä. Pari kk ja sitten alkaa paska tulla tutuksi. Juokse 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää konkreettisia asioita / tapahtumia joissa tämmönen traumatausta ilmenee. Entä jos molemmilla on trauma ja samasta tapahtumasta omassa suhteessa. No ymmärrättekö mistä niissä on kyse - ihan tavallista, mutta ehkä semmosen jälkeen mennään eri teille, mutta ei ehkä aina eli miten sitten eletään.

(((((Ne konkreettiset asiat ja tapahtumat ovat aina yksilöllisiä ja saattavat erota toisistaan voimakkaasti riippuen siitä millainen trauma ihmisen taustalla vaikuttaa. Lapsena koetun seksuaalisen hyväksikäytön trauma on erilainen kuin vaikka aikuisena koetun parisuhdeväkilallan aiheuttama trauma.

Jokainen myös traumatisoituu tai on traumatisoitumatta omalla tavallaan, vaikka traumaan johtava tapahtuma olisi yhteisesti koettu. Esim. jos pariskunta joutuu yhdessä auto-onnettomuuteen, kumpikin saattaa traumatisoitua siitä täysin toisistaan poikkeavalla tavalla. ))))

PALSTALLA KAKSI 'ONNEKASTA' EHKÄ, JOTKA RYPEVÄT KESKINÄISISSÄ PARISUHDETRAUMOISSAAN. HEITÄ EI VOI AUTTAA KUKAAN MUU KUIN HE ITSE TOINEN TOISIAAN. TÄMÄ OMATERAPIA TAITAA TOIMIA JA SITÄ ON NYT KESTÄNYT KUUKAUSIA. KIITOS PALSTALAISILLE SIITÄ, ETTÄ SAATU RASITTAA TEITÄ TÄSTÄ HIRVEÄSTÄ PASKASTA, JOS JOKU ON TÄHÄN TÄÄLLÄ TÖRMÄNNYT. Tietäisittepä vain... Mitenköhän tämä ketju nyt yhtäkkiä pomppas tänne??? 15.07-17.11.2024=???