Kokemuksia/tietoa traumataustaisesta henkilöstä parisuhteessa

Minun viimeisin suhteeni loppui sen vuoksi, että mies joka tiesi tismalleen mitä traumoja hänellä on ja mistä ne johtuvat, kieltäytyi käsittelemästä niitä, vaikka jatkuvasti oksensikin niitä minun päälleni.

Esimerkki: Kun äidiltä sai lapsena rakkautta ja hellyyttä vain sairaana ollessa, mies järjestää itselleen omalla toiminnallaan fyysisiä vaivoja, joilla huomiohuoraa sitä hellyyttä ja rakkautta. Täysin terve mies, mutta järjesti itsensä tästä syystä jatkuvasti jonkun  vaivan  vaivaamaksi. Ja tämä oli vain yksi  käsittelemätön asia, josta minä jouduin suhteessa maksamaan, muutakin löytyi.

Eli suhteen jatkaminen kannattaa vain, jos miehellä  on aito halu käsitellä ne traumansa, varsinkin jos ne ovat sellaisia jotka parisuhteessa aktivoituvat, kuten miehen äititraumoilla esimerkiksi on  hyvin usein tapana.

Olen tullut nyt siihen tulokseen, että meni syteen tai saveen, aion keskutella vakavasti kumppanini kanssa ammattiavun puoleen kääntymisestä.

Meidän suhde on syventynyt koko ajan ja vaikka emme asu yhdessä, vietämme nykyään suurimman osan ajasta yhdessä. Tämä tiivis  yhteiselo on saanut minut huomaamaan koko ajan kumppanissani sellaisia asioita jotka eivät välttämättä ole täysin normaaleja. Siis sellaisia mitkä voisin kuitata olan kohautukselle kun minulla on kuitenkin tiedossaan hänen menneisyytensä.

Tässä ketjussa on tullut toistuvasti esille se, että traumojen kanssa voi onnitua elämään ja muodostamaan toimivan parisuhteen, kunhan vaan ne traumat käsittelee. Koen, että minun vaihtoehtoni ovat joko puhua miehelle tai sitten jäädä odottamaan kuinka pahaksi tilanne voi mennä ja väsynkö minä ensin vai romahtooko kumppani?

Ap

Kun kiltti ja kuuliainen aikuinen traumalapsi omaksuu tuon toksisen sanonnan, että parisuhde on työtä, häneltä sumenee käsitys siitä, mihin voi rajansa laittaa ja rimansa asettaa. Hän jää jopa vuosiksi sietämään kammottavaa kohtelua ja vielä lisäksi tekee hartiavoimin sitä "parisuhteen työtä", kun toinen osapuoli ei piittaa pätkääkään. 

Been there, done that.

Onko teillä ollut riitoja? Se, miten hän käyttäytyy konfliktitilanteessa ja sen jälkeen, kertoo paljon. Ja antaa yleensä olennaisimman tiedon. 

Sekin kertoo paljon, jos riitoja ei vuoden aikana ole ollut. Pitäisi olla ollut jotain tervettä rajanvetoa tai kinaa, muuten on riski, että toinen vain mukailee.

"Ehkä suurin pelkoni on nyt se, että tämä parisuhde on nostanut traumat pintaan ja edessä on paha romahdus." 

Tuo kertoo ainoastaan ap:n pelosta. Toivottavasti tyyppi ymmärtää jättää tuommoisen ihmisen, joka pelkää hänen romahtavan pahasti vaikka on selviytynyt tähänkin asti. Nuo ap:n pelot ovat irrationaalisia ja johtuvat pitkälti vain siitä, että tietää tyypin taustasta, josta ap kehittelee navettapsykologiallaan skenaarionsa. Kontrollin halu suunnaton tyyppiä kohtaan. Ja mistä se taas nousee? Uskomuksista. Tuttu kuvio.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ollut riitoja? Se, miten hän käyttäytyy konfliktitilanteessa ja sen jälkeen, kertoo paljon. Ja antaa yleensä olennaisimman tiedon. 

Ei ole ollut riitoja. Pari kertaa on ollut tilanne jossa on jouduttu hahmottelemaan, että miten toimimme ko. asiassa yhteisymmärryksessä, mutta sekin on saatu selvitetttyä ihan rauhallisella keskustelulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä suurin pelkoni on nyt se, että tämä parisuhde on nostanut traumat pintaan ja edessä on paha romahdus." 

Tuo kertoo ainoastaan ap:n pelosta. Toivottavasti tyyppi ymmärtää jättää tuommoisen ihmisen, joka pelkää hänen romahtavan pahasti vaikka on selviytynyt tähänkin asti. Nuo ap:n pelot ovat irrationaalisia ja johtuvat pitkälti vain siitä, että tietää tyypin taustasta, josta ap kehittelee navettapsykologiallaan skenaarionsa. Kontrollin halu suunnaton tyyppiä kohtaan. Ja mistä se taas nousee? Uskomuksista. Tuttu kuvio.

Anteeksi nyt vain, mutta kyllä minusta on aivan normaalia olla rakastamastaan ihmisestä huolissaan nähdessään, että jokin on vialla. En minä olisi tässä jos kumppanini menneisyys pelottaisi minua. Eikä minulla ole mikään tarve psykologisoida tai terapoida, kuten olen jo aiemmin sanonutkin. Saati kontrolloida. Miten se olisi edes mahdollista? Sanoa, että nyt lakkaat olemasta traumatisoitunut, ettei minun tarvitse pelätä hyvinvointisi puolesta?

Se, että on selviytynyt tähän asti, ei tarkoita sitä että selviytyisi aina. Eikä elämän kuulu olla selviytymistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä suurin pelkoni on nyt se, että tämä parisuhde on nostanut traumat pintaan ja edessä on paha romahdus." 

Tuo kertoo ainoastaan ap:n pelosta. Toivottavasti tyyppi ymmärtää jättää tuommoisen ihmisen, joka pelkää hänen romahtavan pahasti vaikka on selviytynyt tähänkin asti. Nuo ap:n pelot ovat irrationaalisia ja johtuvat pitkälti vain siitä, että tietää tyypin taustasta, josta ap kehittelee navettapsykologiallaan skenaarionsa. Kontrollin halu suunnaton tyyppiä kohtaan. Ja mistä se taas nousee? Uskomuksista. Tuttu kuvio.

Nyt taitaa olla niin että kehittelet omien traumojesi pohjalta pseudopsykologista huttua. Ketjussa ei ole lainkaan havaintoja tai ilmentymiä apn kontrollin halusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä suurin pelkoni on nyt se, että tämä parisuhde on nostanut traumat pintaan ja edessä on paha romahdus." 

Tuo kertoo ainoastaan ap:n pelosta. Toivottavasti tyyppi ymmärtää jättää tuommoisen ihmisen, joka pelkää hänen romahtavan pahasti vaikka on selviytynyt tähänkin asti. Nuo ap:n pelot ovat irrationaalisia ja johtuvat pitkälti vain siitä, että tietää tyypin taustasta, josta ap kehittelee navettapsykologiallaan skenaarionsa. Kontrollin halu suunnaton tyyppiä kohtaan. Ja mistä se taas nousee? Uskomuksista. Tuttu kuvio.

Nyt taitaa olla niin että kehittelet omien traumojesi pohjalta pseudopsykologista huttua. Ketjussa ei ole lainkaan havaintoja tai ilmentymiä apn kontrollin halusta.

Taustat on todellakin hyvä ymmärtää parisuhteessa. On monia jotka piiloutuvat esimerkiksi ylimiellyttämisen naamion taakse vuosikausiksi. Ja kun naamio poistuu niin paljastuu iljettävät jopa sadistiset kasvot naamion takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä on sujunut ja millainen ihminen hän on? Jos mitään ongelmia ei ole, niin älä tuomitse häntä kokemustensa vuoksi.

 

Öh.. luuletko että on olemassa parisuhde, jossa ei olisi mitään ongelmia? Ja luuletko, että traumataustaisella voisi ikinä olla suhde, jossa ei ole ongelmia? Selkeästikään et nyt ymmärrä ihmisyyden ja traumojen perusolemuksia. Kuka laittaisi tänne keskustelua, jos mitään, ongelman häivääkään ei olisi?

 

Mutta jotkut sanovat että on täysin väärät ihmiset parisuhteessa jos ei ole koko ajan kuplivaa tunnetta ja peuhaamista.

 

Olisiko tuo traumataus

Tässä on se, että sillä työnteolla ja vaikeuksilla on ihan eri kontekstit eri ihmisillä. 

Traumalapsi luultavasti näkee sen todella rauhallisena ja tasapainoisena ja vaivattomana suhteena, jossa on sitä normaalin parisuhteen työtä, koska hänelle suhteessa tehtävä työ tarkoittaa sitä, että käsitellään sitä, että toinen on väkivaltainen, kontrolloiva, katoilee, käyttää päihteitä jne. Eli sellaista työtä, jota terve ja tasapainoinen ihminen ei suostu tekemään hetkeäkään.

Jep! Tulen itse väkivaltaisesta alkoholistikodista, jossa vanhemmat riitelivät siihen malliin, että poliisia tarvittiin huomattavasti useammin kuin joskus ja jouluna (vaikkakin varsinkin silloin) paikalle. Meni aika kauan ymmärtää ja monta ihmissuhde yritelmää siinä sivussa, että tajusin kuinka asioiden selvittäminen huutamalla oli toiselle iso riita kun minulle se oli normaali tapa kommunikoida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä on sujunut ja millainen ihminen hän on? Jos mitään ongelmia ei ole, niin älä tuomitse häntä kokemustensa vuoksi.

 

Öh.. luuletko että on olemassa parisuhde, jossa ei olisi mitään ongelmia? Ja luuletko, että traumataustaisella voisi ikinä olla suhde, jossa ei ole ongelmia? Selkeästikään et nyt ymmärrä ihmisyyden ja traumojen perusolemuksia. Kuka laittaisi tänne keskustelua, jos mitään, ongelman häivääkään ei olisi?

 

Mutta jotkut sanovat että on täysin väärät ihmiset parisuhteessa jos ei ole koko ajan kuplivaa tunnetta ja peuhaamista.

&n

 

Traumataustaisten tulisi hoitaa itsetuntemuksensa, itsetuntonsa ja kommunikaatiotaitonsa normaalien ihmisten tasolle viimeistään ennen oman perheen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Sekin kertoo paljon, jos riitoja ei vuoden aikana ole ollut. Pitäisi olla ollut jotain tervettä rajanvetoa tai kinaa, muuten on riski, että toinen vain mukailee.

Ylimiellyttäjät ovat parisuhteissaan kuin tikittävä aikapommi.

Vierailija kirjoitti:

Kun kiltti ja kuuliainen aikuinen traumalapsi omaksuu tuon toksisen sanonnan, että parisuhde on työtä, häneltä sumenee käsitys siitä, mihin voi rajansa laittaa ja rimansa asettaa. Hän jää jopa vuosiksi sietämään kammottavaa kohtelua ja vielä lisäksi tekee hartiavoimin sitä "parisuhteen työtä", kun toinen osapuoli ei piittaa pätkääkään. 

Been there, done that.

Se parisuhteen eteen tehtävä työ on normaaleilla ihmisillä molemminpuolista. Mitä toksista siinä on? Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sekin kertoo paljon, jos riitoja ei vuoden aikana ole ollut. Pitäisi olla ollut jotain tervettä rajanvetoa tai kinaa, muuten on riski, että toinen vain mukailee.

Tähän mä opponoin sen verran, että kyllä suhde voi olla riidaton ilman, että siinä olisi mitään huolestuttavaa. Kun kaksi kommunikointitaitoista ihmistä, jotka osaavat hallita tunteensa hankalallakin hetkellä päätyvät yhteen, voi tuloksena olla riidaton suhde. Terve rajanveto ei tarvitse riitelyä tai kinaa.

Draamahakuisuus paistaa ap:n jutuista alusta asti. Kertomansa mukaan hänen ensirakkaudessa mies oli sarjapettäjä ja petti vieläpä ap:n ystävän kanssa. Selvää ylivireyttä. Nyt kun uusi suhde, jossa ei esiinny mitään vastaavaa eikä päsmäröintiä eikä kaltoin kohtelua, niin kehitellään huoli ihan vain miehen taustasta. Kannattaisi ap:n hoitaa itsensä eikä heijastaa omaa ahdistustaan miesystävään, joka ap:n kertoman mukaan hyvinkin rationaalinen. Ei siis synnytä draamaa, mutta draamahakuinen kun ei ilman voi olla, niin kehittelee kauhut kaikkialle. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin kertoo paljon, jos riitoja ei vuoden aikana ole ollut. Pitäisi olla ollut jotain tervettä rajanvetoa tai kinaa, muuten on riski, että toinen vain mukailee.

Tähän mä opponoin sen verran, että kyllä suhde voi olla riidaton ilman, että siinä olisi mitään huolestuttavaa. Kun kaksi kommunikointitaitoista ihmistä, jotka osaavat hallita tunteensa hankalallakin hetkellä päätyvät yhteen, voi tuloksena olla riidaton suhde. Terve rajanveto ei tarvitse riitelyä tai kinaa.

Näinkin. Paino tosiaan, kuten itsekin sanoit, tuolla kommunikaatiotaidolla. Moni traumataustainen ei kykene rehellisyyteen siinä.

Vierailija kirjoitti:

Draamahakuisuus paistaa ap:n jutuista alusta asti. Kertomansa mukaan hänen ensirakkaudessa mies oli sarjapettäjä ja petti vieläpä ap:n ystävän kanssa. Selvää ylivireyttä. Nyt kun uusi suhde, jossa ei esiinny mitään vastaavaa eikä päsmäröintiä eikä kaltoin kohtelua, niin kehitellään huoli ihan vain miehen taustasta. Kannattaisi ap:n hoitaa itsensä eikä heijastaa omaa ahdistustaan miesystävään, joka ap:n kertoman mukaan hyvinkin rationaalinen. Ei siis synnytä draamaa, mutta draamahakuinen kun ei ilman voi olla, niin kehittelee kauhut kaikkialle. Surullista.

Traumataustaisten pettänistodennäköisyys isompi kuin normaaleilla ihmisillä. On niitäkin jotka hyppivät suhteesta toiseen pettämisen kautta maksimaalisesti edellistä kumppania jopa julkisesti tahallaan nöyryyttäen. Oikeita aikuiskiusaamisen mestareita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut nyt siihen tulokseen, että meni syteen tai saveen, aion keskutella vakavasti kumppanini kanssa ammattiavun puoleen kääntymisestä.

Meidän suhde on syventynyt koko ajan ja vaikka emme asu yhdessä, vietämme nykyään suurimman osan ajasta yhdessä. Tämä tiivis  yhteiselo on saanut minut huomaamaan koko ajan kumppanissani sellaisia asioita jotka eivät välttämättä ole täysin normaaleja. Siis sellaisia mitkä voisin kuitata olan kohautukselle kun minulla on kuitenkin tiedossaan hänen menneisyytensä.

Tässä ketjussa on tullut toistuvasti esille se, että traumojen kanssa voi onnitua elämään ja muodostamaan toimivan parisuhteen, kunhan vaan ne traumat käsittelee. Koen, että minun vaihtoehtoni ovat joko puhua miehelle tai sitten jäädä odottamaan kuinka pahaksi tilanne voi mennä ja väsynkö minä ensin vai romahtooko kumppani?

Ap

Hyvä, jos käytte kunnon keskustelun avun hakemisesta. Toinen hakee itselleen sitten apua tai ei hae. Se on hänen vastuullaan. Hänen vastuullaan on myös ymmärtää miten hänen traumansa voivat vaikuttaa suhteeseenne ja opetella terveitä ja normaaleja malleja. Niitä voi opetella ilman terapiaakin. Jokainenhan joutuu opettelemaan vuorovaikutusta parisuhteessa oli tausta minkälainen tahansa. Aika näyttää miten teillä alkaa menemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin kertoo paljon, jos riitoja ei vuoden aikana ole ollut. Pitäisi olla ollut jotain tervettä rajanvetoa tai kinaa, muuten on riski, että toinen vain mukailee.

Tähän mä opponoin sen verran, että kyllä suhde voi olla riidaton ilman, että siinä olisi mitään huolestuttavaa. Kun kaksi kommunikointitaitoista ihmistä, jotka osaavat hallita tunteensa hankalallakin hetkellä päätyvät yhteen, voi tuloksena olla riidaton suhde. Terve rajanveto ei tarvitse riitelyä tai kinaa.

Näinkin. Paino tosiaan, kuten itsekin sanoit, tuolla kommunikaatiotaidolla. Moni traumataustainen ei kykene rehellisyyteen siinä.

Moni sellainen ilmentää elämässään epärehellisyyttä, epäluotettavuutta ja valheellisuutta. Kaikkia näitä pidetään yleisesti parisuhteissa erittäin halveksittavina toimintatapoina.