Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia/tietoa traumataustaisesta henkilöstä parisuhteessa
15.07.2024 |
Voi olla vähän hakuammuntaa, mutta kokeillaan olisiko täällä linjoilla ihmisiä joilla on kokemusta tai muuta tietoa traumataustaisen henkilön kanssa seurustelusta.
Uuden kumppanin kanssa yhteistä taivalta takana vuosi ja tässä alkaa koko ajan selviämään enemmän asioita hänen menneisyydestään. Toki olen tiennyt jo valmiiksi, että hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ovat olleet miinusmerkkisiä, mutta mittakaava on alkanut hahmottua nyt paremmin.
Itse tulen lähes siirappisen hyvästä ydinperheestä, joten uuden äärellä ollaan ja siksi kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Vähän jännä valita verbiksi oikeutus. Onko sokealla oikeutus olla näkemättä? Onko invalidilla oikeutus olla kävelemättä?
Kaikki eivät traumatisoidu, mutta osa traumatisoituu. Se on silloin häiriö ja häiriö on häiriö, aiheuttaa häiriötä toimintaan. Kukaan ei valitse traumatisoitua. Ja vain osa valitsee kuntoutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Mutta onneksi on sinun kaltaisia täydellisiä ihmisiä jotka selviytyy kaikesta ilman ongelmia ja lisäksi on se oikea henkilö kertomaan muille kuka saa olla traumatisoitunut ja mistä syystä. Mitä maailma tekisikään ilman sinunlaisia ylijumalia?
Ap:lla päällä pollyanna-moodi. Hyvä, että hän saa täältä realiteetteja.
Vierailija kirjoitti:
Traumoja ja taustoja voi olla niin monenlaisia. Entinen puolisoni koki olevansa traumaattisen lapsuuden elänyt koska hänen äitinsä kuoli hänen ollessa 12v. Tämä näkyi parisuhteessa ja muutenkin siten, että hyvin helposti hänellä lähti jutut aina siihen suuntaan että ai sulla on vielä molemmat vanhemmat, niinpä tietysti kun olet tuollainen onnekas ja onnellisen lapsuuden elänyt joka ei ole koskaan joutunut kokemaan vaikeuksia.
Hän oli tällainen sekä kavereilleen että minulle. Esimerkiksi kun ystäväpariskuntamme kärsi lapsettomuudesta alkoi hän kertoa miten hänen äitinsä kuoli. Sama homma kun toisen ystävämme isä kuoli äkillisesti, hän vertaili sitä äitinsä kuolemaan ja sanoi ihan ääneenkin, että eihän vanhemman menettäminen melkein kolmekymppisenä enää ole mitään, hän menetti äitinsä 12-vuotiaana. Tuntui, että se oli hänen elämänsä kiintopiste minkä kautta hän eli ja koki kaiken. Kaikkien muiden ongelmat tai traumat oli
Totta, tämä on ihan hirvittävän yksilöllistä. Ystäväni kasvoi hyvässä, rauhallisessa kodissa, jossa äiti kerran oli vihastuneena sanonut ystävälleni, että sinusta ei tule koskaan mitään, olet niin vaikea. Ystäväni on keski-iässä edelleen traumatisoitunut tästä ja kaikki parisuhteet ovat kaatuneet siihen, että hän ei usko olevansa minkäänlaisen rakkauden arvoinen - koska äiti sanoi pahasti kerran ja asiaa ei selvitetty.
Entinen ystäväni eli erittäin väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Ryhdistäytyi parisuhteessa, mutta kun suhde kaatui, romahti ryyppäämään. Viime kuulemani perusteella on narkki, joka on aina sekaisin 24/7. Erittäin herkkä ja lämmin ihminen noin persoonana.
Minä ja sisarukset kasvettiin aidosti narsistin vanhemman kotona sellaisissa oloissa, että nykyisin meidät otettaisiin huostaan. Minä olen työelämässä, sisarukseni työkyvyttömiä, vaikka esimerkiksi veljeni on saanut huomattavasti vähemmän tätä perhesontaa osakseen kuin minä. Oli toivottu lapsi ja sai asua samassa paikassa ja mennä ja tulla miten haluaa, kun minä olin ei-toivottu vahinko, järkytykseksi tyttö, en saanut koskaan mitään, ensimmäisen 10. ikävuoden aikana muutettiin jatkuvasti, ja minua pidettiin melkeinpä panttivankina kotona (maaseudulla onnistuu hyvin, kun lähin kylä on 40km päässä).
Puolisoa ei ole meillä kenellekään, ei ole koskaan ollutkaan, mutta omalta kohdaltani toivon, että vielä joskus olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Mutta onneksi on sinun kaltaisia täydellisiä ihmisiä jotka selviytyy kaikesta ilman ongelmia ja lisäksi on se oikea henkilö kertomaan muille kuka saa olla traumatisoitunut ja mistä syystä. Mitä maailma tekisikään ilman sinunlaisia ylijumalia?
Ei. Tuossa oli kysymys siitä että elämässä aiemmin koetut traumat eivät anna oikeutusta kohdella kaltoin kumppania.
Tuon ääneen sanominen on joillekin traumataustaisille kaltoinkohtelijoilla äärimmäisen vaikeaa ellei mahdotonta.
Koska syy on aina jossain muualla kuin heissä itsessä.
Syyttävä sormi kääntyy heillä aina itsestä poispäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Mutta onneksi on sinun kaltaisia täydellisiä ihmisiä jotka selviytyy kaikesta ilman ongelmia ja lisäksi on se oikea henkilö kertomaan muille kuka saa olla traumatisoitunut ja mistä syystä. Mitä maailma tekisikään ilman sinunlaisia ylijumalia?
Ei. Tuossa oli kysymys siitä että elämässä aiemmin
Mitä sä selität ja tarkemmin, kenestä mahdat nyt puhua? Ei kukaan ole sanonut että traumatisoitunut saisi jatkaa sitä kaltoinkohtelun kierrettä. Se on jokaisen yksilön oma vastuulla ottaako sen pahoinpitelijän roolin itselleen vai valitseeko eri tien. Sinä tarvitset selkeästi vähän koulutusta näistä asioista eikä minulla ole aikaa leikkiä opettajaa. Mene vaikka osallistumaan jonnekin kivaan keskusteluun missä puhutaan puutarhanhoidosta tai jostain muusta mikä vaatii vähemmän empatiaa ja ihmisten ymmärtämistä. Täällä kuulostat vähän yksinkertaiselta trollilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen, että mitä mieltä olette siitä kuinka paljon kumppani voi "patistaa" ammattiavun piiriin?
Kumppani tosiaan myöntää, että avusta voisi olla hyötyä, kun näistä asioista on keskusteltu sen myötä kun on paremmin avannut menneisyyttään. Samalla hän kuitenkin vähättelee kaikkea kokemaansa ja on sitä mieltä, että nyt jo monet paljon enemmän apua tarvitsevat eivät saa resurssipulan takia tarvitsemaansa apua. Nyt tämän keskustelun myötä olen alkanut pohtimaan, että kuinka paljon tuossa on pelkoa kohdata menneet ja toisaalta tarvetta ripustua nyt käytössä oleviin selviytymistapoihin?
Tuntuu tosi pahalta ajatukselta vain odotella, että toinen romahtaa niin pohjalle, että jotain on pakko tehdä. Toisaalta tuntuu myös vaikealta alkaa ehdottelemaan mihinkään hoitoon hakeutumisesta. Tulee sellainen fiilis, että asetan itseni jotenkin yläpuolelle jos
En nyt täysin ymmärtänyt mihin pelkoihin ja uskomuksiin viittaat? Tiedän, että minun on vaikea hahmottaa kuinka paljon asioista voi puhua ja kuinka paljon toista voi kannustaa hakeutumaan ammattiavun piiriin. Tulen itse perheestä, jossa vaikeistakin aisioista puhuttiin aina avoimesti.
Jos näkisin läheiselläni fyysisiin terveysongelmiin viittaavia oireita, kuten vaikka selittämätöntä laihtumista ja huimausta, olisi aivan selvää kehottaa häntä menemään lääkäriin. Jos hän vähättelisi oireitaan, patistaisin vaan tiukemmin menemään lääkäriin. Nyt kun nämä terveysongelmat ovatkin henkisellä puolella, samat säännöt eivät enää pädekään, vaan täytyy jotenkin niin varovaisesti yrittää olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt ihan liikaa tartuttu tuohon OMG EI IHMINEN JA KOIRA AJATTELE SAMOIN!
No ei ajattelekaan! Mutta reagoivat traumaan samalla tavalla, tyypillisesti joko alistuminen (kiltteys, uhrautuvaisuus, miellyttämisen halu ymv.) tai aggressiivisuus, joka ihmisellä näkyy myös itseensä kohdistuvana itsetuhoisena käytöksenä.
Koirilla on tosin se etu traumoista paranemisessa, että koirat eivät tietoisesti junnaa niissä vanhoissa kokemuksissa niitä muistellen ja kelaten. Ne elävät hetkessä. Niiden paranemisprosessi on ihmiseen verrattuna yksioikoisempi ja paranemismahdollisuudet paremmat.
Ajatus on "lyö koiraa, lyö ihmistä = sama lopputulos" siinä, että kaltoinkohdeltu ihminen ei toimi eikä pysty toimimaan kuten normaali ihminen ilman kuntoutusta, samoin kuin kaltoinkohdeltu koira ei pysty toimimaan kuten normaalit koirat ilman kuntoutusta. Tai mikä tahansa muu eläinlaji, eläimiähän me kaikki maapallolla tallustavat muodot ollaan.
Ajattelen aina tarinaa Ezri-nimisestä koirasta. Ezrin taustoista ei ole tarkkaa tietoa, mutta Ezrin käytöksestä päätellen sitä oli lyöty aina haukkumisesta. Ezri oli lopettanut haukkumisen eikä osannut haukkua. Mitä koirat normaalisti tekevät? Haukkuvat. Se on osa niiden normaalia kommunikaatiota, aivan kuten ihmisellä puhuminen. Ezri piti opettaa haukkumaan ja siltikään Ezri ei aina kyennyt eikä jaksanut haukkua, jos oli huono päivä, vaikka haukahdusta pyydettiin. Tätä normaaliin koiran käyttäytymiseen tähtäämistä treenattiin Ezrin kanssa pari vuotta, ennen kuin tuli ensimmäinen haukahdus paniikkipissan sijaan.
Samalla tavalla ihminen, jota on rangaistu kommunikaatiosta, ei osaa puhua ja kommunikoida kuten terve ihminen. Hänkin vaatii terapiaa, rohkaisua, aikaa ja turvallisen ympäristön paranemiseen.
Mutta toisin kuin koirat ja Ezri, ihminen voi jäädä junnaamaan paikoilleen eikä parane/halua parantua kaikesta saatavilla olevasta avusta huolimatta.
Otin kommunikaation ja Ezrin esiin siksi, että parisuhdetta ei voi muodostaa ilman kommunikaatiota - tai voi, mutta se ei ole terve. Parisuhteen kommunikaatiota ovat myös sanaton vuorovaikutus, läheisyys/kosketus ja seksuaalisuus, joissa kaikissa voi olla haasteita traumatisoituneen ihmisen kanssa. Ja eritoten sillä traumatisoituneella.
T: koiravertauksen tehnyt, erittäin vakavasti traumatisoitunut syntymästä lähtien
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Mutta onneksi on sinun kaltaisia täydellisiä ihmisiä jotka selviytyy kaikesta ilman ongelmia ja lisäksi on se oikea henkilö kertomaan muille kuka saa olla traumatisoitunut ja mistä syystä. Mitä maailma tekisikään ilman sinunlaisia ylijumalia?
Ei. Tuossa oli kysymys siitä että elämässä aiemmin
Kyllä heillä on oikeutus. Se juuri heillä on. Se on syy heidän käytökselleen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeutusteoria
Oikeutuksella tarkoitetaan niitä syitä, joiden vuoksi joku omaa uskomuksen; selitystä, jonka vuoksi uskomus olisi tosi; tai kuvausta sille, kuinka joku katsoo tietävänsä sen mitä tietää.
Sen sijaan se toiminta ei ole oikein muita kohtaan, jos se ei ole oikein muita kohtaan. Ja se on vahingollista muita kohtaan, jos se on vahingollista muita kohtaan. Ihminen kuitenkin toimii siinä kohtaa niillä eväillä, jotka hänellä on eikä hän ole vielä terapialla/ self-helpillä itseään muuksi muuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, rinnasta mielummin alkoholismiin, tupakointiin, ylensyöntiin, peliongelmaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
No hei, siksi eivät kaikki puhu, koska eivät kaikki ole traumatisoituneita. Itse olen jonkinasteisesti lapsuustraumatisoitunut, en juuri puhu siitä. Olin väkivaltaisessa suhteessa, en puhu siitä traumatisoivana, koska se ei jättänyt minuun traumoja. Olin toisessa väkivaltaisessa suhteessa ja siitä puhun traumana, koska se aiheutti minulle traumoja (joista onneksi alan olla päässyt yli).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen, että mitä mieltä olette siitä kuinka paljon kumppani voi "patistaa" ammattiavun piiriin?
Kumppani tosiaan myöntää, että avusta voisi olla hyötyä, kun näistä asioista on keskusteltu sen myötä kun on paremmin avannut menneisyyttään. Samalla hän kuitenkin vähättelee kaikkea kokemaansa ja on sitä mieltä, että nyt jo monet paljon enemmän apua tarvitsevat eivät saa resurssipulan takia tarvitsemaansa apua. Nyt tämän keskustelun myötä olen alkanut pohtimaan, että kuinka paljon tuossa on pelkoa kohdata menneet ja toisaalta tarvetta ripustua nyt käytössä oleviin selviytymistapoihin?
Tuntuu tosi pahalta ajatukselta vain odotella, että toinen romahtaa niin pohjalle, että jotain on pakko tehdä. Toisaalta tuntuu myös vaikealta alkaa ehdottelemaan mihinkään hoitoon hakeutumisesta. Tulee sellainen f
Tässä on ehkä vähän se ongelma, että fyysinen terveysongelma on "helpompi" hoitaa. Otat lääkettä, syöt oikein, liikut oikein, noudatat lääkärin ohjeita, saat ehkä jonkun apuvälineen. Näiden tekemistä ei tarvitse yleensä sen ihmeemmin miettiä tai analysoida.
Trauma on vaikuttanut ihmisen psyykeeseen ja persoonaan. Ne eivät ole äkkiä syntyneitä sairauden oireita, jotka lähtevät napilla ja nukkumisella - vaikka napista ja nukkumisesta on apua - vaan ihminen joutuu tavallan uudelleen ohjelmoimaan itsensä uudestaan. Kasvamaan, kehittämään toisenlaisen persoonaan, haastamaan tähän mennessä totuutena pitämänsä asiat itsestään ja ympäristöstään, kenties kohtaamaan ihan aidosti sen tosiasian, että vanhemmat aidosti vihasivat minua ja toivoivat, etten olisi olemassa.
Trauma on niin monimutkainen ja kompleksinen juttu, että sen takia terapiaan patistelu ei välttämättä auta. Ja, sairauden saattaa saada remissioon tai hoidettua kokonaan lyhyessä ajassa, traumaterapia voi viedä 10 vuotta tai pidempään, jos sopivaa terapeuttia ja terapiasuuntausta ei löydy ekalla yrityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Mutta onneksi on sinun kaltaisia täydellisiä ihmisiä jotka selviytyy kaikesta ilman ongelmia ja lisäksi on se oikea henkilö kertomaan muille kuka saa olla traumatisoitunut ja mistä syystä. Mitä maailma tekisikään ilman sinunlaisia ylijumalia?
Ei.
Mutta traumataustaisilla on aivan sama vastuu teoistaan kuin muillakin.
Ei se että on traumataustainen tee esimerkiksi parisuhteessaan tekemiä vahingollisia tai jopa todella suurta kaltoinkohtelua ja/tai henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan yhtään vähemmän tuomittavaksi kuin normaalilla ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tietysti ihmiskohtaista, mutta on helpompi nähdä omat traumansa ja sen seuraukset, kun on enemmän elämänkokemusta kuin ihan nuorena. Moni alkaa setviä näitä vasta omia lapsia saatuaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Mutta onneksi on sinun kaltaisia täydellisiä ihmisiä jotka selviytyy kaikesta ilman ongelmia ja lisäksi on se oikea henkilö kertomaan muille kuka saa olla traumatisoitunut ja mistä syystä. Mitä maailma tekisikään ilman s
Mutta traumataustaisilla on aivan sama vastuu teoistaan kuin muillakin.
Ei se että on traumataustainen tee esimerkiksi parisuhteessaan tekemiä vahingollisia tai jopa todella suurta kaltoinkohtelua ja/tai henkistä väkivaltaa puolisoa kohtaan yhtään vähemmän tuomittavaksi kuin normaalilla ihmisellä.
Totta kai. On eettinen ja juridinen vastuu. Ja siksi ei ole oikeutta tai hyvätapaista käyttäytyä huonosti. Sen sijaan oikeutus on. Psykopaatti on psykopaatti jne. hän elää sitä psykopaatin elämäänsä ja on yhtä oikeutettu siihen kuin me muutkin omaamme.
Sairauksista ja traumasta: minulla on traumataustaa sekä paha IBS ja diabetes. IBS:ää ja diabetestä hoidan syömällä oikein ja liikkumalla. Vaikka en pidä niistä ja ne vaikeuttavat osaltaan arkielämää, IBS eritoten, molemmat ovat yhdessäkin 1000 kertaa helpompia kuin trauma ja sen hoitaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli mieleen, että mitä mieltä olette siitä kuinka paljon kumppani voi "patistaa" ammattiavun piiriin?
Kumppani tosiaan myöntää, että avusta voisi olla hyötyä, kun näistä asioista on keskusteltu sen myötä kun on paremmin avannut menneisyyttään. Samalla hän kuitenkin vähättelee kaikkea kokemaansa ja on sitä mieltä, että nyt jo monet paljon enemmän apua tarvitsevat eivät saa resurssipulan takia tarvitsemaansa apua. Nyt tämän keskustelun myötä olen alkanut pohtimaan, että kuinka paljon tuossa on pelkoa kohdata menneet ja toisaalta tarvetta ripustua nyt käytössä oleviin selviytymistapoihin?
Tuntuu tosi pahalta ajatukselta vain odotella, että toinen romahtaa niin pohjalle, että jotain on pakko tehdä. Toisaalta tuntuu myös vaikealta alkaa ehdottelemaan mihinkään hoitoon hakeutumisesta. Tulee sellainen f
Jos näkisin läheiselläni fyysisiin terveysongelmiin viittaavia oireita, kuten vaikka selittämätöntä laihtumista ja huimausta, olisi aivan selvää kehottaa häntä menemään lääkäriin. Jos hän vähättelisi oireitaan, patistaisin vaan tiukemmin menemään lääkäriin. Nyt kun nämä terveysongelmat ovatkin henkisellä puolella, samat säännöt eivät enää pädekään, vaan täytyy jotenkin niin varovaisesti yrittää olla.
Eivät päde, koska eivät ole samalla tavalla hoidettavissa. Eikä puoliso välttämättä menisi hammaslääkäriinkään, vaikka jankuttaisit siitä kolme vuotta.
Alkuperäinen kommenttihan kuului näin:
"Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita."
Ihme oletus, että "hyvien perheiden" lapset eivät olisi joutuneet kokemaan vaikeita asioita. Monet ihmiset joutuu kokemaan vaikeita asioita, vaikka ne ei ulkopuolisille näkyisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan kaikki trauman kokeneet. Vain hyvien perheiden lapsille parisuhde koska he "ansaitsevat" sen sillä, etteivät ole joutuneet kokemaan vaikeita asioita.
Juu, he ovat sitä parempaa väkeä, hyviä ihmisiä.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.
Mutta onneksi on sinun kaltaisia täydellisiä ihmisiä jotka selviytyy kaikesta ilman ongelmia ja lisäksi on se oikea henkilö kertomaan muille kuka saa olla traumatisoitunut j
On tosiaan psykopaattista sanoa ja ajatella että on oikeus ja oikeutus kohdella muita kaltoin. Kertoo hyvin paljon ihmisestä. Ehkäpä kaiken tarpeellisen.
Kaikki vaikeita asioita kokeneet ei puhu itsestään traumataustaisina. Koetut vaikeat asiat ei anna etuoikeuksia eikä oikeuta mitä tahansa käytöstä.