Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni vanhuus ahdistaa
15.07.2024 |
Vanhempani ovat pian kahdeksankymppisiä ja heillä on jo monenlaisia "vanhuuden vaivoja", kuten vaikeuksia liikkumisessa ja kuulon heikentymistä.
Olen itse jo keski-ikäinen, mutta ajatus vanhempieni menettämisestä ahdistaa minua todella paljon. En pysty hyväksymään sitä, että menetän heidät.
Voinko jotenkin korjata tätä asennettani ja oppia hyväksymään kuoleman? Osaavatko muut aikuiset käsitellä näitä asioita?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on asenteissa paljon korjattavaa. Mikä siinä kuolemassa pelottaa? Sekö, ettei itse saa päättää kuoleeko? Tai että milloin kuolee? Sama vaikka pelkäisit auringon nousua. Yhtä paljon siihen voit vaikuttaa kuin kuolemaankin. Ilmeisesti nyky-yhteiskunta on opettanut ihmisistä niin ylimielisiä, että kuvittelevat saavansa kaiken haluamansa. Jopa kuolemattomuuden.
Se että sitten jää ihan yksin, ilman ketään ihmisiä elämään.
Mikäs siinä oman lapsen kuolemassa esim pelottaa? Niitä saa sentään uusia.
Haista nyt oma paskasi. Onko sinulta kuollut lapsia? Ei niitä saa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat vanhenevat, eikä sille mitään voi. Mekin vanhenemme jos saamme elää.
Kuolemisesta pitäisi pystyä puhumaan, ja kun kuoleva haluaa ottaa sen puheeksi, häntä ei pitäisi vaientaa. Kuolema saa pelottaa kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole heidän kanssaan nyt niin paljon kuin mahdollistaja vielä vähän enemmän ja koeta luopua roolistasi "lapsena". Ole heille rakas ihminen
Ihanasti kirjoitit! Kyllä, täytyy nyt viettää aikaa heidän kanssaan. Ja halata ja kertoa heille, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat minulle.
Juuri tällaisia viestejä on ihana lukea, juuri nyt tämä palsta tuntuu ihmisten palstalta😊Kiitos, ikävöin edesmenneitä vanhempiani aina, onneksi sain pitää heidät kauan🥲
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee vähän aloituksen vierestä, mutta silti kaikille: hoitakaa paperit kuntoon ajoissa. Hoitotahto, edunvalvonta-asiat, testamentti. Säästytte monelta murheelta myöhemmin. Nämä ovat monille vaikeita asioita, siksi jokaisen kannattaisi hoitaa nämä kuntoon jo nuorina ja terveinä.
Kyllä. Ja henkivakuutus kannattaa ottaa ennen kuin itse sairastuu.
Jos vanhemmat saavat elää tilanne menee yleensä niin pitkälle että vanhempien kuolema on vaan helpotus. Muistisairaudet, masennus, sairaalajaksot, kotihoidon puute, oma syyllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös Keski-ikäinen ja hyväksynyt vanhempien kuolevaisuuden. Eri asia tietenkin jos kuolevat onnettomuuteen, mutta vanhuuteen kuolemisen hyväksyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on asenteissa paljon korjattavaa. Mikä siinä kuolemassa pelottaa? Sekö, ettei itse saa päättää kuoleeko? Tai että milloin kuolee? Sama vaikka pelkäisit auringon nousua. Yhtä paljon siihen voit vaikuttaa kuin kuolemaankin. Ilmeisesti nyky-yhteiskunta on opettanut ihmisistä niin ylimielisiä, että kuvittelevat saavansa kaiken haluamansa. Jopa kuolemattomuuden.
Se että sitten jää ihan yksin, ilman ketään ihmisiä elämään.
Mikäs siinä oman lapsen kuolemassa esim pelottaa? Niitä saa sentään uusia.
Haista nyt oma paskasi. Onko sinulta kuollut lapsia? Ei niitä saa lisää.
No saahan, jos on hedelmällisessä iässä. Voi myös adoptoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaisia ajatuksia. Äiti täyttää tänä vuonna 69 v. ja isä 75 v. Rakastan vanhempiani yli kaiken, enkä tiedä pystynkö jatkamaan elämääni sitten kun aika heistä jättää.
Mitä?!? Totta kai sinun on pystyttävä jatkamaan elämääsi vanhempiesi kuoleman jälkeen. Vai haluatko mieluummin kuolla ennen heitä? Mieti nyt vähän.
Minä ainakin haluan kuolla ennen vanhempiani. Jäisin tänne muuten ihan yksin, mt ongelmien, työttömyyden ja yksinäisyyden kanssa.
Ei meidän kaikkien ainoa ongelma vanhempien kuolemassa ole se että millaista voileipäkakkua pistetään pöytään hautajaisissa.
Ehkä sitä voisi jo alkaa silläkin tavalla valmistautua, että hankkii muitakin ihmisiä elämäänsä. Ystävät ovat tärkeitä. Kurjaa olisi varmaan olla ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat vanhenevat, eikä sille mitään voi. Mekin vanhenemme jos saamme elää.
Kuolemisesta pitäisi pystyä puhumaan, ja kun kuoleva haluaa ottaa sen puheeksi, häntä ei pitäisi vaientaa. Kuolema saa pelottaa kaikkia.
On sekä säälittävää että heikkolahjaista pelätä kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on asenteissa paljon korjattavaa. Mikä siinä kuolemassa pelottaa? Sekö, ettei itse saa päättää kuoleeko? Tai että milloin kuolee? Sama vaikka pelkäisit auringon nousua. Yhtä paljon siihen voit vaikuttaa kuin kuolemaankin. Ilmeisesti nyky-yhteiskunta on opettanut ihmisistä niin ylimielisiä, että kuvittelevat saavansa kaiken haluamansa. Jopa kuolemattomuuden.
Se että sitten jää ihan yksin, ilman ketään ihmisiä elämään.
Mikäs siinä oman lapsen kuolemassa esim pelottaa? Niitä saa sentään uusia.
Haista nyt oma paskasi. Onko sinulta kuollut lapsia? Ei niitä saa lisää.
No saahan, jos on hedelmällisessä iässä. Voi myös adoptoida.
Yksikään uusi lapsi ei korvaa kuollutta lasta. Minulta kuoli aikuinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaisia ajatuksia. Äiti täyttää tänä vuonna 69 v. ja isä 75 v. Rakastan vanhempiani yli kaiken, enkä tiedä pystynkö jatkamaan elämääni sitten kun aika heistä jättää.
Mitä?!? Totta kai sinun on pystyttävä jatkamaan elämääsi vanhempiesi kuoleman jälkeen. Vai haluatko mieluummin kuolla ennen heitä? Mieti nyt vähän.
Minä ainakin haluan kuolla ennen vanhempiani. Jäisin tänne muuten ihan yksin, mt ongelmien, työttömyyden ja yksinäisyyden kanssa.
Ei meidän kaikkien ainoa ongelma vanhempien kuolemassa ole se että millaista voileipäkakkua pistetään pöytään hautajaisissa.
Olet vapaa kuolemaan ennen vanhempiasi. Ei ole sinun ongelmasi miten raskaasti vanhempasi ottavat kuolemasi. Minä olen haudannut oman lapseni ja voin sanoa sinulle ettei ollut ihan kevyttä keittoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös Keski-ikäinen ja hyväksynyt vanhempien kuolevaisuuden. Eri asia tietenkin jos kuolevat onnettomuuteen, mutta vanhuuteen kuolemisen hyväksyn.
Pakko sinun on hyväksyä myös onnettomuudessa kuoleminen, tai jos heistä tulee henkirikoksen uhreja tai jos he tekevät itsemurhan. Kuolema on pakko hyväksyä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1) Mene terapian, jotain käsittelemättömyyttä tunteisiisi liittyy.
2) Hoida yhdessä kummankin vanhemman kanssa nyt hyvänä päivänä testamentti (jos sellaista halutaan), edunvalvontavaltuutus, valtakirjat kaikkialle, listatkaa yhdessä kaikki asiakkuudet ja sopimusnumerot jne., keskustele läpi paperille kirjattu hoitotahto, tehkää hautajais- ja muistitilaisuussuunnitelma virsien/musiikin, osallistujien ja vaatteiden tasolla. Varaudu ja työstä asiat ettei hädän hetkellä tule halvaannus. Ja kun ne on kaikki kunnossa, arki on noin satakertaa helpompaa.
3) Ole kiitollinen jokaisesta yhteisestä hetkestä ja siitä, että sinulla on hyvä ja läheinen suhde vanhempiisi.
Muuten silkkaa asiaa, mutta tuon terapian voi tunkea esimerkiksi ahteriin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä voisi jo alkaa silläkin tavalla valmistautua, että hankkii muitakin ihmisiä elämäänsä. Ystävät ovat tärkeitä. Kurjaa olisi varmaan olla ihan yksin.
Ei niitä ihmisiä noin vaan hankita elämään, 40 vuotta olen turhaan yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Mene terapian, jotain käsittelemättömyyttä tunteisiisi liittyy.
2) Hoida yhdessä kummankin vanhemman kanssa nyt hyvänä päivänä testamentti (jos sellaista halutaan), edunvalvontavaltuutus, valtakirjat kaikkialle, listatkaa yhdessä kaikki asiakkuudet ja sopimusnumerot jne., keskustele läpi paperille kirjattu hoitotahto, tehkää hautajais- ja muistitilaisuussuunnitelma virsien/musiikin, osallistujien ja vaatteiden tasolla. Varaudu ja työstä asiat ettei hädän hetkellä tule halvaannus. Ja kun ne on kaikki kunnossa, arki on noin satakertaa helpompaa.
3) Ole kiitollinen jokaisesta yhteisestä hetkestä ja siitä, että sinulla on hyvä ja läheinen suhde vanhempiisi.
Muuten silkkaa asiaa, mutta tuon terapian voi tunkea esimerkiksi ahteriin.
Joo, ei se terapia ole mikään ihmelääke joka asiaan. Ei se korvaa esim niitä kuolleita vanhempia, puolisoa, lasta tai auta köyhyyteen ja yksinäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on asenteissa paljon korjattavaa. Mikä siinä kuolemassa pelottaa? Sekö, ettei itse saa päättää kuoleeko? Tai että milloin kuolee? Sama vaikka pelkäisit auringon nousua. Yhtä paljon siihen voit vaikuttaa kuin kuolemaankin. Ilmeisesti nyky-yhteiskunta on opettanut ihmisistä niin ylimielisiä, että kuvittelevat saavansa kaiken haluamansa. Jopa kuolemattomuuden.
Se että sitten jää ihan yksin, ilman ketään ihmisiä elämään.
Mikäs siinä oman lapsen kuolemassa esim pelottaa? Niitä saa sentään uusia.
Haista nyt oma paskasi. Onko sinulta kuollut lapsia? Ei niitä saa lisää.
No saahan, jos on hedelmällisessä iässä. Voi myös adoptoida.
Ei se uusi lapsi ole tietenkään samanlainen kuin se kuollut lapsi, mutta toisin kuin uusia vanhempia, voi uusia lapsia periaatteessa tehdä/hankkia vaikka 20. Moni jolta kuolee lapsi, tekee uuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on asenteissa paljon korjattavaa. Mikä siinä kuolemassa pelottaa? Sekö, ettei itse saa päättää kuoleeko? Tai että milloin kuolee? Sama vaikka pelkäisit auringon nousua. Yhtä paljon siihen voit vaikuttaa kuin kuolemaankin. Ilmeisesti nyky-yhteiskunta on opettanut ihmisistä niin ylimielisiä, että kuvittelevat saavansa kaiken haluamansa. Jopa kuolemattomuuden.
Se että sitten jää ihan yksin, ilman ketään ihmisiä elämään.
Mikäs siinä oman lapsen kuolemassa esim pelottaa? Niitä saa sentään uusia.
Haista nyt oma paskasi. Onko sinulta kuollut lapsia? Ei niitä saa lisää.
Sinun kannattaisi hankkia ammattiapua sen sijaan, että haistattelet täällä muille.
Vierailija kirjoitti:
Joku lääkäri just kirjoitti että miten rasittavia on jo itsekin eläkkeellä olevat lapset jotka ei hyväksy vanhempansa kuolemaa, vanhemmat 95v. Vaativat kalliita hoitoja joita ei tietenkään anneta.
Jos itsekin on jo eläkeiässä, ymmärtää, että enemmän vuosia ja vuosikymmeniä on takana kuin edessä. Ehkä ajatusta omasta kuolemasta saa työnnettyä loitommaksi niin kauan kuin edellisen sukupolven edustaja on hengissä. Vaikka sitten väkisin, tiedottomana ja letkuissa.
Nyt menee vähän aloituksen vierestä, mutta silti kaikille: hoitakaa paperit kuntoon ajoissa. Hoitotahto, edunvalvonta-asiat, testamentti. Säästytte monelta murheelta myöhemmin. Nämä ovat monille vaikeita asioita, siksi jokaisen kannattaisi hoitaa nämä kuntoon jo nuorina ja terveinä.