Ystäväni perui kummiutensa kun tulevalla vauvallani todettiin downin syndrooma.
Ollaan siis oltu ystäviä lapsesta saakka ja silloin jo lupauduttu toistemme esikoisille kummeiksi.
Nt- ulltrassa vauvallani havaittiin sen verran niskaturvotusta, että tehtiin kromosomitestit, joiden tuloksena havaittiin ds.
Raskaus on sen verran pitkällä, joten en pysty sitä keskeyttämään vaikka lääketieteellisin perustein abortin saisinkin
Kun kerroin asiasta ystävälleni, hän suositteli minua keskeyttämään raskauden.
Kerroin hänelle että mieheni kanssa olemme päättäneet pitää lapsen, jolloin tämä Ystäväni sanoi, ettei halua ensimmäiseksi kummilapsekseen vammaista lasta
Hän haluaa terveen kummilapsen, jonka kanssa voi tehdä kivoja juttuja ja käydä kahviloissa ja konserteissa.
Sanoi vielä, että voi suostua kummiksi, jos joskus saan terveen vauvan.
Olen aivan järkyttynyt ja sanaton.
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni sisko on rinnekodissa töissä. Sanoi jokaisen down lapsea odottavan pitäisi käydä katsomassa menoa
Ap, tämä! Mene oikeasti katsomaan, millaisia ja missä oloissa ovat aikuiset down perimän saaneet. Se yksittäinen telkkarissa oleva down on todennäköisesti hyvin lievä muoto, jos osaa puhuakin ja on pystynyt käymään koulua. Mene katsomaan millaisia ovat ne tavalliset esim. 30-40 vuotiaat downit. Mieti haluatko 30v ja 40v päästä edelleen hoitaa jo aikuista lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Suvussani oli henkilö, jolla oli downin syndrooma. Voin sanoa, että hänen äitinsä oli katkera kiukkuinen vanhus joka uhrasi vuosikymmenet nuorimman lapsensa hoitamiseen. Myös parin sisaruksen elämä meni ihan raiteiltaan ja epäilemättä asiaan vaikutti tuon sisaruksen sairaus.
Kannattaisi vielä miettiä, haluatko elämääsi vuosikymmenien taakan, jota joudut hoitamaan loppuelämäsi jokaikisen päivän. Suvussani tuo taakka kesti yli 50 vuotta ja pilasi monta elämää.
Minun ystävällä on kolme lasta, yhdellä down. Ne kaksi tervettä lasta saavat hoitaa itse itsensä ja huolehtia toisistaan, kun äidin aika menee tämän aurinkoisen hoitoon. Terveet siis ovat ikäisekseen poikkeuksellisen omatoimisia. Perheen isä loikki karkuun jo vuosia sitten, eikä juuri ole näkyillyt.
Kaveri jaksaa kyllä omaa sädekehäänsä kiilottaa somessa, kuinka hän on vähän pyhempi kuin muut kun ei valinnut keskeytystä, vaan "otti vastaan" vammaisen lapsen. Seuraavaksi valittaa kun ei saa sossulta kaikkea mitä lapsi "tarvitsee", eikä hoitajaakaan saa kuin rahall. Sen muka-aurinkoisen lellityn prinsessan kiukuttelua ei kukaan jaksa katsella.
Islannissa ei synny down syndrooma lapsia, koska siellä raskauden aikana abortoidaan kaikki havaitut down syndrooma lapset. Miksei Suomessa pystytä samaan?
Vierailija kirjoitti:
Islannissa ei synny down syndrooma lapsia, koska siellä raskauden aikana abortoidaan kaikki havaitut down syndrooma lapset. Miksei Suomessa pystytä samaan?
No kun aurinkoisuus ja kaikki lapset ovat arvokkaita ja muuta todellisuudesta irrotettua lässytystä vammaisten ihanuudesta. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vastaatte satutädille?
On aloitus totta tai ei, aihe on mielenkiintoinen.
Tämä aloitus toki on trollin tuotos mutta mielestäni on epäeettistä tarkoituksella synnyttää lapsi, joka ei tule pärjäämään itsenäisesti koskaan vaan on aina muiden armoilla, joka ei varmuudella tule elämään lähellekään keskimääräistä eliniänodotetta, jolla suurella todennäköisyydellä tulee olemaan ikäviä ja mahdollisesti kivuliaita liitännäissairauksia ja joka tulee sairastumaan muistisairauteen ellei kuole hyvinkin nuorena sitä ennen.
Kuka haluaisi tällaisen elämän itselleen?
Eikö yhtään tuntuisi pahalta TIETÄÄ, että elää maksimissaan 55-vuotiaaksi ja, että erittäin erittäin suurella todennäköisyydellä viimeiset 10 vuotta siitä on Alzheimerin tauti?
Ei halunnut ap:n kaveri toimia ilmaisena vammaishoitajana?
Tökerö, tökerömpi, sun ystävä. Ei luonnollisesti tule kummiksi terveelle lapsellesikaan. Tsemppiä ja voimia! Selviätte varmasti. Eikä kuunnella täällä pelottelijoita! Käsittääkseni iso osa down-lapsista on rakastettuja aurinkoja.
ota yhteyttä daun yhdistykseen sieltä varmaan joku k.pää suostuu kummiksi olisi samalla vertais tukena saisit 2 kesseliä. kortonkin käytöllä olisit estänyt kusen lorahtamisen joukkoon.
Voi mitä kommentoijia täällä!
Jokainen tapaus on omanlaisensa. Ja kuka tahansa voi vammautua missä tahansa iässä. Kaikki on loppujen lopuksi aina siinä nk. korkeammassa kädessä.
Down-lapsissa on varmasti niin vaikeita kuin helppojakin tapauksia. Mutta : ihan niin kuin kaikissa muissakin lapsissa.
Jos tällä kummiksi aikoneella, mutta sen peruneella, on ollut mielikuvia siitä, miten hän sitten kummilapsensa kanssa viettää aikaa ja tekee kaikenlaista kivaa ja yhteistä, niin voi olla, että olisi voinut joutua vaikka katumaan. Kun ei ne lapset aina ole niin ihania ja suostuvaisia mihin vaan. Jotkut on varsinaisia kiusankappaleita, joita on vaikea miellyttää millään lailla. Oli sitten terve tai vammainen. Mitään ihannekuvia ei kannata etukäteen maalailla.
Down-lapsen kanssa kuitenkin todennäköisimmin olisi oikeasti mukavaa. Useimmiten he on kilttejä ja sopeutuvaisia, eivätkä vaadi sitä ja tätä. Jos tällainen lapsi on jouduttu laittamaan laitoshoitoon, he on varmasti sitten niitä hankalammin hoidettavia ja heillä voi olla muitakin oireyhtymiä kuin vain se down. Luulisin, että suurin osa heistä kuitenkin on ihan kotona kasvavia ja jotkut heistä kykenee jopa asumaan itsekseen, tietysti tarvitsevat jotain tukea arkeensa. Tällaisen tapauksen tunnen hyvin ja hänen kanssaan on ollut tosi helppoa, ihanan valoisa nuori ihminen ja lapsena kiltti ja aina ystävällinen ja iloinen.
Minusta tuo kummiehdokas menettää nyt jotain, mutta omahan on asiansa. Ehkä hän pelkää, ettei osaa suhtautua hyvin tähän lapseen. Minä en häntä pyytäisi enää seuraavan lapsen kummiksikaan. Ap löytää varmasti down-lapselleen kummit, jotka arvostavat niin kummilastaan kuin kummiuttaankin. Onnea ja kaikkea hyvää tuleville vanhemmille ja lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus toki on trollin tuotos mutta mielestäni on epäeettistä tarkoituksella synnyttää lapsi, joka ei tule pärjäämään itsenäisesti koskaan vaan on aina muiden armoilla, joka ei varmuudella tule elämään lähellekään keskimääräistä eliniänodotetta, jolla suurella todennäköisyydellä tulee olemaan ikäviä ja mahdollisesti kivuliaita liitännäissairauksia ja joka tulee sairastumaan muistisairauteen ellei kuole hyvinkin nuorena sitä ennen.
Kuka haluaisi tällaisen elämän itselleen?
Eikö yhtään tuntuisi pahalta TIETÄÄ, että elää maksimissaan 55-vuotiaaksi ja, että erittäin erittäin suurella todennäköisyydellä viimeiset 10 vuotta siitä on Alzheimerin tauti?
Monilla downeilla, ei toki kaikilla, on sydänongelmia. Tiedän down-tapauksen, joka on suoraan synnytyksestä viety sydänleikkaukseen. Kuoli muutaman vuoden ikäisenä ties monennenko sydänleikkauksen komplikaatioihin. Varmaan oli tosi antoisa elämä tuolla paralla.
Ymmärrettävää. Hän halusi elämänpituisen vastavuoroisen kummisuhteen. Downin kanssa se ei täysipainoisesti onnistu. Siinä kummi on lähinnä vain antaja.
Kurjaa sun ja sen lapsen kannalta tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei halunnut ap:n kaveri toimia ilmaisena vammaishoitajana?
Tämä riski on olemassa, kun ap sitten syyllistää koko tuttavapiiriä ilmaisiksi hoitajiksi, jotta saisi "omaa aikaa", kun on niin rankkaa kehitysvammaisen lapsen kanssa.
Suomalaisten naislasten tulisi antaa pillua vammaisille joka päivä. Toimintaa,! PS : haistaka pitkä paska!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää. Hän halusi elämänpituisen vastavuoroisen kummisuhteen. Downin kanssa se ei täysipainoisesti onnistu. Siinä kummi on lähinnä vain antaja.
Kurjaa sun ja sen lapsen kannalta tietenkin.
Kummisuhteen, jossa lapsi antaa jotain?
Olet vinksahtanut. Moisesta en ole koskaan kuullutkaan, edes terveiden keskuudessa.
Kummius yleensä on sitä että se Kummi on aktiivinen, tapaa ja muistaa, ei se lapsi.
Ja kun lapsi kasvaa, yleensä koko kummisuhde hyytyy. Noin se vaan menee.
Elinikäinen kummisuhde, anna mun nauraa. Unissasi, unissasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halunnut ap:n kaveri toimia ilmaisena vammaishoitajana?
Tämä riski on olemassa, kun ap sitten syyllistää koko tuttavapiiriä ilmaisiksi hoitajiksi, jotta saisi "omaa aikaa", kun on niin rankkaa kehitysvammaisen lapsen kanssa.
Mä epäilen myös tätä. Tämä voi olla ihan realistinenkin syy kieltäytymisen taustalla tässä ja ymmärrettävä toki.
Minulla on down lapsi ja huvikseen luin tämän ketjun läpi, aika karua millä tasolla on ihmisten suvaitsevaisuus vielä nykypäivänäkin. Ja tosi paljon ihan väärää tietoa kerrotaan totena tai mitään kokemusta ei downeista ole niin minä oon kuullut ja luullut. Mutta itse ajattelen et on ihan turhaa lähteä edes puolestelemaan tai kertomaan millaista on oikeasti kun on down lapsi. Asennevammaa ei vaan voi parantaa jos ei downiakaan.
Tunnen paljon eri laitoksissa asuvia. Mieti Ap vielä haluatko oikeasti loppuelämäsi ajan, 80-vuotiaanakin hoitaa ison miehen voimat omaavaa 6-vuotiasta?
Tekisipä saman teille asennevammaisille