Ystäväni perui kummiutensa kun tulevalla vauvallani todettiin downin syndrooma.

Vierailija kirjoitti:

Minun veljeni lapsella ei ole mitään adhd:tä kummempaa diagnoosia, niin tiedä sitten vaikka olisi vaikeampi tapaus ymmärtää ja jäsentää mistä on kyse. Erittäin ikävä asia ollut joka tapauksessa hänen kehittymättömyys. Eikä todellakaan ole asia josta suvussamme puhutaan ilolla ja lämmöllä. Myös aikuisten välit viilenneet huomattavasti tämän lapsen takia.

ADHD on lähinnä neroutta, down zundrooma on vastakohta; super-aasialaisuutta.

No, se on hänen valinta, jos teet toisen lapsen myöhemmin niin älä pyydä häntä ainakaan kummiksi. Down lapset ja aikuisetkin hauskoja ihmisiä, tiedän muutaman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin mieheni kanssa lentokentällä jonossa. Edessämme oli ehkä noin 20-25-vuotias down-poika vanhempineen. Poika oli tuijottanut minua jo jonkin aikaa, joten olo oli melkoisen vaivautunut.

Yhtäkkiä hän otti pari askelta ja tarrasi rintoihini. Olin aivan kauhuissani. Hänen vanhempansa siinä jotain hyssyttelivät "älähän nyt", mutta kumpikaan ei noteerannut minua eikä koko tapahtumaa sen kummemmin. Eivät pahoitelleet asiaa mitenkään, aivan kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Itse olisin vastaavassa tilanteessa pahoitellut asiaa syvästi ja kysynyt, onko hyökkäyksen kohteeksi oleva nainen kunnossa. 

Ei tuntunut ihan "mukavalta vekkulilta" tämä poika, eivätkä vanhempansakaan. Kammottava kokemus.

Eli mitään muuta vakavaa ei tapahtunut kuin se, että sinä et suvainnut toista ihmistä.

 

Voi kauheaa. Joku kiukutteleva pikkuneiti järkyttyy niin pahasti siitä, että Downin syndroomainen mies on vähän keppostellut ja kokeillut tissejä, että kyllä siitä nyt täytyy oikein elämää suurempi kysymys tehdä. 😂

Sen siitä saa, kun elämä on liian helppoa, eikä oikeita ongelmia ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hylkäävät todella helposti toisiansa ihan vain hetkellisten vaikeuksienkin takia, olkoon se mt-ongelmat, eroamiset, rahapula, fyysiset sairaudet... On hyvin luontainen reaktio hylkiä ihmisten seuraa, jotka vain kuluttavat omia voimavaroja ilman että mitään saa takaisin. Jos oma vanhempi sairastuu vaikka muistisairauteen ja alkaa solvaamaan ikävästi ja puhumaan sekavia, suhde muuttuu aika tavalla. Hoidetaan ns pakolliset velvollisuudet eikä jutella vanhaan malliin niitä näitä ja kuulumisia.

On todella typerää verrata syntymäsairasta ja lähtökohtaisesti tervettä. Ensimmäinen tapaus on valinta (jos ultrassa jo tiedetään) ja toinen on tragedia. Luonnollisesti vanhempien tehtävä on kasvattaa itsenäisesti pärjääviä jälkeläisiä, joilla on mahdollisuus myös saada jälkeläisiä. Luonnossa monet eläimet syövät tai hylkäävät vammaiset poikaset, sillä on turhaa omien resurssien tuhlausta hoivata poikasta josta ei ole eläjäksi, niiden

Ei ihme, että Leninit, Stalinit, Hitlerit, Putinit ja Pol Potit saavat mellastaa vapaasti. Siitä saamme kiittää kaltaisianne ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammainen lapsi ei kuulu tähän maailmaan.

 

 

Kuuluu yhtä paljon kun sinäkin!!!

Luontokin karsii yksilöt jotka viallisia. 

Kyllä - kuten sinut, koska et saa itse lapsia - luonto karsii 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammainen lapsi ei kuulu tähän maailmaan.

 

 

Kuuluu yhtä paljon kun sinäkin!!!

Luontokin karsii yksilöt jotka viallisia. 

Kyllä - kuten sinut, koska et saa itse lapsia - luonto karsii 

Luonto karsisi ihmiset jo keskimäärin 20-vuotiaina.

Ehkä kyse on siitä, että ap:n ystävä osaa jo aavistaa tulevaa; tungetaan hoitoon, kun "äippä" tarvitsee omaa aikaa. Tutullani on down-lapsi (yh) on melkein joka viikonloppu änkeämässä lastaan jonkun luokse hoidettavaksi, kun HÄNELLÄ on niiiin rankkaa. Kukaan ei (onneksi) suostu ja hänen iäkkäät vanhempansakin ovat jo kieltäytyneet ottamasta lasta hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni sisko on rinnekodissa töissä. Sanoi jokaisen down lapsea odottavan pitäisi käydä katsomassa menoa

Siinä mielessä kyllä, että näkisi miten hyvää elämää downit voivat elää verrattuna moneen muuhun Rinnekodin asukkaaseen. 

Kehitysvammaistenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

 Vastuullista olisi miettiä kuka downihmisestä huolehtii sitten kun on ikääntynyt/ vanha ja tarvitsee hoivaa. Iäkkäät vanhemmat eivät enää jaksa. Aivosäätiön mukaan kaikilla yli 60 v on dementia ja yleisin kuolinsyy alzheimer.

Jos downihminen elää 50-60 vuotiaaksi ovat vanhemmat noin 80 vuotiaita, tai kuolleita.

 

https://www.aivosaatio.fi/ajankohtaista/suomessa-asuu-noin-3-500-down-h…

Ei kaikille tule dementiaa.

Vierailija kirjoitti:

 En tiedä miksi tehdä omasta elämästä mahdollisimman hankalaa. Siis koko loppu elämästä. Synnyttämällä ehdoin tahdoin sairas lapsi. Terveenkin lapsen kasvattaminen on haastavaa, saatikka sitten sairaan. Nämähän harvoin itsenäistyvät ja vaikka itsenäistyvät, tarvitsevat siihen teidän ja yhteiskunnan tukea koko loppuelämän ajan. Entä jos hänkin haluaa lisääntyä tulevaisuudessa? Kai hänelläkin on siihen yhtäläinen oikeus kuin sinulla nyt?

Julkisuudessa näistä näytetään aina se 1% osuus, joka on iloinen ja pärjäävä. Loppu jää piiloon. Tutustumiskäynnit heidän laitoselämään pitäisi olla pakollisia teidän kaltaisille itsekkäille synnyttäjille.

Enää ei ole laitoksia vaan pieniä yksiköitä. Jokainen palvelukodissa asuva down liikkuu kyllä ihan näkyvillä kylillä ja tapahtumissa. Ei ole mitään laitosta, jossa 99% downeista riutuu sängyissä. Ihan oikeasti, käykää ihmiset kaikenlaisissa paikoissa joissa downeja voi tavata. Ryhmäkodit, asuntolat, koulut, työtoiminnat, harrastukset. Osan näkee töissään erilaisissa paikoissa. 

Kehitysvammaistenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

No, se on hänen valinta, jos teet toisen lapsen myöhemmin niin älä pyydä häntä ainakaan kummiksi. Down lapset ja aikuisetkin hauskoja ihmisiä, tiedän muutaman.

Juu, teiniraivoava 80 kg mies, joka ei ymmärrä puhetta, on niin hauska. Varsinkaan kun ei ymmärrä, että sitä pystyy nousevaa vehjettä ei saa kaupassa esitellä. Ai, että kun on hassu. 

T:Dawnin sisko

Tuleeko näitä downlapsia ultrista huolimatta? Sillä vaan mietin, että miten sitten tulevaisuus? Miten hoidot? Koulut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hyvä että tuli nyt ilmi, mikä tahditon, tunteeton urpo. Siinä taisi mennä se ystävyys. Hae vertaistukea down-lasten vanhemmilta. Paljon tsemppiä!

Miksi pitäisi hakea "vertaistukea" down-lasten vanhemmilta? Uskomaton kommentti. Sivusta 

Mitä et siis ymmärtänyt? Esim. Downiaiset-järjestössä on down-lasten vanhempia. Kyllä vertaistuessa on voimaa.

Ei todellakaan ole voimaa siinä, että joutuu kantamaan sadan muunkin murheet!

Oot vissiin aika tunnevammainen ja yksinäinen persu. Voi reppanaa. Täällähän sinä saat paljon vertaistukea yli laudan yli vuodon jälkeen.

Down lapset on ihania vekkuleita. Monesti myös aikuisina ihan työkykyisiä kansala

Kätilö-sarjassa (ylen areenalla) on se ihana nuori mies, Reggie, jolla on downin syndrooma. Hänestä on kasvanut loistava näyttelijä, nimi on Daniel Laurie. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sinulle itselle pientä reality checkiä. Käy vaikka tutustumassa aikuisten downien palvelutaloon. Ne söpöt pikku pallerot kun ennemmin tai myöhemmin kasvavat aikuisiksi ja elämä ei todellakaan ole ruusuista. T:hoitaja, joka ei ikinä itse tietoisesti synnyttäisi vammaista lasta.

Sen jälkeen voi käydä tutustumassa tavallisten nuorten nuorisokotiin, ehkä johonkin suljettuun osastoon, vankilaan ja vaikka huumeporukoihin. Siinä näkee heti, että myöskään kaikki terveeksi luokitellut eivät pärjää aina ihan ilman tukea ja apua.

 

Downsyndoomaisella on melkein aina vaikeaa. Harvalla on vain pieni vammaisuus. Varsinkin aikuiset down-miehet ovat haastavia ja usein väkivaltaisia. Suurin osa normaaleista lapsista eivät ala narkeiksi tai rikollisiksi. Todella typerä vertaus. Kun te tajuaisitte

Downit miehet mukaanlukien ovat erittäin harvoin väkivaltaisia.

Kehitysvammaistenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, se on hänen valinta, jos teet toisen lapsen myöhemmin niin älä pyydä häntä ainakaan kummiksi. Down lapset ja aikuisetkin hauskoja ihmisiä, tiedän muutaman.

Juu, teiniraivoava 80 kg mies, joka ei ymmärrä puhetta, on niin hauska. Varsinkaan kun ei ymmärrä, että sitä pystyy nousevaa vehjettä ei saa kaupassa esitellä. Ai, että kun on hassu. 

T:Dawnin sisko

Tuo on tietysti rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä, että ap:n ystävä osaa jo aavistaa tulevaa; tungetaan hoitoon, kun "äippä" tarvitsee omaa aikaa. Tutullani on down-lapsi (yh) on melkein joka viikonloppu änkeämässä lastaan jonkun luokse hoidettavaksi, kun HÄNELLÄ on niiiin rankkaa. Kukaan ei (onneksi) suostu ja hänen iäkkäät vanhempansakin ovat jo kieltäytyneet ottamasta lasta hoitoon. 

Miksei kukaan halua auttaa edes välillä? Ihan varmasti onkin rankkaa, kuten yksinhuoltajilla yleensä on, kun yksin on kaikesta vastuussa ja tässä tapauksessa vielä vammaisesta lapsesta. Eikö hän olisi ansainnut kerran pari vuodessa hengähdystauon?

olipa emä tymä kaveri.  lopeta sen kanssa ystävyys joka tuli nyt punnituksi. ai vammaisen kanssa ei voi leikkiä tai tehdä kivaa. tuli paha mieli sun puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko näitä downlapsia ultrista huolimatta? Sillä vaan mietin, että miten sitten tulevaisuus? Miten hoidot? Koulut?

Tuolla aiemmin jo kirjoitin että suurimmassa osassa maata on yhä käytössä sikiöseulonnat jotka löytää vaan 85-90% down lapsista raskausaikana.  Eli jopa 15 % näistä tulee yllärinä synnytyksessä. Tyksissä ja Satakunnassa on käytössä uudempi menetelmä joka löytää verikokeen perusteella jopa 99% down tapauksista.

Ymmärrys on lisääntynyt, mutta edelleen tämänkin ketjun perusteella on ihan vääriä kuvitelmia.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tietoisuus-downin-oireyhtymasta-on-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä, että ap:n ystävä osaa jo aavistaa tulevaa; tungetaan hoitoon, kun "äippä" tarvitsee omaa aikaa. Tutullani on down-lapsi (yh) on melkein joka viikonloppu änkeämässä lastaan jonkun luokse hoidettavaksi, kun HÄNELLÄ on niiiin rankkaa. Kukaan ei (onneksi) suostu ja hänen iäkkäät vanhempansakin ovat jo kieltäytyneet ottamasta lasta hoitoon. 

Miksei kukaan halua auttaa edes välillä? Ihan varmasti onkin rankkaa, kuten yksinhuoltajilla yleensä on, kun yksin on kaikesta vastuussa ja tässä tapauksessa vielä vammaisesta lapsesta. Eikö hän olisi ansainnut kerran pari vuodessa hengähdystauon?

Jos se olisikin harvoin, mutta hän on laittamassa joka vkl pe-su lastaan hoitoon jollekkin. Muutenkin lapsi on arkisin päivähoidossa ja erittäin haastava tapaus. Kuitenki lapsi on joka toinen kuukausi ns. tukiperheen luona muutaman päivän, että se siitä hengähdystauosta. Silloin menee "äipällä" lujaa.