Lääkärit leimaavat kaikki oireet mt-ongelmiksi

Valitettavasti lääketiede ei ole 100% eksakti tiede ja suurin osa lääkäreistä pyrkii toimimaan potilaiden parhaaksi. Diagnoosit ja sairaudet perustuvat todennäköisyyksiin, jotka perustuvat tutkimuksiin. Ainoa tutkimus, millä sepelvaltimouden ahtauma voidaan todeta varmasti on varjoainekuvaus, jossa katetri työnnetään sepelvaltimoihin. Toimenpiteeseen liittyy riski vakaviin komplikaatioihin. Jos on 30v nuori, jolla on rintakipuja tai muuta vastaavaa, mutta ekg ja labrat eivät näytä merkkejä sydämen sairaudesta, on aika korkea kynnys lähteä tekemään sepelvaltimoiden varjoainekuvausta varsinkaan ensisijaisena tutkimuksena. Ikävää, että kyseisessä tapauksessa meinasi käydä huonosti, mutta pitää olla melkoinen fakiirilääkäri terveyskeskuksessa, joka laittaa nuoren potilaan ilman kummempia seurauksia invasiivisiin tutkimuksiin, kun kaikki todennäköisyydet ovat sydäntapahtumaa vastaan ja oireet voisivat tässä tapauksessa hyvinkin selittyä muilla tekijöillä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tällaista asennevammaisuutta kohtaa paljon terveydenhuoltojärjestelmän piirissä. Eräällä tutulla oli puhjennut umpisuoli, ja hän meni oireineen sairaalaan. Noh hänellä on nuorempana ollut mt-taustaa niin iskivät sitten somaattisista oireista huolimatta psyykepuolelle. Siellä sitten kun tajuttiin mistä oli kyse, oli jo liian myöhäistä ja tämä tuttu valitettavasti menehtyi tuntikausien puhdistusleikkauksesta huolimatta :(

Samantyyppinen asia tapahtui minulle. Oli aiemmin ollut uupumusta, niin minut koitettiin saada psykologille. Syynä olikin kilpirauhasen vajaatoiminta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kun viimeksi kävin terveyskeskuslääkärillä viisi koetulosta oli reilust viitearvojen ulkopuolella.

Lääkäri vain sössötti sttä normaaleja ovat.

Kun kysyin että miksi sitten ne viiteeajat ylipäätään on, jos ne ei kuitenkaan ole rajoja, ei vastannut mitään.

Moni lääkäri myös keskustelee vain sen koneensa kanssa eikä potilaan. Ei edes katso päin.

Viitearvot perustuvat todennäköisyyslasketaan ja Gaussin käyrään. Potilaat kyselevät usein vähän koholla olevien transaminaasien perään ja syynä on yleensä ylipainosta aiheutuva rasvamaksa tai alkoholin käyttö. Hoito on laihdutus ja alkoholinkäytön lopetaminen mutta se liian vaikea toteuttaa. Mieluummin halutaan lisää tarpeettomia tutkimuksia kuten ylävatsan ultraääni. Sama pätee kolesteroliarvoihin eli syödään epäterveellisesti mutta ei haluta aloittaa lääkitystä. Miksi kontrolloida arvoja jos potilas ei ole valmis mihinkään muutokseen. Aivan turhaa kontrolloida mitään ja kuluttaa yhteiskunnan resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti lääketiede ei ole 100% eksakti tiede ja suurin osa lääkäreistä pyrkii toimimaan potilaiden parhaaksi. Diagnoosit ja sairaudet perustuvat todennäköisyyksiin, jotka perustuvat tutkimuksiin. Ainoa tutkimus, millä sepelvaltimouden ahtauma voidaan todeta varmasti on varjoainekuvaus, jossa katetri työnnetään sepelvaltimoihin. Toimenpiteeseen liittyy riski vakaviin komplikaatioihin. Jos on 30v nuori, jolla on rintakipuja tai muuta vastaavaa, mutta ekg ja labrat eivät näytä merkkejä sydämen sairaudesta, on aika korkea kynnys lähteä tekemään sepelvaltimoiden varjoainekuvausta varsinkaan ensisijaisena tutkimuksena. Ikävää, että kyseisessä tapauksessa meinasi käydä huonosti, mutta pitää olla melkoinen fakiirilääkäri terveyskeskuksessa, joka laittaa nuoren potilaan ilman kummempia seurauksia invasiivisiin tutkimuksiin, kun kaikki todennäköisyydet ovat sydäntapahtumaa vastaan ja oireet voisivat tässä tapauksessa hyvinkin selittyä muilla tekij

Suurinta osaa lääkäreistä ei kiinnosta potilas tippaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tällaista asennevammaisuutta kohtaa paljon terveydenhuoltojärjestelmän piirissä. Eräällä tutulla oli puhjennut umpisuoli, ja hän meni oireineen sairaalaan. Noh hänellä on nuorempana ollut mt-taustaa niin iskivät sitten somaattisista oireista huolimatta psyykepuolelle. Siellä sitten kun tajuttiin mistä oli kyse, oli jo liian myöhäistä ja tämä tuttu valitettavasti menehtyi tuntikausien puhdistusleikkauksesta huolimatta :(

Huolestuttavaa tässä on se että lääkärit eivät opi näistä virheistään vaan edelleen mt oireet ja diagnoosi ovat vapautus hoitovastuusta. Mistä tämä viha mt ongelmaisia kohtaan johtuu? Onko se pelkoa? Eihän se tartu. Onko se pelkoa että joutuu myöntämään ettei osaa mielen sairauksia hoitaa ja tulkita. Voisiko joku lääkäri vastata? Teitä ilmeisesti täällä on? Miksi te ette koskaan vastaa? Jos syy on johtamisessa ja ylempää tulevista määräyksistä, priorisointiohjeista tai mistä tahansa muusta, miksi ette kerro siitä? Hiljaisuus antaa sen kuvan että evvk.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se syy miksi terveydenhuolto on niin kuormittunut, tässäkin tapauksessa lääkärissä ravattiin äärettömän monta kertaa ihan turhaa. Itselläni on samankaltainen tarina, lopulta on löytynyt perinnöllinen sairaus ja aivoissa vika. Edelleen ohjeistus on itsellänikin, että mene päivystykseen jos olo on kehno. 

Jokaisella kansalaisella on oikeus turvattuun terveydenhuoltoon. Vielä 2000-luvun alussa ei kuormitusta ollut. Systeemi on nykyisin toimimaton ja hyvinvointivaltion terveydenhuolto on ajettu alas. Päivystys vasta kuormittunut nykyään onkin. Ei ole kansalaisten vika, jos aiemmin hienosti toiminut terveydenhuolto on pilattu. 

Ihmetyttä miten Suomessa on niin paljon mielisairaita. Puoli miljoonaa päästänsä sekaisin olevaa on niin huikea määrä että ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun viimeksi kävin terveyskeskuslääkärillä viisi koetulosta oli reilust viitearvojen ulkopuolella.

Lääkäri vain sössötti sttä normaaleja ovat.

Kun kysyin että miksi sitten ne viiteeajat ylipäätään on, jos ne ei kuitenkaan ole rajoja, ei vastannut mitään.

Moni lääkäri myös keskustelee vain sen koneensa kanssa eikä potilaan. Ei edes katso päin.

Viitearvot perustuvat todennäköisyyslasketaan ja Gaussin käyrään. Potilaat kyselevät usein vähän koholla olevien transaminaasien perään ja syynä on yleensä ylipainosta aiheutuva rasvamaksa tai alkoholin käyttö. Hoito on laihdutus ja alkoholinkäytön lopetaminen mutta se liian vaikea toteuttaa. Mieluummin halutaan lisää tarpeettomia tutkimuksia kuten ylävatsan ultraääni. Sama pätee kolesteroliarvoihin eli syödään epäterveellisesti mutta ei haluta aloittaa lääkitystä. Miksi kontrolloi

 

Niin, juu, alkoholinkäyttö, juu. Mulla oli kilpirauhastulehdus ja tk-lääkäri tosiaan leimasi alkoholistiksi. Onneksi oli rahaa mennä yksityiselle endokrinologille, joka antoi lähetteen Hyksiin.

Ei ne kohonneet maksa-arvot aina mistään alkoholista johdu. Ja menin muuten sille oikealle lääkärille niiden samaisten labra-arvojen kanssa. Hän vain osasi tulkita ne.

Parempi on, ettei hae mitään diagnooseja, ne diagnoosit sairastuttaa vaan lisää.

Täällä erottaakin rahvaan kansan ja sivistyneet toisistaan. Takerrutaan yksittäisten ihmisten tarinoihin kuin puoskarit konsanaan, lääkärit kyllä tietävät pääsääntöisesti mitä tekevät ja mikä on tilastollisesti todennäköistä milläkin oireilla. Eivät he pahuuttaan tee vääriä diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti tällaista asennevammaisuutta kohtaa paljon terveydenhuoltojärjestelmän piirissä. Eräällä tutulla oli puhjennut umpisuoli, ja hän meni oireineen sairaalaan. Noh hänellä on nuorempana ollut mt-taustaa niin iskivät sitten somaattisista oireista huolimatta psyykepuolelle. Siellä sitten kun tajuttiin mistä oli kyse, oli jo liian myöhäistä ja tämä tuttu valitettavasti menehtyi tuntikausien puhdistusleikkauksesta huolimatta :(

Huolestuttavaa tässä on se että lääkärit eivät opi näistä virheistään vaan edelleen mt oireet ja diagnoosi ovat vapautus hoitovastuusta. Mistä tämä viha mt ongelmaisia kohtaan johtuu? Onko se pelkoa? Eihän se tartu. Onko se pelkoa että joutuu myöntämään ettei osaa mielen sairauksia hoitaa ja tulkita. Voisiko joku lääkäri vastata? Teitä ilmeisesti täällä on? Miksi te ette koskaan vastaa? Jos syy on johtamisessa ja ylempää tulevista

Ja miksi lääkärit kirjaavat suorastaan valheellista tietoa potilaasta tai jättävät hyvin oleellisen tiedon kirjaamatta. Selitä siinä sitren seuraavalle lääkärille niitä kirjauksia, mikäli lääkäri edes kuuntelee. Mutta mikäs heidän on mukavaa palkkaa nostaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, no jos mitään vikaa ei näy missään kokeissa niin minkäs sitten lääkärinä itse tekisitte.

No minulla alkoivat oireet ensin ja myöhemmin näkyi viat verikokeissa. Että joskus näin ;) 

Niin? Eli sitten lääkäri osasi varmaankin paremmin hoitaa. Ettehän tekään nyt lääkärinä summassa voi alkaa määräämään mitään lääkkeita tai muuta jos kokeiden tuloksissa ei näy mitään. Ja kun oikeasti on myös potilaita jotka kuvittelee niitä vaivojaan tai ne aiheutuvat psyykkisistä ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun viimeksi kävin terveyskeskuslääkärillä viisi koetulosta oli reilust viitearvojen ulkopuolella.

Lääkäri vain sössötti sttä normaaleja ovat.

Kun kysyin että miksi sitten ne viiteeajat ylipäätään on, jos ne ei kuitenkaan ole rajoja, ei vastannut mitään.

Moni lääkäri myös keskustelee vain sen koneensa kanssa eikä potilaan. Ei edes katso päin.

Viitearvot perustuvat todennäköisyyslasketaan ja Gaussin käyrään. Potilaat kyselevät usein vähän koholla olevien transaminaasien perään ja syynä on yleensä ylipainosta aiheutuva rasvamaksa tai alkoholin käyttö. Hoito on laihdutus ja alkoholinkäytön lopetaminen mutta se liian vaikea toteuttaa. Mieluummin halutaan lisää tarpeettomia tutkimuksia kuten ylävatsan ultraääni. Sama pätee kolesteroliarvoihin eli syödään epäterveellisesti mutta ei haluta aloittaa lääkitystä. Miksi kontrolloi

Eipä lääkärit yleensä sano mitään tuollaista. Ne ei anna minkäänlaisia terveysneuvoja edes kysyttäessä. Jos menet kysymään miten voisit estää jonkun tilan kehittymisen vakavaksi sairaudeksi tai mitä toimenpiteitä sinun pitäisi tehdä arjessasi edistääksesi omaa terveyttäsi niin se lääkäri ei tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Mutta ne osaa määrätä ssri lääkkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti lääketiede ei ole 100% eksakti tiede ja suurin osa lääkäreistä pyrkii toimimaan potilaiden parhaaksi. Diagnoosit ja sairaudet perustuvat todennäköisyyksiin, jotka perustuvat tutkimuksiin. Ainoa tutkimus, millä sepelvaltimouden ahtauma voidaan todeta varmasti on varjoainekuvaus, jossa katetri työnnetään sepelvaltimoihin. Toimenpiteeseen liittyy riski vakaviin komplikaatioihin. Jos on 30v nuori, jolla on rintakipuja tai muuta vastaavaa, mutta ekg ja labrat eivät näytä merkkejä sydämen sairaudesta, on aika korkea kynnys lähteä tekemään sepelvaltimoiden varjoainekuvausta varsinkaan ensisijaisena tutkimuksena. Ikävää, että kyseisessä tapauksessa meinasi käydä huonosti, mutta pitää olla melkoinen fakiirilääkäri terveyskeskuksessa, joka laittaa nuoren potilaan ilman kummempia seurauksia invasiivisiin tutkimuksiin, kun kaikki todennäköisyydet ovat sydäntapahtumaa vastaan ja oireet voisivat tässä tapauksessa hyvinkin selittyä muilla tekij

Entäpä jos tämä potilas saisikin lähetteen kardiologille? Itselleni tehtiin varjoainekuvaus etukäteen ennen ablaatiota, johon kardiologi oli kirjoittanut lähetteen.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti lääketiede ei ole 100% eksakti tiede ja suurin osa lääkäreistä pyrkii toimimaan potilaiden parhaaksi. Diagnoosit ja sairaudet perustuvat todennäköisyyksiin, jotka perustuvat tutkimuksiin. Ainoa tutkimus, millä sepelvaltimouden ahtauma voidaan todeta varmasti on varjoainekuvaus, jossa katetri työnnetään sepelvaltimoihin. Toimenpiteeseen liittyy riski vakaviin komplikaatioihin. Jos on 30v nuori, jolla on rintakipuja tai muuta vastaavaa, mutta ekg ja labrat eivät näytä merkkejä sydämen sairaudesta, on aika korkea kynnys lähteä tekemään sepelvaltimoiden varjoainekuvausta varsinkaan ensisijaisena tutkimuksena. Ikävää, että kyseisessä tapauksessa meinasi käydä huonosti, mutta pitää olla melkoinen fakiirilääkäri terveyskeskuksessa, joka laittaa nuoren potilaan ilman kummempia seurauksia invasiivisiin tutkimuksiin, kun kaikki todennäköisyydet ovat sydäntapahtumaa vastaan ja oireet voisivat tässä tapauksessa hyvinkin selittyä muilla tekij

Eli kun jotain voisi ehkä selittää jotenkin muuen, se riittää sitten kaiken avun torppaamiseen mutta riittää visusti siihen, että lätkäistään mt-diagnoosi, joka taas ei vaadi mitään todennnäköisyyksiä? Kunhan vain lätkäistään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä erottaakin rahvaan kansan ja sivistyneet toisistaan. Takerrutaan yksittäisten ihmisten tarinoihin kuin puoskarit konsanaan, lääkärit kyllä tietävät pääsääntöisesti mitä tekevät ja mikä on tilastollisesti todennäköistä milläkin oireilla. Eivät he pahuuttaan tee vääriä diagnooseja.

Ei kukaan ole väittänytkään. He on on vain ammattitaidottomia, laiskoja ja kyvyttömiä kohtaamaan potilaan.

agenda?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmassa osassa tapauksissa kyse onkin mt-ongelmista eli todennäköisyydet puolella. Aika moni luulosairas ramppaa lääkärin puheille säännöllisesti, varsinkin jos lasku menee yhteiskunnan tai työnantajan piikkiin.

No minä esimerkiksi ramppasin hulluna lääkärillä endometrioosini kanssa. Siellä rampataan kun lääkärikunta vielä on sellaista, että se ei ala kumoamaan kollegan diagnoosia eli jos ketjun alussa joku mokaa, sitä mokaa sitten toistetaan, ettei vaan astuta kollegan varpaille.

Yksittäiset omakohtaiset tarinat ovat aina kiehtovia ja mielenkiintoisia, mutta lääkärit pelaavat aika paljon todennäköisyyksillä. Ensin poissuljetaan yleisimmät sairaudet/syyt, jotka usein liittyvät epämääräisissä oireissa mt-ongelmiin. Sitten kun poissuljettu ne, siirrytään tutkimaan harvinaisempia sairauksia.

Yleislääkärit eivät tunne harvinaisempia sairauksia. Potilaalle yleensä isketään mielialalääkeresepti. 

Eipä lääkärit yleensä sano mitään tuollaista. Ne ei anna minkäänlaisia terveysneuvoja edes kysyttäessä. Jos menet kysymään miten voisit estää jonkun tilan kehittymisen vakavaksi sairaudeksi tai mitä toimenpiteitä sinun pitäisi tehdä arjessasi edistääksesi omaa terveyttäsi niin se lääkäri ei tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Mutta ne osaa määrätä ssri lääkkeen. 

 

Kyllä sanovat. Olen monta mielenkiintoista keskustelua käynyt lääkäreiden kanssa Gaussin käyrästä, viitearvoista ja mihin perustaa oman diagnoosin. Täytyy riittää vaan sivistys ja tieto, heikolla koulupohjalla ei pysty tarkemmin keskustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, no jos mitään vikaa ei näy missään kokeissa niin minkäs sitten lääkärinä itse tekisitte.

Kuuntelisin potilasta ja käyttäisin ammattitaitoani. 

Helppo toki sanoa jos ei itse omaa mitään kyseisen alan ammattitaitoa ja jälkiviisaana voi aina sanoa että vikahan oli tietenkin se ja se.