Lääkärit leimaavat kaikki oireet mt-ongelmiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen menossa töihin ettei tule karenssia. Saatan yhtäkkiä nukahtaa, en pysy hereillä.

Mutta jos lääkärin mielestä terve niin.

Sama oli minulla ja kasa muitakin oireita. Mielenterveyspotilaaksi yrittivät kirjata väkisin. No myöhemmin selvisi mikä sairaus oli kyseessä. 

 

 

Itse luin kuvausta eräästä syövästä ja minulla samat oireet + tuo väsymys.

Anbulanssi sitten vie sairaalaan, jos jalat ei enää kanna.

 

 

 

Kävin joskus lääkärissä ja lääkäri ei ollut ihan varma onko ihosyöpää vai ei ja nyt tuo väsymys on jotain järkyttävää. Pelkään, että nukahdan sinne uuteen työpaikkaan.

 

          Ihosyöpä epäilyn takia otetaan näyte.

          Ihottumat hyvin harvoin ovat syöpää.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmassa osassa tapauksissa kyse onkin mt-ongelmista eli todennäköisyydet puolella. Aika moni luulosairas ramppaa lääkärin puheille säännöllisesti, varsinkin jos lasku menee yhteiskunnan tai työnantajan piikkiin.

Voi olla, että luulosairaat ramppaavat lääkärin puheilla säännöllisesti. Kuitenkin siellä ramppaavat myös monet oikeasti sairaat, joita ei oteta todesta ja siksi sairauksia ei saada hoidettua.

Tällaisen asenteellisuuden ja virkavelvollisuuden laiminlyönnin yleisyydestä pitäisi tehdä tutkivaa journalismia! Herättäisiin siihen miten potilaita kohdellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, no jos mitään vikaa ei näy missään kokeissa niin minkäs sitten lääkärinä itse tekisitte.

Uskoisin potilaan kertomaa. Päivittäisin osaamistani maailmalta. Suomessa hoidetaan verikoetuloksia, ei potilasta.

#kilpirauhaskiista

Isäni kuoli 2 kk sen jälkeen kun lääkäri oli sanonut, että "terve nuori mies, käsi puutuu koska nukut huonossa asennossa". Ruumiinavauksessa löytyi sepelvaltimotauti.

Tästä on aikaa jo vuosikymmeniä. Mutta näköjään asenne on edelleen TK:ssa sama.

Sukulaistäti - mielenterveys taustaa on- kävi useita kertoja terveyskeskuksessa valittamassa mahan alueen kipuja. Ei tutkimuksia. Lopulta hänen miehensä kyllästyi siihen, ettei apua saa ja lähti yhdessä vastaanotolle ja sanoi painokkaasti pari valittua sanaa lääkärille ja niin lähete saatiin erikoissairaanhoitoon. Löytyi laajalle levinnyt syöpä eikä täti elännyt enää kauaa tuon jälkeen.

Potilaita ei oikeestaan  "kohdella yhtään mitenkään"...

Sairas ihminen soittaa terv.keskuksen puhelimeen,  "olette jonossa "  täällä puolella Suomea jopa  yli tunnin.

Sitten vihdoin ja viimein  vastaa hoitaja,  toki hän ( yleensä) kuuntelee asiakasta, mutta kyllä  kaiken takaa vaistoaa  : Ei pidä tänne turhaan soitella.

Hoitaja sanoo kuitenkin  konsultoivansa lääkäriä, joka joutaa (?) perehtymään asiaasi ylihuomenna.  Ja lääkäri lähettää tekstiviestillä ohjeet, jos katsoo sen aiheelliseksi.  Ja Omakannasta voi lukea.

Hoito takkuaa. 

Vaivat pysyvät. 

Eikun uudestaan puhelinjonoon. Hyvällä tuurilla saatat päästä  terv.keskus lääkärille muutaman päivän kuluttua. Joka ohjeistaa ehkä labrakokeisiin ja/tai määrää lääkkeitä.

Tohtori sanoo:jos Vaivat jatkuvat,  tule uudestaan ...

Ja jos ne jatkuvat, sama soittorumba ja odottelu.

Pääset lääkäriin , et saa vieläkään LÄHETETTÄ Erikoissairaanhoitoon. 

Ehkä kolmannella kerralla  pääset jatkotutkimuksiin. Mutta, sielläkin tutkitaan ja kuvataan vain  PELKÄÄSTÄÄN SE KOHTA  mistä on lähetteessä  mainittu. Ei milliäkään muualta, vaikka potilas pyytäisi ja syy voi olla myös muualla oireisiin.

EI KÄY, sanoo Erikoislääkäri.  Tämä lähetteesi koskee vain tämän kohdan tutkimusta.  Mene kotiisi. Ala soitella siihen omaan terv.keskukseesi ja pyydä UUSI LÄHETE , sitten voi ultra-anturi liikkua pitemmälle.. tai Verisuonet ja sydän tutkimus aloitetaan, rajoitetusti tietysti.

Juokse joka välissä hakemaan oma lähete,  soita,  pyydä ja vaadi...  

Lääkäreitä ei ole, ei näy. Ainakaan osaavia lääkäreitä. Keikkalääkäreitä vois olla, mutta he ovat vai 2päivää viikossa töissä, kun ei tarvii olla enempää,  kun saavat sillä jo kuukauden palkkansa.

Ei hoitajia, ei lääkäreitä, ei tutkimuksiin. Mutta kehotetaan jo tässä välissä potilasta  käymään mielenterveyshoitajan juttusilla. Koska sinähän taidat olla ahdistunut !

Sote on läpeensä mätä organisaatio.  Jossa pikku-Pomoja, yli-Pomoja ja KAIKKIA POMOJA ja Johtajia riittää. He istuvat päivät pitkät kokouksissa ja nostavat korkeaa palkkaa.

Olen kyllä huomannut että Suomen terveydenhuolto on täysin p_stä. 

Tullut tietoiseksi kun seuraillut tuttujen kertomuksia ja erilaisia uutisia ja foorumeita. Ja koko ajan ollaan vaan ajamassa alas.  Siitä huolimatta jotkut vielä uhoaa miten Suomessa on maailman paras terveydenhuolto. Kuinka huono se sitten muussa maailmassa olisikaan!?

Itsellä krooninen sairaus jota hoidetaan täällä Eestissä missä asun  julkisessa terveydenhuollossa.  Vajaa kuusi vuotta sitten sain diagnoosin, ja siitä asti minulla on ollut yksi ja sama hoitava lääkäri, sairaalan poliklinikalla missä käyn kontrolleissa ja tutkimuksissa.  

En maksa lääkärinhoidosta enkä mistään tutkimuksista mitään. Lääkkeistä maksan omavastuun,  maksoin alusta alkaen. Mitään maksukatto-systeemiä ei ole.  Olen saanut erittäin hyvää hoitoa ja todellakin kaikki oireet aina  otettu todesta ja tutkittu. 

Meillä on myös omalääkärisysteemi.  Omalääkärin saa valita ja sekin on ilmainen.  Kuitenkaan Eesti ei ole rikas maa mutta nämä asiat on osattu hoitaa loistavasti.  Vasta reilun 30 vuotta ollut itsenäinen ja rakentanut pikavauhdilla tämän kaiken mitä nyt on. Suomi menee vain alaspäin kuin lehmän häntä. 

 Kannattaisi ymmärtää että ihminen on fyysinen psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Mitään osaa näistä ei voi erottaa.  Psyykkinen pahoinvointi vaikuttaa väistämättä myös kehoon. Kaikki nämä tulisi ottaa huomioon ihmistä hoidettaessa. 

Toisaalta jos sinulla on kovia kroonisia kipuja, se vaikuttaa väistämättä psyykeen eli  mielialaan -masennus.  Kivulias ihminen voi olla myös hyvin ärtynyt, jopa aggressiivinen. 

Jos sosiaalinen tilanteesi on huono, et voi hyvin.  Raskas elämäntilanne syö psyykeä joka taas vaikuttaa siihen minkälaiseksi olosi tunnet, ja voi ajan kuluessa johtaa sairastumiseen.

Näitä kun ei tajuta vaan tuijotetaan vain yhtä oiretta ei hoito  ja tutkimus ole tuloksellista.

Ikävä kyllä lääkäkoulutuksesssa keskitytään  oireitten hoitoon, ei opita näkemään ihmistä kokonaisuutena.  Sairaalassa olet  ysin kakkonen (huoneen 9 kakkospaikka)  tai maksa. Tai sappi jne.

Hoitajat jotka ovat potilasta lähinnä oppivat tuntemaan ihmisen, ja sitä kautta ymmärtämään suuria kokonaisuuksia.  Eräs lääkäri sanoi kerran, että lääkärikoulutukseen pitäisi pakollisena osana liittää  sairanhoitajana työskentely. Olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan diagnosoitu mt-tapaus, mutta erittäin toimintakykyinen ja työelämässä johtavassa asemassa. Yhden kerran olen saanut vähän ihmeellistä palvelua lääkäriltä tyylillä selkäkipu johtuu henkisestä puolesta. Annoin asiallista, mutta tiukkaa palautetta suoraan sekä lääkärille itselleen, että työterveyslääkäriaseman palautteeseen. Mitäpä erehtyivät kysymään onnistumisestaan. Tässä tapauksessa minulla siis oli jo magneettkyvassa todettu akuutissa vaiheessa oleva välilevynpullistuma. Oli muuten kipeä.

Ei ole sitä lääkäriä minulle enää tarjottu - ja sitä myöten selkäkipu on selkäkipua, ei stressiä tai muuten viiraa korvien välistä. Ne viiraamiset osaan jo tässä elämänvaiheessa erottaa ja ryhtyä ennakoitiin toimenpiteisiin ts. ymmärrän tilanteeni ja toimin sen mukaan. Mutta ko. lääkärin kohdalla oletan, että hän ei osannut suhtautua tällaiseen diagnoosilla olevaan hulluun tätiin 😂 nuori mies kuitenkin. Se meni

Mä olen päästäni ihan terve, mutta sairastuin sairauteen, jota osa lääkäreistä pitää luulotautina. Niinpä pidin huolta, että kun sairaus diagnosoitiin, mainitsin työtehtäväni siten, että se kuulostaa ns. hyvältä. En tiedä onko se auttanut, mutta ainakin työterveyden lääkärit ovat sen jälkeen olleet asiallisia.

Ikävää, että joutuu turvautumaan tällaiseen kikkailuun, jotta hoidetaan normaalisti, mutta minkäs teet.