Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yli 45-vuotiaina eronneet, kysymyksiä
14.07.2024 |
Saitteko uuden, sopivamman parisuhteen vai halusitteko elää yksin? Millaisia kommentteja kuulitte läheisiltänne erottuanne (ehkä pitkästä) parisuhteesta tai sitä harkitessanne? Jos teillä oli eron aikaan alaikäisiä lapsia, miten he ottivat muuttuneen tilanteen? Tuntuuko ero edelleen parhaalta vaihtoehdolta vai kadutteko sitä joskus? Millaiset välit exään? Muuttuivatko välit jommankumman tai molempien löydettyä uuden kumppanin? Onko elämä voittopuolisesti hyvää ilman eroon päättynyttä parisuhdetta?
Olen harkinnut jo pitkään eroamista. Minä haluaisin nykyistä paljon sosiaalisemman elämän, mutta joskus tuntuu, että olen liian "mökkiytynyt" aloittamaan kaikkea uudestaan. Aiemmin uskoin, että haluaisin elää ilman kumppania, jos tämä päättyy, mutta nyt en ole siitäkään varma. Kuitenkin itsetuntoni on tämän toimimattoman avioliiton jälkeen vähän huono, ja "markkina-arvoni" ei taida olla kummoinen. Pitäisikö vain uskaltaa repäistä itsensä irti limbosta?
Kommentit (86)
Erosin 47 vuotiaana. En ole saanut uutta suhdetta, en ole kyllä jaksanut enää edes yrittääkään.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se jollekin on paras siirto ikinä. Minulle ei. Mutta olenkin jätetty. Jättäjä useimmiten pääsee helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa täällä inistään? Itsestäni en (vielä) tiedä, haluaisinko enää vakavaa parisuhdetta, mutta kyllä sitä välillä kaipaa ihmisten sekaan. Ja mikäs sen hauskempaa kuin tutustua uuteen kiinnostavaan ihmiseen ja tuntea perhosten lepatusta mahanpohjassa. Ei siinä kohtaa tarvitse ajatella, että piloille tämä kuitenkin menee. En kyllä ajattelisi myöskään sitä, että tulevaisuudessa minun lapseni eivät perisi tulevan puolisoni omaisuutta, joten miksi vaivautua. :D Ja matkustelisinkin ehkä mielelläni uuden mielitietyn kanssa. Ei kai seurustelun tai avioliiton tarkoitus ole tuottaa rahallista hyötyä tai haittaa vaan iloa ja tunnetta, lisäarvoa elämään.
Helpompaa on siivota vuokrakaksio kuin miehen iso omakotitalo, joka menee perinnöksi miehen lapsille. Voi olla myös pihatyöt.
Vierailija kirjoitti:
Kiva olisi kuulla, onko joku aidosti ja sataprosenttisesti sitä mieltä, että eroaminen keski-ikäisenä oli paras siirto ikinä. Ja saiko jonkun ihanan uuden kumppanin, jos sellaisen vielä halusi?
Aivan paras siirto oli. Toki vielä liitossa ollessani yritin tosissani löytää positiivisen muutoksen niin itsessäni kuin kumppanissasi ja olosuhteissa. Kuusi vuotta yritin. Ehkä pari uutta mahdollisuutta annoin liikaa, mutta saatoin erota puhtain omatunnoin, en luovuttanut liian helpolla. Kolme ala-ikäistä lasta jäi minulle. 19 vuotta ehdittiin olla naimisissa. Jotkut hieman ihmettelivät, mutta kun olin selittänyt tilanteen, niin pelkkää positiivista tukea sain.
Muutos oli pelkästään positiivinen. Kotiin palasi ilo ja kepeys ja rentous, lasten kaverit tulivat kyläilemään ja yöpymään jne. Mies oli ollut sellainen energiasyöppö murjottaja, joka vei kaiken hapen ympäriltään. Oikeasti mukava ihminen, mutta ei pidempiaikaiseen kumppanuuteen eikä kokoaikaiseksi isäksi. Ollaan nykyään ihan hyviä ystäviä ja lapsilla okei välit häneen.
Tiedän, että olen itse hyvä kumppani ja kaipasin elämääni hyvää kumppanuutta, seksiä ja rakkautta, mutta eron myötä seulani on entistä tiukempi miesten suhteen. Erosta on nyt lähes kahdeksan vuotta ja tässä ajassa minulla on ollut pari friends with benefits säätöä hauskan pitoon, muutama puolen vuoden yritys oikeaan suhteeseen ja kolme vuotta sitten tapasin aivan ihanan miehen, jonka kanssa taidetaan jatkaa vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa täällä inistään? Itsestäni en (vielä) tiedä, haluaisinko enää vakavaa parisuhdetta, mutta kyllä sitä välillä kaipaa ihmisten sekaan. Ja mikäs sen hauskempaa kuin tutustua uuteen kiinnostavaan ihmiseen ja tuntea perhosten lepatusta mahanpohjassa. Ei siinä kohtaa tarvitse ajatella, että piloille tämä kuitenkin menee. En kyllä ajattelisi myöskään sitä, että tulevaisuudessa minun lapseni eivät perisi tulevan puolisoni omaisuutta, joten miksi vaivautua. :D Ja matkustelisinkin ehkä mielelläni uuden mielitietyn kanssa. Ei kai seurustelun tai avioliiton tarkoitus ole tuottaa rahallista hyötyä tai haittaa vaan iloa ja tunnetta, lisäarvoa elämään.
Helpompaa on siivota vuokrakaksio kuin miehen iso omakotitalo, joka menee perinnöksi miehen lapsille. Voi olla myös pihatyöt.
Nainen olisi pelkkä piika, varsinkaan, jos ei halua matkustaa.
Eri asunnot, molemmat siivoaa omat ja nähdään vain joskus. Mies tekee jouluruoat lapsilleen ja nainen omille lapsilleen.
Ei olla mikään aviopari kerran eikä ole yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua matkustella, koska ei ollut rahaa viedä omia lapsia ulkomaille ja jossain Espanjassa tulisi vain itku asiasta.
Ei yli 40-vuotiaiden parisuhteessa ole mitään järkeä, ei tule enää mitään häitä perintöjen takia, itse en halua avioehtoa, eu tehdä enää lapsia eikä matkustella.
Täh? Oikeastiko seurustella voi vain jos menee naimisiin ja on isot häät?
Olen viiskymppinen ja ihan tyytyväisenä tässä seurustelen niin että meillä on omat asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua matkustella, koska ei ollut rahaa viedä omia lapsia ulkomaille ja jossain Espanjassa tulisi vain itku asiasta.
Ei yli 40-vuotiaiden parisuhteessa ole mitään järkeä, ei tule enää mitään häitä perintöjen takia, itse en halua avioehtoa, eu tehdä enää lapsia eikä matkustella.
Täh? Oikeastiko seurustella voi vain jos menee naimisiin ja on isot häät?
Olen viiskymppinen ja ihan tyytyväisenä tässä seurustelen niin että meillä on omat asunnot.
No, en tiedä mitä tuollaisesta suhteesta saisin.
Itsellä vuokra-asunto ja olen kyllästynyt 100 % kaikenlaisiin ilmaistöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua matkustella, koska ei ollut rahaa viedä omia lapsia ulkomaille ja jossain Espanjassa tulisi vain itku asiasta.
Ei yli 40-vuotiaiden parisuhteessa ole mitään järkeä, ei tule enää mitään häitä perintöjen takia, itse en halua avioehtoa, eu tehdä enää lapsia eikä matkustella.
Täh? Oikeastiko seurustella voi vain jos menee naimisiin ja on isot häät?
Olen viiskymppinen ja ihan tyytyväisenä tässä seurustelen niin että meillä on omat asunnot.
No, en tiedä mitä tuollaisesta suhteesta saisin.
Itsellä vuokra-asunto ja olen kyllästynyt 100 % kaikenlaisiin ilmaistöihin.
Naisia halutaan tässä yhteiskunnassa vain hyväksikäyttää.
En tule hoitamaan eläkkeellä olevia vanhempia enkä tee mitään muitakaan ilmaistöitä enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua matkustella, koska ei ollut rahaa viedä omia lapsia ulkomaille ja jossain Espanjassa tulisi vain itku asiasta.
Ei yli 40-vuotiaiden parisuhteessa ole mitään järkeä, ei tule enää mitään häitä perintöjen takia, itse en halua avioehtoa, eu tehdä enää lapsia eikä matkustella.
Täh? Oikeastiko seurustella voi vain jos menee naimisiin ja on isot häät?
Olen viiskymppinen ja ihan tyytyväisenä tässä seurustelen niin että meillä on omat asunnot.
No, en tiedä mitä tuollaisesta suhteesta saisin.
Itsellä vuokra-asunto ja olen kyllästynyt 100 % kaikenlaisiin ilmaistöihin.
Naisia halutaan tässä yhteiskunnassa vain hyväksikäyttää.
Ei omistusasuntoa, ei ole saanut viedä omia lapsia ulkomaille.
En tee mitään ilmaistyötä vapaa-ajalla enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla, että monella asiat ovat järjestyneet eron jälkeen. Itse olen ehkä hieman pelännyt yksinäisyyttä, mutta toisaalta ehkä oikea yksinäisyys ei ole sen pahempi juttu kuin yksinäisyys parisuhteessa, jossa molemmat ovat luovuttaneet, jossa toiseen ei voi turvautua/tukeutua ja jossa kaikki työ (ja huvi) pitää tehdä itsekseen. :(
Ap
Siinä on ainakin yksi hyvä peruste: molemmat luovuttaneet ja toiseen ei voi enää tukeutua. Niin kauan kun on parisuhteessa, ei voi oikein lähteä hakemaan sitä tukea muualtakaan. Pitää vain roikkua siinä ja se voi olla yksinäistä. Se on vielä yksinäisempää kuin yksin, jolloin sitä tukea voi hakea mistä haluaa. Kukaan ei loukkaannu jos häivyt johonkin. Olet vapaa menemään.
En ole saanut omistusasuntoa enkä viedä omia lapsia ulkomaille ja nyt se on myöhäistä.
En todellakaan ole niin tyhmä, että menisin siivoamaan ilmaiseksi jonkun miehen asuntoa tai hoitaisin eläkkeellä olevia vanhempia, jotta sote johtajat pääsivät helpolla. En tule tekemään mitään noista.
Seurustella voin niin että nähdään joskus, mutta miehen kotona en kotitöitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut omistusasuntoa enkä viedä omia lapsia ulkomaille ja nyt se on myöhäistä.
En todellakaan ole niin tyhmä, että menisin siivoamaan ilmaiseksi jonkun miehen asuntoa tai hoitaisin eläkkeellä olevia vanhempia, jotta sote johtajat pääsivät helpolla. En tule tekemään mitään noista.
Seurustella voin niin että nähdään joskus, mutta miehen kotona en kotitöitä tee.
Ja jos mies joutuisi leikkaukseen mistä kotiutetaan nopeasti niin hän ottaa maksulliset hoitopalvelut.
En ole ilmainen piika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut omistusasuntoa enkä viedä omia lapsia ulkomaille ja nyt se on myöhäistä.
En todellakaan ole niin tyhmä, että menisin siivoamaan ilmaiseksi jonkun miehen asuntoa tai hoitaisin eläkkeellä olevia vanhempia, jotta sote johtajat pääsivät helpolla. En tule tekemään mitään noista.
Seurustella voin niin että nähdään joskus, mutta miehen kotona en kotitöitä tee.
Ja jos mies joutuisi leikkaukseen mistä kotiutetaan nopeasti niin hän ottaa maksulliset hoitopalvelut.
En ole ilmainen piika.
Mihin maailma joutuu, kun naiset ei tulevaisuudessa ala omaishoitajiksi, se edellyttää, että on saanut kasvattaa lapsia omistusasunnossa ja viedä ulkomaille.
Ei me naiset olla niin tyhmiä, että muutettaisiin miesten kanssa yhteen. Valtio hoitaa, jos tulee joku sairaus, me erotaan siinä vaiheessa miehestä, ei ole yhteistä asuntoa molempien nimissä.
Tämä tulee Suomelle kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole saanut omistusasuntoa enkä viedä omia lapsia ulkomaille ja nyt se on myöhäistä.
En todellakaan ole niin tyhmä, että menisin siivoamaan ilmaiseksi jonkun miehen asuntoa tai hoitaisin eläkkeellä olevia vanhempia, jotta sote johtajat pääsivät helpolla. En tule tekemään mitään noista.
Seurustella voin niin että nähdään joskus, mutta miehen kotona en kotitöitä tee.
Ja jos mies joutuisi leikkaukseen mistä kotiutetaan nopeasti niin hän ottaa maksulliset hoitopalvelut.
En ole ilmainen piika.
Mihin maailma joutuu, kun naiset ei tulevaisuudessa ala omaishoitajiksi, se edellyttää, että on saanut kasvattaa lapsia omistusasunnossa ja viedä ulkomaille.
Omistusasunnon pitää olla molempien nimissä, muuten asuntaan yksin vuokralla ja vain seurustellaan.
Ei aleta omaishoitajaksi. Jos miehelle tulee sairaus niin sitten erotaan
Tämä naisten huono kohtelu Suomessa tullaan vielä näkemään kasvavina sote kuluina.
Nykyiset eläkeläiset on puolisoidensa omaishoitajina, mutta heillä on omistusasuntoja ja mökkejä ja ovat päässeet matkustamaan.
Moni keski-ikäinen on ilman omistusasuntoa ja matkoja mikä tarkoittaa, että eivät toimi omaishoitajina tulevaisuudessa.
Valtio voi teettää palkatonta työkokeilua, mutta maksaa myöhemmin yksinäisten eläkeläisten hoidon, kun ei ole puolisoita omaishoitajina.
Vierailija kirjoitti:
Moni keski-ikäinen on ilman omistusasuntoa ja matkoja mikä tarkoittaa, että eivät toimi omaishoitajina tulevaisuudessa.
Valtio voi teettää palkatonta työkokeilua, mutta maksaa myöhemmin yksinäisten eläkeläisten hoidon, kun ei ole puolisoita omaishoitajina.
Jos miehen aikuiset lapset on töissä niin he ei ehdi hoitamaan.
On turhaa etsiä itselleen omaishoitajaa 50-60-vuotiaana, kukaan ei siihen ala.
Vierailija kirjoitti:
Läheltä seuranneena sanoisin, että ero voi olla todellakin siunaus. Eräs vaimo jäi kiinni uskottomuudesta, ja parisuhde oli sitten siitä poikki. Alkujärkytyksen jälkeen sopu palasi, kun he sopivat lasten asioista ja asumisjärjestelyistä. Sopivan palautumisajan jälkeen mies löysi elämänsä rakkauden. Molemmat olivat tapahtumien alkaessa noin 45-vuotiaita. Eniten kaikkia mietitytti, kuinka lapset sopeutuvat muutokseen. Onneksi melko hyvin.
Tämä tapaus sai minut miettimään, että ehkä osa parisuhteista on olemassa lastenhankintaa / ydinperheen perustamista varten, ja kun se on tehty - ja mahd. epäsopivaksi havaittu - on aika jatkaa eteenpäin ja kenties löytää joku, jonka kanssa ei ole yhteisten lasten tuomia jännitteitä ja riitoja. Ei sillä, että lapset pilaisivat mitään, he vain ehkä enemmänkin tuovat esiin aikuisten huonot ominaisuudet ja ns. kipupisteet. En kyllä usko, että uusperheetkään ovat mitään onnenkeitaita.
Läheltä seuranneena olen samaa mieltä: Ero voi olla paras ratkaisu ikinä. Ei enää miehen harjoittamaa henkistä väkivaltaa, erolla ja vainoamisella uhkailua, raivokohtauksia, vaatteiden repimisiä, haukkumista, lasten kaltoin kohtelua, ei manipulointia, ei kännioksennusten siivoamista, ei jatkuvaa viinan kittailun todistamista, ei taloudellista vallankäyttöä, ei pelkoa eikä pahoinvointia, ei itsetunnon tuhoamista, ei mitään siitä karmeasta kurasta, jota joutui nielemään vuosikaudet.
Ja kun lapset kasvoivat, ei tarvinnut kuunnella enää p--kajuttuja ja pelotteluja. Ihana vapaus ja rauha ja rakkaus, joka antoi lähtösysäyksen erolle, on kestänyt jo kauan.
Kaikki ulkopuoliset olivat sitä mieltä, että onpa ihana mies, mutta hyvin harva tiesi totuuden!
Eivät lapset todellakaan pilaa mitään, jotkut eivät vain tajua, miten suuri rikkaus lapset ja puoliso ovat ja että perhettä pitäisi kohdella hyvin. Jotkut ihmiset eivät tätä tajua. Tällaisten ihmisten ei koskaan pitäisi hankkia perhettä.
No, oman osansa raivosta ja rähinästä on saanut kuuleman mukaan myös miehen uusi puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni keski-ikäinen on ilman omistusasuntoa ja matkoja mikä tarkoittaa, että eivät toimi omaishoitajina tulevaisuudessa.
Valtio voi teettää palkatonta työkokeilua, mutta maksaa myöhemmin yksinäisten eläkeläisten hoidon, kun ei ole puolisoita omaishoitajina.
Kun nykyiset keski-ikäiset ovat eläkeiässä on eläkeläisten määrä isompi kuin nyt.
Naisystävän ei tarvitse alkaa omaishoitajaksi, ei ole yhteistä omaisuutta eikä lapsia.
En mene enää koskaan naimisiin.
Jos seurustelen ja mies sairastuu niin eroan ja hankin uuden miehen tai olen yksin.
Hallitus leikkaa asumistukea ja soviteltua päivärahaa ja ansiosidonnaista ja maksaa kalliisti tulevaisuudessa eläkeläisten hoidosta tai sitten eläkeläiset on hoitamatta.
Ei ole omaishoitajia niin paljon kuin nyt.
Jos miehen aikuiset lapset on töissä niin he ei ehdi hoitamaan.
On turhaa etsiä itselleen omaishoitajaa 50-60-vuotiaana, kukaan ei siihen ala.
Erosin 46v pitkästä avioliitosta. Olen uudessa avioliitossa koska sattui hyvä mies kohdalle. Entisen miehen kanssa asialliset välit. Lapsetkin voi hyvin. Viiikko-viikko hoidettiin eton jälkeen . Molemmat jo nyt täysi-ikäisiä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hittoa täällä inistään? Itsestäni en (vielä) tiedä, haluaisinko enää vakavaa parisuhdetta, mutta kyllä sitä välillä kaipaa ihmisten sekaan. Ja mikäs sen hauskempaa kuin tutustua uuteen kiinnostavaan ihmiseen ja tuntea perhosten lepatusta mahanpohjassa. Ei siinä kohtaa tarvitse ajatella, että piloille tämä kuitenkin menee. En kyllä ajattelisi myöskään sitä, että tulevaisuudessa minun lapseni eivät perisi tulevan puolisoni omaisuutta, joten miksi vaivautua. :D Ja matkustelisinkin ehkä mielelläni uuden mielitietyn kanssa. Ei kai seurustelun tai avioliiton tarkoitus ole tuottaa rahallista hyötyä tai haittaa vaan iloa ja tunnetta, lisäarvoa elämään.