Yli 45-vuotiaina eronneet, kysymyksiä

Vierailija kirjoitti:

Luin aloitukseni uudestaan, enkä kyllä löytänyt mitään viitteitä siitä, että jossain olisi mainittu naisia, miehiä tai muita viitteitä sukupuolesta. :D

 

Ap

Olet kalastamassa kommentteja tuolle sepitteelliselle tarinallesi. Millainen tekee tuota?

Avaus on trollaus ja huijaus

Vierailija kirjoitti:

Kiva olisi kuulla, onko joku aidosti ja sataprosenttisesti sitä mieltä, että eroaminen keski-ikäisenä oli paras siirto ikinä. Ja saiko jonkun ihanan uuden kumppanin, jos sellaisen vielä halusi?

Apn alter ego varmaan näpyttelee tuohon sopivan fantasiaa olevan sepitelmän.

Järkevää oli erota miehestä, joka osoittautui luonnehäiriöiseksi. Sain vapauden, ja oman minuuteni takaisin erossa. 

Meillä oli rakkautta, ystävyyttä, mutta kuulemma rakkauden alkuhuuma puuttui mieheni mielestä. Jännä juttu sinänsä yli 25 vuotta pitkässä parisuhteessa.

Lapsilla ei mitään väliä, kun mielenterveysongelmista kärsivä nainen (joka pettäjä itsekin) sai kerrottua miehelleni, että hänellä on paha olla meidän suhteessamme. Kyseinen nainen ilmeisesti kuvitteli, että mielenterveysongelmansa paranevat pettämällä, eroamalla ja perheitä rikkomalla, mutta näin ei käynyt. Kaiken huipuksi naiselle on kerrottu tai hän on omassa päässään saanut päähänsä, että minä olisi kiristäjä (ilmeisesti lapsilla kiristäjä), katkera, valehtelija ja pettäjä. Kyllä ne valehtelijat ja pettäjät ovat ihan muita henkilöitä kuin minä.



Olen varma, että mieheni olisi minut jättänyt, jos meidän suhteessa olisi oikeasti ollut jotain vikaa. Hänkin kärsii masennuksesta, mutta ei suostu asiaa myöntämään. Onhan se alkuhuuma varmaan jonkinlainen masennuslääke sitten hetken aikaa.



Parisuhteen pitäisi perustua luottamukseen, mitä tuo valehteluun ja pettämiseen perustuva kuvio ei ole, tuskin tuosta tulee pitkäikäistä kuviota.



Terveisiä vaan jos tunnistat itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Järkevää oli erota miehestä, joka osoittautui luonnehäiriöiseksi. Sain vapauden, ja oman minuuteni takaisin erossa. 

Juuri näin. Ei personaaltaan häiriöisten kanssa pidä kenenkään olla sekuntiakaan.

Minä erosin koska ex juopotteli liikaa eikä sillä ollut aikaa minulle. Aloin olee sitten tutun ja turvallisen kaverimiehen kanssa. Ehdotin sille seksisuhdetta mutta se muuttui seurusteluksi. Kaveri miehellä on aikaa minulle ja tietää mitä seurustelu on. En tarkoita että pitää olla koko ajan yhdessä mutta kuitenkin niin että tapaillaan säännöllisesti.

Itse erosin lasteni isästä jo 35-vuotiaana. Olin sitten 7 vuotta uudessa suhteessa, josta erosin ollessani 46. Elämäni rakkauden tapasin muutamaa kuukautta myöhemmin. 

En ole katunut kumpaakaan eroa. En edes ennen tätä elämäni miestä. Eka ero pelotti, toka ei enää. Siinä vaiheessa ajattelin että jos tää on se mitä mulle on tarjolla (sellaista kädenlämpöistä), unohdetaan miehet kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin lasteni isästä jo 35-vuotiaana. Olin sitten 7 vuotta uudessa suhteessa, josta erosin ollessani 46. Elämäni rakkauden tapasin muutamaa kuukautta myöhemmin. 

En ole katunut kumpaakaan eroa. En edes ennen tätä elämäni miestä. Eka ero pelotti, toka ei enää. Siinä vaiheessa ajattelin että jos tää on se mitä mulle on tarjolla (sellaista kädenlämpöistä), unohdetaan miehet kokonaan. 

Sarjaeroaja siis olet

Vierailija kirjoitti:

Kiva olisi kuulla, onko joku aidosti ja sataprosenttisesti sitä mieltä, että eroaminen keski-ikäisenä oli paras siirto ikinä. Ja saiko jonkun ihanan uuden kumppanin, jos sellaisen vielä halusi?

Oli paras siirto. Uutta kumppania en todellakaan halua, sen verran kivaa elää itselleen/itsekseen. Joskus toki tulee aikoja, että kaipaisi jonkun, jonka kanssa jakaa arjen ajatuksiaan, mutta ei parisuhde mielessä. 

Minä erosin 30 v (!) tapasuhteesta ja nyt minulla on viisi rakastajaa Gambiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin lasteni isästä jo 35-vuotiaana. Olin sitten 7 vuotta uudessa suhteessa, josta erosin ollessani 46. Elämäni rakkauden tapasin muutamaa kuukautta myöhemmin. 

En ole katunut kumpaakaan eroa. En edes ennen tätä elämäni miestä. Eka ero pelotti, toka ei enää. Siinä vaiheessa ajattelin että jos tää on se mitä mulle on tarjolla (sellaista kädenlämpöistä), unohdetaan miehet kokonaan. 

Sarjaeroaja siis olet

Olen valinnut vääriä miehiä. Tyytynyt sellaiseen joka ei vastannut sitä mitä aidosti halusin. Ehkä en ollut rehellinen edes itselleni sen suhteen. Jos olisin tiennyt, miltä aito rakkaussuhde tuntuu, olisin varmaan jäänyt odottamaan sitä.

Lähetän täydellisille ihmisille lämpimiä ajatuksia. Itse en ole ollut täydellinen koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin lasteni isästä jo 35-vuotiaana. Olin sitten 7 vuotta uudessa suhteessa, josta erosin ollessani 46. Elämäni rakkauden tapasin muutamaa kuukautta myöhemmin. 

En ole katunut kumpaakaan eroa. En edes ennen tätä elämäni miestä. Eka ero pelotti, toka ei enää. Siinä vaiheessa ajattelin että jos tää on se mitä mulle on tarjolla (sellaista kädenlämpöistä), unohdetaan miehet kokonaan. 

Sarjaeroaja siis olet

Olen valinnut vääriä miehiä. Tyytynyt sellaiseen joka ei vastannut sitä mitä aidosti halusin. Ehkä en ollut rehellinen edes itselleni sen suhteen. Jos olisin tiennyt, miltä aito rakkaussuhde tuntuu, olisin varmaan jäänyt odottamaan sitä.

Lähetän täydellisille ihmisille lämpimiä ajatuksia. Itse en ole ollut täydellinen koskaan. 

Narskutarallaa sullekin

Voithan muuttaa omillesi ja miettiä asioita. Olen asunut asumuserossa vähän liian pitkään ja lapset jo omillaan, mutta taloudellisista ym. syistä en ole saanut erottua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin lasteni isästä jo 35-vuotiaana. Olin sitten 7 vuotta uudessa suhteessa, josta erosin ollessani 46. Elämäni rakkauden tapasin muutamaa kuukautta myöhemmin. 

En ole katunut kumpaakaan eroa. En edes ennen tätä elämäni miestä. Eka ero pelotti, toka ei enää. Siinä vaiheessa ajattelin että jos tää on se mitä mulle on tarjolla (sellaista kädenlämpöistä), unohdetaan miehet kokonaan. 

Sarjaeroaja siis olet

Olen valinnut vääriä miehiä. Tyytynyt sellaiseen joka ei vastannut sitä mitä aidosti halusin. Ehkä en ollut rehellinen edes itselleni sen suhteen. Jos olisin tiennyt, miltä aito rakkaussuhde tuntuu, olisin varmaan jäänyt odottamaan sitä.

Lähetän täydellisille ihmisille lämpimiä ajatuksia. Itse en ole ollut täydellinen koskaan. 

Ovatko rakkausihmiset sinulle vaihdettavia esineitä? Kuin Ikeasta saatavia huonekaluja?

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin 30 v (!) tapasuhteesta ja nyt minulla on viisi rakastajaa Gambiasta.

Polyamorinen systeemi voisikin olla ihan hyvä ajatus. Olen harkinnut myös swingerbileitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin 30 v (!) tapasuhteesta ja nyt minulla on viisi rakastajaa Gambiasta.

 

Polyamorinen systeemi voisikin olla ihan hyvä ajatus. Olen harkinnut myös swingerbileitä.

Oletko vielä kaapissa?

Vierailija kirjoitti:

Kiva olisi kuulla, onko joku aidosti ja sataprosenttisesti sitä mieltä, että eroaminen keski-ikäisenä oli paras siirto ikinä. Ja saiko jonkun ihanan uuden kumppanin, jos sellaisen vielä halusi?

Minä erosin 40v kynnyksellä. Ja olen edelleen sitä mieltä, että ero oli ehdottomasti paras päätös, enkä oli katunut sitä hetkeäkään. Eron jälkeen ex-mies teki lopullisesti käytöksellään selväksi, että ero oli ainoa järkevä vaihtoehto ja näin konkreettisesti, minkälaisesta ihmisestä erosin. Ainoa asia, mitä olen katunut on se, etten tehnyt sitä jo aiemmin. Mutta toisaalta ratkaisu oli loppuun asti kaikin tavoin mietitty ja läpi käyty.

Meidän liiton loppuvuodet olivat ankeita, miehellä vahvasti manipuloivaa ja itsekeskeistä käytöstä, alkoholin liikakäyttöä ja minuun kohdistuvaa arvostamattomuutta monessa asiassa, vaikka kelpasin muuten huolehtimaan kuitenkin täysin arjen pyörimisestä ja siihen liittyvistä hoidettavista asioista. Eron ensimmäiset vuodet olivat vielä ankeampia, koska ex jatkoi törkeää "ylikävelyä", tosksiat käytöstä minua kohtaan ja muita edesottamuksiaan etenkin lapsiin liittyvissä asioissa ja manipuloi lapsia minua vastaan jne. Jaksaminen ja kaikesta ylipääseminen oli välillä todella koetuksella sen vuoksi, mutta hain tilanteessa myös apua. Niistäkin vuosista selvittiin ja olen erityisen tyytyväinen kaiken tuon kauheuden jälkeen, että pääsin miehestä eroon, vaikka nuorimman lapsen vuoksi joudun vielä toistaiseksi yhteydessä säännöllisesti olemaankin. Välit exän kanssa ovat onneksi tätä nykyä myös jo parantuneet.

Löysin puolen vuoden sisällä erosta suhteen, joka kesti 6 vuotta. Suhteessa oli paljon hyvää ja se samalla korjasi hyvällä tavalla avioliiton jättämiä säröjä ja itsetuntoa, vaikka ei mikään laastarisuhde ollutkaan. Sen jälkeen ajattelin olevani yksin ja eläväni ilman suhdetta, ellei nyt ihan joku huipputyyppi tulisi jostakin eteen. Etsimällä etsien en suhdetta etsinyt tai kaivannut. Ja viime kesänä tuollainen huipputyyppi tuli kuin tulikin elämääni. Vuosi on vierähtänyt huomaamatta ja olen ollut ihmeissäni siitä, miten nopeasti kaikki on loksahtanut kohdilleen ilman mitään toksisia kuvioita. Kaikki on vaan helppoa ja suhteessa on hyvä olla. Olemme etäsuhteessa ja asumme reilu 200km:n päässä toisistamme. Silloin kun saamme yhdessä olla on yhteinen aika aina erityistä ja hyvää sittenkin, kun se on ihan tavallista arjen yhdessä oloa ja tekemistä. Tällaistakin voi siis tapahtua.

Tilanteet on silti aina yksilöllisiä ja jokaisen täytyy pohtia kohdallaan eron hyvät ja huonot puolet sekä se, olisiko suhteelle tehtävissä jotakin vielä. Mikäli muut toksiset kuviot puuttuvat, eikä suuria suhdetta rasittavia oikeita ongelmia ole vaan ne ovat esim. etääntymistä, lämmön ja läheisyyden loppumista tms., niin niillehän voisi ratkaisu löytyä, jos siihen on yhteistä tahtoa. Omalla kohdallani liitossa oli niin suuria todellisia ongelmia, joihin ei ratkaisua olisi tullut koskaan, ettei lopulta oikeastaan muuta vaihtoehtoa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aloitukseni uudestaan, enkä kyllä löytänyt mitään viitteitä siitä, että jossain olisi mainittu naisia, miehiä tai muita viitteitä sukupuolesta. :D

 

Ap

 

Kyllähän tuosta tekstistä selvästi näkyy läpi naisen epävarmuus. Kun mies saa tarpeekseen, hän vain kerää tavaransa ja lähtee vilkuilematta taakse tai sivuille.

Jep, mies ei mieti eroa muuta kuin korkeintaan rahan kannalta ja sitä kuinka nopeasti löytää jonkun sänkyyn.

Kiva kuulla, että monella asiat ovat järjestyneet eron jälkeen. Itse olen ehkä hieman pelännyt yksinäisyyttä, mutta toisaalta ehkä oikea yksinäisyys ei ole sen pahempi juttu kuin yksinäisyys parisuhteessa, jossa molemmat ovat luovuttaneet, jossa toiseen ei voi turvautua/tukeutua ja jossa kaikki työ (ja huvi) pitää tehdä itsekseen. :(

Ap