Nainen, seurustelisitko miehen kanssa, joka ei suostu elättämään sinua?

Miksi pitäisi?

Jos mies ei maksa ensitreffeillä niin se on pihi ja sellaista en huoli!

Ei kai seurustellessa kukaan elätä ketään... Suomessa on muutenkin sosiaaliturva tulottomia varten, joten en ihan ymmärrä kysymystä.

Ois se outoo olla sellaisen kanssa, mutta ehkä voisin.

En seurustelisi kenenkään kanssa, joka yrittää elättää minua. En halua mitään lapsi-vanhempi riippuvuussuhteita, vaan kahden tasavertaisen aikuisen suhteen. 

Voisin. Mutta en minä myöskään yhteen muuttaisi eli ilmaissisäkköäkään mies ei minusta saisi! Myöskään seksiä ennen avioliittoa ei heru, joten seksuaalista hyväksikäyttöäkään mies ei minusta onnistuisi saamaan.

Saan kelasta ihan hyvin kun mulla on kolme lasta niin ihan hyvin voisin. Minusta se, että löytää isän lapsille on tärkeempää kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Voisin. Mutta en minä myöskään yhteen muuttaisi eli ilmaissisäkköäkään mies ei minusta saisi! Myöskään seksiä ennen avioliittoa ei heru, joten seksuaalista hyväksikäyttöäkään mies ei minusta onnistuisi saamaan.

Ootpa ilkee. 😟

Kysymys on outo. En ole koskaan ajatellut jonkun miehen elättävän minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin. Mutta en minä myöskään yhteen muuttaisi eli ilmaissisäkköäkään mies ei minusta saisi! Myöskään seksiä ennen avioliittoa ei heru, joten seksuaalista hyväksikäyttöäkään mies ei minusta onnistuisi saamaan.

Ootpa ilkee. 😟

Kiltti nainen ois kyl kiva, mutta näitä katkeria on vaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai seurustellessa kukaan elätä ketään... Suomessa on muutenkin sosiaaliturva tulottomia varten, joten en ihan ymmärrä kysymystä.

Ei, mutta jo avoliitto estää toimeentulotuen ja monissa tapauksissa myös asumistuen saamisen. Eli käytännössä valtio olettaa että avopuoliso elättää tulottoman kumppanin, vaikka kyse olisi kahdesta 18 vuotiaasta jotka kokeilevat yhdessä asumista.

0/5

En todellakaan. Jos tulee tilanne, että jompi kumpi menettää työnsä, kyllä silloin toinen ottaa isomman vastuun taloudesta. Kun perustan yhteisen talouden jonkun kanssa, niin se sitten on yhteinen. Hyvin harvoin niin on, ettei toisella olisi mitään tuloja, mutta se on helposti vain Kelan työttömyysetuus joka on vain n. 600€/netto, ja koska puoliso on töissä, ei saa asumistukea tai toimeentulotukea, koska laki katsoo että puolisoilla on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus.

Jos tämä olisi miehelle joku kynnyskysymys, niin tietäisin ettei hän rakasta minua. Minä olen ollut mieheni kanssa puolet elämästäni, ja olen ollut lasten kanssa kotona tai työttömänä useamman kerran, kun taas miehellä on ollut vakituinen valtion virka, kaikki rahat mitä tähän talouteen on tullut, on myös mennyt, eikä ole aina riittänytkään, varsinkaan nyt kun mies on osa-aikasairaseläkkeellä ja lapset ovat isoja teinejä. Minä olen töissä ja opiskelen jotta saisin parempipalkkaisen työn siihen mennessä kun mies jää kokonaan eläkkeelle, koska nyt on tullut minun aikani ottaa isompi vastuu meidän yhteisestä taloudesta. Mies sanoi aikoinaan kun yhteen mentiin, että hän antaa vaikka paidan päältään perheen eteen, ja hän on ollut sanojensa mittainen mies, perheen pää.

Ihan varmasti joka nainen lähtee suhteesta jos mies pistää raha hanat kiinni eikä nainen enää pääse käyttämään miestä taloudellisesti hyväkseen

En, koska itsekin elättäisin miestäni. Minusta parisuhteessa elätetään puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on outo. En ole koskaan ajatellut jonkun miehen elättävän minua. 

On vain kahdenlaisia naisia.. niitä jotka eivät ole koskaan rehellisiä ja sitten niitä jotka huijaavat kaiken aikaa . Eipä jää epäselvää kumpi sinä olet.

Kukaan mies ei ole elättänyt minua enkä sellaista odota. Tietysti vaikeuksien kohdatessa, esim sairastuminen tai työttömyys, olisi hyvä jos oltaisiin valmiita auttamaan toista myös taloudellisesti, puolin ja toisin. 

Eli varauksella suhtautuisin miehen ehdottomuuteen myös talousasioissa, olettaisin tuolloin, että mies ei ole kovin vakavissaan suhteeni. Mies tuolloin hyvin todennäköisesti etsii vain etuja suhteesta (perinteinen naisen rooli eli minulta miehelle kohdentuvat erinäiset ilmaispalvelut miehen samalla kerryttäessä omaisuuttaan) , eikä ole valmis yhtään panostamaan suhteeseen. Eli lopulta takkiin taitaisi naiselle tulla.

Viimeisimmässä vakavassa parisuhteessa oli talous 50-50, jopa omat ruuat ostimme. Ajattelin suhteen päättyessä, että ehkä olin jopa liian itsenäinen, ehkä mies ei päässyt toteuttamaan miehuuttaan. Ja ehkä mies ei lopulta ollut niin tosissaan. Osakesalkku hänellä ainakin kasvoi kun maksoimme hänen vastikettaan puoliksi. Toisaalta olisin maksanut enemmän vuokraa tuntemattomalle, jos olisimme asuneet erillämme. Ehkä ensi suhteessa (jos sellainen koskaan tulee) toimin toisin. Aika näyttää. 

Tyhmä kysymys. Mulla on aina ollut omat rahat. Yhdessä asuessa kulut jaetaan.

Silloin avokki ei voisi tietenkään tippua minimi tuille koska Kela laskee avokin tolot pienempituloisen elättämiseen ja siten pienempituloinen ei saa mitään asumiskuluihin.

Neuvoisin asumaan yksin jottei jottei vahingossakaan joudu elättämään. Jos puoliso joutuu työttömäksi niin välttämättä ihan heti ei saa omaa vuokra-asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

En, koska itsekin elättäisin miestäni. Minusta parisuhteessa elätetään puolin ja toisin.

Juuri näin. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen, joten en menisi suhteeseen jossa olisi jo etukäteen varmaa, että mies jättäisi minut esim. sairastumisen tai mahdollisen lapsen omaishoidon vuoksi oman onneni nojaan. Ja sama tietysti toisin päin, en menisi yhteen ihmisen kanssa, joka merkkaa minulle vähemmän kuin se, että saan pitää roposeni itselläni.