Pelkään, että en enää löydä parisuhdetta

Sekin saa surulliseksi kun näen Facessa toisten kuvia mökiltä. Eipä ole mökkiä mihin mennä eikä ketään kenen kanssa mennä vaikka sellaisen vuokraisi. 

N45

Poista Face, jos siitä on sulle noin paljon harmia.

Vierailija kirjoitti:

Poista Face, jos siitä on sulle noin paljon harmia.

Ei hyvää päivää. No en todellakaan poista. Se nyt on vain yksi asia mun elämässä. Ei ne ajatukset siitä miksikään muutu vaikka Facen poistaisin.

N45

Näin se heteroita suosiva yhteiskunta tuottaa vain lisää katkeruutta eikä sitä edelleenkään kyseenalaista juuri kukaan

Onnellisuus lähtee itsestään, kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea. Mitä jos alkaisit itse rakentamaan elämästäsi mieleistä?

Kannattaa opetella olemaan onnellinen yksin. Se ei ole loppujen lopuksi sen kummempaa, kuin suhteessakaan. Annat rakkautta kumppanille vs. annat rakkautta itsellesi

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus lähtee itsestään, kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea. Mitä jos alkaisit itse rakentamaan elämästäsi mieleistä?

Todella typerää kuvitella, että mun elämässä ei ole mitään mieleistä. On paljonkin, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että haluaisin vielä löytää oman rakkaan. Miksi tätä on niin vaikea tajuta? Miksi mun pitäisi tyytyä elämään yksin vuosikymmeniä? Miksi mä en saisi saada parisuhdeonnea?

N45

Kannattaa lopettaa se somen selailu. Nuoret potevat usein tuota mitä kuvaat, sen päälle vielä some lyö vielä pakkomielteitä ulkonäöstä ja sukupuolesta. Some siis kiinni ja vertailut seis.

Kannattaa hakeutua johonkin juttelemaan ja käsittelemään eroa sekä uutta elämäntilannetta. 

Parisuhteen löytäminen keski-iässä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta eikä elämä ole pilalla. Itse hakeuduin sinkkuna erilaisiin sinkkuporukoihin, kävin mm bussilla Lapissa ja Norjassa. Yhdellä reissulla ajauduin seurakunnan isoon tilaisuuteen mihin lähdinkin mukaan vapaaehtoistyöntekijäksi, se oli tosi kiva viikko ja kohtasin ihan huipputyyppejä. Hankin myös koiran ja aloin harrastaa sen kanssa. Työpaikkaakin vaihdoin kun erosta oli liki vuosi (ei liian montaa isoa muutosta samaan aikaan) ja uudet työtehtävät toi elämään taas uutta draivia.



Etsin elämänkumppania koko ajan kaiken muun sivussa ja sen lopulta löysinkin. Ajattelen, että sulla ykkösjuttu on tuon edellisen eron ja elämäsi käsittely ammattilaisen kanssa. Se avaa ajatteluusi ja elämääsi ihan uusia ovia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella olemaan onnellinen yksin. Se ei ole loppujen lopuksi sen kummempaa, kuin suhteessakaan. Annat rakkautta kumppanille vs. annat rakkautta itsellesi

Hehhe ainoa vaan, että ihminen sosiaalisena laumaeläimenä ei ole saari eikä pysty ääri-induvalistisella ideologialla tyydyttämään kohdatuksi tulemisen tarpeitaan. 



Olen samaa mieltä siitä, että yksinkin pitää osata olla, mutta se on ihan normaalia, että silti kaipaa kumppania kenen kanssa jakaa elämää.

Minä en ole koskaan edes seurustellut. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Mietipä sitä.

N38

Minulla ei ole facea eikä muitakaan seuraamisjuttuja. Olen miettinyt, että ehkä se on vain hyväksi, ettei kaiken aikaa tule silmille muiden onnet ja ihanuudet ja voin olla tyytyväinen omiin onniini ja ihanuuksiini vertaamatta niitä muihin. Pienetkin ilot tuntuvat paljon isommilta, kun ei käy niin, että vertaan niitä jonkun toisen kokemuksiin. Esim näen pitkästä aikaa nokkosperhosen ja se tuottaa minulle suurta iloa. Sitten lukisin jonkun postauksen delfiinilauman seassa uimisesta, jolloin nokkosperhosen näkeminen saattaisi tuntua tylsältä. Nyt en näe, en lue ja voin olla aivan rauhassa iloinen perhosestani.

Ap, ihmisiä on paljon, ja heitä, joilla ei ole ketään. Älä somen perusteella vertaile elämääsi kenenkään elämään. Jätä se some. Oikeasti 

Olen ollut eron jälkeen yksin 15v. Ja en ole ylipainoinen, enkä ruma, mutta en ole tavannut miestä. Enkä ollut koskaan Tindereissä sun muissa. Live-elämässä tavannut miehen, jota en myöskään saanut.

Pahinta on juuri tuo, että iskostetaan kaikille, että ainoa tapa elää on parisuhde. Vaikkei se niin mene. Moni parisuhteessa elävä on onneton. Lopeta ajattelu, että se olisi ainoa tapa elää. Meitä yksineläjiä on valtavasti. Avaa silmäsi siihen 

Kun lopetat vertailun ja iloitset pienistä asioista elämässäsi, löydät sen punaisen langan elämääsi. Tee itsesi onnelliseksi elämällä sellaista elämää, josta pidät. Harrasta kivoja asioita ja muista tapailla ystäviäsi, ettei katkeroidu.

Voi olla, että tapaat jonkun miehen. Voi olla, ettet koskaan tapaa. Mutta elämäsi on sinun ja tee se niin hyväksi, ettei miehen poissaolo pilas kaikkea hyvää sinulta. Nauti niistä asioista, mitkä ovat hyvin. Muista olla kiitollinen hyvistä asioista.

Vuosi ilman suhdetta on todella lyhyt aika olen itse ollut sinkkuna 10 vuotta eikä ole edes lapsia. Lopetin vuosi sitten haaveilun parisuhteesta oikeastaan kokonaan ja poistin tinderin. Tänä kesänä on ihmeen paljon miehet osoittaneet flirttiä ja kiinnostusta :D se on näköjään totta että saat sen mistä luovut. Eli yritä keskittyä omaan elämääsi. Kyllä se parisuhde tulee sitten kun vähiten sitä odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus lähtee itsestään, kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea. Mitä jos alkaisit itse rakentamaan elämästäsi mieleistä?

Todella typerää kuvitella, että mun elämässä ei ole mitään mieleistä. On paljonkin, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että haluaisin vielä löytää oman rakkaan. Miksi tätä on niin vaikea tajuta? Miksi mun pitäisi tyytyä elämään yksin vuosikymmeniä? Miksi mä en saisi saada parisuhdeonnea?

N45

Koska ihan itse perustit ketjun jossa märehdit että olet tyytymätön elämääsi. Ei sillä, olen itsekin ollut samassa tilanteessa; toivonut että "olisi joku jonka kanssa seurustella". Nyt osaan itse ottaa vastuun omasta onnellisuudestani enkä odota kenenkään ulkopuolelta tuovan sitä minulle. Ja mä en ole ikinä voinut niin hyvin kuin nyt. Mutta tämä on vapaa maa ja sä saat ihan omalla päätökselläsi tuhlata ainutlaatuisen elämäsi epätyytyväisyyteen kun ei ole "joku" täyttämässä sitä tyhjyyttä elämässäsi minkä voisit itse täyttää. 

Tuohan on lohdullista, jos muut ympärilläsi pariutuvat. Mitä he tekevät oikein? Ja olet löytänyt jo hyviä ratkaisuja: painonpudotus. Ei ole vielä ollenkaan myöhäistä, mutta huonot elämäntavat on laitettava kuntoon, jos meinaat vielä löytää harvojen joukosta hyvän miehen. Ja jos ulkoiset vaatimukset eivät ole perinteistä kivenkovaa luokkaa, niin aivan varmasti löydät miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi ilman suhdetta on todella lyhyt aika olen itse ollut sinkkuna 10 vuotta eikä ole edes lapsia. Lopetin vuosi sitten haaveilun parisuhteesta oikeastaan kokonaan ja poistin tinderin. Tänä kesänä on ihmeen paljon miehet osoittaneet flirttiä ja kiinnostusta :D se on näköjään totta että saat sen mistä luovut. Eli yritä keskittyä omaan elämääsi. Kyllä se parisuhde tulee sitten kun vähiten sitä odottaa. 

Ei pidä välttämättä paikkaansa. Itse en ole koskaan seurustellut ja nuorempana haikailin ihan valtavasti parisuhteen perään. Se toi elämääni ihan tolkuttoman paljon pahoinvointia; itsetunto ihan maissa, kun "en kelvannut" ja häpesin kokemattomuuttani sekä kaipasin kokea rakkautta. Nyt (muista syistä) terapiassa istuneena olen sinut sen kanssa etten koskaan tule seurustelemaan ja se on parasta mitä minulle on tapahtunut itsensä kasvamisen osalta. Ei ole miehiä tullut flirttailemaan sen enempää kuin ennenkään, ja sekin on loistavaa. En ole koskaan voinut paremmin kuin nyt, olen alkanut opiskella uutta alaa ja ensi vuonna lähden ulkomaille vaihtoon. Sitten valmistun ja edessä on pelkkiä mahdollisuuksia. Kuka tietää vaikka pääsisin muuttamaan unelmieni taloon. Olo on sellainen että mikään ei pidättele minua saamasta kaikkea hyvää - nykyään tuntuu vieraalta ajatuskin että olisi parisuhde tai että tavoittelisin sitä. Se on viimeinen asia mitä haluan.

Elämä on suunnittelua. Se mielitietty on hankittava nuorella iällä jolloin pariutuminen on luonnollista ja puoliso on valittava hyvin tarkkaan. Sen jälkeen on päätettävä elää yhdessä koska karikoita tulee vastaan jokaisessa suhteessa. Lopputuloksena on hyvä yhtenäinen elämä jonka haluaisi elää samanlaisena uudestaan.

Uusintayrityksiä ei elämässä tule eikä kelloa voi kääntää  taaksepäin.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus lähtee itsestään, kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea. Mitä jos alkaisit itse rakentamaan elämästäsi mieleistä?

Minulla on jo mieleinen elämä kokonaan muuten, mutta se toinen ihminen puuttuu. Miten korvaan rakkaudenpuutteen aiheuttaman tyhjän tilan, kuolettamalla tunteet?

Ei se mieleinen elämä tarkoita onnellisuutta. Onnellisuus lähtee ensin itsestä. Ei se myöskään tarkoita sitä että et saisi kokea rakkautta parisuhteessa mutta ei myöskään sitä että oma onnellisuus on sen varassa. Silti hieman kyseenalaistan tuota mieleistä elämää, onko se niin oikeasti? 

Tästä näkee mitä some tekee ihmisille.