Mä en jaksa enää, mies elää kuin poikamiehenä

Olisiko tälle miehelle ok, jos tekisit vaikkapa osa-aikatyötä ja miehesi tekisi enemmän ansiotyötä, jolloin sinä olisit päävastuussa lapsesta ja kodin hoidosta, ja mies olisi päävastuussa elatuksesta? 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tälle miehelle ok, jos tekisit vaikkapa osa-aikatyötä ja miehesi tekisi enemmän ansiotyötä, jolloin sinä olisit päävastuussa lapsesta ja kodin hoidosta, ja mies olisi päävastuussa elatuksesta? 

Että, kun on laiska mies, naisen pitäisi vanhempainvapaiden aiheuttamien urahidasteiden lisäksi vaihtaa osa-aikatöihin, ettei miehellä vaan olisi yhtään epämukavaa ja vaivalloista hetkeä ikinä :D

Mies vaikuttaa kypsymättömältä perheen pääksi. 

Tosin pyörällä ajamaan minua ei kukaan opettanut; kun ikää ja voimia oli tullut sen verran että jaksoin pidellä aikuisten pyörää pystyssä niin voi sitä kiihkeää intoa millä yritin ja yritin opetella sillä ajamaan ja onnistuihan se lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se voi onnistua, jos et anna miehen edes yrittää. Sanot ettet voi jättää lasta miehelle. Voit. Jätä. Mies ottaa vastuun kun on pakko. Tekee sen omalla tavallaan kun et hengitä niskaan. Anna miehelle mahdollisuus. Niin hän voi luoda suhteen lapseen suoraan. Ei aina vain sinun kauttasi. Tavoitteena ainoastaan, että molemmat on hengissä kun palaat. Jos et anna mahdollisuutta vaan olet jo etukäteen tuominnut hänet epäonnistumaan, et voi mielestäni valittaa.

 

Eri asia jos käyttää huumeita, on koko ajan kännissä tai väkivaltainen. Silloin älä jätä lasta hänelle. Muuten ehdottomasti kyllä. 

Minä jätin lapsen miehelle koko päiväksi kun lapsi oli kolme, koska ärsytti ettei mies koskaan ollut lapsen kanssa eikä hoitanut lasta. No arvaa mitä kävi. Hengissä oli lapsi kyllä, mutta kävi ilmi, että mies oli näyttänyt lapselle koko päivän jotain

Juu, olen samaa mieltä, että tuollaisella pakottamisella ei saada mitään rakentavaa aikaan. Vaikka se olisi kuinka miehen velvollisuus olla lapsen kanssa.

Jos keskusteluilla ei ole vaikutusta, eikä mies tunnu olevan tippaakaan kiinnostunut lapsistaan, on aika vähän tehtävissä. Eroamalla periaatteessa tekee juuri tuon pakottamisen. Miehen on pakko olla lastensa kanssa, mutta silloin hänen pitää aktiivisesti välttää aikaa lapsensa kanssa, eikä ole sitä korttia kun sinun mielestä teen kaiken väärin

Ennen eroa voi tietysti kysyä mieheltä, miten hän olisi lapsen kanssa, jos äiti ei oikeasti olisi siinä.

Onko tuota miestä edes oikeasti olemassa?

Epäilen ettei ole. 0/5.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Nuo tämän kesän pari tuntia kun on viettänyt lapsen kanssa on ollut sellaista että pyysin ja toivoin voisivatko tehdä jotain yhdessä, isänä ja poikana. Ap  

Eikös sen miehen pitäisi itsekin omatoimisesti keksiä kahdenkeskistä tekemistä lapsensa kanssa ilman, että lapsen äiti pyytää asiaa erikseen?

Ööö joo, mutta jos näin olisi, ei varmaan ap:lla olisi ollut alunperin mitään syytä avautua täällä.

Ap:n logiikka tuosta pyynnöstä oli se, että jos kerran hän ehdottaa, niin seuraavalla kerralla mies keksii itse.

Vierailija kirjoitti:

Harmi että sinulla on tuollainen mies. Minun mies viettää aikaa lapsemme kanssa montakin tuntia päivässä. Ovat käyneet kalassa lähes joka päivä ja poika tullut iloisena kotiin koska on saanut ahvenia. On poika toki muutenkin iloinen ja koko ajan menossa. Aamuisin kyselee mennäänkö kalaan tänään.

no voi jeesus

Tuollainen elämä, jossa lapsella on periaatteessa kaksi vanhempaa, mutta kuitenkin vain yksi, eli sinä, on todella vaarallinen. Jos sinulle käy jotain, lapsi jää heitteille tavalla tai toisella. Ehkä mies hoitaisi lasta, ehkä ei. Ja vaikka alkaisikin hoitaa lasta, isä voi tuntua lapsesta vieraalta. Lapsesta voi lapsena tuntua ihan normaalilta, että isä on vain joku hahmo, joka kotona katsoo telkkaria ja lähtee sitten töihin. Aikuisena tai vaikka teini-iässä se lapsi ei ole enää sitä mieltä, vaan alkaa itsensä syyttäminen ja ties mikä angstivyyhti isättömyydestä. Ihan oikeasti, tee tälle asialle nyt jotain. Eli suosittelen nyt vaikka ammattiapua tuohon tilanteeseen, jos puhuminen kotona kahdenkesken ei auta. Perheterapiaa tai pariterapiaa. Juttele asiasta myös lähipiirissä, edes miehen vanhemmille, kai olet joissain väleissä heihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä sitä isäksi huijausta useampaankin kertaan, että kannattaako se. Kun mies sanoo että kersoja EI TULE!, se kannattaa uskoa eikä päättää "meidän puolesta", koska siinä käy just näin silloin. Tässäkin tapauksessa mies vain kostaa kohtelunsa APlle, joka ei uskonut kun sanoi että kersoja ei tipu. Kerran AP "päätti meidän" puolesta, niin joutaa hoitaa kehittämänsä ongelmat parhaalla katsomallaan tavalla, ajattelee mies.

Mutta ap:n mies halusi lapsia ja he yrittivät vuoden tätä lasta.. :D hassua miten joillain on tarve vierittää AINA syy naisen niskoille.

Miehen täytyy olla todella itserakas ja lapsellinen, jos hänen narsisminsa ei riitä peilaamaan itseään omasta POIKALAPSESTAAN. Luulisi miehen olevan innoissaan 4-vuotiaasta pojasta, joka osaa jo puhua ja jolle voi syöttää kaikki omat taitonsa ja tietonsa. Lapsen pitäisi olla miehen elämän suurin saavutus, ylpeydenaihe ja egon jatke.

Ap:n miehessä on jotain perinpohjaisesti vikana.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen elämä, jossa lapsella on periaatteessa kaksi vanhempaa, mutta kuitenkin vain yksi, eli sinä, on todella vaarallinen. Jos sinulle käy jotain, lapsi jää heitteille tavalla tai toisella. Ehkä mies hoitaisi lasta, ehkä ei. Ja vaikka alkaisikin hoitaa lasta, isä voi tuntua lapsesta vieraalta. Lapsesta voi lapsena tuntua ihan normaalilta, että isä on vain joku hahmo, joka kotona katsoo telkkaria ja lähtee sitten töihin. Aikuisena tai vaikka teini-iässä se lapsi ei ole enää sitä mieltä, vaan alkaa itsensä syyttäminen ja ties mikä angstivyyhti isättömyydestä. Ihan oikeasti, tee tälle asialle nyt jotain. Eli suosittelen nyt vaikka ammattiapua tuohon tilanteeseen, jos puhuminen kotona kahdenkesken ei auta. Perheterapiaa tai pariterapiaa. Juttele asiasta myös lähipiirissä, edes miehen vanhemmille, kai olet joissain väleissä heihin?

Isä ei ikinä soita minulle, ei vaikuta kiinnostuneelta minusta tai elämästäni.  Ei keskustele kanssani kun nähdään. Ei tule erikseen katsomaan minua ikinä, ei vaikka asuntoni olisi ollut matkan varrella. Kysyn: miksi ette tulleet moikkaamaan? Ei vastausta. Jos minä en vieraile tai soita, emme puhu/näe kuukausiin. Tämä tuo aika ikävän arvottumuuden tunteen. Pahinta on että siitä lähtien kun muutin kotoa, on tuo käytös alkanut ilmetä äidiltäkin, vaikka kun olin lapsi sentään hän edes vaikutti kiinnostuneelta miten minulla menee. 

Tuntuu todella kurjalta, kuin minut olisi hylätty henkisesti.

Toivon että ap:n lapsen ei tarvitse tuntea noin, koska se todella sattuu.

Elokuu on erokuu. Lomalla ne kaikki ikävät konkretisoituu.

Vierailija kirjoitti:

Omistatko miehesi? Onko sinulla jokin pakottava tarve muokata häntä mieleiseksi?

Ota hyvä ihminen ero jos olet omistushaluinen nainen.

Incel samaistui miesvauvaan niin että pamahti.

Ap, miesvauva luulee sinua äidikseen ja on itse vastuuton pikkupoika.

Ota ero, älä yhtään pitkitä tilannetta enää.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tälle miehelle ok, jos tekisit vaikkapa osa-aikatyötä ja miehesi tekisi enemmän ansiotyötä, jolloin sinä olisit päävastuussa lapsesta ja kodin hoidosta, ja mies olisi päävastuussa elatuksesta? 

Miksi helvetissä vastuuton idiootti haluaisi lisää vastuuta?

Päästäisitkö itse pe do fii lin vastuuseen päiväkotiryhmästä?

Aikuinen joko käyttäytyy aikuismaisesti tai hänestä erotaan, koska hän on vauva.

Mun kaverin mies vaan häipyi mökille (taas), ollut siellä jo 4kk ryyppäämässä. Kait käy töissäkin. Kaveri maksaa yksin talon kulut ja lasten kulut ja kaiken. Miehen vanhemmat tietää, mutta niistäkään ei ole mitään apua. Jos mun lapset aikanaan jos saavat lapsia ja tekevät tuollaisen tempun (vaikka asioihin en muuten puuttuisikaan) niin ainakaan mun nurkkiin ei tulla piiloon velvollisuuksia ja kännäämään! 

Ottaisi sitten edes eron, niin olisi selvempää. Syksyllä tietysti nöyränä poikana takaisin ja sama toistuu taas keväällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä sitä isäksi huijausta useampaankin kertaan, että kannattaako se. Kun mies sanoo että kersoja EI TULE!, se kannattaa uskoa eikä päättää "meidän puolesta", koska siinä käy just näin silloin. Tässäkin tapauksessa mies vain kostaa kohtelunsa APlle, joka ei uskonut kun sanoi että kersoja ei tipu. Kerran AP "päätti meidän" puolesta, niin joutaa hoitaa kehittämänsä ongelmat parhaalla katsomallaan tavalla, ajattelee mies.

Mutta ap:n mies halusi lapsia ja he yrittivät vuoden tätä lasta.. :D hassua miten joillain on tarve vierittää AINA syy naisen niskoille.

Sellaiset ihmiset on yhtä keskeneräisiä ja typeriä kuin ap:nmies.

Ap hyvä! Sulla on nyt miehenä piittaamaton vätys, joka ei opi mitään, koska on jumissa murrosiässä. Ota ero ja vaadi ositus. Sun on yksin helpompi. Poikasi saa pelkästään päivittäisiä pettymyksiä isältään. Kasvaa inceliksi ja isänsä kuvaksi.

Hanki aikanasi parempi mies, joka antaa pienelle pojallesi mallin rakastavasta, välittävästä ja vastuullisesta miehestä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tuota miestä edes oikeasti olemassa?

Epäilen ettei ole. 0/5.

Noita miehiä on puolet kaikista. Jotkut heistä kypsyvät eron jälkeen, osa jää kakaroiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen elämä, jossa lapsella on periaatteessa kaksi vanhempaa, mutta kuitenkin vain yksi, eli sinä, on todella vaarallinen. Jos sinulle käy jotain, lapsi jää heitteille tavalla tai toisella. Ehkä mies hoitaisi lasta, ehkä ei. Ja vaikka alkaisikin hoitaa lasta, isä voi tuntua lapsesta vieraalta. Lapsesta voi lapsena tuntua ihan normaalilta, että isä on vain joku hahmo, joka kotona katsoo telkkaria ja lähtee sitten töihin. Aikuisena tai vaikka teini-iässä se lapsi ei ole enää sitä mieltä, vaan alkaa itsensä syyttäminen ja ties mikä angstivyyhti isättömyydestä. Ihan oikeasti, tee tälle asialle nyt jotain. Eli suosittelen nyt vaikka ammattiapua tuohon tilanteeseen, jos puhuminen kotona kahdenkesken ei auta. Perheterapiaa tai pariterapiaa. Juttele asiasta myös lähipiirissä, edes miehen vanhemmille, kai olet joissain väleissä heihin?

Isä ei ikinä soita minulle, ei vaikuta kiin

Tuolta isättömyys tuntuu, kun isä kuitenkin elää. Se on hylkäämistä päivästä toiseen. Miehistä osa vahingoittaa lapsiaan, etenkin poikiaan, henkisesti joka ikinen päivä. Ja tuollaisista miehistä pitää erota lapsen suojelemiseksi.

Nuo isät on ylimmäisinä miesasiamieskuorossa vinkumassa vieraannuttamisesta, jonka ihan itse tekivät, vaan kun  heiltä narsisteina puuttuu itsereflektion kyky.

Pieni lapsikin jo tajuaa, kuka on henkisesti ja fyysisesti läsnä, luotettava, turvallinen ja rakastava. Nuo miehet eivät ole mitään näistä.

On turha kuvitella, että tuollainen täysin rujo mies muuttuisi ja paranisi. Ainakaan ilman kovaa kolhimista. Yleensä nuo alkoholisoituu ja ajelehtii laasrarisuhteesta toiseen tehden ei-toivotun lapsen sinne, toisen tänne. 

Tunnen vaikka miten monta tuollaista. He ovat miesten pohjasakkaa, johon alustan rupu-ukot samaistuvat ja luulevat alfoiksi.

Hei ap, tuttu fiilis. Meillä 5v. tyttö ja hoidan käytännössä kaiken arjessa yksin. Mies osallistuu näennäisesti ja näytösluontoisesti silloin kun ollaan jossain, mutta arjessa joudun olemaan koko ajan päävastuussa. Mietin ruoat, kotityöt, päiväkotiin viemiset ja hakemisen, varusteet jne. En ole vuosiin ehtinyt ja jaksanutkaan enää harrastaa mitään kun kaikki aika menee arjen pyörittämiseen. Mies on vapaamatkustanut siivellä siitä asti kun lapsi syntyi. Lähtee harrastamaan kavereiden kanssa monta kertaa viikossa ja hänen työvuorot määrittää koko arjen ja kiilaavat aina tärkeimmiksi. Minun työt joko joustaa tai joudun olemaan se, joka taikoo hoitopaikan  lapselle. Mies vain olettaa kaiken järjestyvän hänen menemisten ja haluamisten mukaan. Elää kuin lapseton 20v. poikamies edelleen. Olen aikeissa erota, mutta tuntuu ettei siihenkään olisi enää jäljellä energiaa ja voimia.