Mä en jaksa enää, mies elää kuin poikamiehenä

Tapasin viikonloppuna erään nelikymppisen miehen, miesystäväni ystävän. Hänellä on vaimo ja kaksi lasta. Heidän kesälomansa oli juuri alkanut ja he olivat lähdössä koko perheen kanssa pariksi viikoksi yhteiselle lomalle. Vaimon kanssa olivat olleet naimisissa jotain 15 vuotta.



Mies sanoi, ettei ole ikinä ollut yhtä onnellinen kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Siitä huolimatta, että arki on kiireistä hulabaloota ja rahan kanssakin on välillä tiukkaa.



Tuollaisia miehiä on siis olemassa. Aloittajan mies, kuten yllä todettiin, ei ansaitse perhettä. Sen verran antaisin aloittajan miehelle armoa, että kysyisin häneltä pari kertaa ihan suoraan, onko kaikki kunnossa, kun hän ei viihdy kotona eikä lasten tai puolisonsa kanssa. Voihan olla, että miestä ahdistaa aidosti jokin asia ja siksi hän välttelee perheen kanssa olemista.



Jos mikään ei muutu eikä mies pysty antamaan mitään järkevää vastausta, asumusero lienee hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Näin jälkikäteen ajateltuna, mikä sai sinut valitsemaan kyseisen yksilön puolisoksesi? Tässä olisi hyvä oppimisen paikka muillekin - miten voin välttyä astumasta miinaan.

näitä kun ei voi oikein etukäteen väistellä. ovat seurusteluvaiheessa ihan kivoja. ongelmat alkavat perheen perustamisesta ja vastuunotosta. miestä ahdistaa, mutta ei tunnusta itselleenkään. minunkin exä tuli henkisesti turvattomista oloista. päädyimme eroon, koska uuvuin täysin tällaisen lisälapsen yksipuolisesta hoivaamisesta.

Etukäteen ei voi tietää millainen miehestä tulee lapsen synnyttyä. Ennen lasta mies on voinut olla hyvinkin vastuuntuntoinen, kotitöitä tekevä ja työnsä hyvin hoitava, arvoiltaan perhekeskeinen mies, joka viihtyy ystävien lasten kanssa. Silti oman lapsen syntymä saattaa muuttaa miehen tuollaiseksi kuin aapeen mies. Naisen kannalta on ihan arpapeliä miten käy. Toista lasta ei tietenkään kannata tehdä jos jo ekan kohdalla kävi huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin jälkikäteen ajateltuna, mikä sai sinut valitsemaan kyseisen yksilön puolisoksesi? Tässä olisi hyvä oppimisen paikka muillekin - miten voin välttyä astumasta miinaan.

näitä kun ei voi oikein etukäteen väistellä. ovat seurusteluvaiheessa ihan kivoja. ongelmat alkavat perheen perustamisesta ja vastuunotosta. miestä ahdistaa, mutta ei tunnusta itselleenkään. minunkin exä tuli henkisesti turvattomista oloista. päädyimme eroon, koska uuvuin täysin tällaisen lisälapsen yksipuolisesta hoivaamisesta.

Juurikin tuo. Moni on mitä ihanteellisin puoliso jopa vuosikausia ennen lapsia. Lasten synnyttyä miehen käytös muuttuu. Ei sitä aina näe etukäteen toisesta. Jotkut elävät pilvilinnoissa, kun itselle on sattunut parempi puoliso. Ei kaikkea elämässä voi hallita. Jotkut ovat hyvästä perheestä ja suvusta ja silti käy noin. Eikä ihmiset pysy välttämättä samanlaisina kokoelämäänsä.

Jos on elänyt pitkään sinkkuna, ei pysty enää minkäänlaisiin kompromisseihin parisuhteessa. Ihminen jatkaa vain samaa elämäntyyliä kuin sinkkunakin eleli.

Miksi AP on edes halunnut lapsen, jos ei halua viettää aikaa sen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Etukäteen ei voi tietää millainen miehestä tulee lapsen synnyttyä. Ennen lasta mies on voinut olla hyvinkin vastuuntuntoinen, kotitöitä tekevä ja työnsä hyvin hoitava, arvoiltaan perhekeskeinen mies, joka viihtyy ystävien lasten kanssa. Silti oman lapsen syntymä saattaa muuttaa miehen tuollaiseksi kuin aapeen mies. Naisen kannalta on ihan arpapeliä miten käy. Toista lasta ei tietenkään kannata tehdä jos jo ekan kohdalla kävi huonosti. 

Meillä kävi näin. Ennen lapsen saamista mies oli perhekeskeinen ja vastuuntuntoinen, ja hänen ystävätkin sanoi että hänestä tulee hyvä isä. Mutta tulikin AP:n miehen lailla käyttäytyvä. Hänen mielestä perhe-elämä ja lapsen kanssa oleminen olikin liian epämukavaa, liian sitovaa, liikaa kompromisseja ja joustamista vaativaa, liian äänekästä, liian väsyttävää, liian sotkuista, liian epäkiinnostavaa ja liian epähauskaa, liikaa rutiineja vaativaa, liian epämiellyttävää. Siksi hän päätti vetäytyä elämään kuin poikamies. Siinä meni meidän parisuhde saman pesuveden mukana. Ja lasta ei kiinnosta isänsä seura, koska eihän isää ensin kiinnostanut lapsensa seura ja lapsi vaistosi tämän.

Vierailija kirjoitti:

Harmi että sinulla on tuollainen mies. Minun mies viettää aikaa lapsemme kanssa montakin tuntia päivässä. Ovat käyneet kalassa lähes joka päivä ja poika tullut iloisena kotiin koska on saanut ahvenia. On poika toki muutenkin iloinen ja koko ajan menossa. Aamuisin kyselee mennäänkö kalaan tänään.

varmasti helpottaa ap:ta kovin. Muista nyt kääntääkin veistä haavassa ja kertoa vielä jotain lisää upeasta miehestäsi ja iloisesta lapsestasi

Kannattaa miettiä sitä isäksi huijausta useampaankin kertaan, että kannattaako se. Kun mies sanoo että kersoja EI TULE!, se kannattaa uskoa eikä päättää "meidän puolesta", koska siinä käy just näin silloin. Tässäkin tapauksessa mies vain kostaa kohtelunsa APlle, joka ei uskonut kun sanoi että kersoja ei tipu. Kerran AP "päätti meidän" puolesta, niin joutaa hoitaa kehittämänsä ongelmat parhaalla katsomallaan tavalla, ajattelee mies.

Tunnen yhden tuollaisen miehen, on lähipiirissä mutta ei minun mies. Hän halusi kaksi lasta ja saivatkin. Mies keskittyi uraansa. Muutti nukkumaan erilliseen makkariin ettei joutuisi yöllä heräämään lasten ääniin tai hoitamaan yöherätyksiä. Vietti päivät omissa menoissaan. Töissä kehuskeli perheellään ja lapsillaan. Aina kun vaimo pakotti hoitamaan lapsia pakkasi hän lapset autoon ja hurautti parin kilsan päähän äidilleen ja jätti lapset sinne hoitoon. Hän kyllä tykkäsi lapsistaan mutta koki ettei perhe-elämä sovellukaan hänelle, ei sovi hänen persoonaan ja elämäntyyliin. Tyhmänä tajusi sen vasta kaksi lasta saatuaan. Erohan heille tuli. 

Christiiina kirjoitti:

Miksi AP on edes halunnut lapsen, jos ei halua viettää aikaa sen kanssa?

Tarkoitat varmaan apn miestä. Vai iloksesiko tulit vain kettuilemaan?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä sitä isäksi huijausta useampaankin kertaan, että kannattaako se. Kun mies sanoo että kersoja EI TULE!, se kannattaa uskoa eikä päättää "meidän puolesta", koska siinä käy just näin silloin. Tässäkin tapauksessa mies vain kostaa kohtelunsa APlle, joka ei uskonut kun sanoi että kersoja ei tipu. Kerran AP "päätti meidän" puolesta, niin joutaa hoitaa kehittämänsä ongelmat parhaalla katsomallaan tavalla, ajattelee mies.

Kai tilasit jo ajan vasektomiaan? Maailma kiittää.

Taitaa olla erakko luonteinen. 

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Miksi AP on edes halunnut lapsen, jos ei halua viettää aikaa sen kanssa?

Tarkoitat varmaan apn miestä. Vai iloksesiko tulit vain kettuilemaan?

Joo, sori, siis tarkoitin, että miksi se AP:n mies on edes halunnut lapsen?

Vierailija kirjoitti:

"Olet luultavasti sanonut hänelle, että hänen pitää osallistua enemmän lapsen asioihin ja lapsen kanssa ajanviettoon. Mitä hän vastaa siihen? Minulla nimittäin on samanlainen tilanne kotona menossa kuin sinulla, ja oma mieheni vastaa lähinnä jotain tekosyitä tai vaihtaa puheenaihetta."

Joo kyllä olen aiheesta yrittänyt puhua monia kertoja. Yleensä mies väittää, ettei voi hoitaa lasta/olla hänen kanssaan enempää kun ei osaa minun mielestäni tehdä sitä oikein. Ja minä tasan tiedän ettei tämä pidä paikkaansa, hän vaan on keksinyt erinomaisen aseen vierittää syyn minun niskoilleni. En ole puuttunut hänen tyyliinsä hoitaa missään vaiheessa. Perusteluja tälle en ikinä saa. Keskustelu loppuu siihen. Välillä yritän kertoa tunteistani viestillä jos se olisi helpompaa kun saa miettiä sanojaan. Mies jättää vastaamatta. Ap 

- 

Ikävä tilanne ja miehesså varmasti syytä siihen. Huomasitko silti että edellisessä viestissä sanoit että et uskalla jättää lasta miehelle edes pariksi päiväksi? Ei se 4 vuotiaan hoito mitään rakettitiedettä ole kuitenkaan. Vätys mies, mutta ymmärrän mitä hän tarkoittaa sillä että hänestä tuntuu että hänen hoitotyyliä arvostellaan. Pidät itse väkisin kaikki langat käsissä ja se pahentaa tilannetta. Ota nyt ensin omaa aikaa ja jätä lapsi miehelle.

Tuntuu pahalle, että pieni lapsi jätetään hoidettavaksi sellaiselle, jota lapsi ei kunnolla tunne. Kun itse olin pieni, äiti teki saman tempun ilmeisesti riideltyään isän kanssa. Olin ihan kauhuissani ne kaksi päivää. Luulin, että äiti ei tule ikinä takaisin. Muistan vieläkin sen kauhun. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalle, että pieni lapsi jätetään hoidettavaksi sellaiselle, jota lapsi ei kunnolla tunne. Kun itse olin pieni, äiti teki saman tempun ilmeisesti riideltyään isän kanssa. Olin ihan kauhuissani ne kaksi päivää. Luulin, että äiti ei tule ikinä takaisin. Muistan vieläkin sen kauhun. 

Tapahtuiko tämä joskus 1960-luvulla tai sitä ennen? Kukaan moderni nykyajan suomalainen nainen ei ala hetkeäkään katsella miestä, joka ei hoida omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä sitä isäksi huijausta useampaankin kertaan, että kannattaako se. Kun mies sanoo että kersoja EI TULE!, se kannattaa uskoa eikä päättää "meidän puolesta", koska siinä käy just näin silloin. Tässäkin tapauksessa mies vain kostaa kohtelunsa APlle, joka ei uskonut kun sanoi että kersoja ei tipu. Kerran AP "päätti meidän" puolesta, niin joutaa hoitaa kehittämänsä ongelmat parhaalla katsomallaan tavalla, ajattelee mies.

Juuri näin usein käy. Sanotaan, että ronkelit runkkaa, mutta kyllä se ronkelius aina sen voittaa, että tulee tahtomattaan isäksi sellaisen naisen kanssa, joka oli pelkkä satunnainen pano. Juuri sen pelon vuoksi, että joku vähemmän äiti- ja vaimoainesta oleva tiinehtyy, olen sekstaillut vain sellaisten naisten kanssa, että mahdollisen vahinkoraskauden tapahduttua olisin voinut kantaa vastuun isänä ja miehenä. Ja miehen pitää saada elää nuorena, eikä sitten katua vanhana, kun ei enää voi. 

Miksi niitä kakaroita pitää väkisin vääntää vastuuttomien miekkosten kanssa? Oma häpeäsi, olisit valinnut paremmin tai jättänyt nyt ainakin porsimisen välistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalle, että pieni lapsi jätetään hoidettavaksi sellaiselle, jota lapsi ei kunnolla tunne. Kun itse olin pieni, äiti teki saman tempun ilmeisesti riideltyään isän kanssa. Olin ihan kauhuissani ne kaksi päivää. Luulin, että äiti ei tule ikinä takaisin. Muistan vieläkin sen kauhun. 

Olen äiti joka on tehnyt tämän. Pakotin lasteni isän ottamaan vastuuta järjestämällä itselleni töissä paljon työmatkoja. 

 

Miehellä kesti lähes pari vuotta lopulta kasvaa  täyteen rooliinsa isänä. Esikoinen kärsi tästä ajasta, nuoremmat lapset eivät niinkään. Nyt kuitenkin kaikilla heillä on vastuuta kantava isä. En tiedä teinkö lopulta oikein. Olisiko sittenkin ollut parempi, että heillä olisi ollut vahvasti läsnä oleva äiti ja etäinen isä? En todellakaan tiedä vastausta tähän. Toinen tapa olisi ollut erota ja laittaa mies sitä kautta kantamaan vanhemman roolinsa. Ehkä.