Miksi niin monet naiset suorastaan vihaavat mökillä oloa ja veneilyä

Minä viihdyn kyllä mökillä, jos saan vapaasti tehdä, mitä haluan eikä ole pakko tehdä mitään.

On kiva saunoa ja uida. Syödä patonkia, salaattia ja siemailla lasi viiniä. Istua katselemassa järvenselälle. Ajaa veneellä kierros ja rantautua johonkin saareen uimaan. Kävellä metsässä ja maistella mustikoita.  Sateella luen dekkareita sohvassa tai katson elokuvia. 

En siivoa, en tiskaa, en laita ruokaa, en pese veneitä, en leikkaa nurmikkoa, en haravoi, en putsaa räystäskouruja, en tee remonttia, en passaa sukulaisia. Nautin vaan rauhasta ja luonnosta. Kiitos tästä kuuluu mökkitalkkareille.

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut kaipaavat tekemistä ja virkistyvät siitä, toiset suosivat pelkkää oleilua. 

Koska suomen ilmasto on surkea, lisäksi paarmat ja hyttyset. Haluan kunnon loman,varmaa aurinkoa,lämmintä merivettä, ei ötököitä,ei työleiriä,edullisia hintoja,ihania ravintoloita,siksi en valitse suomea.

No kyllä siinä puhelimessa vaan on oltava sitä virtaa mökillä ja varsinkin veneessä. Milläs soitat apua kun salama tuikkaakin mökin tuleen tai veneillessä joudut merihätään?

Miesten kanssa tullut tehtyä molempia ja aika huolettomia tuntuu moni äijä mökillä ja veneillessä olevan. "Eihän tässä nyt mitään pelastusliivejä tarvita, hyvin voi kusta veneestä, no eihän tuo ukkonen tuossa päällä mitään haittaa, ei ole kuin metrinen aallokko, ei täällä mitään punkkeja ole, kyllä se nuotio siinä sammuu itsekseen, ai eikö tullut vettä mukaan, mitä, onko kaasu loppu, missä on sinappi", jne, jne, jne, jne. 

Niinpä. Mökillä kuulemma pitää ottaa rennosti eikä stressata. Kummasti nämä miesten rentoilut ja stressittömyydet sitten kasautuu naisen stressiksi ja huoleksi ja hyvin se naisen virtaa täynnä oleva puhelin sitten kelpaa kun ollaan eksytty ja tarvitaan navigointisovellusta. 

Mutta kun ne naiset vaan stressaa ja latailee puhelinta. 

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut tuplista, junan netti jumii.

T. Äidistään tarinoiva

Nimimerkiksesi olisi sopinut paremmin "marttyyri toisessa polvessakin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kun mies "haluaa harrastaa yhdessä ja tehdä jotain yhteisiä juttuja", se tarkoittaa että naisen täytyy osallistua miehen harrastuksiin, ei toisinpäin. Naisen täytyy innostua yht'äkkiä kalastuksesta, auton rassaamisesta ja rakentelusta, ja jos nainen haluaa pitää itsensä kunnossa myös miehen iloksi, nainen on "pinnallinen jumppahullu". Mies ei voi pitää itseään kunnossa ja syödä edes jotakuinkin terveellisesti, moni ei jaksa juosta 40+ iässä enää metriäkään. Miksi aktiivisen, liikunnallisen naisen pitäisi innostua siitä kirjaa lukevasta tuppisuusta flanellipaitamiehestä, jos ei arvot ja mielenkiinnon kohteet mene yhtään yksiin? 

Kannattaisi ainakin, jos haluaa lapsia. Ne jumppahullut miehet kun luuhaavat myös isäksi tultuaan illat salilla ja lenkillä, eivät siis jouda omia lapsiaan hoitamaan. Sitten ihmettelevät, kun vaimo ei huolehdi itsestään standardie

Vaikka vähän aiheen ohi, niin tämä. Klassinen esimerkiksi väärin valitusta isämateriaalista. Kuvitellaan että siitä hyväkroppaisesta narsistisia piirteitä pursuavasta salilla ja muissa liikunta-aktiviteeteista luuhaavasta miehestä kuoriutuu huippuisä, joka viettää illat lasten kanssa kotona kun ensimmäinen lapsi ilmoittaa tulostaan. No ei kuoriudu. Hyvät ulkonäkögeenit voi saada, mutta siihen se sitten jää.

selitys on aika yksinkertainen

tissit pomppii aallokossa

Kännykän laturin johto on autossa kun mökissä ei ole sähköjä 🤷

Minä puolestani vihaan asuntoautoilua ja mies rakastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kännykän laturin johto on autossa kun mökissä ei ole sähköjä 🤷

Sama. 

Vihasin mökkeilyä silloin kun vanhempani vain riitelivät ja äiti painui mökkiin pitämään mykkäkoulua. Nyt ymmärrän, että äitini vihasi mökillä olemista ja sylki sen isäni sekä meidän jälkeläisten silmille. Miksi lähti mukaan kun piti pilata muidenkin mökillä olo? Miksi nyt hehkuttaa mökkilomia ja viikonloppuja kuinka oli ihanaa, vaikka ei kuitenkaan suostu kaupungista nykyään poistumaan? 

Nyt nautin erakkomaisesta mökkeilystä, omasta rauhasta ja riidattomuudesta. Koirien kanssa ei tule riitaa. Ostin oman pienen mökin tarpeeksi kaukaa perheen mökistä jota veljeni hallinnoi. Sinne en astu jalallakaan, ja kun joskus äidustäni aika jättää, lunastakoon velipoika osuuteni. Paikka olisi kaunis, mutta niin ikävät muistot. 

Nyt on hyvä kun on oma tupa ja oma lupa 😀

Appivanhempien mökki on kuin omakotitalo. Ei mökin tunnelmaa. 

Mies viihtyy mökillä, taantuu luolamieheksi. Pitäisi kaverina istua nuotiolla, jossa olevinaan laittaa ruokaa. Minä tuo korissa mökistä esivalmistellut raaka- aineet ja välineet, juomat, mausteet ym. Hän on sytyttänyt nuotion. Minä siivoan mökin,   pyykkään savunhajuiset vaatteet,  käyn kaupungissa välillä ajamassa rivitalon nurmikon, ja tultuani takaisin mökille luulee minun olevan kauppa-auto, josta löytyy kaikkea. Hoputtaa koko ajan marjaan, sieneen, ongella. Illat saunoo, josta minä  en  tykkää. Yöt huudattaa telkkaria.....taitaa olla viimeinen yhteinen  kesä?

Olen mies ja mieluummin katselen vaikka maalin kuivumista tai juttelen puhelinmyyjälle kuin lähden itikkasyötiksi johonkin kuppaiselle mökille tai veneilemään ( lue viettämään tappavan tylsää aikaa )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi monet naiset? V*ttu että mä inhoan yleistäjiä, joiden maailma on yksinkertaisen binääri naiset vs. miehet. Ihan kuin sukupuolielimillä olisi vaikutus siihen kuka tykkää mökkeillä ja kuka ei. Tai juuri mihinkään muuhunkaan. Laajenna ajatteluasi.

Khyyle v*ttu. Meidät vanhat paskat kasvatettiin niin, että on miehet ja on naiset, ja miesten työt ja naisten. Meidät kasvatettiin sen mukaan, mistä reiästä kusi tulee ulos.

Ja sen kyllä huomaa. Moni vanha sukulaisnainen toimii vieläkin kotipiikoina niille muka luojakunnan kruunuillensa, jotka päivät pitkät vain istuvat nojatuolissa ja suoltavat suustaan naisvihaa, vihaa erilaisuutta kohtaan ja halveksuntaa vaimoaan kohtaan.

Itse päätin, että en ole koskaan puolisoani kohtaan tuollainen ja lupaus on pitänyt.

Hittoako paapotte niitä ukkojanne? Olkoot syömättä ja pyörikööt paskoissaan jos perse ei ylene tekemään hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä viihdyn kyllä mökillä, jos saan vapaasti tehdä, mitä haluan eikä ole pakko tehdä mitään.

On kiva saunoa ja uida. Syödä patonkia, salaattia ja siemailla lasi viiniä. Istua katselemassa järvenselälle. Ajaa veneellä kierros ja rantautua johonkin saareen uimaan. Kävellä metsässä ja maistella mustikoita.  Sateella luen dekkareita sohvassa tai katson elokuvia. 

En siivoa, en tiskaa, en laita ruokaa, en pese veneitä, en leikkaa nurmikkoa, en haravoi, en putsaa räystäskouruja, en tee remonttia, en passaa sukulaisia. Nautin vaan rauhasta ja luonnosta. Kiitos tästä kuuluu mökkitalkkareille.

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut kaipaavat tekemistä ja virkistyvät siitä, toiset suosivat pelkkää oleilua. 

Sä oot niinkuin mun vaimo. Istuu rannalla/laiturilla/mökissä eikä todellakaan tee mitään. 

Kesällä 6 viikkoa maaseutumökissä, satunnaisia kesäviikonloppuja (pitkä välimatka) ja koko muu aika kaupungissa. Vielä on lomaa jäljellä 😃

Vierailija kirjoitti:

Jos sä suunnittelet ja teet safkat, tiskaat ja siivoat siellä alkeellisissa olosuhteissa niin voi nainen lähteä. Nainen sitten veneilee ja makaa laiturinnokassa. 

Hanki mökki, jossa ei ole mitään alkeellista ja lähellä hyviä ravintoloita. Veneenkin pitäisi olla hyvinvarusteltu risteilijä.

Sitten voi nainenkin lähteä.

Heräilen juuri ja puuro on syöty. Keitän kahvit ja menen terassille nauttimaan sitä. Viime yönä luin kirjan ja kävin ulkona haistelemassa raikasta nurmen ja mäntyjen tuoksua. Oli komea punainen iltarusko joten sadepäivä oli jo illalla tiedossa ja maalaushommat jää viikonloppuun. 

 

ihan tämmöistä leppoisaa olemista. Olen just jäänyt eläkkeelle ja yritän sopeutua tähän elämään. Ruohonleikkurin ääni kuuluu pirttiin, mies on tapansa mukaan ollut jo tunteja hereillä. Tämmöistä on elämäni. 

Mä taas tykkäsin olla mökillä, mutta mies ei. Mökki oli miehen perintöä, mökki myytiin. Itse nautin siellä luonnon rauhasta ja siitä, että päivä kului leppoisasti pienissä askareissa, joihin meni enemmän aikaa kuin kotona. Toisaalta sai ottaa rennosti. Tykkäsin jopa tehdä mökin parannustöitä, maalausta ja muuta. Mies koki paikan työleirinä, koska joka paikka ei ollut ojennuksessa, ja hänellä oli myös ikäviä muistoja siihen liittyen.

Vanhemmillani on mökki, joka ei ole niin alkeellinen, mutta sinne tulee mentyä enemmän vieraana kuin touhuilemaan. Mieluummin tekisin jotain näkyvää kuin istuskelisin kaiket päivät. Toki autan ruoan laitossa ja tiskaan ym., mutta toisten mökkiä nyt ei voi alkaa laitella mieleisekseen. 

Olen alkanut haaveilla omasta pienestä, alkeellisesta mökistä jonkin pienen järven rannalla. Sen pitäisi olla suhteellisen lähellä kotiamme ja siellä pitäisi olla isoja mäntyjä, joihin ilta-aurinko osuu. Sisustaisin sen hassuilla retrokapistuksilla, puuhastelisin päivät jotain pientä, söisin yksinkertaisesti, saunoisin, lukisin ja tuijottelisin niitä männynrunkoja - siinä mun kesäsuunnitelmani. Välillä voisi käydä torilla tai kutsua jonkun kylään.