Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa olla perheen ainoa kuski kun vaimolla on ajopelko
13.07.2024 |
En aina jaksaisi olla kuskina, mutta vaimo ei suostu ajamaan koska "pelottaa". Kai se pelottaa kun ei edes yritä. Ei minuakaan huvita istua siinä ratin takana satoja kilometrejä kun ajellaan mökille ja takaisin. Asia rassaa siinä määrin että kai se on pakotettava siihen rattiin niin saa itse rentoutua kännykän parissa pitkät mökkimatkat.
Kommentit (224)
Olet sitten ottanut pipipään eukon
Sano että mökille ei mennä, ellei aja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole ajipelkoa mutta sain puukosta silmään.
Ja tuo on ihan totta.
Moni ei vaan tiedä siitä kuten ei muistakaan rikoksista!
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Ei kukaan hyppää korkealta, vaikkei olisikaan korkean paikan pelkoa. Itselläni se on ja olen tarkoituksella hakeutunut myös korkeisiin paikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minulla on paha ajopelko, jonka vuoksi taidotkin on täysin ruostuneet. Jos mieheni pakottaisi minut rattiin niin jäisin mieluummin kotiin enkä lähtisi mökille kuin ajaisin. En tule ajamaan enää ikinä. Ja muut tiellä liikkujat saavat kiittää onneaan siitä.
Eli koko perheen lomareissut on tosiasiassa yksin ukkosi vastuulla.
Ei ole. En edes halua mökille. Asumme Helsingissä ja täältä pääsee hyvin lomareissuille ulkomaille, laivalle ja vaikka Tampereelle julkisilla. Itse en tarvitse autoa.
Akkojen paikka on istua vieressä hiljaa ja näyttää hyvältä kun alfamies käskyttää viittäsataa hevosvoimaa näyttäen muille mitä on santanderin osamaksujumaluus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda eukkoa. As simple as that.
Yksi kaveri halusidi lähteä automatkalle Norjan rannikolle, mutta ei suostu ajamaan. Sitten ihmettelee, kun minä en ole innostunut ajatuksesta 🙄. Jos lähden, niin teen reissun jonkun toisen kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Ei kukaan hyppää korkealta, vaikkei olisikaan korkean paikan pelkoa. Itselläni se on ja olen tarkoituksella hakeutunut myös korkeisiin paikkoihin.
Et oo benjistä kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Mä ajan kaikki meidän matkat. Nuorena parina vaihdeltiin, mutta taaperoikäisen kanssa totesin että isä on paljon parempi hoitamaan takapenkin viihdytyksen. Toisekseen mies inhoaa kaupunkiajoa, ei osaa yhän ennakoida kaistoja tms. Huvittavinta että kahdessa vuodessa ajoin sujuvammin myös hänen kotikaupungissa.
Mutta laitapa meidät metsään, mä eksyn heti ja mies tietää metrilleen missä ollaan ja mihin suuntaan mennään.
Kaikilla meillä on ristimme.
Jos tää kelpaa molemmille, niin mitä sitten? Tehkää miten haluatte. Ap EI HALUA olla yksin vastuussa. Mutta onpa taas yllättävää, että vastaukset painottuu taas sinne vaimon ymmärtämisen puolelle. Hohhoijaa näitä kaksoisstandardeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkurin ei kannata edes hankkia ajokorttia. Mitä sellainen ihminen tekee ajokortilla, jos ajaminen pelottaa???! Kaikista ei ole rattiin.
Sitten kun tyttäresi ajaa ajokortin, niin anna se autosi käyttöön aina kun hän sitä tarvitsee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä myös kaikki muu jaettu tasan? Sinä otat vuorovuosina täyden vastuun muksujen luistimista, monoista, kesä-, vk- ja talvikengistä, hommaat uikkarit, sadekamat, reput, liikkavaatteet, lippikset, hanskat, juhlavaatteet ja toppavaatteet koko porukalle? Nimikoit kaiken päiväkotiin? Vai rötkötätkö sohvalla kännykkä kädessä kun vaimo setvii näitä?
Hoidat säntillisesti puolet pyykeistä? Imuroinnista? Kaappien siivoamisesta? Lasten joululahjojen miettimisestä ja hommaamisesta? Selvität harrastukset ja ilmoittautumiset, hommaat tarvittavat kamat? Kaikki mahdolliset synttärilahjat suvulle ja lasten kavereille varmasti myös mietitte ja hoidatte puoliksi?
Vai onko niin, että vain tämä ajaminen pitäisi nyt puolittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itselläni oli pelko ajaa, harjoittelin mieluiten yksin. Toinen vieressä hermostutti enemmän.
Muutimme vieläpä uuteen kaupunkiin tai oikeastaan sen vieruskuntaan. Pakkohan se oli opetella ajamaan kaupungille, vaikka pelotti. Opettelin yhden reitin ja varman parkkeerausmahdollisuuden. Kun se sujui ongelmitta, opettelin toisen. Siitä sitten lisää, ensin ennakkoon suunnittelemalla, miten pääsen minnekin. Silloin ei ollut navigaattoreita eikä Google mapseja. Pian olin siinä vaiheessa, ettei tarvinnut enää juuri suunnitella. Sitten olin valmis ajamaan vaikka tuntemattomissa kaupungeissa, ja ajoin ulkomaillakin.
Pelko ei helpota ainakaan sillä, että välttelee ajamista. Kyllä aikuisen ihmisen pitää kyetä ajamaan, jos on kortinkin hommannut. Tuskin kesämökille meno kauheasti kaupunkiajoa edes vaatii. Helppohan siellä maantiellä on körötellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajakaa pienempiä teitä pitkin, jolloin ajotaito pääsee karttumaan, mutta nopeudet on helpommin hallittavissa.
Kannustava asenne vaimon ajamiseen. Annat hänen itse tehdä päätökset, kommentoit vain pyydettäessä. Autat, jos pyytää.
Mitä lässytät? Ei ole ap:n tehtävä paapoa. Tässä tän kaksinaismoralismin huomaa... Heti kun on jotain, mistä nainen ei halua kantaa vastuuta, niin miehen tulee vaan auttaa ja tukea ja ymmärtää.
Sitten varmaan ap:llakin on yhtäläinen oikeus tehdä päätös siitä, ettei ala enää yksipuolisesti kuskailemaan.
Sitähän avioliitto on, toisen tukemista ja elämän jakamista. Varmasti ongelma poistuu helpoiten, kun mies on vaimonsa tukena tämän opetellessa pois pelostaan. Ei se ole mitään paapomista, eikä kaksinaismoralismia. Puolisoa autetaan.
Vierailija kirjoitti:
Halusitko oikeesti istua tärisevän, tuskanhikeä pukkaavan ja panikoivan, 6kymppiä ajavan vaimosi kyydissä? Kuitenkin ohjeistaisit, kiroilisit akka tiuskisi ja lapset kirkusivat takapenkillä ja koira oksentaisi. Aja vaan itte.
Kaikki tämä on psyykkistä. Ajamiseen auttaa se että lähtee ajamaan. Ei se että kieltäytyy samantien.
On kyllä merkillistä miten eri tavalla nämä asiat nähdään. En minä sano että sille vaimolle pitää alkaa karjumaan ja väkisin sinne rattiin työntämään, mutta jos vaimo yhtään osaa asettua toisen asemaan, se voisi edes yrittää. Mikäs sen parempi kuin aloitella mökkitiellä, sieltä sitten lähikauppaan ja vähitellen isommille teille. Edes osan matkasta voisi totutella ajamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutteko noin muuten paikassa jossa on bussit. Myy mökki sukulaiselle tai jollekin, ja osta lähempää mökki. Vai asutaan lähempänä sitä mökkiä. Asia ratkaistu. Ehkä hän ei ole hyvä kuski pitkillä matkoilla, koska eteen voi tulla yhtäkkiä toinen auto, voi olla kyse sekunneista.
Niin, tai sitten se vaimo opettelee ajamaan. Pitääkö hyvästä mökistä luopua sen vuoksi ettei toinen edes yritä? Mökki voi olla ollut suvussa vaikka kuinka kauan ja laitettu huolella. Ei se nyt ihan niinkään mene että se samantien myydään jos toinen ei uskalla ajaa. Varsinkin kun se kortti kuitenkin on.
Tässäkin vois ajatella niin, et mies opettelee käyttämään sitä pyykinpesukonetta ja imuria myös. Ei voi olla siitä kiinni, ettei osaa käyttää pyykinpesukonetta,nainenkin on sen joutunut ohjekirjasta opettelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä myös kaikki muu jaettu tasan? Sinä otat vuorovuosina täyden vastuun muksujen luistimista, monoista, kesä-, vk- ja talvikengistä, hommaat uikkarit, sadekamat, reput, liikkavaatteet, lippikset, hanskat, juhlavaatteet ja toppavaatteet koko porukalle? Nimikoit kaiken päiväkotiin? Vai rötkötätkö sohvalla kännykkä kädessä kun vaimo setvii näitä?
Hoidat säntillisesti puolet pyykeistä? Imuroinnista? Kaappien siivoamisesta? Lasten joululahjojen miettimisestä ja hommaamisesta? Selvität harrastukset ja ilmoittautumiset, hommaat tarvittavat kamat? Kaikki mahdolliset synttärilahjat suvulle ja lasten kavereille varmasti myös mietitte ja hoidatte puoliksi?
Vai onko niin, että vain tämä ajaminen pitäisi nyt puolittaa?
Mitä helvetin tekemistä muilla jutuilla on tämän pakkoajamisen kanssa?
ilmeisesti haet kysymysmäärällä vain jankkauskaveria
Vierailija kirjoitti:
Haukkuminen ja pakottaminen ei ainakaan auta. Pahentaa vain.
Ei ole mitään mukavaa ajaa autoa, jos toinen neuvoo joka mutkan huomauttelee nopeudesta säikäyttelee luullessaan ettei kuski ole huomannut jotain ja todella HUUTAA jos et ehdi toteuttaa käskyjään.
Kummallinen ajopelko on kuin pois pyyhitty, jos saa ajella rauhassa ilman, että tuntee olevansa iänkaikkista inssiä suorittamassa.
Itse kieltäydyin totaalisesti juurikin tuosta syystä ukon kanssa ajamisesta.
Oiski selannut nettiä...
Ennen vaikka kävelen prkl.
Omalla kohdalla näin ja valitan, kun menin naisena vastaamaan tämmöiseen "pitkään miesten ketjuun".
Huutakaa vaan siihen sitä saa tottua sodassa ja rakkaudessa.
Meidän perheelle tuo on pikamatka ilman pysähdyksiä. AP ei jaksa sitäkään.