Tässä on jo virikehoidon huipentuma!

Meillä lapsilla (nyt jo isompia) ikäeroa 1v 4 kk, ja yllättäen kuopusta odottaessa neuvolassa ohjeistettiin hakemaan valmiiksi hoitopaikka isommalle. Perusteena oli: "Kun on se kahden pienen hoitaminen niin rankkaa!" No, en todellakaan hakenut esikoiselle hoitopaikkaa ei olisi tullut mieleenkään "varmuuden vuoksi" - kun kerran olemme pienen ikäeron halunneet niin sen kanssa sitten tietenkin oli tarkoitus elellä. No, eipä sitten ollutkaan mitenkään erityisen rankkaa, itse asiassa nautin kuopuksen vauva-ajasta paljon enemmän kuin esikoisen, vaikka olikin kaksi pientä hoidettavana.



Ihmettelen vieläkin tuota neuvolan ohjetta.. olemme suht hyvätuloisia, kaiken puolin pärjääviä ihmisiä ja mies osallistunut aina aktiivisesti lasten hoitoon sekä kotitöihin, eli mitään erityistä perustetta manailla huonoa jaksamista ei todellakaan ollut. Ilmeisesti sitten nykyään on jo lähtökohtainen oletus että kahden pienen kanssa ei voi jaksaa :-/



Ja vielä lopuksi, ymmärrän kyllä niitä äitejä, jotka päätyvät masennuksen, lapsen sairauden tms. takia viemään pienenkin esikoisen hoitoon.

miehes ihan kamalan hyvin voi tienata, jos te kuitenkin joudutte sitä kakaraanne kaikki illat ja viikonloput katselemaan.

Kun se lapsen hoidattaminen on teillä nähtävästi rahasta kiinni, niin sano nyt sille äijällesi, että hommaa paremman duunin, niin saatte dumpattua vaikka molemmat johonkin ympärivuorokautiseen tarhaan. Sitten te vasta rikkaita olette.

Ja jos noita päivähoitomaksuja nyt kehoituksestasi ajatellaan, niin ihan turha niistä ainakaan on valittaa tuossa tilanteessa. Se raha kun on helppo säästää hoitamalla itse omat lapsensa. Miehesi pitää muutenkin olla todella hyvätuloinen, että joudutte maksamaan ylimmän maksun.

Itse olen kotihoidontuella (eli siis vajaa 300e brutto) ja esikoisesta maksan 233e. Ajatelkaapa tätä!

ja ei olisi tullut mieleenkään viedä esikoista hoitoon.



otin päiväunet lasten nukkuessa ja siivosin vähemmän. niin pärjäsi tämän alkuajan ihan hyvin.

Pojilla on todella läheiset välit toisiinsa nyt 11 ja 12 vuotiaina.

miehes ihan kamalan hyvin voi tienata, jos te kuitenkin joudutte sitä kakaraanne kaikki illat ja viikonloput katselemaan.

Kun se lapsen hoidattaminen on teillä nähtävästi rahasta kiinni, niin sano nyt sille äijällesi, että hommaa paremman duunin, niin saatte dumpattua vaikka molemmat johonkin ympärivuorokautiseen tarhaan. Sitten te vasta rikkaita olette.

Ja jos noita päivähoitomaksuja nyt kehoituksestasi ajatellaan, niin ihan turha niistä ainakaan on valittaa tuossa tilanteessa. Se raha kun on helppo säästää hoitamalla itse omat lapsensa. Miehesi pitää muutenkin olla todella hyvätuloinen, että joudutte maksamaan ylimmän maksun.

Itse olen kotihoidontuella (eli siis vajaa 300e brutto) ja esikoisesta maksan 233e. Ajatelkaapa tätä!

Kuka on puhunut illoista/vkonlopuista mitään? Meillä kyllä puuhataan lasten kanssa iltaisin yms., veikkaan, että enemmän kuin monessa muussa perheessä.

Ainakin meillä päin näkee valitettavan usein 3-5v. lapsia yksin pihassa leikkimässä, kun äiti on vauvan kanssa sisällä. Ohikulkijat sitten joutuu vahtimaan näitä, etteivät juokse auton alle. Ei ole montaa viikkoa, kun meinasin ko. asiasta tehdä lastensuojeluilmoituksen.

Eli, se ei näemmä aina takaa, että kun lapsi on kotihoidossa, saisi samalla riittävän hoidon ja turvan...

Tämä on okt- ja rivarialuetta kylläkin.



t:46

Hänellä oli jo vuoden vanha poika. Äiti alkoi sitten jutella, että poika on jo niin iso, että aloittaa kohta tarhan. Mutta onneksi on tää vauva tulossa. Katsoin äitiä ihmeissäni ja kysyin laskettua aikaa, se oli kuukauden päästä. Äiti ei siis todellakaan ollut menossa töihin välillä, laittoipa vaan esikon hoitoon että sai rauhassa olla vauvan kaa. Pikkuraukka. ja äidistään niin iso poika jo...

Juuri sellaisilla asutaan slummissa.

Ja eräs äiti laittaa 1,5v ikäisen lapsen päiväkotiin kun vauva syntyy alkutalvesta. Lapsi ollut siis kotihoidossa tähän asti. Että joo, ei ymmärrä ei.

pärjää.

mun tulot on 300 brutto, mutta miehen huimasti enemmän, ja sen takia me ei asuta slummissa.

Itse olet joka tapauksessa köyhä ja kuulut slummiin.

mutta ei tämmöinen äiti paljon taida asiaa lapsensa kannalta miettiä. Eri asia jos on jotain oikeaa syytä, masennusta tai muuta.

t. eräs, jolla on kotona vauva, 1,5-vuotias ja pari muutakin alle kouluikäistä

Itse olet joka tapauksessa köyhä ja kuulut slummiin.

tällä hetkellä mun tulot on hoitavapaalla vajaa 300e, niin kuin kaikilla muillakin Suomessa hoitovapaalla olevalla? Sitten, kun menen töihin ne 10-kertaiset jos se nyt tähän mitenkään kuuluu.

Ja toisekseen, ikinä en olis köyhälle miehelle tehnyt lapsia. En myöskään jos tienaisin aina 300e.

Ja kolmannekseen, tämän mun jutun pointti oli se, ettei kaikilla perheillä edes ole taloudell. mahdollista viedä toista lasta hoitoon, kun äiti on ä.lomalla/hoitovapaalla.

1,5v lapsen hoitoaikaa max 7.ään tuntiin kun sisr syntyi, puolen vuoden päästä muutti hoitoajan taas alle 10.tuntiseks (käytännössä oli 8-9 tuntiaa hoidossa) kun eihän heillä olisi ollut mitään yhteistä tekemistä ennen isän tuloa kotiin.

Johdot poikki, ettei tee enempää.

miten kauheasti äidit arvostelevat toistensa valintoja. Todellisuudessahan se kertoo jostakin omasta pahasta olosta, kun jokainen joka tekee eri tavalla kuin itse, tekee väärin.



Meille on kohta tulossa toinen lapsi, ikäeroa tulee 1v4kk ja itselle ei ole tullut mieleenkään laittaa esikoista missään välissä hoitoon - ei varsinkaan silloin kun muutenkin jäisin vauvan kanssa kotiin. Mutta tavallaan ymmärrän että joku muu tekee niin, kaikkien rahkeet ei vain riitä samalla tavalla - lapset voivat esim. sairastella paljon, kaikkien miehet ei välttämättä auta juurikaan kotitöissä ja lasten hoidossa yms.



Sitä ihmettelen miten tällä palstalla pidetään hyväksyttävänä laittaa lapsi rahan takia hoitoon, mutta ei äidin jaksamisen tai jonkin muun syyn takia. Kyllähän en raha-asiat voi (useimmissa tapauksissa) hoitaa jo etukäteen siihen kuntoon, että pystyy olemaan lapsen kanssa kotona niin pitkään kuin haluaa eikä tarvitse rahaan vedotn lykätä 9kk ikäistä tarhaan. - Todellisuudessa kun monella ei ole kyse siitä että asunto tai ruoka olisi loppumassa vaan tietynlaisen elintason säilyttämisestä. "Kun meillä on aina ollut tapana käydä talvisin kuukauden reissu Thaimaassa..." Mielestäni on hienoa jos joku äiti tajuaa omat rajansa _ennen_ kuin tekee jotakin hölmöä lapsilleen, osahan ei osaa hakea apua ja sitten me luetaan lehdistä miten äiti pahoinpiteli / tappoi lapsensa yms. juttuja ja voivotellaan miksi ne ei tajua hakea apua... Ristiriitaista?!



Ja ei, ei lapsiperhe-elämän rankkuutta voi tietää yhden lapsen kokemuksella. Itse odotan innolla ja jännityksellä meidän toisen lapsen saapumista ja tiedostan kyllä jo odottaessani että meidän esikoinen on ollut todella helppo ja terve lapsi. Tietysti toivon ja odotan että toisen kanssa menisi yhtä hyvin, mutta voihan sieltä myös tulla koliikkilapsi, erityistarpeinen lapsi, korvatulehduskierrelapsi jne. ja sitten sitä jaksamista on pohdittava uudelleen, erilaisesta näkökulmasta.

hoidossa äidin jaksamisen tai masennuksen tms. takia, vaan ihan siksi, että niin voi tehdä ja on "kivaa" olla vauvan kanssa kahden, kun muut hoitavat sen esikoisen. Niin näppärää. Minusta asia on pikemminkin toisin päin eli töihin palaavaa arvostellaan, mutta virikehoitoon lapsensa laittavaa vain paijataan. Ihme touhua.



Ja sitten te kuulkaa vasta sairastelette, kun se virikehoidettu tuo kaikki mikrobit mukanaan kotiin. On se sitten kiva hoitaa korvatulehduksesta kärsivää vauvaa ja taaperoa yhtäaikaa, mutta jokainen tavallaan...

niin.tässä oon itse tätä kysymystä just miettiny, tammikuussa syntyy toinen lapsi ja esikoinen on tuolloin 2v6kk vanha. esikoinen ollut perhepäivähoidossa 1vuotiaasta asti,en vaan olisi mitenkään tullut toimeen sillä rahalla minkä sain tuon äitiysloman jälkeen ja töihin oli mentävä,

esikoinen siis on aivan innoissaan hoitopaikastaan, leikkikavereista siellä ja muutenkin kaikki mennyt hoidon suhteen toivotulla tavalla.

Nyt mietinkin kuumeisesti jättääkkö tämä pikkuneiti hoitoon vauvan syntyssä, vai ottaakko hoidosta pois.

Olen päätynyt ehkä siihen että pidän hänet hoidossa osapäiväisesti mutta silti edelleen päivittäin mietin onko se oikea ratkaisu.

Haluan todella vaan esikoisen parasta ja mietin lähinnä sitä tosiasiaa kuinka hänellä on hoidossa ikätovereita ,leikkikavereita jne, en todellakaan omaa

jaksamista.

Eli tilanne on se, että poika on mennyt 10 kk vanhana hoitoon. Sitä en tuomitse kun tiedän että mitkä velat odottavat heilläkin maksajaansa jne, pakko tilanne töihin lähtö.



Mutta sitä en ymmärrä että tosiaan kun vauva syntyy esikoista ei voi ottaa kotiin. Sen tuomitsen ja olen kaiken tosiaan hänelle itselleenkin sanonut. Kyse ei ole väsyneestä äidistä ja lapsikin on tehty ihan tarkoituksella. Siksi tämä ihmetyttää.



Ja teille jotka arvostelette minun tapaani olla ystävä, niin sanon vielä kerran että olen kaiken hänelle päin naamaa sanonut, ja olemme edelleen kavereita. Saan olla mitä mieltä haluan ja hän omaa mieltänsä. Siksi lähinnä hänellekkin sanoin, että jos millään edes vähän saisi häntäkin ajattelemaan esikoistaan ja täällä kaikkia niitä äitejä jotka ovat laittamassa/laittaneet pienen lapsen hoitoon vauvan tieltä.



Ja nyt en tosiaan tarkoita äitejä jotka ovat palanneet töihin aikaisin ja laittaneet vauvan hoitoon.



ap

Pitääkö niitä lapsia tehdä lisää, ja pienellä ikäerolla jos ei jaksa itse hoitaa.

ja ei tullut mieleenikään viedä poikaa pk:n kun itse olen kotona. En edes keksi millä oisin sen pojalle perustellut että hänet viedään aamuisin hoitoon ja äiti on vauvan kanssa kotona. Sisaruksille muodostui hieno suhde heti alkuun ja virikkeitä on vaikka muille jakaa jos vaan viitsii itse tehdä jotain. Käytiin puistossa, perhekerhoissa, muskarissa, uimahallissa, teatterissa, museoissa, retkillä, askarreltiin , joskus vaan löhöttiin kotona ym. ym. ja varmasti eivät lapseni jääneet mistään paitsi. En ymmärrä virikelapsia pk:ssa jos ei ole oikeaa tarvetta.