Miksi jotkut kuvittelevat, että suvun omilleen muuttaville nuorille voi kipata vanhat romut?

Jos ne eripariset aterimet ja mainosmukit eivät kelpaa teille, miksi niiden pitäisi kelvata muillekaan? Minä en todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta halusin alusta asti lähteä perustamaan itselleni kotia, en mitään väliaikaisasuntoa. Ostin kierrätyskeskuksesta samaa sarjaa olevia aterimia ja muita astioita alle euron kappale. Sisustin kämppää pikkuhiljaa aina kun löytyi halvalla tai ilmaiseksi jotain miellyttävää.

Jos jotkut teistä ovat sisustaneet opiskelija-asuntonsa sukulaisten kaatopaikkaroinalla, se ei tarkoita että nuorten täytyy nykyään tehdä niin. Netistä löytyy ilmaiseksi tai vähällä rahalla tyylikästä ja hyväkuntoista tavaraa. Kirppiksiäkin ja kierrätystavaran kauppojakin on olemassa, monta vaihtoehtoa, mistä etsiä mieleisiään. Se että teillä on ollut kurjaa, ei tarkoita että muillakin on pakko olla kurjaa. Nuoret eivät ole teidän sylkykuppejanne. Maailma on muuttunut aika paljon jo ihan kymmenessäkin vuodessa, koittakaapa pysyä perässä. -Milleniaali 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on rahaa hommata ne itse, niin kertoo vaan ettei ota mitään "romuja".

Useimmille kyllä kelpaa hyvin käytettykin, kunhan on toimiva.

Jos ei kelpaa kermapersenuorelle, niin ostakoon toki itse.

Kai tajuat, että romuilla tarkoitetaan rumia, kulahtaneita, vanhanaikaisia, tarpeettomia ja mahdollisesti rikkinäisiä, kaatopaikkatavaraksi luokiteltavia huonekaluja ja astioita yms?

Moni haluaa jo nuorena kerätä esim jotain astiasarjaa pikkuhiljaa tai haluaa sellaiset huonekalut, joista on iloa opiskeluiden päätyttyäkin. Siis ei lyhytnäköisesti jotain pazkaa muutamaksi vuodeksi, jotka sitten heittää pois. 

Ja nimenomaan heittää pois, koska ne tavarat eivät kelpaa enää kenellekään. Miksei omstaja itsekäyttänyt niitä loppuun kun ne kerran ovat niin hyviä?

Se omistajahan kyttää, että romunsa siirtyvät ikuisesti sen nuoren mukana. Sussiunaa, jos hän sen niin hyvän tavaran menee heittämään pois, ai kauhia Almatäti loukkaantuu, olihan sekin kalu kuuminta hottia vuonna -79. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko ottaa mitään kaatopaikkakamaa vastaan: Ikeasta saa uutta, puhdasta, samaa settiä!! 

Hieman asian sivusta, mutta en malta olla kertomatta. Keveri asui talossa, jossa oli Alvar Aallon suunnittelemat ovenkahvat. Kun asunto meni myyntiin ja sitä kävi yksi pariskunta katsomassa, rouva totesi, että onpa kamalat ovenkahvat. Ostetaan Ikeasta jotkut kivat tilalle,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko ottaa mitään kaatopaikkakamaa vastaan: Ikeasta saa uutta, puhdasta, samaa settiä!! 

Hieman asian sivusta, mutta en malta olla kertomatta. Keveri asui talossa, jossa oli Alvar Aallon suunnittelemat ovenkahvat. Kun asunto meni myyntiin ja sitä kävi yksi pariskunta katsomassa, rouva totesi, että onpa kamalat ovenkahvat. Ostetaan Ikeasta jotkut kivat tilalle,

Jos ei tyyli miellytä niin ei miellytä, vaikka olisi miten suositun muotoilijan tekele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko ottaa mitään kaatopaikkakamaa vastaan: Ikeasta saa uutta, puhdasta, samaa settiä!! 

Hieman asian sivusta, mutta en malta olla kertomatta. Keveri asui talossa, jossa oli Alvar Aallon suunnittelemat ovenkahvat. Kun asunto meni myyntiin ja sitä kävi yksi pariskunta katsomassa, rouva totesi, että onpa kamalat ovenkahvat. Ostetaan Ikeasta jotkut kivat tilalle,

Jospa ne oli rumat kahvat? Mun silmissä ruma ei muutu kauniiksi, vaikka olisi kuinka nimekästä designia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko ottaa mitään kaatopaikkakamaa vastaan: Ikeasta saa uutta, puhdasta, samaa settiä!! 

Hieman asian sivusta, mutta en malta olla kertomatta. Keveri asui talossa, jossa oli Alvar Aallon suunnittelemat ovenkahvat. Kun asunto meni myyntiin ja sitä kävi yksi pariskunta katsomassa, rouva totesi, että onpa kamalat ovenkahvat. Ostetaan Ikeasta jotkut kivat tilalle,

Mitä sitten? Kodin pitää miellyttää omaa silmää, ja jos Ikea miellyttää enemmän, niin sitten miellyttää. Design ei ole itseisarvo.

Meidän onnekas lapsi saa periä arvokkaan vesisänkymme ja leipäkoneen. Saa sitten tuoretta leipää joka aamu.

Airfryer odottaa myös kaapissa sekä trendikäs piikkimatto. Hulahulavanne. Saloran 28" stereonicam huipputelevisio ja 3000e arvoinen Nokian communicator. Kyllä kelpaa.

On teillä kummallisia sukulaisia ja outoja kavereita, ettepä itse ole sen parempia, sukuunne tulleita ääliöitä kaikki. On olemassa sana Ei, jotkut tehostaa sanomalla jatkoksi kiitos! 

Meillä on fiksut suvut ja kaverit, koskaan ole kukaan mitään tyrkyttänyt, kysynyt on, ennen poismyymistä/hävittämistä, että tarvitsemmeko. usen olen ottanut ja myynyt kirpparilla saaden voittoa kympeistä sataseen. Esim. Suomalainen vanha kasi ja posliini menee hyvin kaupaksi. Samoin vitageverhot jne. Rahoilla on sitten ostettu omaan makuun sopivaa, vintagea yleensä. 

Toinen on vauvaperheet joihin lapsia jo aiemmin tehneet vievät kaikki vanhat rojunsa ja rättinsä kysymättä että halutaanko niitä. 

Siis ihan kiva että kysytään ja tarjotaan, mutta tarkoitan niitä sukulaistätejä (jostain syystä ovat aina naispuolisia) jotka pyytämättä ja kysymättä ilmoittavat että nyt tuotiin meille meidän mollamaijan pieneksi jääneet vaatteet. 

Vierailija kirjoitti:

On teillä kummallisia sukulaisia ja outoja kavereita, ettepä itse ole sen parempia, sukuunne tulleita ääliöitä kaikki. On olemassa sana Ei, jotkut tehostaa sanomalla jatkoksi kiitos! 

Meillä on fiksut suvut ja kaverit, koskaan ole kukaan mitään tyrkyttänyt, kysynyt on, ennen poismyymistä/hävittämistä, että tarvitsemmeko. usen olen ottanut ja myynyt kirpparilla saaden voittoa kympeistä sataseen. Esim. Suomalainen vanha kasi ja posliini menee hyvin kaupaksi. Samoin vitageverhot jne. Rahoilla on sitten ostettu omaan makuun sopivaa, vintagea yleensä. 

Entä, jos antaja ei kuule tai halua kuulla sanaa EI (kiitoksella tai ilman), ja ottaa nokkiinsa kun et huoli sellaista, mikä ei kelpaa hänelle itselleenkään?

Jos minulla on vaikkapa mummoni kutoma kirjava räsymatto, niin miksi minun pitäisi ottaa vastaan kymmenen räsymattoa lisää?

Meillä on käyty tätä samaa ongelmaa läpi kun lapseni ovat nyt 22 ja 19.

Varisnkin esikoiselle oltiin tunkemassa vaikka ja mitä. Mm. hirveä vääntö siitä, että hän ei halua kokonaista astiastoa pieneen väliaikaiseen opiskelija-asuntoon.

Ja muutenkin että haluaa sisustaa itse, koska hän vielä muutti korona-aikaan, jolloin siellä asunnossa oli kiva myös ihan itse viihtyä.

Minä sain jäätävät haukut siitä, että kieltäydyin ns. auttamasta eli ottamasta sitä valtavaa astiastoa omiin nurkkiini ja esikoinen siitä, että oli niin hemmoteltu ja nirso, että kaikki ei kelvannut, vaan halusi sisustaa omalla maulla.

Miljoonaan kertaan kuultiin miten ennen oli vain risa heteka ja isopapan vanha pannu jne ja että pitäisi olla kiitollinen jne.

Ja tää sama vääntö käytiin muuten myös silloin kun lapset oli pieniä, kun kaikki romu yritettiin edellisen kerran kärrätä meille.

173

Vierailija kirjoitti:

Meillä on käyty tätä samaa ongelmaa läpi kun lapseni ovat nyt 22 ja 19.

Varisnkin esikoiselle oltiin tunkemassa vaikka ja mitä. Mm. hirveä vääntö siitä, että hän ei halua kokonaista astiastoa pieneen väliaikaiseen opiskelija-asuntoon.

Ja muutenkin että haluaa sisustaa itse, koska hän vielä muutti korona-aikaan, jolloin siellä asunnossa oli kiva myös ihan itse viihtyä.

Minä sain jäätävät haukut siitä, että kieltäydyin ns. auttamasta eli ottamasta sitä valtavaa astiastoa omiin nurkkiini ja esikoinen siitä, että oli niin hemmoteltu ja nirso, että kaikki ei kelvannut, vaan halusi sisustaa omalla maulla.

Miljoonaan kertaan kuultiin miten ennen oli vain risa heteka ja isopapan vanha pannu jne ja että pitäisi olla kiitollinen jne.

Nuo jotka lässyttävät kuinka köyhää heillä oli, ovat raivostuttavia. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Se, että joku kärsi joskus vuosikymmeniä sitten ei ole nykynuorten vika eikä heitä pidä siitä syyllistää. Ihme ankeuttajia, kun kaikilla pitäisi olla yhtä surkeaa kuin heillä oli. Voisivat vähän miettiä miksi haluavat sellaista muille ihan väkisin. 

Vierailija kirjoitti:

On teillä kummallisia sukulaisia ja outoja kavereita, ettepä itse ole sen parempia, sukuunne tulleita ääliöitä kaikki. On olemassa sana Ei, jotkut tehostaa sanomalla jatkoksi kiitos! 

Meillä on fiksut suvut ja kaverit, koskaan ole kukaan mitään tyrkyttänyt, kysynyt on, ennen poismyymistä/hävittämistä, että tarvitsemmeko. usen olen ottanut ja myynyt kirpparilla saaden voittoa kympeistä sataseen. Esim. Suomalainen vanha kasi ja posliini menee hyvin kaupaksi. Samoin vitageverhot jne. Rahoilla on sitten ostettu omaan makuun sopivaa, vintagea yleensä. 

Kaverinsa voi valita, sukulaisia ei. Ainoa keino on katkoa välit ärsyttäviin ihmisiin. Vaikka se tyrkyttäjävaj akki uskoisi kymmenennellä kerralla sen ei- sanan viimein, se v atipää sitten suuttuu ja puhuu sontaa kaikille ja haukkuu päin naamaa ja selän takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on isomummon lautaset vielä käytössä, jotka sain 21 vuotta sitten kun muutin omilleni. Mummo kuoli 10v sitten.

Kunnon tavara, joka on nuorelle itselleen mieleinen on eri juttu.

Jos nyt näihin nykypäivän tavaroihin vertaa, niin ennen niitä kunnon tavaroita oli. Huonekalut oli muutakin kuin pelkkää lastulevyä ja astiatkin ihan toista kuin Ikean tavara. Itse olin ainakin tyytyväinen kun kotoa lähtiessä sain äidiltä astioita ym. ja niitä on edelleen käytössä yli 30 vuoden jälkeenkin. Ainoat oikeat aterimet ovat Hackmanin Savoniaa. Mummon kuollessa sain ihania vanhoja pussilakanoita mitkä tuntuvat ihan erilaiselle kuin nämä nykyiset. Itse ainakin arvostan vanhan kierrätystä jatkuvat uuden oston sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo jotka lässyttävät kuinka köyhää heillä oli, ovat raivostuttavia. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Se, että joku kärsi joskus vuosikymmeniä sitten ei ole nykynuorten vika eikä heitä pidä siitä syyllistää. Ihme ankeuttajia, kun kaikilla pitäisi olla yhtä surkeaa kuin heillä oli. Voisivat vähän miettiä miksi haluavat sellaista muille ihan väkisin. 

Minua ärsyttää se, että he syyttävät nuoria kertakäyttökulutuksesta, vaikka ovat ihan itse ostaneet ja sitten hylänneet ne tavarat.

Paljon laadukkaampiahan ne mummon antamat aitopuiset huonekalut ovat kuin Ikean lastulevyiset tusinatavarat. Sitä paitsi, mistä nuori kuvittelee saavansa rahat uusiin huonekaluihin? Jos ei nosta vielä opintolainaa tai ole töissä? Iskäkö maksaa lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Paljon laadukkaampiahan ne mummon antamat aitopuiset huonekalut ovat kuin Ikean lastulevyiset tusinatavarat. Sitä paitsi, mistä nuori kuvittelee saavansa rahat uusiin huonekaluihin? Jos ei nosta vielä opintolainaa tai ole töissä? Iskäkö maksaa lapselle?

Missä on sanottu että hän ne Ikeasta hakisi tai että hän ei omasta kodistaan saisi mukaansa mieleistä tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on isomummon lautaset vielä käytössä, jotka sain 21 vuotta sitten kun muutin omilleni. Mummo kuoli 10v sitten.

Kunnon tavara, joka on nuorelle itselleen mieleinen on eri juttu.

Jos nyt näihin nykypäivän tavaroihin vertaa, niin ennen niitä kunnon tavaroita oli. Huonekalut oli muutakin kuin pelkkää lastulevyä ja astiatkin ihan toista kuin Ikean tavara. Itse olin ainakin tyytyväinen kun kotoa lähtiessä sain äidiltä astioita ym. ja niitä on edelleen käytössä yli 30 vuoden jälkeenkin. Ainoat oikeat aterimet ovat Hackmanin Savoniaa. Mummon kuollessa sain ihania vanhoja pussilakanoita mitkä tuntuvat ihan erilaiselle kuin nämä nykyiset. Itse ainakin arvostan vanhan kierrätystä jatkuvat uuden oston sijaan. 

Mieleinen, huom. kunnon tavara, joka on nuorelle itselleen * mieleinen * , vielä kerran: MIELEINEN. Aivan sama mitä kukakin on kierrätyksestä mieltä, kenenkään ei tarvitse huolia tavaroita, joita ei halua.