Miksi jotkut kuvittelevat, että suvun omilleen muuttaville nuorille voi kipata vanhat romut?

Jos on ajattomia design-kalusteita, mikä ettei. Vaikkapa Aarnion pallotuoli, Le Cobusierin kalusteita, Aaltoakin. 

Kiertotaloutta. Kaikilla ei ole varaa uuteen.

Tämä on yleinen ongelma myös vähävaraisten keskuudessa. Työnnetään lähes kaatopaikkatavaraa, loukkaannutaan kun ei kelpaa ja sitten julistetaan kuinka pitäisi vaan uutta saada. Ei jakseta ymmärtää, että jos henkilöllä on jo se hyvä - yleensä saatu sekin - sohva, niin siihen ei tarvita enää 70-luvun koiran repimää tilalle vaikka antajalla olisi kuinka tunnearvoa sille. Muita kun ei toisen - yleensä keksitty - tunnearvo kiinnosta hevon kukkua. Yhtenä esimerkkinä ostimme eräälle sairauseläkeläiselle porukalla hyvän telkkarin synttärilahjaksi. Hänellä kun sairauden ja pienellä paikkakunnalla vuoksi se telkkarin katsominen on yksi vähäisiä iloja. Eiköhän sinne ole työnnetty jopa putkitelevisioita. Hänellä on sekä mt- että fyysisiä ongelmia ja mt-ongelmat aiheuttaa sen, että jos joku loukkaantuu, hänelle jää siitä vatvominen päälle moneksi päiväksi. Siksi ei osaa sanoa ei. Hän asuu maalla perityssä talossa ja siinä on autotalli. Autotalli on täynnä lahjoitettua tarpeetonta tavaraa, jota me muut läheiset joudumme kuskaamaan kaatopaikalle ja maksamaan toisten puolesta. Onneksi hänellä on aspergerkaveri. Julistin tämän kaverin kuullen että jokaisesta rojusta joka tänne tuodaan meiltä omaisilta kysymättä veloitamme sen kaatopaikkamaksun ja kuljetuskustannukset tai tai vaihtoehtoisesti tuomme saman takaisin ja lisäksi jotain muuta tuojan pihaan. Tämä suorapuheinen kaveri kertoi sen kylällä ja nyt väheni. Terkkuja tutuille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorellakin on oikeus sisustaa oma ensimmäinen asuntonsa sellaiseksi kuin haluaa.

Harva iäkkäämpi ihminen tykkäisi, jos hänelle tyrkytettäisiin vanhoja mattoja, verhoja, pyyhkeitä, astioita, huonekaluja tuosta vain. 

Ei kellään ole mitäån oikeutta. Nykynuoret ovat asennevammaisia lumihiutaleita. Herranjumala minä olen 59 v porvarisikäneito enkä ole ensimmäitäkään intaktia astiasarjaa uutena ostanut vaan kaikki astiani ovat aina oleet epätäydellisiä joko perittyjä tai kipputorilta ostettuja settejä.Mutta eikämitä Nuorimman siskoni tytär muutti opiskelut aloitettuaan ensimmäiseen omaan asuntoonsa jonka hänen äitinsä maksoi. Tyttö sanoi ensin että hän aikoo ekologista syistä sisustaa asuntonsa vain kierrätystavaroilla Hyvää hyvyyttäni minä avasin kaapit ja näytin mitä perintöastioita minulla on tallella. Tyttö ei halunnut niistä mitään vaan ostatti

En ihmettele yhtään, että tyttö ei halunnut sinun astioita, nehän on sinulla jatkuvassa käytössä. Etkä sinä niitä tarjonnut hänelle vaan näytit, mitä omistat.

Se on perinne ja tapa, kaikkialla maailmassa, kun nuori muuttaa lapsuuden kodista, suku antaa hänelle kapioita. 

Suurin osa lapsuuden kodista pois muuttaessa pitkään riippuvaisia vanhemmistaan esim. taloudellisesti, vaikka halu olisikin itsenäistyä ja olla riippumattomia, tavaroiden lisäksi, odotetaan rahaa, vanhempien huomiota ja omaa tilaa lapsuudenkodista jne  jopa perheelliset esim. lastenhoitoapua. 

Ja minusta se oli aikoinaan ihanaa, kun ei yksin tarvinnut kantaa siipiään ja sain lapsuudenkodista astioita ja muuta tarpeellista, josta olen iloinen ja kiitollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on isomummon lautaset vielä käytössä, jotka sain 21 vuotta sitten kun muutin omilleni. Mummo kuoli 10v sitten.

Varoituksen sana jos on vanhoja lyijylasitteisia. Niitä ei todellakaan suositella arkikäyttöön lyijymyrkytysriskin vuoksi. Lapset eivät saisi edes koskea näihin.

Tämäkin vielä nykyään.  Kysyn nyt ihan asiallisesti onko tämä jokin ominaisuus, että lyijylasitteiset aiheuttavat ongelmia vanhemmiten? Meinaan miksei isoäiti ole saanut myrkytystä? Vai tarkoitetaanko nyt vain kuluneita astioita? Isoäitihän pesi kupit käsin. Tiskikonetta vanhat astiat eivät välttämättä kestä. Tai mikroa. 

Alumiinikattiloitakin käytettiin aikanaan ihan päivittäin,  kunnes huomattiin, ettei olekaan hyvä juttu. En silti tiedä ketään niistä sairastunutta. 

Etkö tosiaan ole kuullut muistisairauksista tai keskushermostosairauksista?

Kun minä muutin miehen kanssa yhteen 80-luvulla, ei meillä kummallakaan ollut yhtään mitään. Me haettiin pankkilaina ja ostettiin itsellemme mieleiset huonekalut. Miehen sukulaiset oli ihmeissään, kun meille ei kelvannut vuosikymmenen kylmässä vajassa olleet sohva ja ruokapöytä.

Yksi syy tähän oli miehen serkku, joka sanoi, että älkää ottako ihan mitä sattuu vastaan. Hänellä oli ollut väliaikaiseksi tarkoittu lonksuva ruokapöytä yli 20 vuotta ennen kuin hän sai sellaisen, josta piti. Meillä on vielä käytössä tämä sama ruokapöytä ja se on meidän elämän loppuun asti. Tykkään siitä vieläkin hirveän paljon.

Kummallisia sukulaisia teillä.

En ole koskaan törmännyt tuollaiseen.

Eiköhän se ole pakon sanelema juttu, ellei nuori ole syntynyt kultalusikka suussa ja heitä on harvassa, ehkä ap. kuuluu tähän ryhmään ja siksi ihmettelee. 

Suurin osa nuorista muuttaa lapsuuden kodista, joiden vanhemmat ovat pieni- ja keskituloisia ja nuoren itsensä tulot ovat pienet, jos saa töitä, palkka harvoin yli 2000-2500€, jolloin käteen jää reilu 1500€, joka menee vuokraan, ruokaan jne. eikä rahaa vain ole niihin mieleisiin huonekaluihin ja astioihin. Ja monelle painaa myös ympäristöasiat. 

Ja siksi muiden romutkin ovat nuorelle tarpeen. 

Meidän opiskelijalle piti olla arabian Teema astiat ja Hacmanin aterimet. Vain Vallilan verhot kelpasivat.

Niin huonosti on opiskelijoiden asiat. Kyllä minun nuoruudessa oli paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole pakon sanelema juttu, ellei nuori ole syntynyt kultalusikka suussa ja heitä on harvassa, ehkä ap. kuuluu tähän ryhmään ja siksi ihmettelee. 

Suurin osa nuorista muuttaa lapsuuden kodista, joiden vanhemmat ovat pieni- ja keskituloisia ja nuoren itsensä tulot ovat pienet, jos saa töitä, palkka harvoin yli 2000-2500€, jolloin käteen jää reilu 1500€, joka menee vuokraan, ruokaan jne. eikä rahaa vain ole niihin mieleisiin huonekaluihin ja astioihin. Ja monelle painaa myös ympäristöasiat. 

Ja siksi muiden romutkin ovat nuorelle tarpeen. 

Miten niillä köyhillä sukulaisilla on sitten vanhoja huonekaluja ja astioita jakaa asti? Luulisi, että ne on omassa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole pakon sanelema juttu, ellei nuori ole syntynyt kultalusikka suussa ja heitä on harvassa, ehkä ap. kuuluu tähän ryhmään ja siksi ihmettelee. 

Suurin osa nuorista muuttaa lapsuuden kodista, joiden vanhemmat ovat pieni- ja keskituloisia ja nuoren itsensä tulot ovat pienet, jos saa töitä, palkka harvoin yli 2000-2500€, jolloin käteen jää reilu 1500€, joka menee vuokraan, ruokaan jne. eikä rahaa vain ole niihin mieleisiin huonekaluihin ja astioihin. Ja monelle painaa myös ympäristöasiat. 

Ja siksi muiden romutkin ovat nuorelle tarpeen. 

Vaikka kotinsa sisustaisikin käytetyillä, mikä totta vieköön on järkevää, käytettyä löytyy muualtakin kuin sukulaisten varastoista. Ja vaikka sukulaisten käytetyt kelpaisivat, niitäkään ei mahdu määräänsä enempää. Ja ihan jo käytännön syistä monen on järkevämpää ostaa torista tai fb-kirppikseltä jotain mikä a) miellyttää silmää enemmän kuin 80-90-luku, b) on jo valmiiksi opiskelupaikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole pakon sanelema juttu, ellei nuori ole syntynyt kultalusikka suussa ja heitä on harvassa, ehkä ap. kuuluu tähän ryhmään ja siksi ihmettelee. 

Suurin osa nuorista muuttaa lapsuuden kodista, joiden vanhemmat ovat pieni- ja keskituloisia ja nuoren itsensä tulot ovat pienet, jos saa töitä, palkka harvoin yli 2000-2500€, jolloin käteen jää reilu 1500€, joka menee vuokraan, ruokaan jne. eikä rahaa vain ole niihin mieleisiin huonekaluihin ja astioihin. Ja monelle painaa myös ympäristöasiat. 

Ja siksi muiden romutkin ovat nuorelle tarpeen. 

 

Muiden romuja ei tarvitse ottaa vastaan kun nykyään on paljon paikkoja, mistä löytää mieleisensä ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiertotaloutta. Kaikilla ei ole varaa uuteen.

Kiertotaloutta voi harjoittaa muutenkin. Ei tarvitse ottaa mitään vuosikymmeniä haisevassa kosteassa varastossa ollutta sohvaa kun voi netistä etsiä kunnollisen.

Vierailija kirjoitti:

Nuori voisi sanoa, että ottaa vain rahalahjoituksia vastaan ja osaa ostaa itse mieleisensä tavarat. Tai isän tai äidin kortin rinnakkaiskortilla ihan verovapaasti voi ostaa tarpeelliset kalusteet sun muut ensiasuntoon, jos työtulot ovat pienet. 

 

Ei vaan nuori voi katsella Facebookin roskalavalta tai Torin ilmaisosastolta mieleisensä. Boomereiden nuoruudessa tätä vaihtoehtoa ei ollut, joten on ymmärrettävää, että heille ainoat vaihtoehdot on joko uuden ostaminen tai läheisten varastosta kaivamat romut.

Anoppi kertoi, että autotallissa odottaa puhelinpöytä ensimmäistä ottajaa. Kuulemma nopein saa ja muille voi antaa vähän rahaa hyvitykseksi. Lapsenlapsia on 5 ikähaitarilla 19-14. Saa nähdä kuka onnekas ehtii ja ketkä joutuu tyytymään rahaan..

Vierailija kirjoitti:

Anoppi kertoi, että autotallissa odottaa puhelinpöytä ensimmäistä ottajaa. Kuulemma nopein saa ja muille voi antaa vähän rahaa hyvitykseksi. Lapsenlapsia on 5 ikähaitarilla 19-14. Saa nähdä kuka onnekas ehtii ja ketkä joutuu tyytymään rahaan..

Tuokin vielä,  että ne seniilit haahkat tuputtavat jotain hyödyttömiä puhelinpöytiä ja stereovitriinejä. 

Vierailija kirjoitti:

No jos on rahaa hommata ne itse, niin kertoo vaan ettei ota mitään "romuja".

Useimmille kyllä kelpaa hyvin käytettykin, kunhan on toimiva.

Jos ei kelpaa kermapersenuorelle, niin ostakoon toki itse.

Kai tajuat, että romuilla tarkoitetaan rumia, kulahtaneita, vanhanaikaisia, tarpeettomia ja mahdollisesti rikkinäisiä, kaatopaikkatavaraksi luokiteltavia huonekaluja ja astioita yms?

Moni haluaa jo nuorena kerätä esim jotain astiasarjaa pikkuhiljaa tai haluaa sellaiset huonekalut, joista on iloa opiskeluiden päätyttyäkin. Siis ei lyhytnäköisesti jotain pazkaa muutamaksi vuodeksi, jotka sitten heittää pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori voisi sanoa, että ottaa vain rahalahjoituksia vastaan ja osaa ostaa itse mieleisensä tavarat. Tai isän tai äidin kortin rinnakkaiskortilla ihan verovapaasti voi ostaa tarpeelliset kalusteet sun muut ensiasuntoon, jos työtulot ovat pienet. 

 

Ei vaan nuori voi katsella Facebookin roskalavalta tai Torin ilmaisosastolta mieleisensä. Boomereiden nuoruudessa tätä vaihtoehtoa ei ollut, joten on ymmärrettävää, että heille ainoat vaihtoehdot on joko uuden ostaminen tai läheisten varastosta kaivamat romut.

Boomerit mitään nettiä osaa käyttää, ne veivaa puhelinpöydällä jököttävää lankapuhelinta tai näppäilee faxia, taustalla soi tv-alttarin  vitriinistä Aiwan stereoista Rod Stewartin cd. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on rahaa hommata ne itse, niin kertoo vaan ettei ota mitään "romuja".

Useimmille kyllä kelpaa hyvin käytettykin, kunhan on toimiva.

Jos ei kelpaa kermapersenuorelle, niin ostakoon toki itse.

Kai tajuat, että romuilla tarkoitetaan rumia, kulahtaneita, vanhanaikaisia, tarpeettomia ja mahdollisesti rikkinäisiä, kaatopaikkatavaraksi luokiteltavia huonekaluja ja astioita yms?

Moni haluaa jo nuorena kerätä esim jotain astiasarjaa pikkuhiljaa tai haluaa sellaiset huonekalut, joista on iloa opiskeluiden päätyttyäkin. Siis ei lyhytnäköisesti jotain pazkaa muutamaksi vuodeksi, jotka sitten heittää pois. 

Ja nimenomaan heittää pois, koska ne tavarat eivät kelpaa enää kenellekään. Miksei omstaja itsekäyttänyt niitä loppuun kun ne kerran ovat niin hyviä?