Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut kuvittelevat, että suvun omilleen muuttaville nuorille voi kipata vanhat romut?
12.07.2024 |
Pahimmat vielä loukkaantuvat, kun heidän "hyvät tavaransa" eivät kelpaa ja haukkuvat nuoret tutuille ja tuntemattomille.
Kommentit (266)
Selvästi suurin osa ei ymmärrä, mistä puhutaan. Nyt puhutaan tilanteesta, jossa suvussa on useita hamesteritaipumuksen omaavia ihmisiä yhdistettynä ihmistyyppiin, joka tykkää lahjoitella asioita. Omassa suvussani on tällaisia ihmisiä.
Kun muutin kotoa opiskelemaan, muutin soluun, jossa oma huoneeni oli pieni ja en halunnut sinne muuta kuin sängyn, kirjoituspöydän ja PIENEN kirjahyllyn. Minulle yritettiin tyrkyttää mm. kahdeksaa tv-tasoa, koska "pitäähän sitä nyt jokaisella tv olla. Mitä sä muuta teet koulun jälkeen, jos et edes tv:tä katso?" Samoin minulle yritettiin tyrkyttää niin isoa kirjahyllyä, ettei se olisi mahtunut huoneeseen kuin laittamalla se keskelle vinoon kulmasta kulmaan.
Kun kerroin perustellen ja näytin laskelmatkin siitä, minkä kokoinen huone on ja mitä sinne mahtuu, minulle suututtiin ja olin kiittämätön kermaperse ja "jo nyt opiskelujen alussa parempi ihminen kuin tavan duunarit".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika mikä asia loukkaantua. Ihan voi kohteliaasti kieltäytyä tarjouksesta ja jatkaa elämää.
Maailma hukkuu roinaan. Kaikki mikä vähentää kuluttamista eli uutena ostamista, on upea teko. Eiköhän opiskelijat muuta alle 10v päästä omilleen muutosta tilavampaan kotiin, jota enemmän tosissaan sisustetaan. Turha hassata vähiä rahoja ikimetsiä kaatavan Ikean roinaan sen väliaikaisen opiskelijaluukun sisustamiseksi. Monen tapauksessa tulevalla puolisollakin on sitten sanomista mitä sinne seuraavaan yhteiseen kotiin tulee.
Siis sinne opiskelijakämppään hankitaan väliaikaiset huonekalut, jotka heitetään sen jälkeen roskiin? Miten tuo vähentää kulutusta ja roinaa ja on ekologista? Roskiin ne romut kun siis menee kuitenkin vs ostaisi kerralla jotain kivaa, jota pitäisi opiskelujen jälkeenkin.
Tuttua juttua.
Nyt nelikymppisenä omakotitalossa alkaa kaikki olla täyspuista, näistä suurin osa jopa ihan arvokalusteita.
En pidä yhtään kertakäyttökulttuurista enkä masentavista ja laaduttomista Ikean pahvikalusteista.
Ajan mittaan kertynyt, ei raha edellä. Lapset voivat polttaa vaikka takassa sitten aikanaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Selvästi suurin osa ei ymmärrä, mistä puhutaan. Nyt puhutaan tilanteesta, jossa suvussa on useita hamesteritaipumuksen omaavia ihmisiä yhdistettynä ihmistyyppiin, joka tykkää lahjoitella asioita. Omassa suvussani on tällaisia ihmisiä.
Kun muutin kotoa opiskelemaan, muutin soluun, jossa oma huoneeni oli pieni ja en halunnut sinne muuta kuin sängyn, kirjoituspöydän ja PIENEN kirjahyllyn. Minulle yritettiin tyrkyttää mm. kahdeksaa tv-tasoa, koska "pitäähän sitä nyt jokaisella tv olla. Mitä sä muuta teet koulun jälkeen, jos et edes tv:tä katso?" Samoin minulle yritettiin tyrkyttää niin isoa kirjahyllyä, ettei se olisi mahtunut huoneeseen kuin laittamalla se keskelle vinoon kulmasta kulmaan.
Kun kerroin perustellen ja näytin laskelmatkin siitä, minkä kokoinen huone on ja mitä sinne mahtuu, minulle suututtiin ja olin kiittämätön kermaperse ja "jo nyt opiskelujen alussa parempi ihminen kuin tavan duunarit".
Noilla suuttujilla on aivan umpisurkea itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon laadukkaampiahan ne mummon antamat aitopuiset huonekalut ovat kuin Ikean lastulevyiset tusinatavarat. Sitä paitsi, mistä nuori kuvittelee saavansa rahat uusiin huonekaluihin? Jos ei nosta vielä opintolainaa tai ole töissä? Iskäkö maksaa lapselle?
Hei homeiset pahvit, netti on täynnä käytettyä tavaraa halvalla tai ilmaiseksi. Tervetuloa vuoteen 2024.
Kommenttisi kertookin sen että et tiedä aiemmasta mitään. Ennen ostettiin laatutavaraa sillä ei ollut jatkuvasti varaa ostaa uutta. Ja se tavara kestikin sitten pitkään. Miksi luulet että sitä roinaa on nykyisin tarjolla joka tuutista ja vielä ilmaiseksi? Siksi että jatkuvasti halutaan uutta eikä sillä tusinatavaralla ole arvoa. Että tervetuloa vuoteen 2024 missä kertakäyttökulttuuri kukoistaa v
Voi kuule on se käytössä edelleen sen 30 vuoden jälkeenkin. Ihan esimerkkinä Hacmanin Savonia aterimet. Sitä mitä ette nyt arvosta voi olla 30 vuoden jälkeen erittäin kovassa arvossa, varsinkin nykyisen kertakäyttökulttuurin takia. Sillä Ikean tusinatavaralla ei sitä arvoa varmasti ole. No ehkä se teidänkin mielipide tulevaisuudessa muuttuu kun ei se elämä tällä pallolla varmasti helpommaksi muutu tällä menolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi suurin osa ei ymmärrä, mistä puhutaan. Nyt puhutaan tilanteesta, jossa suvussa on useita hamesteritaipumuksen omaavia ihmisiä yhdistettynä ihmistyyppiin, joka tykkää lahjoitella asioita. Omassa suvussani on tällaisia ihmisiä.
Kun muutin kotoa opiskelemaan, muutin soluun, jossa oma huoneeni oli pieni ja en halunnut sinne muuta kuin sängyn, kirjoituspöydän ja PIENEN kirjahyllyn. Minulle yritettiin tyrkyttää mm. kahdeksaa tv-tasoa, koska "pitäähän sitä nyt jokaisella tv olla. Mitä sä muuta teet koulun jälkeen, jos et edes tv:tä katso?" Samoin minulle yritettiin tyrkyttää niin isoa kirjahyllyä, ettei se olisi mahtunut huoneeseen kuin laittamalla se keskelle vinoon kulmasta kulmaan.
Kun kerroin perustellen ja näytin laskelmatkin siitä, minkä kokoinen huone on ja mitä sinne mahtuu, minulle suututtiin ja olin kiittämätön kermaperse ja "jo nyt opiskelujen alussa parempi ih
Täytyy sanoa että on monella ihmeellistä sukua. Ei meillä ole kukaan suuttunut jos ei jotain tavaraa halua.
Vanhimmat lapsenlapseni asuvat jo omillaan. Otan kuvan pois lähtevästä tavarasta ja kysyn onko käyttöä. Jos eivät huoli lähtee muualle. Joskus kelpaa joskus ei, suoralta kädeltä en vie mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni opiskelijakotiin kärrättiin vastoin tahtoaan 80-luvun suuri möhkälesohvaryhmä raheineen ja nojatuolineen, sekä massiivinen kuuden hengen ruokasalin ruokailuryhmä. Molempia oli säilytetty jossain kosteassa varastossa muutama vuosikymmen, ja olivat tosiaan selvästi homeessa. Asunto oli muistaakseni 25 m2, ja pohjakartaltaan todella ahdas. Sohvaryhmä ja ruokailuryhmä eivät olisi kirjaimellisesti edes mahtuneet asuntoon, tai ehkä jos kulkuväylät olisi uhrattu ja kävelty jatkossa huonekalujen yli kiipeillen. Tavarat tuonut sukulaismies puolisoineen toi tavarat kysymättä ja ilmoittamatta, en edes tiedä mistä saivat asunnon osoitteen. Teimme muuttosiivousta asuntoon, ja yhtäkkiä parkkipaikalle ilmestyi nämä sukulaiset tavaroineen. "Ajateltiin, että näille voisi olla käyttöä!". No ei ollut. Olivat tulleet yli 300 km päästä tavaroineen, ja ohjasin heidät lähimmälle jäteasemalle. Saivat sitten tästä tuputtamisen iloista maksaa sekä omat polttoain
Romuntyrkyttäjäpällit on yleensä jotain omakotitalon asukkeja maalta. He eivät sitten ymmärrä kerrostaloasuntojen olevan pieniä, puhumattakaan solukämppien pelkästä huoneesta. Tunkevat sitten niitä sohvaryhmiä, ruokapöytiä, fakin kukkatasoja sellaisiin kämppiin, minne ne ei mahdu ja ihmiselle, joka sellaisia ei tarvitse vaikka mahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon laadukkaampiahan ne mummon antamat aitopuiset huonekalut ovat kuin Ikean lastulevyiset tusinatavarat. Sitä paitsi, mistä nuori kuvittelee saavansa rahat uusiin huonekaluihin? Jos ei nosta vielä opintolainaa tai ole töissä? Iskäkö maksaa lapselle?
Hei homeiset pahvit, netti on täynnä käytettyä tavaraa halvalla tai ilmaiseksi. Tervetuloa vuoteen 2024.
Kommenttisi kertookin sen että et tiedä aiemmasta mitään. Ennen ostettiin laatutavaraa sillä ei ollut jatkuvasti varaa ostaa uutta. Ja se tavara kestikin sitten pitkään. Miksi luulet että sitä roinaa on nykyisin tarjolla joka tuutista ja vielä ilmaiseksi? Siksi että jatkuvasti halutaan uutta eikä sillä tusinatavaralla ole arvoa. Että tervetuloa vuoteen 2024 missä kertakäyttökulttuuri kukoistaa vaikka nuoret niin kovasti väittävät olevansa huol
Kyllä halpaa skeidaa on ollut tarjolla ennenkin. Olen purkanut ja tyhjentänyt sen verran paljon vanhoja asuntoja että sitä huonolaatuista romua on tullut nähtyä ihan riittävästi.
Ne 70 luvun lastulevy ja vinyyliviritykset ovat vain päätyneet kaatopaikalle jo 80 luvulla, ja jäljellä on vain ne laadukkaammat kalusteet. Tästä syntyy harha että kaikki olisi ollut aiemmin laadukasta.
Kaikki ei ollut ennen paremmin. Oikeastaan kaikki on nykyään paremmin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin, netin roskalavalla lahjoitetaan huonekaluja tosi paljon, niistä voi valita. Ei tarvitse ottaa juuri sitä sukulaisen koiran repimää 70-luvun plyysisohvaa tai mummon astioita, joissa on säröjä mutta ovat ihan hyviä vielä tai parisänkyä 28 neliön yksiöön.
Nämä kaatopaikkaromua väkisin tuovat koettavat varmaan puhdistaa omatuntoaan väittämällä että uutta vaan pitää saada, kun lähes käyttökelvoton roina ei kelpaa, vaikka suurin osa on silti kirpparilta ostettuja tai jopa saatuja. Tänään juuri katselin roskalavaa ja totesin, että jos olisin skarppina, vähävarainen ja ensi asuntoa etsimässä saisin nettikirpparilta lähes kaiken. Varsinkin sänkyjä ja sohvia lahjoitetaan tai myydään tosi halvalla paljon.
Minäkin ostin opiskelijana - silloin ei vielä nettiä ollut - huonekaluista melkein kaikki kierrätyksestä ja sain mieluisia. Onneksi oli 300 km välimatkaa sukulaisiin.
Ennen kiersi sohvakauppiaita ja varsinkin maalla niistä ostettiin kun kaupunkeihin oli hankala lähteä ja kuljetus kallista. Ei ne mitään huippulaatua kyllä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon laadukkaampiahan ne mummon antamat aitopuiset huonekalut ovat kuin Ikean lastulevyiset tusinatavarat. Sitä paitsi, mistä nuori kuvittelee saavansa rahat uusiin huonekaluihin? Jos ei nosta vielä opintolainaa tai ole töissä? Iskäkö maksaa lapselle?
Hei homeiset pahvit, netti on täynnä käytettyä tavaraa halvalla tai ilmaiseksi. Tervetuloa vuoteen 2024.
Kommenttisi kertookin sen että et tiedä aiemmasta mitään. Ennen ostettiin laatutavaraa sillä ei ollut jatkuvasti varaa ostaa uutta. Ja se tavara kestikin sitten pitkään. Miksi luulet että sitä roinaa on nykyisin tarjolla joka tuutista ja vielä ilmaiseksi? Siksi että jatkuvasti halutaan uutta eikä sillä tusinatavaralla ole arvoa. Että tervetuloa vu
Voi kuule on se käytössä edelleen sen 30 vuoden jälkeenkin. Ihan esimerkkinä Hacmanin Savonia aterimet. Sitä mitä ette nyt arvosta voi olla 30 vuoden jälkeen erittäin kovassa arvossa, varsinkin nykyisen kertakäyttökulttuurin takia. Sillä Ikean tusinatavaralla ei sitä arvoa varmasti ole. No ehkä se teidänkin mielipide tulevaisuudessa muuttuu kun ei se elämä tällä pallolla varmasti helpommaksi muutu tällä menolla.
Jos joku ei pidä HACKMANin aterimista eikä niitä halua, niin silloin niillä ei ole sille henkilölle arvoa vaikka vikisisit mitä. Luulin että te vanhat käävät osaisitte kirjoittaa ihailemanne tuotemerkin oikein. Ette ilmeisesti juurikaan kouluja ole käyneet sitten, toisin kuin nuoret nykyään.
Tästä löytyy omakohtaista kokemusta. Muistan, kun setäni suuttui, kun en ottanut hänen vanhaa (kuvaputkimallista btw) televisiotaan yksiööni. En edes katso TV:tä niin en sellaista halunnut ollenkaan. "Ota nyt kun ilmaiseksi saat", intti setä. Joillekin ei myöskään tuntunut menevän jakeluun, etten halunnut TV-tasoa kun ei sitä TV:täkään ole, enkä myöskään tarvitse kirjahyllyä vaikka olisi ilmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun opiskelijakämppääni ostettiin uudet kalusteet. Väliaikaisia ne eivät kuitenkaan olleet, vaan edelleen käytössä, vaikka muutin isompaan kotiin. Pieni kahdenistuttava pöytä jatkaa elämäänsä keittiön sivupöytänä, pieni sohva on työhuoneessa käytössä, työpöytä käytössä, astiasto ja aterimet edelleen käytössä...
Jos olisin ottanut käyttöön ne Irma-mummon vanhat ja massiiviset 70-90-lukujen kalusteet (lastulevyä, punapyökkiä, tv-alttari) ja keittiövälineet (lyijymyrkytysvaara, pikkuruiset hienostelevat 0,5 dl teekupit ja tassit, leipäkone), niin roskiin olisivat päätyneet heti muuton yhteydessä.
Kumpi parempi:
a) ostettiin uutta, mutta pitkäikäistä, käytännöllistä ja miellyttävää
b) otettiin sukulaisen liian suuret homeiset ja rikkinäiset romut, ja vihattiin niitä joka päivä
Omaan roinaan ollaan niin rakastuneita, että kuvitellaan sen olevan toiselle suurikin lahja.
Sen myöntäminen että se 30 vuotta kylmällä vintillä säilytetty pyökinvärinen TV-taso on roinaa on vaikeaa, varsinkin kun on 30 vuotta potkinut varpaitaan siihen aina joka vuosi ullakolta joukukoristeita hakiessaan, ja vältellyt sen kapineen hävittämistä uskottelemalla itselleen ja muille että jonain päivänä joku vielä tarvitsee tuota.
Sitten kun nähdään tilaisuus lahjoittaa se kiertopalkinto eteenpäin niin siihen tartutaan koko tuon kolmenkymmenen vuoden tuomalla raivolla, jota vielä ruokkii oma sentimentaalinen suhtautuminen siihen lastulevykasaan (mutta tämä oli meidän ensimmäisessä asunnossamme kun Heikin kanssa muutimme yhteen!).
Samaan aikaan ollaan täysin sokeita sille, että se suvun vasta omilleen muuttanut parikymppinen ei ehkä halua asua hiljamummon vintillä tai omistaa pyökinväriseksi viilutettua TV-tasoa joka tuoksuu raikkaasti 1980 luvulta. Tai että sukulaistyttö tai -poika ei halua samaa natisevaa sänkyä jossa hiljatäti ja heikkisetä ovat tehneet lapsia 40 vuotta sitten.
Jos Hilja ja Heikki olisivat fiksuja, niin he myisivät koko vinttinsä sisällön kirpputorilla, ja ostaisivat rahoilla nuorelle lahjaksi lahjakortin johonkin huonekaluliikkeeseen. Heikki voisi vielä luvata tarvittaessa tulla peräkärryn kanssa kuskaamaan ne tavarat asunnolle ja lainata nuorelle ruuvinväännintä (ei tuppautua itse kasaamaan ellei pyydetä) jotta nuori saa itse valitsemansa kalusteet kasattua.
Toki voi ensin kysyä nuorelta, että aiotaan hävittää nämä tavarat kirppikselle, onko joukossa mitään mitä haluaisit?
Kenen mummoilla ja enoilla on muka on täyspuisia ja laadukkaita huonekaluja vartoamassa ottajaansa? Ei ainakaan nykyisten nuorten, ehkä silloin 50 vuotta sitten oli eri asia. Nykynuorten mummot ja enot hilloavat niitä 80-luvun sen aikaisia lastulevyhirvityksiä, tv-alttareita ja tietokonealttareita. Ei suinkaan mitään pallotuoleja, Artekia tai Lundiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on isomummon lautaset vielä käytössä, jotka sain 21 vuotta sitten kun muutin omilleni. Mummo kuoli 10v sitten.
Kunnon tavara, joka on nuorelle itselleen mieleinen on eri juttu.
Jos nyt näihin nykypäivän tavaroihin vertaa, niin ennen niitä kunnon tavaroita oli. Huonekalut oli muutakin kuin pelkkää lastulevyä ja astiatkin ihan toista kuin Ikean tavara. Itse olin ainakin tyytyväinen kun kotoa lähtiessä sain äidiltä astioita ym. ja niitä on edelleen käytössä yli 30 vuoden jälkeenkin. Ainoat oikeat aterimet ovat Hackmanin Savoniaa. Mummon kuollessa sain ihania vanhoja pussilakanoita mitkä tuntuvat ihan erilaiselle kuin nämä nykyiset. Itse ainakin arvostan vanhan kierrätystä jatkuvat uuden oston sijaan.
"Ainoat oikeat aterimet ovat Hackmanin Savoniaa."
Et kykene hahmottamaan, että oma subjektiivinen mielipiteesi ei ehkä ole yhteneväinen muiden subjektiivisten mielipiteiden kanssa? MINÄ olen tätä mieltä, joten näin sen on kaikille oltava!
Minun mielestäni ainoat oikeat aterimet ovat Villeroy & Bochin Mademoisellea. Mitenkäs nyt tehdään, kun meillä molemmilla on oma mielipiteemme?
Siis sinne opiskelijakämppään hankitaan väliaikaiset huonekalut, jotka heitetään sen jälkeen roskiin? Miten tuo vähentää kulutusta ja roinaa ja on ekologista? Roskiin ne romut kun siis menee kuitenkin vs ostaisi kerralla jotain kivaa, jota pitäisi opiskelujen jälkeenkin.
Millaisiksi palatseiksi sinä ne kuvittelet? Tyypillisesti isnne mahtuu sänky, jonkinlainen pöytä, pari tuolia, kirjahylly, iso ja pieni matto ja verhot, kattolamppu ja lukulamppu. Vhään astioita.
Ne tuodaan joko lapsuudnekotiin takaisin tai myydään tai lahjoitetaan eteenpäin, kun muutetaan tai lähdetään vaihtoon tms.
Siksi niiden kannattaa olla keveitä, kokoon purettavia jne.
Minunkin esikoiseni on lähdössä syksyllä vuodeksi Aasiaan ja juuri tehtiin autotalliin taas tila tavaroilleen.
Toinen lukunsa on nämä vanhojen tavaroiden tuputtajat. Tuputtavat vanhoja pyöritettäviä lankapuhelimia, putkitelkkareita ja ompelukoneita, ota nyt edes koristeeksi! Mitään virkaa niillä ei vastaanottajilleen olisi. Tietenkin jos haluaa ottaa koristeeksi tai vaikka tuunata käyttöön, niin antaa mennä vaan.
Miten vtussa se roinaansa hillonnut mummo on yhtään sen parempi? Sekin on hylännyt ne krääsänsä vintilleen eikä käytä enää itse. Arvottomiahan nekin on, hyödyttömiä, jonkin toisen huonekalun tieltä varastoitu. Siinä kertakäyttökulttuuria.