Ajatteletko koskaan että mitä exällesi kuuluu?

Lukioaikaisen exän kanssa lähetetään välillä viestejä ja kysytään kuulumisia. 

Pitempiä suhteita mulla oli kaksi ennen nykyistä. Ekaa en ajattele: hän oli erittäin itsekäs ja jos se ei olisi epäuskottava muotidiagnoosi nykyään, niin sanoisin, että ilimiselvä narsku. Toista miestä ajattelen ja kaipaan toisinaan. Meillä oli silloin joskus todella hyvä, harmoninen ja onnellinen suhde. Itse asiassa parempi kuin nyksän kanssa on koskaan ollut. Mutta erosin hänestä, kun alkoi tulla jotain ongelmia ja minusta kohtalaisen nuoresta hupakosta tuntui helpommalta aloittaa puhtaalta pöydältä kuin yrittää ratkoa ongelmiamme. Sittemmin tämä toinen mies valitettavasti on jo kuollut.

Eksälläni on varmaan jo uusi. Nyt on ehkä rakkauspommitusvaihe menossa. Joskus haluaisin olla hetken kärpäsenä katossa ja katsoa esittääkö kaikki samat valheet, mitkä esitti minullekin. 

Vierailija kirjoitti:

En koska ei ole exiä. Entisiä isompia ihastuksia joskus mietin :) Ja vain hyvällä siis.

N32

Tyydyit ekaan minkä sait? 

Nytkin kävi mielessä. Ei tämä enää koskaan muutukaan, koska tavallaan kannan häntä mukanani aina. Ei ole tarkoutus ottaa yhteyttä, ei tavata, ei ole romanttisia tunteita enää tai ikävää, mutta meillä oli kaunis nuori rakkaustarina 30 vuotta sitten. Ei ollut meitä tarkoitettu elämään elämäämme yhdessä, mutta ihana muisto jäi. 

Erosta niin vähän aikaa, joten parasta vain pitää ajatukset muualla.

Toisinaan. Ekan exän googletin jostain ja selvisi, että hän on kuollut. Selvisi myös, että hän oli antanut ensimmäiselle lapselleen nimen, josta joskus puhuimme. Hyvä mies ja ihminen oli vaikka meidän suhde ei kantanutkaan pitkälle. Tokaa en juurikaan ole miettinyt, mutta sattumalta näin viitteitä hänestä 20+ vuoden jälkeen. Hyvä tyyppi oli hänkin.

Ajattelen toisinaan. Emme nähneet enää sen koommin, kun hän kävi päihtyneenä käsiksi. Siihen päättyi 20 vuoden suhde. En tiedä, missä hän nykyisin asuu, ja pieni epävarmuus ailahtaa, jos näen hänen oloisen miehen.