Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan että mitä exällesi kuuluu?
12.07.2024 |
Ja nyt on siis kyse sellaisista entisistä joiden kanssa et ole tekemisissä.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, melko usein, vaikka erosta 13 vuotta. Välillä myös vakoilen miten hänellä menee nykyään.
Exä makaa haudan levossa, lähti päälle parikymppisenä silloin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnaisesti, naureskelen mielessäni kun kuulen sairautensa pahentuneen ja elää yksin edelleen. Hän hylkäsi ja pilkkasi edessäpäin ja selän takana kaikkia sairastuneita.
Meillä oli pieni vauva ja kun olin kuumeessa tuo sadisti lähti aina omiin harrastuksiin tai keksi menoa ja jätti minut selviämään yksin uunituoreena äitinä.
Erottiin ja tuo löysi heti lohduttajia mutta jos oli/tuli joku sairaus naisella, erosi heti.
Sitä niittää mitä kylvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti, naureskelen mielessäni kun kuulen sairautensa pahentuneen ja elää yksin edelleen. Hän hylkäsi ja pilkkasi edessäpäin ja selän takana kaikkia sairastuneita.
Meillä oli pieni vauva ja kun olin kuumeessa tuo sadisti lähti aina omiin harrastuksiin tai keksi menoa ja jätti minut selviämään yksin uunituoreena äitinä.
Erottiin ja tuo löysi heti lohduttajia mutta jos oli/tuli joku sairaus naisella, erosi heti.
Sitä niittää mitä kylvää.
Olet katkera. Tarvisit Jeesusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ajattele. Ei kiinnosta heidän elämänsä.
Joo käyn hänen haudalla joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun omaat sellaisen moimitäkuuluttelevan eksän joka tasaisesti muistuttelee itsestään juuri kun olen melkein onnistunut unohtamaan.
En. Elää nykyään pikkulapsiarkea. Sen tiedän ja ei kiinnosta yhtään kuulla sen heidän Veeti-Petterin edesottamuksista. Erolla oli syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikottain varmaan, vaikka erosta 24 vuotta. Jonkin verran tulee Googlen ja somen kautta vakoiltua, miten menee. Ja muutakin kautta kuulee, Suomi on pieni maa. Mutta yhteyttä en ole ottanut. Tavallaan olisi kiva tavatakin, mutta ei myöskään mitään tarvetta.
Kun on erottu niin on erottu. Ei tarvi sen jälkeen ajatella eikä olla missään tekemisissä eikä edes kiinnosta vähääkään.
Välillä. Toivon, että olisi oppinut jotain ja viisastunut. Tuskin on. Syyttää varmaan edelleen naisia koko maailmaa omista ongelmistaan.
Mietin joskus et tekee varmaan samaa kuin ennenkin ja onneksi erottiin. Hetkeäkään en ole kaivannut.
Mietin joskus eksääni jonka kanssa seurustelin noin puolentoista vuoden ajan ollessani lukiossa. Siitä on aikaa 20 v. Hän oli minua muutaman vuoden vanhempi. Hänellä oli jo parikymppisenä aika paljon terveysongelmia ja kroonisia sairauksia. En ole onnistunut löytämään hänestä pienintäkään elonmerkkiä.
En ole harrastanut mitään stalkkausta, mutta olen muutamia kertoja vuosien varrella ajatellut, että olisi mielenkiintoista tietää missä hän nykyään vaikuttaa. Hänellä ei kuitenkaan vaikuta olevan minkäänlaisia sosiaalisen median tilejä. Hän pääsi seurusteluaikoinamme opiskelemaan alaa, jonne oli erittäin tiukka seula. Opinnäytteethän ovat julkisia, joten katsoin joskus uteliaisuuttani milloin hän on valmistunut, ja mistä aiheesta on tehnyt gradunsa. Mutta yliopiston tietokannasta ei löytynyt mitään. Hänen opiskelemansa ala on kuitenkin sellainen, että sillä työskentelevillä ihmisillä on pakostakin ainakin jonkinlainen sähköinen jalanjälki, mutta hänestä ei ole löytynyt yhtään mitään.
Toivon tietysti kovasti, että hän on esim. mennyt naimisiin ja ottanut puolisonsa sukunimen. Tai että hän on tehnyt periaatepäätöksen olla koskaan käyttämättä somea tms. Mutta hänen sairaushistoriansa tuntien mieleen on hiipinyt myös ajatus siitä, että hän on kuollut. :(
Harvakseltaan. Somen kautta onneksi voi vähän kyylätä pahimpaan juorunnälkään. Yhdeltä kysyn satunnaisesti viestillä kuulumisia, mutta hänellä menee aina elämässä niin huonosti, että tulee itsellekin paha mieli.
En koska ei ole exiä. Entisiä isompia ihastuksia joskus mietin :) Ja vain hyvällä siis.
N32