Uskotteko edellisiin elämiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aloituksesta tuli mieleen Deja Vu, jonka muistan parhaiten ja jonka koin ala-asteella puukässän tunnilla. Opettaja näytti meille oppilaille kuinka löylykauhan rautavarsi taotaan/hakataan litteäksi niin, että siihen saadaan se kuparikauha tms. kiinnitettyä. Kun hän takoi sitä, niin sain todella vahvan Deja Vu kokemuksen.... semmoisen, että 10v minulla melkein silmissä sumeni.

Olen lukenut nyt vanhempana, että Deja Vu:t ovat joidenkin mielestä kokemuksia menneestä elämästä. Olen ruvennut miettimään tuota kokemaani ja kaikki tuo käy sinänsä järkeen, koska ihmiset ovat takoneet varmaan tuhansia vuosia. Jännä, että sain sen kokemuksen tuommoisessa kontekstissa.

Muistan lukeneeni jostain, että Deja Vu- ilmiö selittyy aivojen kemian jostain hetkellisestä häiriöstä. Ts. Deja Vu voi ilmaantua milloin vain ja tuloksena on etiäinen. 

 

Oikeastaan toisin päin mutta on ymmärrettävää että asia kerrotaan kuten kerroit. 

Olen kyllä varmaan ketjun vähiten uskonnollinen/henkinen ihminen, MUTTA... Muutama vuosi sitten kävelin erääseen kultasepän liikkeeseen. Hetken minua palveli joku muu ja jouduin odottelemaan kun tämä tyyppi haki takahuoneesta toisen henkilön. Kun tämä uusi henkilö sitten astui huoneeseen, aika tuntui pysähtyvän. En tuntenut häntä, mutta keho reagoi ihan kuin kyseessä olisi ollut joku about elämäni tärkein henkilö. Sydän ja vatsa heittivät aivan ihmeellisen henkisen kuperkeikan. Se tuli niin puskista, että olin ihan ällikällä lyöty. Mutta enhän minä voinut sitä tietenkään sanoa tälle ihmiselle. Olisin vaikuttanut hullulta! Kieltämättä on käynyt mielessä, että olikohan hän joku entisen elämäni rakastettu/perheenjäsen/bestis tms, kenen näkemisestä sielussa syttyi yhtäkkiä bileet.

Tämäkin on todella erikoinen tapaus, vielä suomalainen. Millä selitätte että henkilö puhui hypnoosissa sujuvaa venäjää ja osasi kuvata kasakkaelämää ja käyttää sen aikaisia ilmaisuja?

https://www.rajatieto.fi/2021/06/02/mihail-jertakin-uskomaton-elama-kal…

Kuulkaapas tätä. Sainko edellisen elämän lapsen takaisin lapsenlapsena. Uskon, että yksi lapsenlapsi on ollut minun lapseni aiemmassa elämässämme.,Otti ensimmäiset askeleensa ja sanoi ensimmäiset sanansa minun luonani.,Ja kutsui minua äidiksi ennen omaa äitiään.. Nukkui kokonaiset yöt minun kanssani jo 2 vko ikäisenä. Voisiko se olla se geenien muisti. On tyttären vahinkolapsi. Opimmeko toisiltamme jotain tällä kierroksella. 

Mun (Nro 103) kokemus on samalainen siinä, että muistumat edellisistä elämistä ovat hyvin fyysisiä. Nimenomaan hajuja, ääniä ja kehon tuntemuksia. Minulle esim. tuon keskiajan sotilaiden käyttämä silmukkapaita aiheuttaa ihan fyysisiä puistatuksia nykyelämässä kun näen sen, koska minulla niin vahva tunne siitä miltä tuntui pitää sitä päällään, miten painava se oli ja miltä metallin, hien ja veren tuntu kehossa tuntui.



Itselläni on vahva tunne siitä, että tässä elämässäni kohtaamani haasteet ovat seuranneet minua usean elämän ajan. Sanotaan myös, että ihminen alkaa muistaa ed. elämiään vasta kun niitä on riittävän monta. Nuoret sielut eivät tunne vetoa henkien maailmaan, vielä.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on todella erikoinen tapaus, vielä suomalainen. Millä selitätte että henkilö puhui hypnoosissa sujuvaa venäjää ja osasi kuvata kasakkaelämää ja käyttää sen aikaisia ilmaisuja?

https://www.rajatieto.fi/2021/06/02/mihail-jertakin-uskomaton-elama-kal…

Puhutaanhan me jotkut ihan normaalistikin mitä sattuu tai kännissäkin sitä näkee vaikka minkälaista tulkintaa. Ihminen ei ole itse täysin kykenevä kontrolloimaan itseään. Jotkut tupsauttelevat suustansa vaiettuja totuuksia ja sekin saattaa hämmentää. Ihmeitä tapahtuu aina. Hypnoosissa et ole itse täysin kontrollissa. Mistä se kaikki tulee siis? Varsinkin jos puhut asioita joita et voi tietää tai et ole ennen osannut? Voihan sitä hypnoosissa ja transsissa tanssia ja laulaakin tms.

Siis ihminen ei ole aina täysin kykenevä kontrolloimaan itseään. Täysi kontrolli olisi mielestäni paras mutta kaikki tuki positiivisesti on aina hyväksi, en sitä kiellä.

Uskon, tai oikeammin tiedän, että elämme monta elämää. Kaikissa niissä meidän on tarkoitus oppia.

En usko edes aikaan ennen omaa tietoisuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hyvin tavallinen tallaaja, ammattikoulun käynyt, työelämässä. En ole kiinnostunut kirkosta, en eri uskonnoista, en aaveista enkä mistään henkisestä tai hengellisestä uskomuksesta. Minulla ei ole taiteellisia taipumuksia mutta olen käsistäni kätevä ja tekevä.

Minulla on vakaa mielikuva siitä, että olen purjelaivan puuseppä. Laiva on todella iso, kolmikansinen. Puhun luultavasti portugalia ja minulla on täitä tukassa ja villanutun kainaloissa. Minulla on nahkainen essu, jossa on lenkkejä työkaluja varten. Korjaan rikkoutuneita portaita tai laivan partta. Tunnen laivan keinunnan. Nämä asiat tulevat aina mieleeni jonkun äänen, tuoksun tai tapahtuman mukana.

Olen keski-ikäinen nainen. Asun Keski-Suomessa, minulla ei ole täitä. Mutta muistikuvani ovat hyvin todellisia toisenlaisesta elämästä. En ole ikinä ollut laivassa enkä Portugalissa. 

Tää on hyvä, kiitos tästä. 🙂

Uskon!

vieraillessani n 15 v sitten Karthagossa sain uskomattoman kovan huonon olon kohtauksen ja sekavia muistikuvia että olisin ollut siellä joskus ammoin.

Sama toistui n 5 v sitten käydessäni Roomassa. En voinut olla Colosseumissa 5 min pidempään, enkä lainkaan Forum Romaniumissa?!

Ja nyt viimeisen kerran toissa kesänä sain paniikkikohtauksen vanhalla roomalisella tiellä slovakiassa tai tsekeissä.

Jotain on tapahtunut minulle joskus roomalaisaikaan

m58

Kävin kerran kurssin energiahoidosta ja teimme meditaation. Sen aikana näin itseni Egyptissä ja kävelin jossain autiomaassa hiekan keskellä. Ymmärsin että kyse voisi olla aiemmasta elämästä mutta en puhunut siitä kenellekään. Meditaation jälkeen kurssin vetäjä kertoi nähneensä minut Egyptissä autiomaassa aiemmassa elämässä ja kuinka olin saanut jonkinlaisen hermoromahduksen ja kävellyt siellä. Erikoista että näimme saman elämän joka jostain syystä nousi esille.

En usko entisiin elämiin.

Lapselliselta sadulta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä varmaan ketjun vähiten uskonnollinen/henkinen ihminen, MUTTA... Muutama vuosi sitten kävelin erääseen kultasepän liikkeeseen. Hetken minua palveli joku muu ja jouduin odottelemaan kun tämä tyyppi haki takahuoneesta toisen henkilön. Kun tämä uusi henkilö sitten astui huoneeseen, aika tuntui pysähtyvän. En tuntenut häntä, mutta keho reagoi ihan kuin kyseessä olisi ollut joku about elämäni tärkein henkilö. Sydän ja vatsa heittivät aivan ihmeellisen henkisen kuperkeikan. Se tuli niin puskista, että olin ihan ällikällä lyöty. Mutta enhän minä voinut sitä tietenkään sanoa tälle ihmiselle. Olisin vaikuttanut hullulta! Kieltämättä on käynyt mielessä, että olikohan hän joku entisen elämäni rakastettu/perheenjäsen/bestis tms, kenen näkemisestä sielussa syttyi yhtäkkiä bileet.

Taisi nyt muuten vaan olla sen verran komea laatikkoleuka että alkoi paikat hyrräämään.

On olemassa hengellinen ruumis niin Raamattu opettaa.  Kuitenkaan se ei "synny uudelleen ja uudellen" milloin miksikin. Ruumiimme vanhenaa ja tavalla tai toisella tuhoutuu kuolessamme.

Se osa meistä jota sieluksi kutsutaan, muuttaa joka kirkkauteen tai pimeyteen.  Vain kerran. Ei ole mitään kerta toisensa jälkeen juttuja.  Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun kuulet Hyvän uutisen Jeesuksen sovitustyöstä. Paavalin sanoin: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Maanpäälinen elämämme se 80-100v on ainut kertainen.

Moni yliluonnollinen kokemus, se hyvältäkin vaikuttava on lähtöisin demoniselta puolelta.  Valheen Isän palvelijoilta.

Jumalan Sanssa on Totuus!

Minä uskon jälleensyntymiseen. Katsoin yhden ohjelman jossa oli amerikkalainen tutkija, joka tutkii nimenomaan lasten muistoja edellisistä elämistä. Siinä noin 4 vuotias poika muisti edellisen elämänsä ja sen että hänet tapettiin lapsena. Tutkija alkoi selvittämään tapausta ja löysi nämä edelliset vanhemmat. Hän näytti sitten pojalle kolme miehen kuvaa, kolme naisen kuvaa ja kolme leikkipuiston kuvaa joista poika mitään epäröimättä tunnisti isänsä, äitinsä ja leikkipuiston missä kävi leikkimässä. Hänen naama alkoi suorastaan loistamaan kun hän näki tutut kuvat. Mielenkiintoista tässä oli myös, se että poika ja hänen äitinsä olivat valkoisia ja poika oli entisessä elämässä ollut musta jolla oli mustat vanhemmat. Ei taida noin pienen mielikuvitukseenkaan kovin helposti mahtua tuollainen skenaario.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon jälleensyntymiseen. Katsoin yhden ohjelman jossa oli amerikkalainen tutkija, joka tutkii nimenomaan lasten muistoja edellisistä elämistä. Siinä noin 4 vuotias poika muisti edellisen elämänsä ja sen että hänet tapettiin lapsena. Tutkija alkoi selvittämään tapausta ja löysi nämä edelliset vanhemmat. Hän näytti sitten pojalle kolme miehen kuvaa, kolme naisen kuvaa ja kolme leikkipuiston kuvaa joista poika mitään epäröimättä tunnisti isänsä, äitinsä ja leikkipuiston missä kävi leikkimässä. Hänen naama alkoi suorastaan loistamaan kun hän näki tutut kuvat. Mielenkiintoista tässä oli myös, se että poika ja hänen äitinsä olivat valkoisia ja poika oli entisessä elämässä ollut musta jolla oli mustat vanhemmat. Ei taida noin pienen mielikuvitukseenkaan kovin helposti mahtua tuollainen skenaario.

Saa tanan, demoneiden eksytys. Se on selitys tuohon.

Entiset elämät ovat tarinoita.