Lue keskustelun säännöt.
Mieheni maksaa lähes kaiken ja se tuntuu pahalta
11.07.2024 |
Olemme tilanteessa, jossa opiskelen ja teen osa-aikatöitä, mutta rahani eivät riitä mihinkään. Asumme yhdessä, joten en saa sen takia tukia. Mieheni maksaa lähes kaiken kuluistamme, ja se on hänelle täysin ok. Minua tämä kuitenkin ahdistaa jatkuvasti, koen jotenkin olevani toiselle "velkaa". Elätettävä oleminen tuntuu todella vaikealta, kun on tähän asti maksanut kaiken aina itse. Millähän tästä pääsisi?
Kommentit (90)
No lopetat sen huonon omantunnon. Ja nauti kun mies on herrasmies. Vai onko hänellä pieni raha. Sulla on jo opiskelu ja työ. Eikä opiskelu kestä ikuisesti. Jospa äitisi pitäisi avustaa sua tai isäsi, taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noin paljon ahdistaa niin alat tekemään kokopäivätyötä ja opiskelet illat ja viikonloput.
mua ei haittais ollenkaan, jos muija maksaisi kaiken tai suurimman osan. Mutta ei ole vielä suostunut!
Vierailija kirjoitti:
mua ei haittais ollenkaan, jos muija maksaisi kaiken tai suurimman osan. Mutta ei ole vielä suostunut!
Ei se toimi niin. Parisuhteessa on yhteiset rahat ja sitte naisen rahat. Semmosta on tasa-arvo.
Olen tehnyt kokopäivätöitä ja samalla opiskellut, voin sanoa että tuota ei kukaan hullu pysty kauaa. Riippuu tietysti opinnoista, mutta omalla kohdallani se ajoi burnoutiin ja opintojen keskeyttämiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi.
Mutta aikansa kutakin. Joskus tilanne voi olla sitten toisinpäin.
Jompi kumpi siirtää kirjat pois yhteisestä kodista, niin alat olla oikeutettu tukiin. Mikäli kyseessä on vuokra-asunto, kannattaa sinun jäädä siihen kirjoille, niin sitten saat asumistukeakin.
Typeriä sellaiset neuvot, että opiskelijan pitäisi tehdä lisää ja lisää töitä tai jopa siirtää opintonsa verkko-opinnoiksi - vain siksi, että miehen tulojen takia opiskelija menetti yhteiskunnan turvaverkon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jompi kumpi siirtää kirjat pois yhteisestä kodista, niin alat olla oikeutettu tukiin. Mikäli kyseessä on vuokra-asunto, kannattaa sinun jäädä siihen kirjoille, niin sitten saat asumistukeakin.
Typeriä sellaiset neuvot, että opiskelijan pitäisi tehdä lisää ja lisää töitä tai jopa siirtää opintonsa verkko-opinnoiksi - vain siksi, että miehen tulojen takia opiskelija menetti yhteiskunnan turvaverkon.
Kyseessä on miehen omistusasunto, joten minun tulisi tässä tapauksessa hankkia oma vuokra-asunto. Kiitos asiallisesta vastauksesta
Vierailija kirjoitti:
Jompi kumpi siirtää kirjat pois yhteisestä kodista, niin alat olla oikeutettu tukiin. Mikäli kyseessä on vuokra-asunto, kannattaa sinun jäädä siihen kirjoille, niin sitten saat asumistukeakin.
Typeriä sellaiset neuvot, että opiskelijan pitäisi tehdä lisää ja lisää töitä tai jopa siirtää opintonsa verkko-opinnoiksi - vain siksi, että miehen tulojen takia opiskelija menetti yhteiskunnan turvaverkon.
mä en taas ymmärrä, että mikä häpeä on pienemmissä tuloissa ja että toinen elättää välillä enemmän. Ollaan oltu balttiarallaa 35 v yhdessä ja tulot vaihtelevat puolin sekä toisin. Sellaista se on elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksan mieheni kuluja koska se on työtön. On ollut töissä kyllä mutta firmoja mennyt konkkaan eikä raksatöitä enää saa. Mies sanoi ettei oikeastaan halua että elätän mutta se on vähän niinkuin minun velvollisuus koska olemme parisuhteessa eikä mies voi mitään. En halua että mies masentuu kun ei saa töitä joten sillä pitää olla rahaa ja harrastuksia. Virikkeitä pitää olla muuten masentuu. Pidän siksi huolta että annan rahaa sille eikä tarvitse kotona maata koko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompi kumpi siirtää kirjat pois yhteisestä kodista, niin alat olla oikeutettu tukiin. Mikäli kyseessä on vuokra-asunto, kannattaa sinun jäädä siihen kirjoille, niin sitten saat asumistukeakin.
Typeriä sellaiset neuvot, että opiskelijan pitäisi tehdä lisää ja lisää töitä tai jopa siirtää opintonsa verkko-opinnoiksi - vain siksi, että miehen tulojen takia opiskelija menetti yhteiskunnan turvaverkon.
Kyseessä on miehen omistusasunto, joten minun tulisi tässä tapauksessa hankkia oma vuokra-asunto. Kiitos asiallisesta vastauksesta
Oletteko jutelleet miehen kanssa asiasta? Jos miestä ei tilanne haittaa, niin olisiko mahdollista päästä yli omasta ahdistuksesta? Olen itse ollut tilanteessa, jossa itselläni oli isommat tulot kuin kumppanilla ja asuimme minun omistamassani asunnossa. En edellyttänyt kumppanilta mitään osallistumista asumismenoihin. Itselleni oli olennaisin asia se, että asuin ja jaoin elämäni rakastamani ihmisen kanssa - ei minua se haitannut, että hänellä ei ollut rahaa. Jos emme olisi asuneet yhdessä, olisi minulla silti ollut ihan samat asumismenot, joten yhdessä asuminen toi elämääni vain hyviä asioita ja koin jääneeni plussan puolelle reilusti siksi, että elämänlaatuni koheni yhdessä asumisen vuoksi. TämäKIN puoli tässä kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jompi kumpi siirtää kirjat pois yhteisestä kodista, niin alat olla oikeutettu tukiin. Mikäli kyseessä on vuokra-asunto, kannattaa sinun jäädä siihen kirjoille, niin sitten saat asumistukeakin.
Typeriä sellaiset neuvot, että opiskelijan pitäisi tehdä lisää ja lisää töitä tai jopa siirtää opintonsa verkko-opinnoiksi - vain siksi, että miehen tulojen takia opiskelija menetti yhteiskunnan turvaverkon.
mä en taas ymmärrä, että mikä häpeä on pienemmissä tuloissa ja että toinen elättää välillä enemmän. Ollaan oltu balttiarallaa 35 v yhdessä ja tulot vaihtelevat puolin sekä toisin. Sellaista se on elämä
Niin on mutta kun tilanne haittaa ap:ta niin tuossa olisi vain yksi keino - toki toinen on se, että asennoituu kokonaan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
No lopetat sen huonon omantunnon. Ja nauti kun mies on herrasmies. Vai onko hänellä pieni raha. Sulla on jo opiskelu ja työ. Eikä opiskelu kestä ikuisesti. Jospa äitisi pitäisi avustaa sua tai isäsi, taloudellisesti.
Johan on neuvoja, lopetat huonon omantunnon. Nauti lokkeilusta. Pyydä aikuinen ihminen isiltä tai äidiltä apua (miksi se olisi parempi vaihtoehto kuin ottaa mieheltä tukea?).
AP, tiedän tuskasi, ei minustakaan ole koskaan tuollaiseen ollut. Niin kauan kun opiskelin, elin yksin, ja kärvistelin itsekseni pienillä tuloilla ja rahapulassa. Ei se kivaa ollut, mut mä en nähnyt muuta mahdollisuutta. Poikaystäväni kanssa muutettiin yhteen pian valmistumiseni jälkeen, hän oli ollut jo useamman vuoden työelämässä ja ehdotteli jo aiemmin yhteenmuuttoa, kun asui vanhempiensa omistamassa asunnossa, jossa maksoi vain yhtiövastikkeen. Musta tuntui pahalta ottaa vastaan häneltä edes Ruisrock-ranneke yhtenä kesänä. Hän halusi sen välttämättä minulle ostaa, että päästään sinne yhdessä. Varaa hänellä kyllä oli, kun tosiaan halvalla asui ja kävi töissä. Silti tunsin itseni hyväksikäyttäjäksi. Itse kyllä voin hyvin tehdä tuon toiselle, tarjota teatterilipun, tarjota ruuat ravintolassa tms., mutta itse en osaa vastaanottaa samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lopetat sen huonon omantunnon. Ja nauti kun mies on herrasmies. Vai onko hänellä pieni raha. Sulla on jo opiskelu ja työ. Eikä opiskelu kestä ikuisesti. Jospa äitisi pitäisi avustaa sua tai isäsi, taloudellisesti.
Johan on neuvoja, lopetat huonon omantunnon. Nauti lokkeilusta. Pyydä aikuinen ihminen isiltä tai äidiltä apua (miksi se olisi parempi vaihtoehto kuin ottaa mieheltä tukea?).
AP, tiedän tuskasi, ei minustakaan ole koskaan tuollaiseen ollut. Niin kauan kun opiskelin, elin yksin, ja kärvistelin itsekseni pienillä tuloilla ja rahapulassa. Ei se kivaa ollut, mut mä en nähnyt muuta mahdollisuutta. Poikaystäväni kanssa muutettiin yhteen pian valmistumiseni jälkeen, hän oli ollut jo useamman vuoden työelämässä ja ehdotteli jo aiemmin yhteenmuuttoa, kun asui vanhempiensa omistamassa asunnossa, jossa maksoi vain yhtiövastikkeen. Musta tuntui pahalta ottaa vastaan
Miehen rahat on miehen omia. Aloittajan perheen pitäisi siis tukea siksi, kuten äiti. Ei sunkaan neuvot kovin hyviä ole, kun tulet muita tänne haukkumaan ja tyrkyttämään omaa roskaasi. Jos sun maailmassa kaikki ovat lokkeja, muiden maailmassa sitä ei ole olemassa välttämättä, koska mies itse haluaa auttaa toista.
Kunhan valmistut, jätät miehen ja ryhdyt feministiksi. Sitten helpottaa.
Olette oikeassa, enkä varmaan tule hakemaan tilanteeseen muutosta vaan omaan ajatusmalliini. Olen miehelleni kiitollinen kun huolehtii taloudesta sillä välin, jotenkin tuntuu vain hankalalta. Huomaan myös tekeväni paljon vähemmän asioita mitä ennen, koska en kehtaa käyttää hänen rahojaan omiin asioihini. Hänelle olisi varmasti fine jos harrastaisin kuten ennen, mutta en vain kehtaa. Samaan aikaan hän käy harrastuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lopetat sen huonon omantunnon. Ja nauti kun mies on herrasmies. Vai onko hänellä pieni raha. Sulla on jo opiskelu ja työ. Eikä opiskelu kestä ikuisesti. Jospa äitisi pitäisi avustaa sua tai isäsi, taloudellisesti.
Johan on neuvoja, lopetat huonon omantunnon. Nauti lokkeilusta. Pyydä aikuinen ihminen isiltä tai äidiltä apua (miksi se olisi parempi vaihtoehto kuin ottaa mieheltä tukea?).
AP, tiedän tuskasi, ei minustakaan ole koskaan tuollaiseen ollut. Niin kauan kun opiskelin, elin yksin, ja kärvistelin itsekseni pienillä tuloilla ja rahapulassa. Ei se kivaa ollut, mut mä en nähnyt muuta mahdollisuutta. Poikaystäväni kanssa muutettiin yhteen pian valmistumiseni jälkeen, hän oli ollut jo useamman vuoden työelämässä ja ehdotteli jo aiemmin yhteenmuuttoa, kun asui vanhempiensa omistamassa asunnossa, jossa maksoi vain yhtiövastikkeen. Musta tuntui pahalta ottaa vastaan
Outoa, että jopa toisen antamasta lahjasta tulee huono omatunto. Ei kuulosta ihan terveeltä tuokaan.
No eroa ja ala elää yhteiskunnan tuilla
Miten olet päätynyt tuollaiseen tilanteeseen? Ihanko tuli yllätyksenä?
Siten, että opiskelet monimuotona tai kokonaan verkossa iltaisin ja viikonloppuisin. Ja teet kokopäivätyötä.