Lue keskustelun säännöt.
Olen opettaja ja talouteni alkaa olla todella tiukalla kaikkien hintojen nousujen myötä
11.07.2024 |
Elän ruuhkavuosia. Lapseni harrastavat ja harrastusmaksuja on nostettu roimasti. Ruokalasku kasvaa kasvamistaan vaikka syömme melko samoja perusruokia. Asumiskustannukset nousevat. Aivan kaikki nousee ja palkkani ei.
Pitkällä kesälomallani emme ole käyneet yhdessäkään huvipustossa, elokuvissa emmekä lomamatkalla,
En käytä alkoholia enkä polta tupakkaa.
Olisi mielenkiintoista, jos joku ottaisi kantaa meihin tavallisiin työssä käyviin keskituloisiin ja meidän pärjäämisiin hintojen noustessa aivan joka saralla.
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tekemästä opettajaa töitä? Tehän lomailette veronmaksajien rahoilla 4 kuukautta vuodesta? Olisiko siinä syy?
Voi hitsi, missä koulussa saa lomailla neljä kuukautta?
Eivät opettajat sentään mitään kansanedustajia ole.
Niin. Opettajat ovat olleet lomalla jo 1,5 kk. Kansanedustajat eivät ole vielä edes päässeet aloittamaan lomaansa.
Ps. Montako kymmentä tuhatta euroa opettaja joutuu maksamaan kynnysrahaa 4 v välein, jotta saa mahdollisuuden päöstä jatkamaan työssään? Kansanedustajat usein n 50 000 euroa, neljän vuoden välein.
Kerro minulle, mikä opettaja on nyt ollut lomalla 1,5 kuukautta. Minulla ensimmäinen lomapäivä oli 10.6., peruskoulun opettajilla 3.6., jos siis heidän kesäkeskeytyksensä lasketaan lomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi huolissani ihmisten sisälukutaidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten opettajat kehtaavat valittaa palkasta, jos se on melkein tai yli 3000 e/kk?
Se on tosi pieni palkka 5 vuoden yliopistokoulutukseen ja työn vaativuuteen nähden. Teen joka ilta töitä ja usein viikonloppuisinkin, mutta en saa näistä lisiä. Kun lapseni sairastavat tai sairastan itse, suunnittelen päivät sijaiselle.
Mutta siksihän opetusvelvollisuus täyteen palkkaan on vaikkapa 23 tuntia (n. 3 työpäivää viikossa), että loput viikkotunnit teet töitä haluamanasi aikana esim. iltaisin tai viikonloppuisin. Voisit olla koululla joka arkipäivä 8.00 - 16.00 ja tehdä ne opetussuunnittelut ja kokeiden korjaukset silloin oppituntien välissä.
Ei toimi ihan noin. Ei se aika riitä. Työtä on valtavasti. Siihen kuuluvat myös vanhempainillat, tietenkin iltaisin, vanhempainvartit, useimmiten iltaisin sekä vesot iltaisin tai viikonloppuisin. Näistä ei siis saa mitään rahaa, vaan se sisältyy palkkaan. Itse opettajana olen myös joutunut olemaan yötyössä leirikoulussa tai taidetestausmatkalla, ilman että se vaikuttaa mitenkään palkkaan.
Mutta eihän se tietenkään saakaan riittää. Muistitko laskea mukaan koulun opetuksettomat lomapäivät ja kesäkeskeytyksen? Kun nuo ottaa mukaan niin riittää ja reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
viitaten harrastuskeskusteluun; jokainen toki käyttää rahansa mihin haluaa. Totesin vain, että jos rahasta on tiukkaa, niin se on kuitenkin valinta joka on ihan itse tehty, että rahaa laitetaan lasten harrastuksiin.
Kasvoin maalla ja minusta tuli ihan täysjärkinen keskituloinen yhteiskunnan jäsen, vaikka nuoruudessani vanhemmillani ei ollut rahaa mihinkään harrastuksiin. Juoksin pitkiä lenkkejä maaseudulla ja kasvatin kuntoani.
Näen teidän tapanne ajatella noista harrastuksista melko tyypillisenä kaupunkilaisena ajatteluna. Heti lapset muka kasvaa kieroon ja alkaa vetää jotain aineita, "jos ei ole mielekästä tekemistä jonka pitää maksaa paljon". Höpö höpö. Kaikki lähtee kotikasvatuksesta.
Oletteko te läsnä lapsillenne.
Harrastukset on lapselle tärkeä asia ja se on säästökohteena viimeisten joukossa. Sen takana on monella vain asunto. Ja o
Vanhemmat yleensä ihan itse ohjaavat lapset niihin omasta mielestään hienoihin harrastuksiin. Kouluilla on kivoja, ammattilaisten pitämiä, ilmaisia harrastekerhoja, jotka meidänkin koululla lopetetaan - ei ole osallistujia. Ilmainen kerho koulun jälkeen ei vaan kiinnosta. Valikoimaa on ollut kuviksessa jazztanssiin ja vaikka minkälaisiin sirkuskerhoihin ja junnulätkään. Mieluummin lapset viedään illalla vastaavaan, maksulliseen harrastukseen.
Sanoisin, että vanhemmat saa jonkun kliimaksin, kun saavat tyhjentää lompakkonsa rakkaudenosoituksena lastaan kohtaan. Rahat pois vaan tuollaisilta. Mutta turha vinkua, että ne harrastukset maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton yksinasuva sinkku, asuntolaina maksettu, kokopäivätyö. Olen aina säästänyt pahan päivän varalle.
Ennen kävin useamman kerran vuodessa kosmetologilla/hierojalla. Nyt käynnit loppuneet, jatkan mieluummin säästämistä pahan päivän varalle kuin hemmottelen itseäni. Kumpaankaan ei riitä rahat, valitsen ennemmin varautumisen. En nyt nälkää näkisi hierojakäynnin jälkeen mutta pelko tulevaisuudesta ahdistaa enemmän.
Jatkan vielä että esim.teatteri/elokuvakäynnit kuuluvat myös tuohon kategoriaan "hömppä" ja olen nekin jättänyt samasta syystä. Eli kaikki ylimääräinen.
Jep. Kaikesta ylimääräisestä on luovuttava. Itse jätin teatterin ja elokuvat jo kauan ennen nykyistä talouskriisiä. Ne eivät ole ikiaikoihin olleet hintansa väärti. Samoin jätin kahviloissa käynnin. Aivan t
Sanoit sen olennaisen: Nuo asiat eivät ole hintansa arvoisia. Olen tasan samaa mieltä. Mutta en silti koe huonommuutta siitä, että valitsen olla käyttämättä noita palveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo harrastamisen välttämättömyys on ajasta ja paikasta riippuvainen. Varmaan joku nyt keski-ikäinen, joka on elänyt lapsuutensa maalla, on pärjännyt ja kasvanut terveeksi aikuiseksi ilman ohjattua harrastusta. Eri asia nykypäivän Espoossa, varsinkin kun valtaosalla hyvien perheiden lapsista on ohjattu harrastus. Jo pelkästään se, että itsellä ei ole, voi aiheuttaa lapsessa osattomuuden tunnetta. Siihen vielä päälle ne kaupunkialueiden ja lähiöiden houkutukset, huumetarjonta ja Tiktok-haasteet. Jos mielekästä ja valvottua tekemistä ei ole, tehdään jotain muuta.
Nykypäivä on ihan eri asia kuin aika ennen älypuhelimia ja älyttömiä somehaasteita. Toki voi onnistua kasvatustehtävässään, vaikkei laita lasta ohjattuun harrastukseen, mutta riski epäonnistua on kyllä isompi. Juuri yksi oman nuoren entinen luokkakaveri kuoli huumeisiin. Nuoreni totesi, että jokin joukkuelaji olisi voinut hänen entistä kaveriaan suojella joutumasta huonoille teille. Energiaa oli ja halu kuulua porukkaan. Se porukka ja ihailu löytyi sitten muualta.
Itse lopetin toistaiseksi työnteon, ei paljoa kannata. Nurkan takana on taas sopiva pätkä tulossa, jossa palkka alkaa nelosella.
Yhtään vähemmällä ei perheellisen enää kannata. Ei vaan yksinkertaisesti kannata.
Minä olen niin elämän koulima entinen yrittäjä, ettei tee edes tiukkaa tehdä näitä päätöksiä isot lainat niskassa. Kylmäpäisyyttä suosittelen muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluilla on kivoja, ammattilaisten pitämiä, ilmaisia harrastekerhoja, jotka meidänkin koululla lopetetaan - ei ole osallistujia. Ilmainen kerho koulun jälkeen ei vaan kiinnosta. Valikoimaa on ollut kuviksessa jazztanssiin ja vaikka minkälaisiin sirkuskerhoihin ja junnulätkään. Mieluummin lapset viedään illalla vastaavaan, maksulliseen harrastukseen
Meillä lapset oli kolmessa kerhossa koulun jälkeen: liikunta, kuvis ja teatteri. Kahteen muuhun eivät omien treenien takia ehtineet.
Aluksi oli hirmu kivaa ja kerhojen toiminta sujui. Lopulta sitten suurin osa alkoi olla todella satunnaisesti paikalla eikä kerhoissa päästy eteen eikä taaksepäin toiminnassa. Lapsilla alkoi mielenkiinto lopahtaa siihen ainaiseen kertaamiseen. Lopulta kaikissa kolmessa kerhossa olivat aktiivisena viisi lasta, joilla kaikilla oli myös muu ohjattu harrastus. Tiedä sitten miksi kaikki muut lopettivat koko homman
Vierailija kirjoitti:
Tuo harrastamisen välttämättömyys on ajasta ja paikasta riippuvainen. Varmaan joku nyt keski-ikäinen, joka on elänyt lapsuutensa maalla, on pärjännyt ja kasvanut terveeksi aikuiseksi ilman ohjattua harrastusta. Eri asia nykypäivän Espoossa, varsinkin kun valtaosalla hyvien perheiden lapsista on ohjattu harrastus. Jo pelkästään se, että itsellä ei ole, voi aiheuttaa lapsessa osattomuuden tunnetta. Siihen vielä päälle ne kaupunkialueiden ja lähiöiden houkutukset, huumetarjonta ja Tiktok-haasteet. Jos mielekästä ja valvottua tekemistä ei ole, tehdään jotain muuta.
Nykypäivä on ihan eri asia kuin aika ennen älypuhelimia ja älyttömiä somehaasteita. Toki voi onnistua kasvatustehtävässään, vaikkei laita lasta ohjattuun harrastukseen, mutta riski epäonnistua on kyllä isompi. Juuri yksi oman nuoren entinen luokkakaveri kuoli huumeisiin. Nuoreni totesi, että jokin joukkuelaji olisi voinut hänen entistä kaveriaan suojella joutumasta huonoille t
Jos kallis harrastaminen on välttämätöntä, köyhien lapsilla ei siis ole mitään toivoa. Vain kylmä ja kivulias huumehuuruinen elämä edessä. Ei ihme, jos köyhyyttä pelkäävää keskituloista ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yllä kirjoitettiin:
Ei toimi ihan noin. Ei se aika riitä. Työtä on valtavasti. Siihen kuuluvat myös vanhempainillat, tietenkin iltaisin, vanhempainvartit, useimmiten iltaisin sekä vesot iltaisin tai viikonloppuisin. Näistä ei siis saa mitään rahaa, vaan se sisältyy palkkaan. Itse opettajana olen myös joutunut olemaan yötyössä leirikoulussa tai taidetestausmatkalla, ilman että se vaikuttaa mitenkään palkkaan.
LEIRIKOULU, yökoulu tai taidetestausmatkat ovat tasan tarkkaan sinun oma valinta. Ne eivät ole työnantajan määräämiä tehtäviä. Siksi niistä ei makseta palkkaa. Paino sanoilla TYÖNANTAJAN MÄÄRÄÄMIÄ - vain ne tehtävät kuuluu viranhoitoon. Kaikki muu on tasan vapaaehtoista puuhastelua. Jos et halua, älä ryhdy niihin. Vanhemmat ymmärtää oikein hyvin, että yökoulua ei järjestetä, koska opettaja ei saa siitä palkkaa. Ei ne vanhemmat odota mitään ihmeellistä. Kunhan opetat ja teet sen perustyön laadukkaasti.
terv. Ope, joka on työyhteisönsä kanssa lopettanut ilmaisen työn tekemisen ja saavat nykyään mm. päivärahat luokkaretkiltä.
Sanoit sen olennaisen: Nuo asiat eivät ole hintansa arvoisia. Olen tasan samaa mieltä. Mutta en silti koe huonommuutta siitä, että valitsen olla käyttämättä noita palveluita.
Eihän siitä pidäkään kokea huonommuutta, jos on hintatietoinen kuluttaja. Päinvastoin. Sen sijaan suurempi hämmästelyn aihe on se, miten noista tuli noin pirun kalliita. Mikä yhteiskunnassa on vialla, kun kahvilassa ei voi käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluilla on kivoja, ammattilaisten pitämiä, ilmaisia harrastekerhoja, jotka meidänkin koululla lopetetaan - ei ole osallistujia. Ilmainen kerho koulun jälkeen ei vaan kiinnosta. Valikoimaa on ollut kuviksessa jazztanssiin ja vaikka minkälaisiin sirkuskerhoihin ja junnulätkään. Mieluummin lapset viedään illalla vastaavaan, maksulliseen harrastukseen
Meillä lapset oli kolmessa kerhossa koulun jälkeen: liikunta, kuvis ja teatteri. Kahteen muuhun eivät omien treenien takia ehtineet.
Aluksi oli hirmu kivaa ja kerhojen toiminta sujui. Lopulta sitten suurin osa alkoi olla todella satunnaisesti paikalla eikä kerhoissa päästy eteen eikä taaksepäin toiminnassa. Lapsilla alkoi mielenkiinto lopahtaa siihen ainaiseen kertaamiseen. Lopulta kaikissa kolmessa kerhossa olivat aktiivisena viisi lasta, joilla kaikilla oli myös muu ohjattu harrastus. Tiedä sitten miksi kaikki muut lopettivat koko homman
Juuri noin niissä käy. Sitten ne loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo harrastamisen välttämättömyys on ajasta ja paikasta riippuvainen. Varmaan joku nyt keski-ikäinen, joka on elänyt lapsuutensa maalla, on pärjännyt ja kasvanut terveeksi aikuiseksi ilman ohjattua harrastusta. Eri asia nykypäivän Espoossa, varsinkin kun valtaosalla hyvien perheiden lapsista on ohjattu harrastus. Jo pelkästään se, että itsellä ei ole, voi aiheuttaa lapsessa osattomuuden tunnetta. Siihen vielä päälle ne kaupunkialueiden ja lähiöiden houkutukset, huumetarjonta ja Tiktok-haasteet. Jos mielekästä ja valvottua tekemistä ei ole, tehdään jotain muuta.
Nykypäivä on ihan eri asia kuin aika ennen älypuhelimia ja älyttömiä somehaasteita. Toki voi onnistua kasvatustehtävässään, vaikkei laita lasta ohjattuun harrastukseen, mutta riski epäonnistua on kyllä isompi. Juuri yksi oman nuoren entinen luokkakaveri kuoli huumeisiin. Nuoreni totesi, että jokin joukkuelaji olisi voinut häne
Jos kallis harrastaminen on välttämätöntä, köyhien lapsilla ei siis ole mitään toivoa. Vain kylmä ja kivulias huumehuuruinen elämä edessä. Ei ihme, jos köyhyyttä pelkäävää keskituloista ahdistaa.
Ei se välttämätöntä ole, mutta kuten sanoin, ajasta ja paikasta riippuvaista se on. Kuten yllä on kerrottu, on myös ilmaisia tai hyvin edullisia harrastuksia. Tärkeintä varmasti on, että vanhempi on sitoutunut harrastukseen myös, yhtä lailla kuin on kiinnostunut koulunkäynnistäkin. Kiinnostus ja osallistuminen ovat avainsanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yllä kirjoitettiin:
Ei toimi ihan noin. Ei se aika riitä. Työtä on valtavasti. Siihen kuuluvat myös vanhempainillat, tietenkin iltaisin, vanhempainvartit, useimmiten iltaisin sekä vesot iltaisin tai viikonloppuisin. Näistä ei siis saa mitään rahaa, vaan se sisältyy palkkaan. Itse opettajana olen myös joutunut olemaan yötyössä leirikoulussa tai taidetestausmatkalla, ilman että se vaikuttaa mitenkään palkkaan.
LEIRIKOULU, yökoulu tai taidetestausmatkat ovat tasan tarkkaan sinun oma valinta. Ne eivät ole työnantajan määräämiä tehtäviä. Siksi niistä ei makseta palkkaa. Paino sanoilla TYÖNANTAJAN MÄÄRÄÄMIÄ - vain ne tehtävät kuuluu viranhoitoon. Kaikki muu on tasan vapaaehtoista puuhastelua. Jos et halua, älä ryhdy niihin. Vanhemmat ymmärtää oikein hyvin, että yökoulua ei järjestetä, koska opettaja ei saa siitä palkkaa. Ei ne vanhemmat odota mitään ihmeellistä. Kunhan opetat ja teet sen perustyön laadukk
Taidetestaajat kuuluu määrättyihin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja erityisen hienoa on olla joka kesä työtön opettaja ja yrittää elättää perhettä.
Tässähän on monta kuukautta aikaa painaa toista duunia tai olla kevytyrittäjänä. Toki elämä on helpompaa kun saa viran ja palkan koko kesän kotonamakaamisesta. reilumpoaa olisikin , että opettajille maksettaisiin palkka ainoastaan niilötä kuukausilta kun tekevät työtä.
Jos opettajan työ on niin helppoa ja kevyttä, niin tervetuloa alalle. Ihan saa vapaasti opiskella opettajaksi ja hakea työpaikkaa. Saattaa vaan tulla todellisuus vastaan, kun pimeinä marraskuun iltoina istut kokeita korjaamassa, ja aamuisin pelkäät avata wilmaa. Jos kesällä ei saisi levätä, ei Suomessa olisi enää opettajia.
Valitettavasti on kyllä. Varhaiskasvatuksen opettajilla nk. Tavis-loma vaikka aivan yhtä rankkavtyönkuva lasten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit sen olennaisen: Nuo asiat eivät ole hintansa arvoisia. Olen tasan samaa mieltä. Mutta en silti koe huonommuutta siitä, että valitsen olla käyttämättä noita palveluita.
Eihän siitä pidäkään kokea huonommuutta, jos on hintatietoinen kuluttaja. Päinvastoin. Sen sijaan suurempi hämmästelyn aihe on se, miten noista tuli noin pirun kalliita. Mikä yhteiskunnassa on vialla, kun kahvilassa ei voi käydä?
Niistä tuli sellaisia tunnelmointia ja kahvilakokemusta myyviä paikkoja parhailla paikoilla. Raamit maksaa. Sitä kahvia saa eräänkin litran myydä, jos meinaa kauppakeskuksen kymppitonnin vuokran maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yllä kirjoitettiin:
Ei toimi ihan noin. Ei se aika riitä. Työtä on valtavasti. Siihen kuuluvat myös vanhempainillat, tietenkin iltaisin, vanhempainvartit, useimmiten iltaisin sekä vesot iltaisin tai viikonloppuisin. Näistä ei siis saa mitään rahaa, vaan se sisältyy palkkaan. Itse opettajana olen myös joutunut olemaan yötyössä leirikoulussa tai taidetestausmatkalla, ilman että se vaikuttaa mitenkään palkkaan.
LEIRIKOULU, yökoulu tai taidetestausmatkat ovat tasan tarkkaan sinun oma valinta. Ne eivät ole työnantajan määräämiä tehtäviä. Siksi niistä ei makseta palkkaa. Paino sanoilla TYÖNANTAJAN MÄÄRÄÄMIÄ - vain ne tehtävät kuuluu viranhoitoon. Kaikki muu on tasan vapaaehtoista puuhastelua. Jos et halua, älä ryhdy niihin. Vanhemmat ymmärtää oikein hyvin, että yökoulua ei järjestetä, koska opettaja ei saa siitä palkkaa. Ei ne vanhemmat odota mitään ihmeel
Ei kuulu, mikäli se on illalla tai viikonloppuna. Kouluaikana ihan ok. Käydään sitä uimahallissakin.
Jos kallis harrastaminen on välttämätöntä, köyhien lapsilla ei siis ole mitään toivoa. Vain kylmä ja kivulias huumehuuruinen elämä edessä. Ei ihme, jos köyhyyttä pelkäävää keskituloista ahdistaa.
Ei kaikki ohjatut harrastukset ole kalliita. Meidän toisen lapsen koripallo maksaa 280e/vuosi eli reilu 30e/kk. Välineiksi tarvitsee sisäpelikengät, juomapullon ja koripallon (saa myös lainata). Kilpailee.
Esikoinen harrastaa tanssia. Se maksaa niin ikään n. 30e/kk.
Kuopus luistelee ja hänen maksuihinsa meneekin sitten kuukaudessa se mikä muiden maksuihin vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit sen olennaisen: Nuo asiat eivät ole hintansa arvoisia. Olen tasan samaa mieltä. Mutta en silti koe huonommuutta siitä, että valitsen olla käyttämättä noita palveluita.
Eihän siitä pidäkään kokea huonommuutta, jos on hintatietoinen kuluttaja. Päinvastoin. Sen sijaan suurempi hämmästelyn aihe on se, miten noista tuli noin pirun kalliita. Mikä yhteiskunnassa on vialla, kun kahvilassa ei voi käydä?
Milloin siellä kahvilassa ylipäätään käytiin? 70-80 -luvun lähiölapsena, mun akateemiset vanhemmat ei käynet kahviloissa, tanssimassa kävivät joskus ja toisinaan ekamarketista ostettiin leiviksia kotiin. Ainoa tuntemani kahvilankävijä oli eläkeläinen isoäidin sisko joka kerran viikossa kävi stokkalla kahvilla ostosten lomassa.
Lopettakaa provoaminen kun ette osaa.