Voiko joku postata mitä juristi neuvoo iltasanomissa, miten turvaat testamentissa ettei eksä peri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas stressaavaa.. Minun vahemmat ovat eronneet vuonna 1993 ja heidän omaisuus on jaettu silloin puoliksi. Jos jompi kumpi heistä kuolee ja toinen tulee pyytämään osuuttaan, mistä ihmeestä revin todistuksen noin vanhasta asiasta? (Ovat edelleen siis erittäin riitaisissa väleissä.)

Tästä pitää olla näyttää osituskirja. Muutoin toinen voi väittää että ositusta ei ole tehty, ja silloin elossa olevasta vanhemmalla on oikeus ositukseen ennen perinnönjakoa. Tosin jos voit jotenkin todistaa mikä on ollut vanhempiesi taloudellinen tilanne eron aikaan, ja omaisuutta on kertynyt sen jälkeen, niin eron jälkeen kertynyt omaisuus ei kuulu tähän ositukseen.

Moni vanhus hukkaa tämän osituskirjan, joku instanssi voi säilyttää niitä tietyn ajan, mutta erosta on jo kymmeniä vuosia, niin se kannattaisi laatia uudelleen ja hakea molempien nimet. Toki jos elossa oleva on rehellinen j

Aikamoista. Kuulostaa todella raskaalta omasta näkökulmasta. Vanhempieni avioero oli niin riitaisa, että en usko, että he suostuisivat kirjoittamaan minua varten mitään uutta osituskirjaa tällähetkellä. Jos jompi kumpi kuuleekin toisen nimen, alkaa järkyttävä huuto ja luurien paiskominen korvaan. Välit ovat olleet todella vaikeat eron jälkeen ja nyt muutamaan vuoteen en ole voinut olla tekemisissä kummankaan kanssa. Täytyy toivoa, että heidän omien paperien joukossa on nämä osituskirjat tallella. Muutenkin raskas koko aihe, kun en tiedä heidän papereistaan ja omistuksistaan juuri mitään. 

Käsittääkseni rintaperillinen on ainoa, jota ei voi sulkea kokonaan pois testamentillä. Jos yhtään huolettaa, niin tekee testamentin rintaperillisille niin, että sulkee muut pois, niin toisen vanhemman kuin rintaperillisten tulevat puolisotkin. Sitten pitää vain keksiä, minne omaisuus menee, jos rintaperilliset kuolevat ilman omia lapsia. Ja se ositus avioeron jälkeen pitää olla tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso, ei edes ex, ei peri yhtään mitään. Vaan jos ositus on jäänyt eron yhteydessä tekemättä, se ex vie sieltä kuolinpesästä ihan vaan oman avio-osuutensa ja mahdollisen tasingon.

Ex ei peri. Avioliitosta leskeksi jäänyt perii, jos rintaperillisiä ei ole. Silloin ositus tehdään ainakin laskelmana perintöverotusta varten sen erittelemiseksi, mitä leski saa veronalaisena perintönä ja mitä verottomana tasinkona. Jos omaisuus on siirtymässä exälle yhteisen lapsen kautta, silloin ex perii yhteisen lapsen eikä entistä puolisoaan (myös perintöverotus kummastakin jäämistösaannosta erikseen).

Mitä tulee siihen eron yhteydessä tekemättä jääneeseen ositukseen, oikeuskäytäntö on nykyään joka ikisessä asiassa sitä luokkaa, että tapaus tapaukselta harkitaan, onko syytä soveltaa lakia niin kuin se on kirjoitettu vai onko painava syy soveltaa sitä jollain muulla tavalla. Jos ositus on tekemättä ja erosta on pitkä aika, tuomioistuin SAATTAA katsoa, että ex-puolisot ovat eläessään luopuneet aviovarallisuusoikeudellisista vaateistaan puolin ja toisin, jolloin perillisille ei siirry parempaa oikeusasemaa kuin perittävällä oli kuollessaan. Kynnys tähän on tietenkin korkealla, mutta hakusanalla "ositusvaateen vanhentuminen" löytyy kyllä oikeustapauksia, joissa asiaa on ainakin harkittu. Eli se ositus on joka tapauksessa syytä tehdä ajoissa.