40v+ mistä motivaatio "terveelliseen elämään"?

Ei tarvi kuin vilkaista ympärilleen lähipiirin reilusti ylipainoisia ihmisiä, ja miettiä haluaako niiden vaivoja itselleen. On astmaa, pcos, pahoja polvivaivoja, leikkauksia, diabetesta ym. Itse lähestyn viittäkymppiä ja aion porskuttaa aktiivikuntoilijana ja täysin terveenä vielä pitkään. Vanhanaoloa kannattais jo miettiä, haluaako makoilla yli satakiloisena liikuntakyvyttömänä sängyssään.

Itse ainakin haluan pysyä siinä kuosissa, että olisin toimintakykyinen ja että tykkään omasta peilikuvastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi ihan vaan se hyvä olo, mitä paremmista valinnoista tulee. Joskus voi väsyttää eikä huvittaisi lähteä jumppaan, mutta tiedän että kun lähden niin siitä tulee hyvä fiilis ja saa lisää energiaa. Kertaakaan ei ole harmittanut jos on lähtenyt, mutta se ottaa päähän jos vielä muutaman tunnin päästäkin löytää itsensä sohvalta makaamasta. 

Osalla ihmisistä (olikohan noin 10-20%) puuttuu jokin geeni tms, niin että he eivät saa liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Siihen ei voi itse vaikuttaa eikä sille voi itse mitään, ja tämä on ihan tieteellisesti tutkittu. Itse olen yksi näistä, enkä koskaan ole kokenut yhtään minkäänlaista hyvää oloa tai energiaa mistään liikunnasta (ja voi tytöt olenko kokeillut vaikka mitä!). Voin käydä vaikka tunnin lenkillä, tai salilla, ja sen jälkeen on ihan yhtä energiaton olo kuin ennen sitä. Saatan haukotella ke

Tuota liikunnan tuomaan hyvää oloa korostetaan mielestäni liikaa. Ei mulla ainakaan koskaan ole mitenkään erityisen mahtava olo liikunnan jälkeen. Treenaan koska tiedän sen tekevän hyvää mulle ja toisaalta saan voimaa siitä, että vielä näin yli 50 vuotiaana jaksan. Tuttavat puuskuttaa kun maleksitaan jossain museoissa ja mä juoksen helposti puolimaratonin. Sen voimalla ajattelin tänäänkin käydä pyörällä 30 km lenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sun arki noin ylipäätään sujuu? Jaksatko hyvin työt, kotihommat ja ehkä jotain mieluista menoa sen lisäksi? Liikutko kävellen tai pyörällä vai käytätkö mukavuussyistä mieluummin autoa lyhyilläkin matkoilla? Pääsetkö helposti kyykkyyn, saatko kurkotettua tavaroita yläkaapista? Nousetko sängystä, sohvalta tai tuolilta helposti vai ähkäisten? Mieti näitä ja sitä, että sulla voi olla vielä toinen 40+ elämää edessä. Miten haluat sen viettää? Iän myötä lihakset katoaa ja toimintakyky heikkenee. Jos haluaa asua kotona eikä laitoksessa, kannattaa pysyä kunnossa.

Kiitos asiallisesta vastauksesta ja hyvistä kysymyksistä :) Suurin ajatustyö onkin tuo, että todella voisin olla vielä 40+ elossa. Ehkä olen jumittunut vielä tuohon sairastumiseeni ja omiin pelkoihini... täytyy muuttaa ajatusmaailmaani pitemmälle tähtäimelle :)

Minulla on ollut sairastumiseen liittyen ajatuksia siitä, etten varmaan elä kovin vanhaksi ja mitä väliä millään siis on yms. Aikaa kun on kulunut ja vielä tässä hengissä ollaan, niin on jotenkin tullut ajatus siitä, että mitä, jos elänkin vanhaksi? Se on saanut muuttamaan joitain elintapoja. -eri

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaa aloittaa? Että se olisi järkevää, kauaskantoista, kestävää. En ole ap mutta luin tätä ketjua mielenkiinnolla. Kaikki on vähän pielessä. Herkkuja menee, liikunta liian vähäistä. Tottunut näihin huonoihin tapoihin niin että niistä on tullut normi. Painoa on kertynyt ylimääräistä melkein 20kg ja olo on nuutunut ja epämiellyttävä. Polvi on vähän kipeä. Jotain konkreettista käytännön neuvoa alkusysäykseen kaipaisi itsekin ja otan ajatuksia vastaan mielelläni.

Sanoisin, että älä tee kaikkea kerralla. Valitse yksi tai korkeintaan muutama muutos mitä lähdet toteuttamaan ja tee lisää muutoksia vasta sitten kun olet tottunut ensiksi toteuttamiisi. Mieluummin pyri lisäämään jotain, kuin ottamaan pois/rajoittamaan (jos se vaan on järkevää). Esim. lisää kasvisten, hedelmien ja marjojen määrää ennemmin kuin pyrit tiukasti rajoittamaan "kiellettyjä" ruoka-aineita. Suosittelen keskittymään "isoihin linjoihin" esim. säännöllinen ateriarytmi+kasvikset+kuitu+herkkujen määrän rajoittaminen (ei kieltäminen) vs. sitä ja tätä ei saa syödä. Toki, jos lääkäri on kieltänyt jotain niin eri asia. Valitse sellaisia liikuntamuotoja mistä pidät (ja mitkä sopivat terveydelle) ja pyri ennemmin säännöllisyyteen (muista riittävä lepo) kuin kovaan tehoon (että liikunnasta tulisi tapa).

Itse harrastan itselleni mieluisan tuntuista liikuntaa, johon on kehittynyt suoranainen riippuvuus, ja ajattelen että yritän pinnistellä terveyden suhteen vielä ainakin viiden vuoden ajan. Vaikka terveyteni ei ole täydellinen, yritän kuitenkin nauttia siitä niin kauan kun olen edes näinkin terve. 

Yleisesti ottaen ikääntyessä kannattaa alkaa kiinnittämään huomiota oman terveyden hyviin puoliin. Ulkonäöllä ei ole enää niin suurta merkitystä ikääntyessä, mutta terveys tulee yhä arvokkaammaksi. On hienoa kun pystyy yhä edelleen vaikkapa kävelemään pitkiä matkoja. Kiinnittäkääpä huomiota siihen, kuinka monet nelikymppiset jo kulkevat vain autolla joka paikkaan, eivätkä oikeasti kykene kävelemään pitkiä matkoja. Käveleminen on kuitenkin hyvää liikuntaa ja etenkin kesällä siinä saa samalla nauttia kesäisestä luonnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi kuin vilkaista ympärilleen lähipiirin reilusti ylipainoisia ihmisiä, ja miettiä haluaako niiden vaivoja itselleen. On astmaa, pcos, pahoja polvivaivoja, leikkauksia, diabetesta ym. Itse lähestyn viittäkymppiä ja aion porskuttaa aktiivikuntoilijana ja täysin terveenä vielä pitkään. Vanhanaoloa kannattais jo miettiä, haluaako makoilla yli satakiloisena liikuntakyvyttömänä sängyssään.

Itse ainakin haluan pysyä siinä kuosissa, että olisin toimintakykyinen ja että tykkään omasta peilikuvastani.

Väitätkö astman olevan itse aiheutettu sairaus ja johtuvan ylipainosta? 

Tuliko mieleen, että astma on voinut olla ensin ja aiheuttaa ylipainoa, kun ei voi liikkua mielin määrin ilman että astma pahenee. 

Sinulla ei taida muuta tykättävää ollakaan kuin peilikuvasi. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan olla tikissä. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja tämän huomaa, kun vertailee esim. osaa samanikäisistä miehistä tai jopa kolmekymppisiä miehiä.

Säännöllisellä liikunnalla ja sopivalla ruokavaliolla nukun paremmin, jaksan töissä ja sängyssä paremmin ja ylipäätään tuntuu siltä, että elän täyttä elämää ja jaksan juosta ja pelata omien lasten kanssa.

Tässä iässä huonot elintavat alkavat ihan viimeistään jo näkyä kasvoissa ja vartalossa. 

Se on totta, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän elintavat alkavat näkyä ja tuntua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi kuin vilkaista ympärilleen lähipiirin reilusti ylipainoisia ihmisiä, ja miettiä haluaako niiden vaivoja itselleen. On astmaa, pcos, pahoja polvivaivoja, leikkauksia, diabetesta ym. Itse lähestyn viittäkymppiä ja aion porskuttaa aktiivikuntoilijana ja täysin terveenä vielä pitkään. Vanhanaoloa kannattais jo miettiä, haluaako makoilla yli satakiloisena liikuntakyvyttömänä sängyssään.

Itse ainakin haluan pysyä siinä kuosissa, että olisin toimintakykyinen ja että tykkään omasta peilikuvastani.

Väitätkö astman olevan itse aiheutettu sairaus ja johtuvan ylipainosta? 

Tuliko mieleen, että astma on voinut olla ensin ja aiheuttaa ylipainoa, kun ei voi liikkua mielin määrin ilman että astma pahenee. 

Sinulla ei taida muuta tykättävää ollakaan kuin peilikuvasi. 

Taidatte olla molemmat oikeassa. Lihavuus lisää riskiä sairastua astmaan ja astma lisää lihavuuden kehittymisen riskiä. Astmaan sairastumiseen on monia syitä (tupakointi, home, allergiat jne.) ja alttius sairastua astmaan periytyy. Vanhempiamme emme voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kiitos, tulipa hyviä viestejä! Paljon hyviä pointteja ja parannus ehdotuksia. Aloitan heti maanantaina ;) ei vaan. Kyllä nyt oikeasti täytyy ryhdistäytyä! Kaikki "huono" tuottaa vaan niin nopeasti sen "hyvän olon" niin on pitkäjännitteistä hommaa siirtää katse sinne tulevaa.

Juu niinhän se on, että nopea tyydytys usein voittaa pitkän tähtäimen hyvän olon. Vaatii tosiaan pitkäjänteisyyttä muuttaa tapoja.  Minä ajattelin aloittaa jo huomenna. 😄 Olisi vain paljon helpompaa aloittaa, jos olisi kaveri, jonka kanssa mennä.

T. Se toinen syövän sairastanut

Vastaan itselleni, että melkein aloitin. Kävin liittymässä salille, mutta en sopinut tämän päivän tunnille. Tästä se lähtee parin vuoden tauon jälkeen. Tsemppiä ap:lle ja muille myös!

Kyllä se liikuntakin ehkäisee syöpää, vaikka sairastuitkin. Se tapahtuu paremman hapensaannin kautta. Kannattaa myös välttää kaikkea, mikä muuttuu happamaksi elimistössä, esim. sokerit. Sokeri on syövän ravintoa. Paradoksaalisesti sitruuna ehkäisee syöpää, mutta ei ole hampaille hyväksi. 

Kannattaa valita sellaiset liikuntalajit, joista nautit. Jos et tykkää hiihtämisestä tai hölkkäämisestä, niin älä valitse niitä. Toki kannattaa välillä kokeilla, jos tykkääkin. Mutta siis valitsee sen mukaan, minkä tekeminen on itsessään kivaa. 

Sille joka kyseli miten aloittaa, niin aloita mahdollisimman helposti esim. kävelemällä joka päivä samaan aikaan korttelin ympäri.

Aloin käymään salilla, hiukan alle 40. En mikään lihava ole koskaan ollut, mutta löysää ja viskeraalista rasvaa löytyy.

Puolessa vuodessa lihakset alkavat kasvaa, jaksan paremmin, ja hiukan siihen jää koukkuun.

Ei se mitään pelkkää iloa ole, mutta poislähtiessä on hyvä fiilis.